Göteborgs-Posten:
Gästartisten, den finska violinisten Linda Lampenius, började starkt med det vackra klassiska
stycket Meditation, hennes första entré lyfte konserten. Musikalpotpurri blev en uppvisning i
virtuost violinspel liksom Chardaz. Hon är onekligen en begåvad musikant med bländande teknik och en stor portion charm.
(Vieraileva artisti, suomalainen viulisti Linda Lampenius, aloitti vahvasti kauniilla klassisella kappaleella Meditation, hänen ensimmäinen sisääntulonsa kohotti konsertin. Musiikkipotpurista tuli virtuoosimaisen viulun soiton näytös, kuten Csárdás. Hän on kieltämättä lahjakas soittaja, jolla on häikäisevä tekniikka ja suuri määrä viehätysvoimaa.)
Dalarnas Tidningar:
Finland var höjdpunkten. Lördagens konsert i Dalhalla gick i skandinavismens tecken. Sedan var det dags för det finska underbarnet, sprungen ur Sibeliusakademin med sin stråke i högsta hugg. Bländande vacker och med felan på axeln inledde hon med en meditation ur Thaïs av Massenet. Hennes repertoar var mycket allsidig, med allt ifrån klassiska stycken via svensk och finsk folkmusik, till musikalnummer, för att slutligen landa i riviga ungerska danser. Allt detta framförs med en skälmsk ironi och ett oavlåtligt flirtande med både publik och orkester. Höjdpunkten i hennes program, och för övrigt också hela aftonens, var Linda Lampenius tolkning av Ungersk dans n
5 av Brahms. Hon är helt enkelt oerhört begåvad, både sceniskt och musikaliskt.
(Suomi oli kohokohta. Lauantain konsertti Dalhallassa sujui skandinavismin merkeissä. Sitten oli suomalaisen ihmelapsen aika, juosseena Sibelius-Akatemiasta jousensa valmiina. Häikäisevän kaunis ja viulu olalla hän aloitti Massenetin meditaatiolla Thaïsista. Hänen ohjelmistonsa oli erittäin monipuolinen, alkaen klassisista kappaleista ruotsalaisen ja suomalaisen kansanmusiikin kautta, musikaalinumeroihin, lopulta päätyäkseen mukaansatempaaviin unkarilaisiin tansseihin. Kaikki tämä esitetään veitikkamaisella ironialla ja kera taukoamattoman flirttailun sekä yleisön että orkesterin kanssa. Kohokohta hänen ohjelmassaan, ja sitä paitsi myös koko illan, oli Linda Lampeniuksen tulkinta Brahmsin Unkarilainen tanssi nro 5:stä. Hän on aivan yksinkertaisesti valtavan lahjakas, sekä näyttämöllisesti että musiikillisesti.)
Dalarnas Tidningar:
Hon har beskrivits som superviolinisten med playboyattraktion. När Linda Lampenius intar scenen i ljusblå sidenfodral är det helt utan divalater. Med total scennärvaro och en förtrollad fiol bedårar hon öronen redan från början och applåderna efter entréframträdandet vill inte ta slut.
(Häntä on kuvailtu superviulistiksi, jolla on playboy-vetovoimaa. Kun Linda Lampenius valtaa lavan vaaleansinisissä silkkipäällyksissä (vaaleansinisessä silkkikotelopuvussa? / vaaleansinisissä silkkikotelopuvuissa?), hän tekee sen aivan ilman diivan eleitä. Täydellisellä lavaläsnäololla ja noidutulla viululla hän lumoaa korvat jo alusta ja aplodit sisääntuloesiintymisen jälkeen eivät tahdo loppua.)
Helsingin Sanomilla näytti olleen myös ihan positiivista sanottavaa neidin klassisesta levystä:
Lampenius on valinnut sykähdyttävän melodisia kappaleita. Linda kirvoittaa viulustaan varsin kauniin äänen, joka kipuaa korkealle puhtaasti. Massenetin Meditation, Paganinin Cantabile, Elgarin Salut d'amour ja Gounodin Ave Maria soivat eletyn tuntuisesti. Ei Lampenius päätään pensaasenkaan pane. Suurin voimainkoetus on Griegin uhkea kolmas sonaatti c-molli. Sen kuohuvissa kontrasteissa Lampenius saa esitellä yhtä lailla tulista temperamenttia kuin kuulaita melodiakaarroksia. Levy on tehty äänitystä myöten huolellisesti. Luotettavana partnerina on John Lenehan, joka on levyttänyt kamarimusiikkia muun muassa viulisti Nigel Kennedyn, sellisti Julian Lloyd Webberin ja saksofonisti John Harlen kanssa. Linda Lampeniukselta riittää lahjoja ja halua vähän kaikkeen.
