Alkuperäinen kirjoittaja H-a-n-n-e:
Täällä ollaan ihan kauheessa jännityksessä... saa nähä päästäänkö yhteis ymmärrykseen myyjän kanssa.
Oih, mä tiedän ton asunnonmetsästystuskan! Mulla oli jo välillä kauhee stressi sen kanssa kun ei meinannut millään löytyä sitä meidän uutta kotia ja sit kun löytyi niin hävittiin tarjouskilpailu. Mut onneks sit loppuviimeks löydettiin vielä parempi ratkasu ja nyt syyskuussa pitäs päästä jo uuteen kotiin. Joten tsemppia H-a-n-n-e, toivottavasti saatte sen kämpän!
Mä oon niiiiiin väsynyt. :'( Miten tää voikin ottaa näin voimille! Mies on ollut tiistaita lukuunottamatta kaikki illat tällä viikolla agilityharrastuksensa parissa ja tänään lähtee koko viikonlopun kestävälle leirille. Mä sitten jään kahden koiran ja yhden uhmaikäsen 1,5v pikkupojan kanssa kotiin ja nyt jo kauhulla odotan mitä viikonloppu tuo tullessaan.
Eilen olin niin rättiväsynyt, että iltapuuroa syöttäessä meni hermo ja karjasin pojalle tosi kovasti kun se siinä pelleili ja kiukutteli. Sit vein sen sänkyyn siltä seisomalta ja jätin sinne. :headwall: No hetken rauhotuttuani ja voimia kerättyäni hain pojan takasin syöttikseen ja syötiin puuro loppuun. Ai että mutta oli huono äiti fiilis ja parvuinkin sitten koko loppuillan kun olin ensin pojan saanut halitusten ja pusitusten ja hampaiden pesun jälkeen rauhallisesti nukkumaan. Itku ei meinannut loppua ees sit kun menin nukkumaan kun olin vaan niiiiiin väsynyt. Nyt takana sitten huonosti nukuttu yö ja vielä aamullakin olin niin kiukkunen itselleni että lähin vaan äkkiä töihin ennen kuin mies ja poika ees heräs (mies vie siis pojan aina aamulla päivikseen) etten pilais niiden päivää. Automatkalla sitten itkin vielä sitä kuinka huono äiti olen kun en saa pidettyä väsyneenä hermojani kurissa. Huokaus, tää on rankkaa... :|
No nyt sitten olen suunnitellut meille pojan kanssa kaikkea hauskaa tekemistä viikonlopuksi jotta se menis mahdollisimman vaivattomasti. Lauantaina iltapäivällä meillä on kaverin pojan 2v syndet ja sit ajattelin että aamupäiväksi voitas kävelllä johonkin uuteen puistoon kun toi lähipuisto on jo niin tuttu että siellä ei ole niin paljon uutta tutkittavaa pienelle seikkailijalle. Sit sunnuntaina meen ehkä käymään vanhempieni luona, niin siinäkin on sitten taas päiväksi ohjelmaa niin ei käy äitille ja pojalle ainakaan aika pitkäksi. Nyt entistä enemmän pelottaa että mitäs sitten kun niitä on kaks. Lapsia siis. Ehkä se on tämä mieletön väsymys mikä mua vaivaa, mutta olen ollut viime päivät ihan allapäin. Pikkupoika koettelee äitiään kaikin tavoin, joskin se on kyllä noin muuten aivan ihana pikkupakkaus. Sanoin jo miehelle että kun se tän viikon on nyt ollut sitten kaikki illat veke, niin ens viikolla on MUN viikko, sit mä vaan huilaan ja huilaan ja käyn rauhallisilla kävelyillä ja mies saa vuorostaan hoitaa KAIKEN.
Sanokaa mulle että kyllä se siitä. Että tää väsymys ja tunteiden heittely johtuu hormooneista ja liikarasituksesta. Meen siis normisti aina seittemäks töihin, sit kolmen jälkeen haen pojan tarhasta ja sit se on leikkimistä siivousta ja muuta hommaa iltaan asti ja tää viikon tauoton putki on nyt käynyt aika pahasti voimille kun miehestä ei ole ollut mitään apua. *huokaus*
Tulipahan kunnon valitusvirsi... :ashamed:
Hokkis rv 28+ jotain