Liian nopeasti uusi suhde vaimon kuoleman jälkeen?

[vieras]

Jos ap:n mainitsemat ihmiset ovat jo oikeasti kihloissa ja avoliitossa niin luultavasti sitten puhuu eri ihmisestä, mutta itse tiedän muuten ihan samanlaisen tapauksen.

 

[Pohdiskelija]

Mitenköhän tällaiset laastarisuhteet, jotka alkavat hyvin nopeasti puolison kuoleman jälkeen, kestävät? Tuntuu jotenkin surun siirtämiseltä hypätä saman tien uuteen suhteeseen ennenkuin on edes päässyt kunnolla käsittelemään menetystä. Ihmisen mieli kun on rakennettu niin, että suuret menetykset ja suru on käsiteltävä, enemmin tai myöhemmin.

 

[Bitch]

Kyllä se papan elämä koskettaa myös meitä kaikkia ja papan toive on että lapset ja lastenlapset eivät joutuisi kärsimään ainakaan hänen valintojensa takia. Et taida ymmärtää kuten me muut täällä mitä tarkoitan...

Miten ne lapsenlapset kärsii siitä, että papan luona on uusi nainen? Mikä on sopiva aika että pappa saa luoda uuden ihmissuhteen? Sitten kun lapsenlapset on aikuisia? Sitten kun omat lapset on jo kuolleet? Tuommoinen ajattelu on hemmetin itsekästä lapsilta. Ei sitä kuollutta mummoa saa takaisin vaikka pappa pukeutuisi säkkiin ja pyörisi tuhkassa päivittäin.

 

[Vier]

Aviopari onnellisesti naimisissa yli 30 vuotta, aikuiset lapset. Vaimo kuolee, mies suree syvästi vaimoaan. Parin kuukauden kuluttua vaimon kuolemasta mies tapaa naisen, jonka kanssa alkuun ystävystyy. Puolen vuoden päästä kuolemasta suhde saa "romanttisen" luonteen ja 8kk vaimon kuolemasta pari alkaa seurustella, kihlat ostetaan pari kuukautta tästä eli alle 1 vuotta vaimon kuolemasta.

Mielipiteitä? Onko mielestänne hätiköityä? Normaalia? Miten suruaika?

Lasten vaikea ymmärtää isänsä uusi suhde, kun alkoi niin pian. Toki toivovat isälleen onnea elämäänsä, mutta silti vaikea uskoa että uutta suhdetta voisi aloittaa ennen kuin edellinen on "läpikäyty", varsinkin suruaika varmasti vielä pahasti kesken. Tietysti suhde on heidän oma asiansa, lapset hyväksyvät sen, mutta tätä "liian pian" alkanutta suhdetta on silti vaikea ymmärtää...

Kohtalotovereita?

Jos avioliitto oli onnellinen tuo on täysin normaalia ja oikein.
Onnettomien avioliittojen jäljiltä sen sijaan tarvitaan pitkää "suruaikaa", koska niistä jää paljon asioita "kesken".

 

[vierailija]

Mä en taas ymmärrä miksi pitäisi odottaa vain sen odottamisen ilosta. Ei ne muistot mihinkään katoa, eikä se tuo sille edesmenneelle parempaa mieltä, että jäljelle jäänyt puolisko eli koko loppuelämänsä yksinäisenä ja onnettomana häntä kaivaten. Elämä ei ikuisesti kestä, että jos se onni sieltä uudestaan ovelle kolkuttelee niin antaa mennä vaan.

Juuri näin.

 

[vierailija Seepra]

Jos tässä puhutaan Heinäluomasta, niin onhan se selvää, että nyt jo tuoreella avioparilla on ollut suhde jo vaimon eläessä.