Kiitos tsempeistä!
Annimarialle paljon tsemppii miehesi suostumukselle! Ehkä lähiaikoina teilläki on yritys päällä
Kaikille muillekkin tosi paljon onnea peliin
että saisitte plussan piakkoin. Varmaan todella jännää, ehkä itsekkin vielä jokupv joskus sen koen.
Sain ekaa kertaa juteltua toissapäivänä mieheni kanssa. Otin kunnolla esille ihan vakavasti meidän tulevaisuuden. Sanoin, että mitä hän haluaa ja mikä häntä pelottaa et puhuis mulle suoraan? Hän sit avautui jonkinverran. Sanoi, että nyt hänen toinen tuttunsa sai lapsen juuri, kenen kans he olivat viettämässä iltaa. Tämän tuttunsa vaimo soitteli koko illan et nyt kotiin sieltä. Miehelleni heräsi ihmetys ja huoli että noin paljon kun lapsen saanti rajoittaa elämää, että ei saa enää edes nähdä kavereita tai käydä ulkona tuulettumassa sillointällöin. Vissiin sen kaverin vaimo määräilee oikein huolella ja sellaset suhteet ei kaikilla pidemmän päälle kanna, koska onhan meillä kaikilla oikeus joskus omiin juttuihin ja ystäviin. Mitä se kellekkin sit onkaan. Mieheni sanoi, että häntä todella huolestuttaa lapsen saannissa oleva muutos, et sit hänestä tulee ns."zombie" joka ei elä enää omaa elämää ollenkaan. Hän tietää kyl et mä en häntä määräile enkä riistä häneltä ystäviä, en silloinkaan vaikka meillä olis lapsi. Miksi tekisin niin?! No hän sit uskoi ja on sillai luottavainen et en ala häntä määräilemään tulevaisuudessakaan.
Olen sanonut et hän saa käydä salilla ja harrastaa ja tehdä niitä omia juttuja et ei meidän perheen tarvitse lopettaa niitä sen vuoksi et vauva tulee taloon. Onhan meillä kaksi hoitajaa+ lähellä asuvat isovanhemmat. Mun mielestä asennekysymys. Se et jos jossain parisuhteessa toinen määrää toista, se ei tarkoita et meidän suhde olisi joskus sitä. Mä haluan aina pystyä keskustelemaan mieheni kanssa ja säilyttämään hyvän hengen ja parisuhteen vauva-aikana ja siitä eteenpäin. Kestävä parisuhde on myös lapsien etu.
Mieheni alkoi sit heltymään ja puhumaan et hän aikoo yrittää ylennystä vuodenvaihteessa töistä. Eli parempaa palkkaa ja siihen hän on oikeutettukkin työkokemuksen puolesta. Se tarkoittaa sitä, et 3-4 vuoden päästä saatais ostettua iso ja hieno koti, missä asuttais sit tulevaisuudessakin.Etelässä kun asutaan niin ne ei oo mitenkään halpoja. Itse ehtisin säästämään vuodessa käsirahan lainaan, koska olen säästänyt jo kaikenvaralle juuri asuntoon.
Mieheni sitten heltyi, mikäli saa ylennyksen ja meillä on varaa sit ottaa lainaa siihen kotiin et ensimmäinen lapsi vois olla mahdollinen jo ensivuonna. Toinen lapsi sais kuulemma sit odottaa et sit vasta kun oikeesti saa sen isomman kodin, koska pienessä nykyisessä hänen asunnossaan joutuisi vielä jonkun vuoden olemaan lainajuttujen vuoksi.
Mieheni sentään suostu keskustelemaan ja heitti läppää seksiin liittyen ja lapsiin. En olisi hänestä uskonut. Hän sanoikin et nyt keskusteltiin järkevästi ja syyttelemättä häntä. Et mikäli asiat menee hyvin niin tää kaikki voi hyvin olla mahdollista.
Pidetään peukkuja! Ensin meidän on kuitenkin tarkoitus muuttaa miehelleni ja siitä sit eteenpäin kohti unelmia. Kaikki tosiaan on vielä auki. En uskalla innostua vielä.
