Täällähän oli lukemista! Mies on ollut reissuhommissa joten pimu 10 kk on ollut sitä mieltä että äiti ei koneella päivystä, mutta nyt taas normaalia arkea?!
Pahoinvointia mulla oli parisen viikkoa,mutta se loppui kuin seinään. olo ei ole lainkaan raskaana oleva, iltaisin kyllä turvottaa mutta se nyt voi johtua syömisistäkin, ainut että raskausvitamiinien haju ÄLLÖTTÄÄ! No pari viikkoa vielä niin sitten olisi neuvola ja sydänäänien kuuntelu, tarkoituksella otin sen ekan ajan noin myöhään että sydänäänet kuuluu varmasti jos siellä jotain kuunneltavaa on... eli nyt ois rv 8+2??
rib: synnytyksestä kauhean vaikea kertoa realisesti, koska oikeastaan en muista mitään. Omasta ja miehen mielestä homma oli kuitenkin helpompi mitä mielikuvissa, ainoa negatiivinen asia toimituksessa oli henkilökunta meidän sairaalassa kun ei ole mitään lapsi/äiti myönteisyys juttua vaan äidit ovat potilaita ja tekevät niinkuin henkilökunta sanoo...
No joka tapauksessa synnytys kesti n.17 tuntia viimeiset 3-4 tuntia oli kivuliasta, siinä vaiheessa kun kivunlievitystä olisin halunnut se oli jo myöhäistä. Ponnistus vaihe kesti 40 minuuttia, ponnistus asento oli aivan surkea mutta kätilö ei halunnut suorittaa jakkara synnytystä joten yritin pingertää sen 4 kg pihalle kyljelläni, ja kyllähän se vihdoin sieltä sitten tulikin, kasvoissa ja silmissä oli kyllä viikon verran ikäviä verenpurkaumia... mies sanoi pelänneensä että multa pullahtaa silmät päästä kun ponnistin ;o)
revennyt en, 3 tikkiä ompeli kätilöopiskelija "harjoituksen vuoksi". Synnytyksen oltua ohi olin tyytyväinen etten sitä kivunlievitystä saanut koska se oli ihan siedettävää ilmankin, itsellä normaalisti matala kipukynnys mutta kun tuoreessa muistissa oli keuhkoleikkaus jonka jälkeen kivunlievitys (epiduraali) ei toiminut, niin synnytyskipu oli siihen verrattuna kuin hyttysenpisto
Mutta toi on niiiin tosi yksilöllistä, ja tosi paljon kätilöstä kiinni. Seuraavassa synnytyksessä toivelistaan laitan että saisimme olla mahdollisimman paljon miehen kanssa kaksistaan, hämärässä valaistuksessa ja että saan synnyttää joko sängyllä polvillaan tai jakkaralla, sillä synnytyksessä on tarpeeksi tekemistä ilmankin että taistelee fysiikan lakeja vastaan.
Jossakin vaiheessa on ottanut todella kipeää sillä olen vannottanut miehelle että siinä vaiheessa kun haluan toisen lapsen niin muistuttaa mua kuinka karseeta se oli, mutta kun vauva oli rinnalla olen sanonut kätilölle kiitoksia ja että katotaan jos seuraavas synnytykses tavataan.
Synnytys käynnistyi 6 päivää lasketun ajan jälkeen, olimme miehen kanssa 1,5 tunnin kävelylenkillä, olin paremmassa kunnossa kuin muuten koko raskauden aikana. Lenkin aikana housut rupesivat kastumaan lapsivedestä, kotiin suihkuun ja pakkaamaan. Sikiökalvossa oli reikä jossain ylempänä niin että lapsivettä lorotteli hiljalleen. Sairaalassa oli ruuhka päivä, jouduin siinä kaameassa kaavussa odottelemaan AULASSA(!) supistusten tullessa noin 10 min välein (supparit alkoi välittömästi sisätutkimuksen jälkeen mikä tehdään tullessa). Siinä olimme noin 3 tuntia kunnes pääsimme perhehuoneeseen, saimme ruokaa ja juomaa, katselimme Mies vailla menneisyyttä telkkarista, minä oksensin ja maha oli muutenkin ihan sekaisin (ei siis tarvittu peräruisketta
). Illalla olin todella väsynyt ja tuntui että synnytys ei etene (tähän mennessä kipuja ei ollut juuri menkkoja enempää) mutta kun kätilöt meinasivat antaa lääkettä että supistukset loppuu ja saisin nukuttua niin olinkin jo 6 cm auki, sitten vaan synnytys saliin jossa vauvalle laitettiin "pinni" päähän, siis se sydänanturi, eka sen laittoi opiskelija ja ei siinä onnistunut joten sitten sen laittoi kätilö, joten sitten meidän vauvalla oli 2 reikää päässä
ja tästä äiti oli kovin suruissaan..
siinä niitä päällimäisiä tuntoja, muuta ei tuu nyt mieleen, sakava sepustus taisi tulla, mutta niin oli nuppi sekaisin synnytyksessäkin että ei kai sitä voi kummempaa odottaakaan..