Yodottaja, tottakai meette Viun kanssa hienoina auto"messuille"
. Olisi kyllä kovasti suotavaa, että sullekin joku mukavuus löytyisi :snotty: . Olisi kiva täältä lukea, kun hehkuttelisit
Onpa jännä, että
Hipkukan tammikuiset niin hiljaista väkeä... :x Ihanaa tosiaan, että meissä vielä henki pihisee, vaikka välillä sitten vähän hitaamminkin. Toivotaan, että syksyllä tapaamisen asti ja siitä eteenpäin!
Niinukka "korvaan kuuluu ääni" ja kädet silmille
, ihana :heart:. Meillä ei kumma kyllä ole lyömisiä, nipistelyjä tai muutakaan vastaavaa. Ainoastaan kova ääni ja poru, kun omaansa puolustaa
. Noita ääniä ja jotain muitakin hetkellisiä pieniä pelkoja on meillä myös edelleen. Yks päivä oltiin esim menossa puistoon ja puiston lähellä (mutta hyvän matkan päässä kumminkin) oli kaivuri kaivamassa, tuo oli heti jalassa ja alkamassa itkemään ihan sellasella tietyllä äänellä eikä meinannut eteenpäin liikkua. Kerran lähti vessasta viereiseen huoneeseen hakemaan vaippaa, ko. huoneessa ei ollut valoa, vähän hämärä huone siis. Meni puoleen väliin huonetta ja juoksi äkkiä takaisin, alkoi selvästi pelkäämään.
Muuten tuo meidän neiti on jo jotenkin niin iso! Kai tuo kokokin tekee, kun suht isokokoinen on. Viime aikoina olen puheisiinkin kiinnittänyt huomion, jotenkin yllättäviäkin höpisee. Ihan tavallisia juttuja, mutta aina välillä sitä hätkähtää, että ai, tuo jo tuollaisia osaa miettiä ja puhua... Ja aina joskus kun tuo on tehnyt pieniä tuhmuuksiaan, niin pyytämättä tuleva "anteekti äiti" hellyttää suuresti :heart:
Muutaman kerran kun olen suuttunut jostain isommasta jutusta vähän kovemmin, tuo on alkanut äänekkään ja erittäin loukkaantuneen ja pahoillaanolevankin itkun ja säntää lähimpänä olevan isosiskon luo. Itkee siinä siskoa tiukasti halaten kainalossa ja niin murheellisen näköisenä, ettei voi olla pidempään vihainen! :heart:
Siinäpä jorinat tälle iltaa! Olen nauttinut kelistä ja kävellyt tänään kahdessa erässä yhteensä 12km, vähän tuntuu jaloissa
. Jos nyt menis hetkes sohvalle :wave: , huomenna onkin taas perjantai