Lokakuiset 2007 (7)

[Lumi81]

Iidaleena
Niiskulainen 24v LA 1.10. Toinen KAKS
hamada LA 1.10
MissPiggy LA 2.10
Pompula 29v LA 3.10. Esikoinen, Keski-Suomi
Lissu78 29v LA 4.10 Esikoinen. Porvoo
Lumi81 25v LA 5.10 Toinen, OYS
Juulia77 29v. LA 7.10. Toinen, TYKS
Jazz 29v LA 8.10. toinen (esikkotyttö 080805) KOS
mattai, LA 10.10, toinen, OYS?
Ann77 29v, LA 13.10. Esikoinen. SEKS
Tehotyttö 35v, LA 14.10., neljäs, TYKS
Laura79 27v, LA14.10, esikoinen, Jyväskylä
Jellybean 25 ja 26, LA 17.10. Esikoinen. Kainuu
Aurinko 28 v. LA 15.10., kakkonen, TAYS
Ninni83 24 ja 25 LA 18.10 kakkonen KOKS
Pia78 LA 21.10 toinen & kolmas (kaksoset) HYS
Maxiina 34 v, LA 22.10. kolmas SatKS
Jelli 26 v., LA 23.10., esikoinen, KYS
Iikka76 LA 23.10. esikoinen, Päks
Iidaleena 26v LA 23.10 esikoinen TYKS
Entu 25 ja 31 LA 24.10 toinen KYS
Pikku2 29v. ja 30v. LA 25.10. pikkukakkonen, EKKS
Octo 23v ja 31v. LA 26.10. esikoinen, KYS
Ilona 28 ja 29 v. LA 27.10. esikoinen, TAYS
tuleva äityli 31v. LA 29.10 esikoinen
Ainu 25v., LA 30.10.eka keski-suomi
Äiti78, LA 29.10. ensimmäinen ja Espoo

 

[Lumi81]

Oon pitänyt hiljaiseloa ja vaan taustaillut täällä. Nyt ois sit aikaa kirjotella enemmänkin ku jäin töistä sairaslomalle ja siitä heti viikon päästä alkas kesäloma ja siitä äippäloma..eli töihin ei tarvi enää palata!

Viikkoja tällä hetkellä 27+4 ja supistuksia on ollut, samoin iskias-särkyjä molemmissa jaloissa, häpyluukipua ylös noustessa, öisiä jalkakramppeja ja liitoskipuja. Muuten voin ihan mainiosti heh! Kohdunsuutakin tarkistettiin ku oli niin paljo niitä supistuksia, eivät kuitenkaan ollu vaikuttaneet kohdunkaulaan mitenkään mut sain silti saikkua 3 viikkoa ku on seisomatyö.
Aika on mennyt TOSI nopeesti!!!! Ajatelkaa kohta meillä alkaa synnytykset lähenemään! Enää kolme kuukautta!!

Kukas se olikaan brion vaunut ostanu? Mä ostin myös. Tietenki 2007 mallia kombit eli yhdistelmät ja sillä teleskooppiaisalla. Ne on kyllä tosi keveät, tukevat, hyvät jousitukset yms yms..kaikin puolin täydelliset! Auton turvaistuin saatiin kaveripariskunnalta, pinnis on jäänyt esikoiselta...vielä pitäs ostaa semmonen hoitopöytä-amme-yhdistelmä kylppäriin. On niin pieni se meidän pesuhuone et semmonen ois kätevin. Tilasin muuten huuto.netistä sen sangenic-vaipparoskiksen! Tosi kätevä juttu, ja jos se vielä pitää hajut poissa niin jee!!

Äippäpakkausta odotellaan täälläkin. Kohta on kulunut kaks viikkoo sen hakemuksen lähettämisestä...varmaan vielä pari viikkoo joutuu ootteleen.

Vauva potkii kovasti ja mies kans aina innoissaan kokeilee niitä potkuja. Ois kiva laittaa masukuva tänne teidän nähtäväksi mutta kamera on epäkunnossa...plääh...iso kyllä jo on tuo maha, muuten kun olen tosi hoikka..painoa on tullu n. 5-6kg ja sf-mitta huitelee jossain 23-24cm...aikalailla alkaa kylkiluihin potkut tuntumaan. Viikon päästä ois taas neuvola, joutuu alottaan varmasti sen rautakuurin ku viimeks oli hemppa jo 114..nyt se on varmaan jo alle sata.

Onkos muilla tullu semmosia tuntemuksia niiku rakastais miestä jotenki enemmän? Musta tuntuu että oon yhtäkkiä aivan rakastunu niiku joskus suhteen alkuaikoina..;D ihanaa! Muita mielialan vaihteluita ei paljo oo...no joskus illalla yhtäkkiä saattaa tulla semmonen "masennus" tai joku semmonen tyhjä ja surkea olo ihan ilman syytä mut menee kyllä äkkiä ohi. Ja aivan hellyydenkipeä olen .

Me ei taideta mennä mihinkään synnytysvalmennuksiin. Olin ite tietenki esikoisen kanssa niissä. Tää vauva on siis mun miehelle ensimmäinen, eli tämmönen uusioperhe meillä. Niin, mies sano että ei ainakaan hänen takia tarvi niihin valmennuksiin lähteä, käydään sit vaan tutustumassa siellä sairaalassa.

Ajattelin kysyä neuvolasta mahdollisuutta saada synnyttää polikliinisesti, eli tarkottaa sitä et sinne osastolle ei tarvi jäädä. kuus tuntia vähintään pitää sairaalassa olla synnytyksen jälkeen ja sit pääsis kotiin jos kaikki äidillä ja vauvalla kunnossa. Ainut asia mikä saattaa estää tämän on se että mun veriryhmä on Rh - . Pitää joku rokote mulle pyllyyn pistää...en kyllä tiiä mikä siinä sit estää...en kyllä sinne osastolle jää!! Viimeks esikoisen kans olin kolmen hengen huoneessa, ja siitä oli levähtäminen kaukana! Sillon ku oma vauva oli hiljaa ni muiden vauvat itki ja koko ajan oli sitä porukkaa ravaamassa..mummeja ja ukkeja ja isiä ynnä muita..lisäksi en tykännyt niistä kätilöistä yhtään! Monet sanoo et osastollahan on helppo olla ku on ruoka valmiina ja saa ohjeita ja apua ja saa muka levätä! No ehkä jossain yhden hengen huoneessa!
Kotona kyllä saa levähtää ja nukkua vaavin vieressä parisängyssä vaikka koko päivän ja mies voi tehdä ruuat ja tuua vaikka sänkyyn asti! Sitä paitsi mies pystyy paremmin kotona tutustumaan vauvaan ihan rauhassa. Tietenki ois myös se perhehuone-mahdollisuus mutta meillä mies ei ainakaan siellä viihdy ja hommaa on kotonakin. Eli...hetimiten vaan ois tarkotus pyrkiä kotiin mikäli kaikki menee synnytyksessä hyvin!!!

Mites muilla?? Mitä mieltä ootte tämmösestä vaihtoehdosta?

Lumi & Aape rv 27+4

 

[Niiskulainen]

Lumi: Minäkin inhosin osastolla oloa ja olin siellä 3 päivää ja maitoa ei siellä alkanut tulemaan ja olin tosi väsynyt kun en osannut siellä nukkua ja siellä oli joku ihmeellinen lastenhoitaja jolla oli tarve päteä joka ihmeellisemmissä asioissa esikoisen saaneille. Itse olin tosi itkuinen sairaalassa ja tämä hoitaja teki päivistä vielä "veemäisemmän".
Kotiin päästyä kaikki oli aivan loistavasti. Kun astui ovesta sisään niin tunsin kuinka maito alkoi nousta rintoihin ja hyväolo oli sanoin kuvaamaton. Mies hoiti alussa melkein kaikki kotihommat, mutta ei opiskeluiden takia kyllä voinut olla kovin pitkää isyyslomaa ja on nytkin tämän lapsen syntymän jälkeen ei ihan täyttä isyyslomaa pidä vaan 2 viikkoa niin saa kuulema täyden palkan töistä, jos olisi ne täydet 3 viikkoa joutuisi ottamaan sen kelan isyysrahan.

Mutta mutta siltikin ajattelin olla siellä sairaalalla varmaan ainakin yhden yön ja sitten jos kaikki ok niin sit toivoisin jo kotiin pääsyä.

Nyt painun pehkuihin on ollut niin työntäyteinen päivä että huh huh....selkä ainakin on tooosi kipeä.

Mulla nuo mielialanvaihtelut ovat aika kausiluonteista alussa niitä oli ja nyt taas on oikein seesteinen kausi ja niin oli esikoisenkin aikaan alussa kävin aika moista tunne myräkkää ja loppuakohden olin hyväntuulinen lähes aina ja nytkin tuntuu olo ihan tasapainoiselta....onneksi, huominen päivähän voi sit olla aivan erilainen näidenkin suhteen.

Hyvää yötä ja kauniita unia!
Niiskulainen rv 28 noin 1 tunnin päästä =))

 

[maxiina]

moipsan!

hienoa kuulla että kaikilla menee suhteellisen hyvin vaikka masut alkaakin jo painamaan =) ja hyvä huomata että muillakin on noita mielialanvaihteluita, mä ainakin saatan itkeä tihruttaa ihan olemattomasta, yleensä jostakin telkkariohjelmasta.
me haettiin edellispäivänä kelan pakkaus ja sitä nyt sitten varsinkin lasten kanssa ollaan ihasteltu =) mun mielestä oli tosi kiva pakkaus. eikä kestänyt kun vajaa kaksi viikkoa kun se tuli, nopeata oli kyllä kelan puolelta tällä kertaa.

noista synnärijutuista... täällä on ollut ihan ok synnärireissut vaikka olen molemmista ollutkin yhteishuoneessa. huonekaverit on olleet kivoja vaikkakaan ei sellainen rauhoittuminen tule oikein onnistumaan kun jonkun vauva itkee tai sukulaisia ravaa. ne hoitajat jotka ovat mua hoitaneet on olleet ihan ok. kakkosesta kun sairaalassa olin niin ainoastaan vaivasi ihan hirvittävä ikävä esikoista. se oli aivan kamalaa kun muutenkin kaikki hormoonit oli sekaisin ja sitten kun isä kävi esikoisen hakemassa katsomaan pikkusiskoaan niin itkun määrän oli valtava... ihan tajuton ikävä. meillä ei saa perhehuonetta kun ainoastaan ensimmäistä synnyttävät ja sitten jos vahingossa on joku niistä huoneista vapaana mutta harvemmin niin on. nytkin kun me kerrottiin että lapsille tulee sisko tai veli niin vanhempi sanoi ekaksi että ei ole yhtään kivaa. mutta syykin sitten selvisi, poika kun ei halunnut että äiti menee sairaalaan... että hänellekin on siitä jäänyt sellainen muisto että ikävä oli kova. mutta eiköhän tämäkin tästä suju, keksitään vaan kaikkea tosi kivoja juttuja siksi aikaa kun siellä sairaalassa ollaan.
mutta voikaahan edelleen hyvin ja paksusti, me lähdetään moikkaamaan anoppia =)
maxiina 25+5

 

[Ainu =+x]

Voi kun herttasta että joku on rakastunut uudelleen... Meillä kun minä tunnen lähinnä vihaa ja vihaa kaikkia kohtaan, ukko luulee että tämä joku hoitokoti on. Kyllä jotenkin tuntuu että voisi olla oma koti parempi kun tämä työpaikka...
Aika väsynyt olo... ja elämän tilanne tämä...

Ainu 24

 

[Juulia´77]

Synnärillä jouduin olemaan esikoisesta 5 päivää kiireelliseen keisarileikkaukseen päätyneen synnytksen takia ja olin kyllä tosi väsynyt, kun kotiin pääsin. Olisivat pitäneet mua vielä muutaman päivän osastolla, mutta kovasti vakuutin pärjääväni kotona. Henkilökunta oli mielestäni mukavaa, mutta sellaisessa kolmen hengenhuoneessa ei lepäämisestä todellakaan tullut mitään + yleensä huonekaverit olivat ulkomaalaisia ja viipyivät vain muutaman päivän, että ei siellä oikein juttukaveriakaan ollut. Mutta kaikesta huolimatta osastosta jäi hyvät muistot ja nyt, kun en tiedä vielä miten synnytän täytyy yrittää tottua ajatukseen, että voin joutua siellä taas olemaan monta päivää ja erossa esikoisesta, mikä tuntuu nyt jo todella pahalta... tiedän, että ikäväni on varmaan samanlaista, kuin maxiina kuvaili =0(

Viime yönä veti suonta pohkeesta niin lujaa, että en ole tänään voinut sen jalan kanssa kunnolla kävellä... toivottavasti nämä suonenvedot ei jatku, kun se kipu oli aika hirveää enkä tiennyt miten se olisi helpottanut, kun se alkoi muutaman kerran uudelleen melkein heti, kun vanha "veto" helpotti,plaah... kaikkea sitä raskaana ollessa saa kestää!!!

Juulia rv 27+3

 

[suosittelen]

Heippa!

Minullakin on kovasti suonenvetoa ollut. 28 viikolla mennään. neuvolassa kehotettiin syömään mangnesiumia tablettina. Ja siihen loppui suonenvedot! Suosittelen!!!

 

[Jelli]

Ihan alkuun Juulia: MAgnesium auttaa kramppeihin ainakin.´Minulla on pohjekramppeja ollut öisin koko raskausajan ja saan ne loppumaan nykyisin heti alkuunsa kääntämällä nilkan niin koukkuun kuin mahdollista heti kun kipu meinaa alkaa. Näin kramppi laukeaa alkuunsa. Minullakin nimittäin menee muutoin pohje niin maitohapoille, ettei seuraavana päivänä kävely tahdo onnistua.

Minulla on tunne elämä säilynyt raivon osalta tasaisissa merkeissä. Olen siis aina melko täräkkä tyyppi jamieskinon ollut melko yllättynyt, etten ole ollut suoranainen peto raskausaikana. Lämpimät tunteet ovat kyllä lisääntyneet. Olen rakastunut todella, kai näin voisi sanoa. Koko odotusaikana en olenähnyt kiinnostavia miehiä missään muualla kuin kotona, vaikka onihan normaalia, että varsinkin kesäisin ihania uroksia tulee vastaan joka kulmalla olevinaan. Nyt ei mene oikeastaan päivääkään etten miettisi kuinka ihana mies minulla on ja miten sellainen onni osuikin kohdalleni.

Olen kyllä sitten hyvin loukkaantunut, jos mies onkin suunnitellut kavereidensa kanssa jotain ja ilmoitan ihan ykskantaan ettei käy. Esim.baarireissuista on ollut puhetta, kun ei näy miehen into laantuvan. Nytkin sanoin, että mene vaan, sen minkä sielu sietää, mutta älä ihmettele sitten, jos ei syksyllä olekaan enää avovaimoa saati poikaa.

Sellaista meillä, pääosin kuitenkin pussailua ja muuta mukavaa...

Kamala pikakirjoitus, yritän päästä lähtemään töistä kotiin. Huh,tulipahan taas 10 tuntinen päivä.

Jelli ja pasi 26+1

 

[MissPiggy]

Tunteita on ollut ja leppoisaa mutta nyt pikkuisen kireääkin viime aikoina, tuntuu ettei mies ihan ymmärrä että nyt tämä todella alkaa olee raskasta... mies on käynyt baarissa tms. kekkereissä n. 2 x kuussa ja olen vielä "antanut" mennä. On itsekin puhunut että syksyllä sitten kun ei pääse niin... no joo, katsellaan sitten mikä on meininki. Alussa pitää kyllä suuntautua paljon kotiin mutta myöhemmin kun saa pulloruokintaa jne. ja mies/mummot voi hoitaa, niin aion kyllä minäkin silloin tällöin käydä kavereiden kanssa drinkillä tai tyttöin illassa, eihän se elämä tähän lopu.

 

[Niiskulainen]

Kävin tänään siellä sokeriraituksessa ja paastoarvo oli ok, mutta 1 ja 2 tunnin arvot oli lievästi kohollaan että varmaan saan sen mittarin kotiin ja kotona seurailen noita arvoja. Luultavasti myös polikliniikkakäyntejä tulee muutama. Suoraan sanottuna hermostuttaa ihan kympillä tämä homma. Inhottaa jo valmiiksi kun tietää, että pikkuvauvaltakin joutuu napsimaan niitä verensokeriarvoja kantapäästä siellä sairaalassa heti syntymän jälkeen ja en me kyllä yhessä yössä sieltä päästä lähtemään...perhana. Pitää nyt sit koittaa saada ruokavaliolla kuntoon noi arvot.

Kuulostaa ukkonen jyrisevän jospa nyt lopettaisin.

Niiskulainen 28+1

 

[Aurinko*]

Moi!

Mä kävin eilen neuvolalääkärillä ja kaikki oli ok. Paino on noussut jo huimat 8,5 kg, apua. Sf-mitta oli 22, esikoisen odotusaikana samoilla viikoilla mitta oli 24. Mä kovasti toivoin, että paino ei nousis ihan kauheesti, mutta ei näytä onnistuvan. Mulla on koko ajan nälkä ja täytyy myöntää, että syön liikaa herkkuja eli karkkia ja suklaata. Niistä tarttis päästä jollain konstilla eroon. Mut tää nälkä on jotenkin pohjatonta, mikään ei riitä. Onko teillä muilla vastaavaa?

Mulla kans välillä vetää suonta yöllä, tai ainakin aamulla on pohje jumissa. En ole vielä suonenvetoon herännyt. Esikoisen odotusaikana nousin useana yönä suonenvedon takia. Nukuin tuossa pari yötä tosi huonosti, ei vaan saa unta. On kuuma ja ei löydy hyvää asentoa. Mutta kyllä sitä vaan ilman untakin näköjään hengissä pysyy... =)

Mullakin olis toive, että sairaalassa ei tarttis kovin montaa päivää/yötä viettää, mutta eipä siihen kauheasti pysty näin etukäteen vaikuttamaan. Esikoisen kanssa oltiin 5 päivää, kuudentena päästiin kotiin. Poika oli valohoidossa. Itse menetin aika paljon verta, joten olin aika kanttuvei. Sairaalassa ei kyllä lepäämisestä tule mitään, tuntui, että joka päivä oli vain väsyneempi. Ja nyt kun on vielä esikoinen kotona, on kiire kotiin vielä kovempi.

Meillä esikoinen syntyi viikolla 38+2, joten jos toinenkin tulee etuajassa ei synnytykseen ole enää kuin reilut kymmenen viikkoa, apuuva. Paljon olisi vielä sitä ennen tehtävää. Huh huh...

Mutta nyt taidetaan lähteä pojan kanssa ulos, ja sitten taas sapuskan tekoon. Päivät on välillä turhan samanlaisia ruuanlaitto ym. rutiineineen...

Aurinko 26+3

 

[Ann77]

Mulla oli tänään lääkäri-neuvola ja sain kuulla tulokset sokerinrasitus kokeista.
Mun paasto arvo oli 5,0 kun se meidän sairaanhoitopiiris sais olla 4,8 joten oli lievästi koholla. Rasitus kokeen tulokset oli 5,6 (1h) ja 5,3 (2h) ne oli suositusten rajoissa.
Sain tuon mittarin kotiin ja yheltä päivää pitää tehdä se "käyrä" eli seittemän mittausta päivässä. Äsken tuos jo vähän harjoittelinkin, 5,9 sain tulokseksi kun syömisestä oli kulunut n. 3tuntii.
Muuten kaikki oli ok, paitsi painoa oli tullut nyt reilu 2kg lisää kuukaudessa kun viimeksi tuli vain 400g, joten takasin se näköjään ottaa! Itteensä toki saan syyttää, on lenkkeily jäänyt aika vähiin

 

[Lumi81]

Miten tuo sokerirasituskoe otetaan? Mua vähän jänskättää ku ehkä joudun myös siihen.
Tiistaina ois neuvola, saas nähdä paljonko on painoo tullu.
Mullaki on noita pohjekramppeja ollu. Aamuisin unissaan vielä ku venyttää ittensä oikeen pitkäksi niin molemmat pohkeet kramppaa yhtä aikaa. Aika viheliäisen tuntunen!! Pitää käydä apteekista hakeen niitä magnesium-tabletteja.

Meillä mies ei oo pahemmin baareissa tms käyny. Ei kyllä yleensä käy muutenkaan. Ehkä noin 3 kertaa vuodessa tai jotain. Enkä kyllä oo sitä pois ajamassakaan mut jos haluaa lähtee käymään niin menköön. En ymmärrä ku joillain ystävilläni on sellainen periaate ollu raskausaikana että kun itse ei päästä baariin niin mies ei sit myöskään pääse. Siis että nalkutetaan siitä yhdestäkin illanvietosta. Sairasta! Sit on eri asia jos alkaa ihan yhtenään laukkaamaan siellä kaljalla.

joo, ei mulla nyt tuu muuta mieleen palataanpa juttuun taas!
Täällä oulussa on muuten kauhee ukkonen ollu ja sade. Ollaan sit oltu sisällä melkein koko päivä tyttären kans ja muovailtu taika-taikinasta kaikkee kivaa.
Tässä muuten taika-taikinan ohje jos joku haluaa:

4 dl vehnäjauhoja
1 dl suolaa

2 dl vettä
2 rkl öljyä

Sekoita jauhot ja suola keskenään, lisää vesi ja lopuksi öljy. Vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Anna seistä hetki kylmässä.
Muovaile ja paista 150 asteessa koosta riippuen 1,5 - 3h.
Maalaa työt ja lakkaa.

Jos haluat taikinasta värillistä, lisää jauho-suolaseoksen joukkoon hitunen karamelliväriä!

 

[Jellybean]

Mullakin on tuon syömisen kanssa ongelmia, kun koko ajan on muka nälkä. Ja iltaisin iskee vielä kamala makean himo. Että ei sitä pidä kyllä ihmetellä kun paino nousee.

Täällä oli ukonilma päivällä, mutta ihmeesti se raikasti ilmaa kun satoi oikein kunnolla. Vauvavakuutuksiakin tässä viime tingassa katselen. Hakemuksen laitan huomenna postiin ja jos ei mitään rajoituksia tule niin ehtii, mutta jos ne jollain syyllä keksii sitä rajata niin sitten jää vakuutus saamatta. Olen todella tyhmätyhmätyhmä kun jätin näin viime tinkaan..

 

[Ann77]

Jellybean et ole ainoa, jolla jäi vakuutuksen ottaminen viimetinkaan. Eilen käytiin tekemäs, kun huomenna olis ollut viimeinen päivä! Kaks viikkoa kuulemma menee, kun saadaan päätös, saadaanko vakuutus vai ei. Jos ei saada sitten ei vakuutusta meidän vaavilla ole, mutta eikai sen hakemuksen pitäisi mistään jäädä kiinni.

 

[Niiskulainen]

Hyvässä lukemissa on ollut Ann sulla nuo tunnin ja parin tunnin arvot, mulla oli lukemat ihan eri luokkaa 1 tunnin arvo oli 11 ja raja-arvo on 10 ja 2 tunnin arvo oli 9 kun sen raja-arvo olisi jotain 7,8. En ole itse vielä keskustellut th:n kans miten toimitaan, mut seurantaan kyllä menee ja nuo arvotkin on ihan omasta koulukirjasesta.

Lumi: täällä tehdään nuo sokerirasitus kokeet niin että ekana otetaan 10 (-12) tunnin paastoarvo (ei siis vettäkään saa juoda paaston aikana), ihan sormenpäähän napsastaan pieni reikä ja otetaan tippa verta verensokeria mittaavaan laitteeseen ja sit odotellaan laitteen tuloksia kestää noin 30 sek. ja sit juodaan kauhea sokerilitku, jossa on 75grammaa puhdasta hiilihydraattia ja joidenkin mielestä maistuu hiukan todella sokeriselle kokikselle. Sittempä mennään istuskelemaan ja kuluttamaan aikaa tunnin verran jolloin otetaan toinen veritippa sormenpäästä laitteeseen ja taas mennään istumaan tunniksi kuluttamaan aikaa esim. kivojen lehtien parissa =D ja sit otetaan se parin tunnin arvo ja sitten pääsee syömään reilun 12 tunnin paaston jälkeen eli jos ei ole kanttiinia tai et siellä halua käydä niin ota vaikka jotain evästä mukaan että saat heti jotain suuhun pantavaa.

Mä oon kyllä hiukan katkera kun mun elimistö pettää minut tällälailla raskausaikana kun ei osaa lisätä insuliinintuotantoaan, tuotannon pitäisi lisääntyä melkein jopa 3 kertaiseksi normaalin olotilan 28 rv jälkeen joten onhan se tietty kova homma ja meillä on kyllä sukurasitteena 2 tyypin diabetes. Mut oishan tällä elämäntyylillä odottanut että kun liikun päivittäin kohtuu paljon ja syön mielestäni terveellisemmin, (no nyt tosin hieman lipsunut jossain vaiheessa) ja oon normaalipainoinen, niin nuo arvot olisi kohdallaan mut ei sitä aina tarvitse olla kuin yksi riskitekijä joka vaikuttaa noihin.

Käytiin tänään katsomassa olisikko löytynyt tatteja, mutta ei saatu saaliiksi mitään vaikka melkolaisesti metsässä käppäiltiin, oltiin kai väärillä apajilla. No pitää mennä huomenna vielä katsomaan paikkoihin missä on joka vyonna ollut ainakin jonkun verranm tatteja.

Mutta mutta nyt hyvää yötä ja kauniita unia =D

 

[Ann77]

Multa otettiin noi kaikki verikokeet tuosta kyynärtaipeesta siihen putkiloon ja tulokset sai saman päivän iltapäivällä,paitsi mä kysyin ne vasta tänään, kun olin neuvolassa.
Kuinkahan paljon tämä käytäntö vaihtelee paikkakunnittain?

 

[Iikka76]

Heipsan kaikille pitkästä aikaa!

..ja nytkin yömyöhään, vaikka pitäis jo olla nukkumassa. Loma on siis täällä alkanut, enkä ole pahemmin koneellakaan käynyt. Jätin kelan paperit viimeisellä työviikolla työnantajalle ja nyt ovat jo kuulemma lähteneet eteenpäin. Vauvavakuutus hoidettiin eilen ja tänään käytiin kattelemassa rattaita. ...joita on siis liian paljon erilaisia, kun ei osaa yhtään päättää. Eli kertokaa ensikertalaisille ihmeessä neuvoja ja hyviä tuotteita, jos teillä kokeneemmilla niitä jo löytyy. Brion rattaita me ei vielä ees olla nähty, mut pitää laittaa korvan taakse!

Mukavaa, että kaikilla näyttää menevän hyvin ja niin myös täälläkin. Aikaisemmin kiusanneet liitoskivutkin ovat oikeastaan hävinneet kokonaan, joten nyt pystyn jo kävelemään normaalisti ja vähän pidempiäkin lenkkejä. Sit nyt lomalla ollessa tuntuu toi syöminen jäävän vähän huonommaksi ja välit pidemmäksi, että jos omaan vaakaan on uskomista, niin jopa pikkasen takapakkia olis tullut, eli pari sataa grammaa olis lähtenyt?! Mut neuvolan vaaka sen sit ens viikolla näyttää ja tie vaikka olisin ollut viimeksi jotenkin turvoksissakin?!. Mut selvästi on jo huomannut, että ei enää 2-3 tunnin välein enää tarvii syödä, vaan ihan normaalisti riittää.

Mekin käytiin eilen yksityisellä rakenneultrassa ja kaikki näytti olevan ok. Lääkärin arvion mukaan olis näillä näkymin tyttö tulossa, mutta mikään varma tieto se siis ei ollut, kun ei näkynyt niin hyvin enää. Silleen vähän yllätti, kun kaikki "raskausoireet" on koko ajan viitanneet poikaan ja myös tuttavat on lähes kaikki olleet vahvasti pojan kannalla. Mutta kumpi tahansa on tietty aivan yhtä tervetullut meille ja ehkä mä olen ite kaikkien noiden poikahöpinöiden keskellä salaa pitänyt toivoa yllä tytöstä, jolle olis nimikin tiedossa (...pikkutyttönä olen sen siis joskus jo päättänyt ja edelleen samoilla linjoilla mennään, kun sopii miehellekin).

Mulla kans ei ole ollut pahemmin noita mielialavaihteluita, mutta ehkä pikkasen enemmän olen kaivannut mieheltä läheisyyttä, huomiota ym, jota se vihjauksista huolimatta ei ole kyl oikein osannut antaa. Kaikki kuitenkin ihan hyvin parisuhteessa ja mieskin onnellinen tulevasta vauvasta, mutta jotenkin vaan ei osaa olla siitä niin innoissaan ja kait tää kaikki on naiselle helpompaa, kun tuntee potkut ja muutokset kehossaan. Noh, ehkä tää tästä, mutta selvästi saan kyl tukea miestä innostumaan ja tunnustelemaan Masu-Nasun potkuja. ...eli hyvä jos kerran viikossa on mitään tunnustellut ja silloinkin mä olen usein ollut kättä masulle laittamassa.

Ja noista suonenvedoista, niin tosiaankin se mangesium auttaa ja suosittelen ehdottomasti! ...mä olen aikoinaan oikein herännyt aamuöisin niihin ja siksi olenkin syönyt mangesiumia enemmän tai vähemmän jo monta vuotta. ...taukojen jälkeen kun oireet ovat aina palanneet ennemmin tai myöhemmin eli mulla taitaa olla oikein imeytymisvaikeuksia siitä. Mangesiumtuotteissakin on eroja, että jotkut ei imeydy niin hyvin kuin toiset ja mun kokemuksella sellanen tuote, kuin Mangesan on paras (punainen iso sydän purkissa, saa joistakin apteekeistakin, mutta täällä vain luontaistuotekaupasta), koska imeytyy hyvin ja samassa pillerissä on myös b-vitamiinia, mikä auttaa mangesiumin imeytymiseen. Ja kun sen vielä ottaa illalla maitotuotteen kanssa, niin imeytyy parhaiten.

Nyt kun vauhtiin olen päässyt, niin kyselempä vielä kuinka usein teiltä on tutkittu tuo hemoglobiini? Multa on tutkittu vasta kerran ihan ekalla neuvolakäynnillä, eikä siis vielä toista kertaa yhtään? Terkkari vaan sano siitä kysellessäni, että se tutkitaan täällä vain 3 kertaa eli kerran kullakin raskauskolmanneksella, jos ei ala näyttämään jo tosi aneemiselta.

Mut nyt pehkuihin, kun kello on jo vaikka mitä!

Hyvää yötä, aurinkoisia kesäpäiviä ja mukavaa masunkasvatuksen jatkoa!

Iikka ja Nasu rv 25+2

 

[Jellybean]

Täällä päin se hemoglobiini mitataan joka kerta. Alussa minulla on 138 ja nyt 113, että ihan hyvä kun seuraavat.

Ei täälläkään mies ole niin "täysillä mukana", niinkuin itse olen. Esim. oma-aloitteisesti ei tule potkuja tunnustelemaan, vaan jos sanon että nyt tuntuu potkuja niin se saattaa laittaa käden mahalle. Eikä se oma-aloitteisesti myöskään lue noita odotus-kirjoja, missä seurataan kehitystä viikko viikolta. Joskus saattaa kysyä, että kuinka pitkä tai painava se tällä viikolla on. Olen päätellyt, että tämä vauva ei ole vielä miehelle niin konkreettinen asia kuin itselle. Kyllä se ihan noita hankintoja ja vakuutuksia ja muita on mukana suunnittelemassa kuitenkin.

 

[MissPiggy]

Mulla otettiin myös sokerit (kaikki 3 pistosta) kyynärvarresta. Litkua ei ollut kuin 2 muovimukia ja maku ei ollut mitenkään niin kauhea, sokerinen ja vähän sitruunainen. Ihan helposti meni. Arvot paasto 4,5 ja sitten oli jotain 9 ja 7, en muista desimaaleja nyt. Mutta normaalit kuulemma.

 

[Ilona -79]

Meilläkin mies on vaihtelevasti mukana odotuksessa. Kyllä hän välillä innostuu ihan omatoimisesti mahalle juttelemaan ja tulee kyllä heti tunnustelemaan potkuja ja silittelemään mahaa, kun sanon, että Ipanalla on asiaa isille Mutta kaikkiin hankintoihin ja valmisteluihin hän suhtautuu tosi vastahakoisesti. Ilmeisesti aikaa on hänen mielestään vielä niin runsaasti, että ei jaksa asioista kiinnostua. Itselleni taas on viime aikoina tullut sellainen olo, että tekemällä jotain konkreettisia valmisteluja, pystyisin samalla henkisestikin valmistautumaan uuden perheenjäsenen mukanaan tuomaan muutokseen. Ja kieltämättä ottaa päähän kun toinen ei mitenkään halua osallistua. Toisaalta tiedän ihan hyvin, että tämä on mieheni tapa reagoida muihinkin asioihin (innostui hääjärjestelyistä tasan viikkoa ennen häitä ), mutta välillä loukkaannun tosi verisesti, kun koitan hänelle esim. turvakaukalon valinnasta/hankinnasta puhua, enkä saa minkäänlaista vastausta…

Vakuutusasian sain minäkin tällä viikolla hoidettua (tai siis varaushakemuksen jätettyä), mutta kelan paperit on vielä lähettämättä. Meinasin eilen pistää postiin, muuta sitten tajusin, ettei mulla on kuorta, jossa ne postittaa… Toisaalta tuntuisi mukavammalta palauttaa paperit henk.koht. (saisi samalla varmistettua, että kaikki kohdat on täytetty ja ok), mutta en kyllä vielä ensi viikolla millään ehdi kelassa käymään…

Ilona & Ipana 24+6

 

[Juulia´77]

Kiitoksia magnesium vinkeistä, käyn ehdottomasti hakemassa, jos suonenvedot vielä vaivaa!

Meillä myös noi sokerit otetaan kyynärtaipeesta ja mulla oli kaikki arvot jotain 5:n luokkaa eli vissiin oikein hyvät,onnex!

Hemoglobiini täällä mitataan noin joka toinen kerta ja eilen, kun olin neuvolalääkärillä oli se laskenut kahdessa kuukaudessa 138:sta 109:ään ja nyt sitten syödään rautatabletteja.Olenkin ollut todella väsynyt viimeaikoina. Painoa oli tullut 500g per viikko ja olen nyt noin 7kg painavampi, kuin ekalla neuvola käynnillä ja siihen olen erittäin tyytyväinen, kun esikoisesta olin jo tässä vaiheessa lihonnut sellaiset 13kg, mutta nyt en olekkaan saanut sellaisia nestekertymiä aikaiseksi kuin silloin,huhhuh. Supistuksista lääkäri vain sanoi, että ovat ihan normaaleja ja, että kohtu supistelee koko raskauajan. Se jäi kuitenkin hieman vaivaamaan, kun hän ei monesta yrityksestä huolimatta nähnyt kohdunsuun tilannetta (esikoisen synnytyksen jälkeen kaikki näytteen otot on olleet kohdallani hankalia, kun kohtu meni erittäin pajoin takakenoon synnytyksessä) ja totesi vain, että kyllä siellä varmaan on kaikki kohdallaan ja, että voit mennä kuukaudeksi töihin ja hyvässä lykyssä pystyt siellä olemaan äitiysloman alkuun asti. Työni on siis todella fyysisesti raskasta ja nämä supistukset tuntuu vaivaan kauhesti nykyään jo pelkästä esikoisen hoidosta, että kyllä hammasta purren saan sen kuukauden töitä tehdä... eilen meinasi itku tulla jo pelkästä ajatuksesta! No, lääkärin sanaan on uskottava ja onhan se kiva toisaalta töihin mennä pitkästä aikaa.

Meillä mies on nyt jotenkin enemmän mukana tässä odotuksessa. Esikoista odottaessani hän tuntui välinpitämättömämmältä, mutta kuten tossa jo joku totesikin, että miehelle raskaus ei ole niin kongreettinen, kuin naiselle ja varmasti ne isät innostuu viimeistään siinä vaiheessa, kun vauvan näkevät ensimmäisen kerran!!

Hyvää viikonloppua kaikille!

Juulia rv 27+5

 

[Ilona -79]

Meillä hemoglobiini on mitattu joka kerta. Kolmannella kerralla olis jätetty väliin, jos en olisi itse sanonut, että vähän on väsyttänyt... Ja niinhän siinä kävi, että näytteen otettuaan neuvolantäti totesi, että hyvä että tuli katsottua...

 

[Jelli]

HEippa,

Eikö niin, että Kelan paperit pitää olla kaksi kuukautta enenn laskettua aikaa Kelalla? Ja vakuutus vähän firmasta riippuen kolme tai kaksi kuuakutta ennen? Eli ei tässä siis vielä mikään kaaos meillä ole, kun olen niitä loppukuun tekijöitä...

 

[Ilona -79]

Juu, onhan noiden Kelan papereiden kanssa vielä aikaa vaikka kuinka... Toisaalta vaan olis kiva päästä hyvissä ajoin hypistelemään äitiyspakkausta Mutta kyllä mulla tosiaan menee niiden vieminen ainakin parin viikon päähän.

Tapiolasta tuota vakuutusta pitää tosiaan hakea viimeistään kolmea kuukautta ennen laskettua aikaa. Eli sen kanssa olisi vielä ollut muutama viikko armonaikaa. Itse halusin hoitaa vakuutusasian pois alta nyt sen takia, että tuttu vakuutusedustaja jää loppu kuuksi lomalle...