*Lokakuiset Pallomahat Elokuussa 2009* *Ensimmäinen vauva on jo syntynyt!*

Tuosta lisääntymisiästä, kouluttautumisesta jne kerron hieman omaa tarinaani: (kaikkea en näköjään osaa yhteen viestiin kirjoittaa, niin lähettelenpä sitten useamman) Itse olen suhteellisen nuori perheenperustaja, ikää on 21 vuotta, koulut on kesken ja työkokemustakaan ei ole hirveästi (siksipä KAIKKI olettaa tämän lapsen olevan vahinko, vaikka siitä ei todellakaan ole kyse). Itselle on ollut todella nuoresta lähtien selvä homma, että lapseni teen nuorena, mikäli siihen vain on mahdollisuus. Tähän toki vaikuttaa oma terveyskin ja koetut kokemukset, mutta se oma näkemys siitä, että tulen olemaan nuori äiti on ollut vahva aina. Toki olisihan se ideaalista, että olisi taattu taloudellinen tilanne ja työpaikka, jonne palata äitiysloman jälkeen, mutta en näe ongelmana sitäkään, että hoidan yhtäaikaa sekä perhettä, että opiskeluja. Olen siis todellakin sitä harvinaista osaa nuorista, jotka tekee niinkuin HALUAA, eikä niinkuin KUULUU.

Niinkuin Paulahkin sanoi, että ei se ikää ja koulutusta katso, kuka pärjää ja kuka ei. Se on ihan kiinni itsestä ja omista teoista, motivaatiosta, halusta... Helppoa ei varmasti ole nuorella äidillä, mutta tuskin se sitä on vähän vanhemmallakaan. Itse ainakin haluaisin, että ihmiset tekisi niinkuin haluavat, eivätkä miettisi liikaa sitä mitä muut tekee tai ajattelee. Näin minä ainakin koen saavani enemmän irti omasta elämästäni, kun en todellakaan halua niitä samoja asioita, mitä muut... (taisi nyt vähän mennä asian vierestä, mutta väliäkö tuolla)

 

Joo ei mullakaan mitään vakipaikkaa ole minne palata sitten kotona olon jälkeen mut ei se mua huoleta. Mun alalla ku uskon että töitä kyllä riittää...
Ja saman verran se on mullaki ikää ku DsariaLilla ja en mitenkään koe itteeni liian nuoreksi.
Vaikka tiiän kyllä joitaki oman ikäsiäni joista ei ikimaailmassa olis tän ikäsenä vielä äidiksi
Se on niin ihmisestä kiinni ja siitä miltä ittestä tuntuu, millon itestä on "oikee aika" lasten saamiseen... Vaikkakin musta tuo oikee aika on väärä käsite tähän...

 

Heh, taidan toimia Paapelon tavoin nyt kunnon palstaterrorina

Talvicci: SF-mittakin kulkee keskikäyrän yläpuolella (oli tänään 28), mutta siis tuon koon näki th siitä lappusesta (onko se virallinen sana epikriisi?), jonka äitipoli lähetti neuvolaan...

 

Mäkin täällä nyt aika paljon kirjoittelen kun oon palannut lomilta mutta vähän vielä ongelmia keskittymisen kanssa. Täällä olis kylä yhtä sun toista kyselyaineistoa ja haastattelua, joita mun pitäis käydä läpi...

Meidänkin vauvalla on siis muutama viikko vain aikaa asettua oikeaan asentoon. Kiinnostavaa, jos mä päädyn sektioitavaksi synnytyspelon sijaan perätilan takia. Vielähän sitä ei toki tiedä, ehtiihän tuo kääntyä. Mutta potkujen mukaan tuntuu vaavi olevan pyllyllään tai poikittain.

 

DsariaL
Hö tuollahan tuo sun sf-mitta oliki edellisellä sivulla
Niin mulla oli rv.29+0 sf-mitta kans 28cm ja terkkari sano vaan et on kasvanu ku rv.26+1 oli 23cm... Mut ei sanonu mitään et olis iso tulossa

Nyt viimeks oli rv.30+5 kans 28cm mut tällä kertaa oli poikittain eikä pää alaspäin niinku rv.29+0

 

Täällähän tulee toooodella vanha olo, kun kuuntelee teidän juttuja Mä siis voisin olla teidän monen äiti... Mulle toi lapsenteko ei vaan koskaan ollu "mun juttu" ja ehdin käydä parikin koulua ja olla parissa eri ammatissa, ja viimeisessä peräti 10v samassa työpaikassakin.. Sitten yhtäkkiä heräsin, että haluankin lapsen ja ONNEKSI meille se suotiin samantien. Sitä olen kyllä kiitellyt. En vaan tajunnu ajankulkua, kun oli kaikki muut asiat mielessä paitsi lapset vaikka olen ollut saman miehenkin kanssa koko ajan. Varmaankin se "herätti", kun mun hyvät ystävät alko saada lapsia (kaikki mun ikäluokkaa). Nyt meillä onkin kaikilla (6 naista) 1-2 lasta iältään 0-3v Mutta joo välillä mietityttää miksi ihmeessä jätin tänkin homman näin myöhäiseksi. Lähinnä sen kannalta, että olen ikäloppu kun mun lapset on aikuisia. Silloin lohduttaudun ajatuksella, että mun äiti sai mun broidin mun ikäisenä ja ei se äiti nyt niin vanhalta näytä/tunnu tällä hetkellä No, se onkin tollanen himokuntoilija ja nuorekkaasti pukeutuva, et toivottavasti mäkin sit tossa iässä.

Joo se siitä vuodatuksesta. Vanha olen anyway ja se ei muuksi muutu

Apua mitä muuta mun piti kommentoida... chilitin hieno kakku teillä 1vee-syndeillä! Tsemppiä miehen kanssa. Ei niitä voi vaan välillä ymmärtää niin kuin ei meitä naisiakaan.. Riivinraudalle myös parempaa päivän jatkoa. Tuttu tunne..

Hannelle onnea uuteen kotiin! Mäkin haluaisin muuttaa.. ollaan kohta asuttu 4kk tossa nykyisessä ja en vaan sopeudu. Inhoan koko aluetta.

Muuta en nyt muista, aivotkin surkastuu tässä iässä

 

Tervetuloa uusille!

H-a-n-n-e
Onnea uudesta kodista! :flower: Meillä muutto tulee ajankohtaiseksi joskus ensi vuoden alkupuolella, kun saadaan talo valmiiksi.

Riivinrauta :hug: Toivottavasti saatte miehen kanssa asiat selvitettyä.

Talvicci Me, kun ostettiin vaunut niin takuu laitettiin alkamaan siitä päivästä, kun la on. En tiedä millainen käytäntö eri paikoisssa on.

Chilitin: voimia teille miehesi sydänongelmasta selviytymiseen. :hug: Toivottavasti miehesi ymmärtäisi tilanteen vakavuuden ja alkaisi huolehtimaan itsestään.

Sairauslomasta oli puhetta ollut. Kunnallisella puolella maksetaan varsinaista palkkaa 60 kalenteripäivää ja sen jälkeen kaksi kolmasosaa varsinaisesta palkasta 120 kalenteripäivää, harkinnan perusteella tämä aika voi olla enintään 185 kalenteripäivää.
Alasta riippuen varmaan käytännöt vaihtelee.

Vaatteita en ole vielä alkanut pesemään. Varmaan muut vaatteet pesen paitsi toppapuvut. Vaatteet olen kyl lajitellut jo koon mukaan. Värien suhteen ei tarvi paljon lajitella, kun kaikki vaatteet on neutraaleja.

Selkäsärky on vähän helpottanut, nyt kun on saanut päivälläkin levätä. Eilen palattiin pieneltä kesälomareissulta kotiin. Oli mukava olla hetki pois kotoa. Saatiin viettää kahdenkeskistä aikaa, jota on välillä ollut vähän vähän. Mies on nyt lomalla, mut aika menee pitkälti rakennuksella. Itse olen vielä tämän viikon saikulla ja sitten alkaa kesäloma.
Mietin tässä, et jos alkais jossain vaiheessa lakanoita ompelemaan, kun ilmat viilenee. En ole kyl yhtään kärsinyt helleilmoista. Ei ole tullut turvotuksia eikä muita vaivoja.

Nasuli08+MillaPetteri 30+4

 

Heipä hei...olette olleet aktiivisia HIENOA

Kääntymisestä:

Meidän neuvolassa rajana pidetään rv35 ja jos ei ole kääntynyt lähettävät ä-polille tutkittavaksi. Siskon poika kääntyi juuri ennen synnytystapa arviotaan rv36 ja sen kyllä näki..maha suorastaan venyi ihan oudoksi ja sitten tärähti ja sisko kiljaisi. Sen jälkeen poika pysyi RT:ssa.

Täällä tulee nyt hienoista murinaa...omaa kolotusta siis.

Tuossa mentiin pojun kanssa kauppaan ihan kävelle, se kun on kaikessa hitaudessaankin minulle kevyempi vaihtoehto näillä helteillä.
Noh, oltiin kävelty ehkä 100m kun Deri aloitti tekemään jotain ihan outoa mahassa ja meinasi mennä jalat alta...hänen päänsä siis pusersi ERITTÄIN kovaa jotain issiashermoani ja samalla paine alapäässä kävi niin kovaksi taas, että naama varmasti vääntyi norsunvituralle ihmisten ilmeistä päätellen. Tuntui siis taas siltä kuin peräsuoli repeäisi :ashamed:
Sen jälkeen alkoi harkkareita tulla ja kova paine jäi ristiselkään :/

En kyllä mitään tämän moista muista esikon odotuksesta vielä näillä viikoilla, vasta tosi lähellä LA:ta alkoi tämmöiset sävärit...

Sanokaa joku nyt minulle etten ole näiden kanssa ihan yssikseen
Ei sen puoleen, en olisi pahoillani vaikka olisin, en toivoisi näitä kellekkään muulle.

Nyt lyö päässä niin tyhjää etten muista mitä piti kirjoittaa..pitänee palata uudemman kerran taas terrorisoimaan =)

paapelo+poju+Deri 32+2

 

anelie:

Odottajan kropalla on tapana aiheuttaa ahdistavaa oloa vatsan puolesta, närästykset, kolotukset, väsymykset ja mielialojen rajut heilahdukset..nämä kaikki saa YLEENSÄ esikoistaankin odottavan äidin kypsymään siihen raskauteen ja odottamaa enemmänkin sitä synnytystä, vaikkei silti aina järisyttävän innokkaasti.
Unet synnytyksesestä ovat aika loistava luonnon tapa valmistella äitiä tulevaan koitokseen, siinä voi turvallisesti käydä läpi pahojakin skenaarioita tai sitten aivan upean helppoja fantasia synnytyksiä, mitä vain...harmi vain että suurta osaa näistäkään ei tule muistettua, mutta muutoksen ajattelussa voi silti huomata yön jälkeen jos sellaisia unia on nähnyt...

Eli ei ole tosiaan perätön ajatus tuo sinun mietelmäsi

 

Täällä Etanainen palaa joukkoon keskustelemaan ikuisuuden tauon jälkeen. On ollut lomalla hommaa ja päivät vierähtää esikoisen kanssa touhutessa. Illalla onkin jo niin puhki poikki, ettei jaksa edes ajatella kirjoittamista.

Tänään alkoi siis rv 32 ja viimeisiä viedään. Ainiin mun la on muuttunut 12.10 Huomenna mulla on kolmas neuvola! Aika vähiin on jääneet nämä neuvolakäynnit kakkosraskaudessa, siitä olenkin hieman katkera kun ei muutenkaan ole mitään valmennuksia tms. Aika yksin sitä toisessa raskaudessa perhe jätetään.

Perhevalmennuksesta: ei siis olla menossa mutta voin ekasta raskaudesta suositella lämpimästi. Oli kiva nähdä muita samassa tilanteessa olevia ja muutenkin saada infoa ja asianmukaisia vastauksia kysymyksiin. Siellä nähtiin myös pieni vauva jota esikoisperhe tuli "esittelemään".

Te jotka ootte esikoisen kanssa kotona: Miten ootte jakselleet??? ja miten saaneet päivät sujumaan. Musta tuntuu etten jaksa enää juosta esikoisen perässä ja mennä pitkiä matkoja esim puistoihin jne. Siitä olenkin kantanut huonoa omatuntoa kun tuntuu että suurin osa energiasta menee oman mahan kantamiseen ja harjoitussupistusten välttelemiseen. Lisäksi selkä alkaa paukkua (edellisessä raskaudessa samoihin aikoihin) Välillä tekee tosi kipeää liikkua tän selän kanssa. Onneksi mies on tajunnut iltaisin touhuta pojan kanssa ja suoda mullekin lepohetkiä.

Mä en ole ehtinyt pakata vielä mitään. Vauvan sänky on kasattu ja jotain pientä ole tuonut kellarista.. Mutta esikoiselle pitäisi ostaa se seisomalauta ja vauvallekin pitää hommata kantoliina ja tarvikkeita. Sairaalakassi pitää pakata ja vaatteet vauvalle.

Synnytys: mua on alkanut rassaamaan ja jännittämään esikoisen synnytys kesti 4,5 tuntia ja pelkään että seuraava on vielä nopeampi. lähinnä sitä pelkään etten ehdi saada epiduraalia sillä mun poltot oli jotain ihan tajutonta luokkaa..varmaan siksi ku aukesi niin nopeasti.

No tällaista tällä kertaa. huomista neuvolaa odotellessa.

Etanainen 32+0

 

Oi kyllä sitä tekstiä aina kerkee tulemaan
Mulla oli toi sf-mitta 25,5cm 30+0 ja kyllä tuntu että toi vauva on tosi alhaalla sen päänsä kanssa! Kävelin kun pingviini emo.
Ja aika menee hurjan äkkiä, laskin että enää 13 työpäivää jäljellä! Sitten saa viimein jäädä kotiin ja tehdä kaiken sen mitä ei nyt kerkiä kun ajatella.
Perheen perustamis iästä jotain oli keskustelua. Ensimmäisen sain kun olin 18 vuotta, koulusta jäi sillon suorittamatta yks työssäoppiminen. Teoriat sain suoritettua loppuun kun tein paljon ylimäärästä työtä. Miehen joululomalla sitten alotin työssäoppimisen ja sain todistuksen kotiin postissa kun seuraava plussa pamahti tikkuun. sen jälkeen menin heti töihin ja tein pelkkää iltaa ja yötä, vaihdettiin aina lennossa miehen kanssa lapsen vahtivuoroa, kesän alussa sitten aloin tehdä kakkia vuoroja kun mies pääsi kesälomalle. Joskus kyllä varsinkin alkuraskaudessa mietin että mitähän me oikein tehdään, toinen käy koulua ja toinen 55km päässä töissä ja silti hoidetaan lasta kotona, mutta ei sitä vaan raaskinu laittaa hoitoon kun tiesi että kohta pääsee taas kotiin =) Ja nyt sitten aletaankin olemaan voiton puolella! ja mulla siis vielä hetken verran ikää 19v.( Muutamien päivien päästä jo uskottavasti 20v!) Uskon kyllä kerkiäväni vaikka mitä vielä, toisaalta olen onnellinen että on kuitenkin ammatti jo valmiina, siitä on hyvä lähtee eteenpäin joskus
Mä oon nähny kanssa hirveesti unia synnytyksestä, mutta niissä kakissa oon menny vaan synnyttämään suoraa sen lapsen. Eikä se onneks oo unessa paljon sattunu. Ehkä ne unet koittaa lievittää mun kamalaa synnytys kammoani :| Huh onneks siihen on vielä jokunen viikko aikaa, ehkä selviän hengissä tälläkin kerralla

Muoks. Niin ja mulla myös esikoinen synty 3,5h siitä se paniikki tais jäädäkkin. Toivotaan että tää seuraava malttaa tulla vähän rauhallisemmin .

Mukavia loppukesän päiviä kaikille mammoille! =)
Empsu 31+6 :wave:

 

Mun on kyllä tunnustettava, et kattelen ton Kätilöt aina purkista ja tuplanopeudella Tähän on syynä lähinnä se, et en jaksa kuunnella niiden synnyttäjien huutoa. Jos joutuisin katsomaan sen suorana, niin varmaan laittaisin äänen pois töllöstä

Joku mua nuoreksi epäili, mut näytänkin olevan tässäkin tosiaan väliin putooja, sillä ikää mulla on vasta 24. Talviccille tiedoksi siis, et listasta puuttuu mun ikä.

pinkkimieli ja pallopää

 

Talvicci! Mun ikä on 27 v

 

pinkkimielen ja Etanaisen iät lisätty :wave:

pinkkimieli
Mä tässä kerran jouduin oikeesti laittamaan äänet pois telkkarista ku se nainen huus ku syötävä ku se ponnisti sitä lasta ulos...
Muuten kyllä katon aina ihan tavallisesti vain ku meillä ei tallentavaa boxia ole...

 

Perheen perustamisesta: Olen hyvinpitkään ollut sitämieltä että minusta ei ule äitiä ja etten halua ollenkaan lapsia. Varsinaista syytä en tiedä, mutta sitten alkoi lähipiiriin tulemaan raskaana olevia ja vauvoja niin asia kypsyi mielessä ja tuli vauva kuume. En siis ole kovinkaan aikaisin nähnyt itseäni perheellisenä, vaikka saman miehen kanssa on oltu jo 6,5 vuotta yhdessä. Myöhemmin ajattelin vain että haluan lapsen/lapset ennen kolmeakymmentä ikävuotta, jotta ei ole niin vanha sitten kun lapset lähtevät kotoota. Tätä ensimmäistä ei tarvinnut sen suuremmin yrittää joten hyvin ollaan aikataulussa Saan tämän muuten saman ikäisenä kuin äitini sai minut.

Kaukaloistakin oli puhetta, meillä on Brion kaukalo isofix kiinnityksellä. Haluttiin se isofix, kun autossa on siihen mahdollisuus. Sehän on kiinnityksenä turvallisempi/pitävämpi kuin turvavyökiinnitys.

Muuten ollan melkein kaikki tarvikkeet hankittu käytettyinä, paitsi hoitopöytä ja sitteri. Vaatteet alennuksista tai kirpparilta. Pienillä kun se tavaroiden käytöikä on niin lyhyt, että käytetytkin on hyväkuntoisia. Ainakin nuo vaunut ja turvakaukalo on kuin uudet.

 

Huhhuh, täällä syöty toffeeta oikein urakalla, että pahaa tekee :x Huono omatunto iski, vaikka kyllä riehunut kovasti tuosta sokerimäärästä!

paapelo ikävälle kuulostaa noi sinun tuntemukset. Itse poljin tänään työmatkan, yhteen suuntaan n. 3-4km ja koko matkan vatsa tuntui aivan kovalta ja kipeältäkin.. Empä tiedä, miten uskallan vielä pyörällä polkea kun tuntui oli kestosupistus päällä.
Muutenkin supistuksia tulee aivan sohvalla maatessa yhtäkkiä, vatsa menee kovaksi ja todella voimakas paineen tunne alapäässä ja alavatsalla. Tuntuu kyllä todella napakoilta aikaisempiin verrattuna, on ihme jos eivät ole aiheuttaneet mitään kohdunsuulla Toivottavasti vielä eivät..

Mutta nyt olisi mentävä silittämään vauvanvaatteita!

nöpötin ja pieni 31+0 :heart:

 

Iltaa mammat!
Oottehan olleet ahkeria =)

Hokkis tais kysellä siitä palkan maksusta ennen kun putoo Kelan rahoille.Siihen vaikuttaa työsuhteen kesto ja alallasi sovellettava työehtosopimus.Toi 60 pv on aika yleinen.Itsellä meni esikon aikaan hyvin kun Kela laskee rahansa viimeksi valmistuneen verotuksen mukaan (tuolloin 2005) jolloin olin tienannut aika reippaasti niin sairauspäiväraha oli vaan jokusen kympin huonompi kuin palkka =) =)

Meilläkin vaunujen takuu alkoi La:sta.Ostettiin Vantaalta vauvatalo Johannasta esikolle rattaat.

Eipä nyt muuta kommmentoitavaa tällä erää.Keskiviikkona ois neuvola sit tuun taas kertoon kuulumiset.

Voikaa hyvin!
-Aku 30+2

 

Etanainen:

Kyselit kotona olemisesta esikoisen/lasten kanssa.
Minä olen voinut suht jaksavasti, tosin se tietty energisyys puuhailussa on kadonnut. En jaksa enään häärätä pojan kanssa, saatikka kökkiä puistossa. Itse myös tunnen ajoittain suurta häpeää ja huonoa omaatuntoa asiasta, mutta toisaalta, tämä on juuri saavuttanut tämän jaksamattomuus pisteen ja on siten hyvin nopeasti ohimenevä tila ja tuskin tuotan lapselleni traumoja (minun mantrani siis tämä )

nöpötin:

Voi kurja, en siis ole ihan yksin :/
Täällä ei siis todellakaan tarttisi tehdä mitään. Riittää että olen maannut sohvalla tunnin ja kun nousen istumaan vihdoin, tulee supistus välittömästi ja sitä kestää sitten pitkään. Ja ihan myös levossa tulee, joskin harvemmalla tiheydellä.
Tuossa taas House ohjelmaa katsellessa maha pingottui niin kipeäksi, että hiki tuli otsalle ja posket oli omenaisen punaiset...
Ja ovat ihan selvästi PALJON kovempia kuin aiemmin ja tämä paine...se tuntuu koko alakropassa.
PLÄÄH

Nyt tosin pitäisi alkaa viilenemään, joten toivossa elän, että supistelutkin hellittää otettaan sitä myöten.
Onneksi sentään yöllä saa olla ilman noita, mutta sitten vaivaakin muut asiat...On se vaan niin ihanaa olla raskaana :saint:

paapelo+poju+Deri 32+2

 

Hei!

Nyt tuli kauhee kammo kun takamus leviää ja sain jonkun virtapiikin ja kyykkäsin tossa ähisten vähän aikaa kertokaapa hyviä liikkeitä takamuksen ja reisien pienentämiseen kiitos

Sitten tuli mieleen kun näin että jotku olivat menossa synnyttämään OAS:iin, minkälainen paikka se on? Mulla tässä vaihtoehtona se K-PKS ja OAS.. kumpi parempi sitte ois..?

Talvicci: Täällä ois poika tulossa, merkitsetkö tuonne mun kohdalle listaan ja laita sitte synnäriksi vaikka toi K-PKS.. on ollut ainakin se mielessä tässä..

jatkoja!!

Myola ja pikkuinen

 

Iltaa! En nyt kerennyt lukemaan teitin tekstejä, kun oli taas niin kovasti tullut juttuja :ashamed: Äkkiä sitä vaan kerääntyy sivuja kun ei päivään pariin pääse koneelle.
Mutta mutta...mua alko äsken vähän huolestuttaan kun en oo saanu vieläkään kelalta mitään päätöksiä ja kävin sit verkkosivuilla kattomassa niin sielä ei lue ees mitän et ois hakemus vastaanotettu Jätin laput palkanlaskijalle jo kk sitten...vai oisko siitä jo kauemminkin ja hän lupas täyttää palkkatiedot ja laittaa eteenpäin sit meneen (ihan ku esikostakin toimitti). TÄnään kuitenkin on se 2kk laskettuun aikaan ja eikös siihen mennessä pitäny hakemus laittaa. Mitäs sit jos se ei ookkaan menny ees sinne kelaan viä vaan on jossain matkalla?? Hitto, huomenna pitää kyllä soittaa ja kysyä että ovatko saaneet hakemuksen.

Huomenna taas kerran aikanen herätys ja mun pitäs jo olla melki nukkumassa. Ehtisinköhän huomenna koneelle paremmalla ajalla...toivotaan!

 

Iltaa! Paljon on tosiaan tekstiä tullut, hyvä niin
Joku oli tuolla puhunut vaunujen takuusta, mutta meilläkin kyllä on niin, että ostettiin vaunut muistaakseni huhti-toukokuussa siis lastentarvikeliikkeestä, vauvatalo johannasta, ja kysyivät siellä lasketun ajan ja laittoivat takuun siitä eteenpäin.

Sain tuossa kaverilta vihjeen, että noita froteisia alustoja pinnikseen täytyy hommata paljon, mutta en ole mistään niitä löytänyt. Eli osaako kukaan sanoa mistä niitä mahdollisesti löytyisi?

Huimaa vauhtia lähestyvästä synnytyksestä olitte keskustelleet, minä myös katsellut paljon sitä sairaala sarjaa ja kätilöt sarjaa myös. Ja etenkin juuri sairaala sarjassa kiinnostaa se synnytys kohdat
Siinä mielessä alkaa kyllä synnytys mietityttämään, kun pelkään jotenkin sitä, kun olen aina ollut todella hoikka ja pieni ihminen, niin mistä saan sen kaiken voiman, että jaksan synnytyksen loppuun asti? kaikki ovat kannustaneet, että kyllä sitä voimaa sitten kummasti löytyy, mutta jotenkin mietityttää, kun minulla ei juurikaan mitään lihaksia ole ja synnytyksessähän esim. vatsalihakset ovat suuressa osassa. Saa kyllä lääkäri kunnolla tutkia että se vauva ylipäänsä mahtuu tuosta minun kapeasta lantiostani.
No juu, semmosia. Palataan.
Pikkumyyh ja masuasukki 32+3 :heart: :heart: :heart:

 

pikkumyyh:

En ollut todellakaan treenannut aikoihin kun esikosta painelin käynnistettäväksi. Olin vieläpä pahassa flunssassa, eli sen hetkinen peruskunto...SURKEA.
Liikunta oli jokseenkin jäänyt ensin pitkien työpäivien takia pois ja raskauden puolivälissä iskeneet järkyttävät kivut liitoksissa jne. esti lähes kokonaan treenailun.

Ja vimmatusti sain ponnistettua, olin itsekkin oikein shokissa kun poika syntyi niin lyhyellä ponnistamis ajalla.
Ja olen pieni ja pienet on luut, lantio on kylläkin kiitettävän leveä, mutta silti.

Siskoni on vastakohtani. Keskiverto pituinen ja oikein hoikka ja pieni peppuinen neitonen.
Poikansa oli suuri ja kyllähän se ponnistus vaihe kesti, mutta jaksoi silti loppuun saakka tsemppauksella.

Eli älä liikaa murehdi, mutta pyydä toki tekemään varulta perusteellisemmin tutkimus, on aina mukavampi omalle mielelle jos saa mieltä painavat asiat pois päästä pyörimästä =)

 

Juu ajoittain ne supistukset aiheuttaa sellaisin olon, että pitää oikein keskittyä sen ohimenemiseen ja vähän puhallellakin Mutta toki joukossa on myös sellaisia, joissa vatsa ainoastaan kovettuu, ilman mitään sen kummempaa painetta tai kipua. Enkä varsinaisesti kovin kivuliaiksi kutsuisi noita napakoitaan suppareita, mutta se paineen tunne on tosi kova enkä sitä oikein osaa selittää sen kummemmin.

Nilkkaturvotus iski taas, nilkat on kuin pallot Johtunee helteestä ja töiden aloittamisesta, kun pitää istua koko päivä. Ananasta pitää kokeilla ja vettä ahkeraan.

 

Meillä saatiin asia selvitettyä.
Mies jo töistä tullessaan pyysi anteeksi... mulla vaan oli jo kauhee kiire töihin lähteä niin tokasin vaan takas et "katotaan sitä sit illalla" ja lähin töihin.
No mies sit tuli uudelleen illalla pyyteleen anteeks.. ei oikeen osannu ensin sanoa että mikä mätti mut sit sano että kun siitä tuntuu että kun mulle ei mikään riitä kun hän kerta oli jo koittanu mua auttaa siinä jutussa ja kun hän on koittanu aina välillä päivitellä tätä mun konetta ym ym.
No nyt mua harmittaa ja tässä jo mietinkin että hitto jos toisella on semmonen tunne että mua pitää koko ajan koittaa mielluttää ja tehä kaikki mun eteen että mä vaan pysyisin tyytyväisenä... tai jotain... en mä tiiä...
Mut se asia on jo selvä mut me varmaan jutellaan vielä tästä.

Mulla oli sit tosi kypsä päivä töissä jo olojen takia ja sit vielä kun tää juttu paino mieltä niin ei kiva :/
Tuntu et päivä ei lopu koskaan

Nyt mun tarvis mennä suihkuun vielä ja sit nukkuman.

Taas niin omanapaista :ashamed:
Mut hyvää yötä!

Riivinrauta & Nuppunen 32+2

 

Jaaha, ja viikot poksuu 32 tasan.

Perheen perustamisesta olette puhelleet... itse olin esikoisen saadessani 23-vuotias (tai siis täytin sinä vuonna 23), opinnot kesken jne... Miehen kans on oltu yhdessä v. 1998 lähtien, naimisiin mentiin 2003. Tradenomin paprut sain koulusta pihalle v. 2007 ja sitten sainkin heti v. 08 alusta töitä... Ajatuksena oli tehdä muksut pienellä ikäerolla, mutta sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, ja nyt vasta tuntui "oikealta" ruveta tätä toista pusaamaan. Aikaisemmin koko ajatus toisesta lapsesta sai minut lähestulkoon hysteeriseksi. Ja nyt on sitten mukavaa jäädä lomalle kun on saanut käydä kokeilemassa tätä töissä oloa reilun 1,5v

Vielä olisi tämä, huominen ja ylihuominen päivä töitä, vähiin käy En sitten kuitenkaan hakenut sitä saikkua, vaikka nyt alkaisi oikeasti olla aihettakin, torin poikki lyllertämiseen menee kymmenen minuuttia Eilen illalla mehustettiin marjoja, saatiin mehua lähes kymmenen litraa Nyt ei ole aavistustakaan että mihin niiden kanssa mahtuu, pakastimeen pitäisi yrittää survoa vielä mustaherukkamehut, ja niitä on kerätty se kymmenen litraa, joten muutama litra tullee niistäkin.

Perjantaina olisi neuvola, saa nähdä mitä siellä sanotaan. Nyt kai sitä pitäisi liikelaskennatkin vähin erin aloitella. Tänne kirjoittelu hiljenee varmaankin hieman, kotona kun on vain tuo mobiililaajakaistayhteys, joka toimii milloin toimii...