Hellurei huisin pitkästä aikaa,
Säännöllisesti käyn teidän kuulumisia lukemassa, mutta jotenkin vaan aina jää omat kuulumiset kirjoittamatta.. aika moni on kuitenkin siellä naamakirjassa ja sinne päivittelen useinkin tietojani
Kaikille vaavin saaneille isot onnittelut, samoin pienokaista odottaville. Ja voimia kaikille sairastupalaisille, toivottavasti Pessin vointi on jo parempaan päin.
Mä tosiaan joulukuussa valmistuin ja oon nyt sitten hiljalleen siirtynyt takaisin työelämään. Hilmalla on meillä kotona kaupungin perhepäivähoitaja ja ryhmässä neidin lisäksi 3 muuta lasta. Täydellinen järjestelmä - aamuisin vältytään väsyneen lapsen pukemiselta ja hoputtamiselta ja töistä saa tulla suoraan kotiin
Ja hoitaja on ihana, joten on mukava lähteä töihin, kun tietää että Hilmasta pidetään hyvää huolta.
Mä itse olen päiväkodissa lastentarhanopettajana - ei ihan mun unelmahomma, mutta tähän hetkeen hyvä työ. Oon 3-4-vuotiaitten pienryhmässä, ja työparina mulla lastenhoitaja. Toiminnan saan vapaasti suunnitella ja se olikin yksi syy miksi työn otin vastaan. Lisäksi tuossa päiväkodissa alkaa nyt Sapere-hanke ( lasten ravitsemukseen liittyvä ) ja sen vetämisestä mulla on päävastuu koko päiväkodissa. Eli sen perus laulamisen ja leikittämisen lisäksi päiviin mahtuu paljon muutakin ja saan kunnolla haastetta ja vastuutakin. Ja seitsemän tunnin työaika siten että oon töissä aina 8-15 tai 9-16 on nyt aika täydellistä. Jää sitten vielä aina koko ilta aikaa Hilmallekin. Toki ne suunnittelut pitää tehdä, mutta ne on sitten sellaista pientä kivaa, jota voi tehdä neidin nukkuessa
Hilma on pääsääntöisesti ollut tosi terve, nyt parin viikon sisällä oli mahatauti ja flunssa, mut niistä toivuttiin nopeasti. Tiistaina käytiin vihdoin 2 v neuvolassa - ikää siis tänään 2v 4 kk, pituus n.86 ja painoa vaatteet päällä punnittuna 10.5 - pikkuinen on meidän neiti siis edelleen ja tulee aina varmaan olemaankin - pituusennuste oli nyt 157cm.
Hilma on ollut täysin kuiva marraskuusta asti - täysin itse halusi vaipat pois jättää. Sitä ennen oli jo pitkään päiväkuiva, mut sitten vaan ilmoitti et ei halua yövaippaakaan laittaa. Tasan yksi vahinko on käynyt ja sekin neidin ollessa kuumeessa.
Tutti meillä on vielä nukkuessa. Siitäkin luovuttiin neidin omasta aloitteesta marraskuussa, mutta sitten alkoi ihan hirveät univaikeudet. Kaksi kuukautta nukuttiin niin, että ihan maksimissaan kaksi tuntia nukkui ja sitten alkoi surkea itku. Kertaakaan ei tuttia pyytänyt, mut rauhoittui vaan sylissä. Puheterapeutti sitten sanoi, että hänen mielestään tutti kannattaisi antaa uniaikaan takaisin. Hilmallahan on todettu se, että suu tarvitsee voimakasta ärsytystä - tavallaan aistiyliherkkyys. Ja sitten on se voimakas huulijänne siihen päälle. Neiti on edelleen kova pistämään tavaroita suuhun ja nimenomaan niin et puree niitä. Puheterapeutti oli sitä mieltä että unet palautuisi normaaliksi jos neiti saisi tutin takaisin. Konsultoitiin vielä asiasta psykologia, joka oli samaa mieltä - sanoi että ainakin kolmevuotiaaksi asti suosittelisi käyttämään unituttia. Tutti annettiiin siis unille takaisin ja yöt muuttui takaisin normaaliksi- eli nukkumaan klo 20 ja herää klo 8 ilman heräämisiä. Tuttia ei kokoajan suussa pidä, vaan silloin kun hakee unta tai herää yöllä. Hammaslääkärilläkin käytiin ja sieltäkin saatiin "lupa" tutin pitämiselle, ei näy kuulemma vielä mitään ongelmia siitä suussa/hampaissa.
Hilma on tarkkana siitä, että kukaan muu ei tiedä et käyttää tutteja. Päivisin ne on visusti piilossa ja unille me vaan laitetaan se sänkyyn eikä niistä puhuta.. mut ainakin syksyyn asti mennään nyt näin, eikä siitä stressiä oteta. Tärkeämpää on kuitenkin se, että neiti saa nukuttua.
Sellaista meille