mustavalo mukava kuulla sinusta
Oonkin miettinyt mihin sinä ja
kairan katositte.
Mulla on raskaus ajat menneet aivan älyttömän hyvin.Oon kova kävelemään ja raskaus aikoina oon kävellyt myös ihan synnytykseen asti pitkiäkin lenkkejä.Muistan kun ootin kolmatta ja mulla ei ollut vielä ajokorttia,niin lasketun jälkeen kun saavuin maha pystyssä 2km matkan kävellen tyttöjen kerholle,niin siellä ihmeteltiin että miten sää vieläkin jaksat kävellä ees taas kerhomatkat.Kyllähän sitä jaksaa jos ei oo vaivoja.Saa nyt sitten nähä miten miten kuudes raskaus menee. Harmillista jos sulla on nuin hankalia ollut nuo kaksi viimeistä raskautta
Itelläkö ei oo kokemusta nuista kivuista kävellessä niin ei voi yhtään tietää kuin kamalaa se on.Kaveri joka ootti yhtä aikaa joutu kuitenkin niistä kärsiin ja aina kun pyysin kävelylle häntä hän kieltäytyi koska ei pystynyt kävelemään
Ekan synnytyksen jälkeen jouduin jonkin aikaa kärsiin alapäässä tuntuvasta vihlomisesta ja kivuista ennen kuin pystyi taas reippaita lenkkejä tekemään.
Onhan mulla muita vaivoja ollut jonkin verran ja nelosesta kävely alkoi myös tuntua raskaalle mutta mulla ei ollut silloinkaan vielä ajokorttia ja jouduin kävellen kuskaan muita kerhossa ja koulussa tuplakärryjä pukkaillen niin sillon tuntu tosi raskaalle ku aina oli kiire ja sain lähes juoksun kans kävellä ees taas tuota 2km joka ikinen päivä.Jotain henges ahistustakin tuli silloin ja jonkinlaisia supistuksia varmaan yli rasituksesta,mutta kipuja ei silti ollut.
Ekasta oksensin ihan kauheen rajusti VIIDENNELLE kuulle ihan joka ikinen päivä ja usein myös öisin
Se oli siis niin kamalaa
Oksensin seiniä myöten jos en heti päässyt vessaan ja ulkoakin juoksin monet kerrat hoitolasten kanssa sisälle jotta pääsin oksentamaan.Mies joutu pahimpaan aikaan tekeen ruuat ku oksensin jo ruuan hajustakin ja sitten se tarjoili mulle ruuat sohvalle jossa söin SELÄLLÄÄN
koska ruoka pysy niin parhaiten sisällä.Välillä jouduin käydä oksentaan ja sitte ei auttanut kuin jatkaa ruokailua
Paino mulla alipainoisella laski tuon oksentelun takia johonkin 49kg vaikka oon 173cm pitkä ja jouduinkin siksi melkein tiputukseen.Loppuraskaudessa oksentelu taas alkoi ja jäin ennen äippälomaa töistä saikulle.Oli kai liian raskasta hoitaa ison mahan kans neljää ihan pientä.Saikulla jouduin olla alkuraskaudessakin monta kertaa,ku olin oksentelun lisäksi tosi väsynyt ja heikossa kunnossa.Nukuin sitten vaan.Tää raskaus ei varmaan kuulostakkaan oikein helpolle
mutta oli se tuota oksentamista lukuun ottamatta helppo.Muuten olin elämäni kunnossa.Järkyn lapsettomuus ajan jälkeen oikein säteilin(ainakin kun lopetin yrjöämisen
)ja maha oli niiiiin kaunis pallo
Toisessa raskaudessa oksensin myös kauheasti (odotin silloinkin tyttöä),mutta en niin rajusti kuin eka raskaudessa.
Pojilta en oksennellut juurikaan(ihan muutamia kertoja).Ällötti vaan välillä ja sitten taas tää kuopuksen raskaus(tyttö) aiheutti mulle oksentelua
Mutta ei mitään siihen ekan tai tokan raskauden oksenteluun verrattavaa.Oisko elimistö jo tottunut raskauksiin etten voi enään niin pahoin.Ainakin toivon niin tai voi olla aika kaameeta elämää jos makaan pönttöä vasten ja samalla yritän huolehtia seitsemästä lapsesta(omat ja hoitolapset)
Hih miten mää taas oon täällä
Teetauko ku pienin nukkuuu... Nyt pyykinpesuun ja auttaan lapsia läksyissä.Kutosen läksyissä en kyllä enään pysy perässä