Lestadioilaisuudesta Valaisen vähän teille kaikille :)

Katsoin Ylen Elävästä arkistosta kerran jonkun pätkän tuosta lahkosta ja siinä ne lestadiolaiset vanhat miehet kertoivat, että ei sitä tanssimista olla kielletty, mutta kukaan uskovainen EI HALUA mennä tanssimaan tms.

Must se oli ihan älytöntä. Ettei kukaan muka haluis tanssia, värjätä hiuksia, yhtä lasta, katsoa telkkaria, meikata, käydä teatterissa jne.

öö,tämä uskovainen ainakin värjää hiuksia,kattoo telkkaa,meikkaa tarvittaes,käynpä teatterissa ja elokuvissakin ja musiikkikin on muuta kuin virsiä.Puen päälleni just sitä mitä haluan ja muutenkaan elämäni ei ole sääntöihin sidottu.En tosin ryyppää enkä polta,en kiroile enkä vietä hillitöntä yöelämää,mutta en tekisi niitä vaikken olisi uskovainenkaan.Eli kukaan ei minua uskovaisena niistä pakota luopumaan mutta en vaan halua harrastaa niitä-se on siis ihan oma tahtoni ja päätökseni,ei kenenkään toisen määräys.Pyrin elämään rehellisesti ja kohtelen aina toisia kuten haluaisin itseäni kohdeltavan.Lapsia on kaksi eikä enempää tule,mutta en tosin olekkaan lestadiolainen vaan helluntailainen,joita moni myös pitää ihan kajahtaneina.

Jos poimit tuolta tekstistäni tuon "uskovainen" sanan niin tarkoitin sillä näitä lestadiolaisia, jotka pitävät itseään ainoina uskovaisina ja kaikki muut ihmiset ovat epäuskovaisia (olivat ne sitten jehovia, helluntalaisia, juutalaisia tms).

ai niin,lestadiolaisten taivaassahan ei oo muista kirkkokunnista ketään....sori unohdin sen.

 

Itse olen uskovainen, mutta en lestadiolainen. Kunnioitan lestadiolaisia ja heisän vakaumuksiaan. Se surettaa, että he eivät oikeesti pidä minua"pelastettujen houkkoon kuuluvana", vaikka olen uskovainen.

Yksi tärkeä kysymys lestadiolaisille: Lestadiolaisten joukko on loppujen lopuksi aika pieni verrattuna muihin kristillisiin yhteisöihin niin Suomessa kuin maailmallakin. Ajatteletteko te tosiaankin niin että ne miljoonat ja miljoonat muut elävät kristityt ei pääse taivaaseen? Miksi te lestadiolaiset ette tee tosissanne lähetystyötä kaikkialla maailmassa ,niin kuin Jeesus on meitä kehoittanut? Itse olen lähdössä ensi vuonna Japaniin lähetystyöhön kertomaan Jeesuksesta ihmisille.
Miksi lestadiolaiset kuuluvat sitten ev. lut. kirkkoon (ainakin jollain lailla), jos ette usko, että luterilaiset uskovat kristityt ovat myös pelastettuja?

Tässäpä näitä kysymyksiä, joihin odottelen vastauksia
Karenina

 

Katmat unohdit, että uskovainen saa tuntea halua tupakoida ja jopa tehdä sitä ja silti olla uskovainen. Jos kuitenkin tuntee halua tanssia musiikin tahdissa ja tekee sen ei voi olla sydämeltään uskovainen, koska vaikka sitä ei ole kielletty niin sitä ei vaan tehdä, jos kerta on uskossa.

Ja minä siis ymmärrän lestadiolaisuuden perusajatuksen, koska osa mun suvusta kuuluu siihen. En kuitenkaan ymmärrä sitä, että uskovaisen pitää todistaa uskonsa triviaalien tekojen kautta.

 

Tuo "saa-ei saa"-juttu ei oikein mene ymmärrykseeni. Siis tv:n katselut, hiustenvärjäämiset, alkoholin käyttö ym eivät ole kiellettyjä uskossanne? Jokainen saa tehdä niitä halutessaan, mutta jos näin tekee ei voi oikeasti olla uskossa.

Eikö tuo kuitenkin loppupelissä kuulosta siltä että nuo asiat ovat kiellettyjä?

Tasan tarkkaan sitä se just tarkoittaa. Mutta nääs vl-uskossa naamioidaan asiat kielellisellä kikkailulla muuksi kuin mitä ne oikeasti ovat. Ulkopuolisille sanotaan että "ei ole mitää sääntöjä". Vaikka niitä on oikeesti pitkä liuta!

 

varmaan moni vl ajattelee näin, muttei uskalla tuoda sitä julki..

Niinpä. Sinäpä sen sanoit... Luin netistä just niitä ajatuksia joita olen usein ittekseni miettinyt:

http://freepathways.wordpress.com/2009/09/08/srk-kannanotot/

 

Olin noin 30-v kun kielsin uskoni.Olin 18 -v mennyt naimisiin lest.pojan kanssa ja meille tuli sitten ero tuossa kolmikymppisinä.Huomasimme että ajattelimme siinä vaiheessa elämästäaivan eri lailla kumpikin ja hän alkoi juosta opiskelukavereiden kanssa missä sattuu ym.
Eli olimme aivan liian nuorina menneet naimisiin ym .Lest. eivät voi asua avoliitossa eoivätkä harrastaa esiav seksiä ennen kuin vasta naimisissa ollessa.
Jos olisin tämän pojan (miehen) kanssa asunut ,sanotaampa vaikka vuoden en olis ikinä avioitunut hänern kanssaan ,mutta kokeiluvaihetta ei vpoi olla jos on lestadiolainen.
Lapsia emme saaneet ,mikä on ehkänäin jälk.päin hyvä asia.
Menin sitten uudiin naimisiin aivan valtaväestön ed.kanssa ja saimme lapsen ja toisenkin.
Nyt olen paljon onnellisempi .elämä on hyvää,meillä on raitis koti vaikka lest. emme olekkaan (mieheni ei ole koskaan ollutkaan) ,meillä on televisio josta katsomme asiallisia ja hyviä ohjelmia ,käymme työkavereiden ja ystävien kanssa joskus ulkona ,ja koitamme kasvattaa lapsiamme ns.normaaleiksi itsestään huoltapitäviksi ihmisiksi.
Ikävä minun ei ole lest.elämää,mutten ole sieltä perittyjä ystäviä unohtanutkaan ja olen heidän kansaan vieläkin tekemisissä.
Osa lest.tuttuni ehkä paheksuu ratkaisujani,mutta koitan pysyä heidän kanssaan hyvän päivän tuttuna ja ajattelen niin että tämä on minun elämää.Elämää jonka itse teen sääntöineen ja iloinenn,suruineen.Kukaan ei sano mitä pitää tehdä tai saa.
Minulle jumala on olemassa ,rukoilen ja kuulun kirkkoon niin kuin ennenkin.Minulle jumala on läsnä joka päivä ,luonnossa,kukissa ,tuulessa.Tiedän että hän kulkee kanssani ja varjelee minua.

 

Olen uskossa ja värjään hiuksiani ym. taivaaseen mennään Jeesuksen ristin työn takia, siis uskomalla. Tietenkään en uskovana halua tehdä syntiä, mutta onko kaikki ulkonainen syntiä. Raamatussa sanotaan, että kaikki jotka syntyvät uudesti ylhäältä ja uskovat Jeesukseen, pääsevät taivaaseen. Rakkauden teot seuraavat uskoa, mutta ulkonaiset määräykset, joita Raamattu ei kiellä ovat lakihenkisiä ja vievät ihmistä vain lain alle.
Raamattu sanoo: Vapauteen Kristus meidät vapautti, ei orjuuden ikeeseen.

Galatalaiset olivat jo menossa pois uskon alta, lain alle, kun tapeltiin päivistä, määräajoista hetkistä. Jos yrittää lakia noudattamalla päästä taivaaseen niin uskoo turhaan. Kristus on kuollut meidän puolesta ja se on lain loppu.

En voisi itse määrätä toisia ulkopuolelle.
Raamatussakin kerrotaan siitä joukosta, joka kerran seisoo Karitsan edessä, niin siellä on porukkaa eri kansanheimoista, eri kansoista, eri kielistä.

Lestadiolaisia ei ole edes kaikkialla, niin miten tämä käy yksiin. Aika uskaliasta pitää vain omaa joukkoa taivaskelpoisena.

 

Miksi hiuksiin on lupa laittaa permanentti, mutta ei värjätä?
En tajuu!

Ei stiä tajuu kait ne itekkään. Mulle se opetettiin vanhoillislestadiolaisten rippikoulussa (oon lest.perheestä) että permanentti tosin muuttaa Luojan suoraksi luomat hiukset kiharaisiksi, mutta se permis niinku hoitaa hiuksia. se on hiuksille terveellistä. Mutta värjäys taas on synti koska se pilaa hiukset.

En oo enää vl ja elän normaalii elämää, mut tää tapahtu noin 8 vuotta sitten.

 

Olin noin 30-v kun kielsin uskoni. Olin 18 -v mennyt naimisiin lest.pojan kanssa ja meille tuli sitten ero tuossa kolmikymppisinä. ... Nyt olen paljon onnellisempi .elämä on hyvää... Kukaan ei sano mitä pitää tehdä tai saa.
Minulle jumala on olemassa ,rukoilen ja kuulun kirkkoon niin kuin ennenkin.Minulle jumala on läsnä joka päivä ,luonnossa,kukissa ,tuulessa.Tiedän että hän kulkee kanssani ja varjelee minua.

Kiitos sinulle aivan mahtavasta kirjoituksesta! Hienoo lukea että on onnellisiakin tapauksia vaikka on joutunut jättämään vl-uskon. Siis nimenomaan VL USKON - silti voi uskoo Jumalaan! Liikeeen "sisällä" paisutellaan asioita niin että väitetään etät jos jättää liikeken, elämä menee hunningolle!

 

Siinä on painostusta. Jos et tee / teet näin niin et ole oikeasti uskomassa. Pahimmassa tapauksessa voi joutua perheen/suvun/srk:n hylkäämäksi.

Tuo epäuskoisten pahuus/ongelmat on sit taas yks juttu... Kyllä sitä vähän oli sitä asennetta, että ei-uskovaiset on jotenki huonompia ja ne vaan kärsii. ("Ei voi olla sydämestään onnellinen jos ei ole uskomassa." )

Se ei ole pakottamista, tai synnytyskoneena olemista JOS on sydämestään mukana koko touhussa. Mutta uskallakin epäillä tai tahtoa tehdä erilailla - olet ulkona. Välttämättä epäilevä ei uskalla tehä sitä omaa ratkaisuaan, kun saattaa menettää samalla ison palan tuttua elämäänsä, tukiverkoston. Silloin kun ei sydämestään usko, tai uskoo mutta ei ihan samalla tavalla, ni voi joutuakin periaatteessa pakotetuksi ja synnytyskoneeksi jos ei silti halua erota srk:sta.

Ongelmaksi perheessä saattaa muodostua sekin, jos vanhempien välit on viilenneet ja riitelee kovasti, mutta erota ei voi...

Hyvin kirjoitettu. Kiteytin hienosti minunkin ajatukseni asiasta. Olen entinen lestadiolainen. Saanut siis vl:n kasvatuksen ja perheeni ja sukuni on 90% lestadiolaisia.

Se on niin kauan hieno juttu, kun siihen systeemiin uskoo ja siitä saa ilon. Jos se on vankila, jos se ahdistaa, jos ei voi olla oma itsensä, se muuttuu helvetiksi.

Seitsemän vuoden julkisesti ei-uskovaisena eläneenä voin sanoa, että kyllä meillä hylättiin, kyllä meillä jätettiin, ei meillä enää ole samanarvoisia ihmisia perheessä. Ei sitä uskota, ei sitä ääneen sanota, ei sitä myönnetä, mutta niin se on. Iso osa ei kiellä uskoaan, koska eivät uskalla menettää ihmisyyttään ja juuriaan.

Hylkääminen on monesti niin salakavalaa ja fiksusti tehtyä, että ukopuoliset ei sitä edes huomaa. Kuin ilmaa, lienee sopiva vertaus asialle. Ei suoraan riidellä, huudeta, syytellä, mutta kohdellaan kaltoin.

Silti kannatti lähteä. Olo keveni ja muutuin iloisemmaksi, vapaammaksi. onnelliseksi. =)

 

Väitätkö oikeasti ettei ole sellaisia perheitä, että jos lapsi "lopettaa uskomisen" hänellä ei ole mitään asiaa enään kotiin?! Tunnen useankin tälläisen tapauksen, joten..

mun veli ei oo enään vl (vaikka siis meidän vanhemmat ja muut sisarukset ollaan lestoja) ja ihan yhtä tervetullut on kotiin kuin me muutkin.

Minä ja mieheni ollaan lestadiolaisesta kodista. Miehellä ei ole mitään asiaa kotiinsa. Miehen äiti on sanonut, että ei ole enää minun poika. Minun kotona me voidaan käydä, mutta kohtelu on erilaista, ku muita perheitä kohtaan. Meidän lapsia ei huolita mummolaan yöksi. Muut huolitaan. Meidän lasten kanssa ei kuulemma osaa olla, koska ovat epäuskoisia. Vanhin meillä on 7-v.

Tämä on ihan todellista, tämä on aivan kamalaa. Tätä on ja tapahtuu. Ja ei, ei kannata olla pahoillaan yhtään. Ei se mitään auta. Vihaan koko lahkoa ja kaikkea siihen liittyvää. En haluaisi vihata, mutta näin se vaan meni.

Olemme normaali, ns. tavis perhe, ei juhlintaa, ei juuri alkoholia, emme helvetti osaa edes tanssia. Meillä on ehjä, hyvä perhe, kiva koti ja työpaikat. Lapsilla menee mukavasti jne... Silti - elämme synnissä ja saamme elää siellä aivan keskenämme. Kuulemma.

Että näin kivaa sakkia.

 

Mä en kommentoi muuta, mutta oikeasti se riippuu ihan perheestä hylätäänkö vai ei. Meillä ei ainakaan siskoa ole hylätty millään tapaa ja sen voin sanoa ihan rehellisesti. Ja ihan varmasti hänki voi sanoa kuuluvansa perheeseen. Elikkä se on ihan vanhemmista kiinni sit jos hylätään. Muuten mä en ymmärrä tällaista aloitusta edes, koska oikeasti semmmosen joka ei halua edes yrittää ymmärtää ja niin pois päin, sille on ihan turha selittää mitään. Mä koen eläväni normaalia elämää vaikka se onkin erilaista kuin teillä. Erilaisuus ei oo välttämättä epänormaalia!

 

Siinä on painostusta. Jos et tee / teet näin niin et ole oikeasti uskomassa. Pahimmassa tapauksessa voi joutua perheen/suvun/srk:n hylkäämäksi.

- - epäilevä ei uskalla tehä sitä omaa ratkaisuaan, kun saattaa menettää samalla ison palan tuttua elämäänsä, tukiverkoston.

Jos se on vankila, jos se ahdistaa, jos ei voi olla oma itsensä, se muuttuu helvetiksi.

Seitsemän vuoden julkisesti ei-uskovaisena eläneenä voin sanoa, että kyllä meillä hylättiin, kyllä meillä jätettiin, ei meillä enää ole samanarvoisia ihmisia perheessä. Ei sitä uskota, ei sitä ääneen sanota, ei sitä myönnetä, mutta niin se on. Iso osa ei kiellä uskoaan, koska eivät uskalla menettää ihmisyyttään ja juuriaan.

Hylkääminen on monesti niin salakavalaa ja fiksusti tehtyä, että ukopuoliset ei sitä edes huomaa. Kuin ilmaa, lienee sopiva vertaus asialle. Ei suoraan riidellä, huudeta, syytellä, mutta kohdellaan kaltoin.

Silti kannatti lähteä. Olo keveni ja muutuin iloisemmaksi, vapaammaksi. onnelliseksi. =)

Sanasta sanaan kuin minun elämästä.

Oman perheen ja lähiystävien taholta tapahtuu hylkääminen. se on täydellinen. Siitä ei puhuta eikä sitä kukaan myönnä.

Sitä vaan ei ole enää olemassa ehille. Sidarusten perheiden elämästä systätään ulos. Meille ei kerrota, jos saadaan uusi vauva, jos on ristiäiset, jos lapsi pääsee ripille... ei kutsuta suvun juhliin, ei tulla vierailulle, ei kutsuta viereilulle, ei onnitella meidän perhetapahtumista... ei pidetä muuta yhteyttä kuin se pakollinen joulukortti.

Se on kovaa.

 

Väitätkö oikeasti ettei ole sellaisia perheitä, että jos lapsi "lopettaa uskomisen" hänellä ei ole mitään asiaa enään kotiin?! Tunnen useankin tälläisen tapauksen, joten..

mun veli ei oo enään vl (vaikka siis meidän vanhemmat ja muut sisarukset ollaan lestoja) ja ihan yhtä tervetullut on kotiin kuin me muutkin.

Minä ja mieheni ollaan lestadiolaisesta kodista. Miehellä ei ole mitään asiaa kotiinsa. Miehen äiti on sanonut, että ei ole enää minun poika. Minun kotona me voidaan käydä, mutta kohtelu on erilaista, ku muita perheitä kohtaan. Meidän lapsia ei huolita mummolaan yöksi. Muut huolitaan. Meidän lasten kanssa ei kuulemma osaa olla, koska ovat epäuskoisia. Vanhin meillä on 7-v.

Tämä on ihan todellista, tämä on aivan kamalaa. Tätä on ja tapahtuu. Ja ei, ei kannata olla pahoillaan yhtään. Ei se mitään auta. Vihaan koko lahkoa ja kaikkea siihen liittyvää. En haluaisi vihata, mutta näin se vaan meni.

Olemme normaali, ns. tavis perhe, ei juhlintaa, ei juuri alkoholia, emme helvetti osaa edes tanssia. Meillä on ehjä, hyvä perhe, kiva koti ja työpaikat. Lapsilla menee mukavasti jne... Silti - elämme synnissä ja saamme elää siellä aivan keskenämme. Kuulemma.

Että näin kivaa sakkia.

¨
Älä suotta silti yleistä. Onhan teissä ei-uskovissakin vaikka minkälaista sakkia. Monessa perheessä nuoret käyttää huumeita tai alkoholi on ongelma, taitaa ollakki jokaisen perheen ongelma, sitä ei vaan myönnetä! Näin voi yleistää myös...

 

missä aamulehdessä tämä juttu oli? en jaksnaut lukea koko ketjua

 

Minä ja mieheni ollaan lestadiolaisesta kodista. Miehellä ei ole mitään asiaa kotiinsa. Miehen äiti on sanonut, että ei ole enää minun poika. Minun kotona me voidaan käydä, mutta kohtelu on erilaista, ku muita perheitä kohtaan. Meidän lapsia ei huolita mummolaan yöksi. Muut huolitaan. Meidän lasten kanssa ei kuulemma osaa olla, koska ovat epäuskoisia. Vanhin meillä on 7-v.

Tämä on ihan todellista, tämä on aivan kamalaa. Tätä on ja tapahtuu. Ja ei, ei kannata olla pahoillaan yhtään. Ei se mitään auta.

Mää luulen että juuri tämä pelko eristämisest ja hylkääämisestä pitää monen ulkonaisesti siinä liikkeessä sisällä, vaikka ei enää sydämestään usko liikkeen oppeihin.

Sydän voi murtua, sillä rakkaiden tekemä hylkääminen on äärettömän rankkaa. kaikkien psyyke ei sitä kestäisi. :-(

 

Mun täytyy sanoa, että kyllä mä kyseenalaistan lestadiolaisten käytäntöjä vaikka itse lesta olenkin. Esim. mä en IKINÄ vois kenellekään mennä sanomaan, että sä et pääse taivaaseen tai edes mielessäni niin miettiä. Mun mielestä se on tuomitsemista ja vain Jumalan tehtävä ja niin ollen syntiä! Tai jos jotain jääkiekkopeliin menemistä pidetään pahana sen takia, että "me ei istuta siellä missä pilkkaajat istuu", niin musta tuntuu, että siinä kuvitellaan olevansa parempia kuin "noi syntiset", eikä siis siksi voida olla tekemisissä.
Itse yritän vain tehdä parhaani omalla kohdallani muiden elämää tuomitsematta.
Ja mulla on kyllä paaaljon asioita joita haluaisin tehdä, mutta en tee koska jotkut on katsonut paremmaksi olla niistä erossa. En kuitenkaan itse nää niissä mitään niin kovin pahaa. Kamppailua tämä siis on eikä vain sitä, että en HALUAISI niitä tehdä. Nih!

sinuna miettisin mitä kirjottelet kaikkien nähtäville,eiks vaan. minä en yritä millään tavalla nostaa lestadiolaisia jalustalle vaan oikoa käsityksiä, ja nyt kerrot ajatuksias täällä jossa ne voidaan tulkita lukuisin eri tavoin mutta ainakin negatiivisesti. Itsehän sinä yks höhlä oot jos noin paljon aattelet erinlailla ja silti uskot..?! ei millään pahalla,kaikilla on taisteluita itsensä kanssa mutta käy ne jossain muualla kun täällä jossa kylvät enemmän huonoa kun hyvää koska porukka ei voi ymmärtää miksi sitten olet uskovainen jos ajattelet erinlailla- ymmärrän ajatuksias mutta ei täällä pliis..

Ja hyvät naiset ja herrat, tässä se taas oli. Hieno esimerkki siitä, miten asiat hoidetaan. Vaikene, vaikene, vaikene. Tuota ei ole olemassakaan, noin ei voi sanoa, noin ei voi ajatella. Ei täällä, ei nyt, nyt väärä hetki, nyt on väärä aika...

Tämä on juuri noin, kuten mp kirjoitti. Olkaa hiljaa. Taistelkaa muualla, mutta me pidetään kulissit pystyssä!

Aivan mielipuolista hommaa. ONNEKSI en enää kuuluu heihin.

 

Minä ja mieheni ollaan lestadiolaisesta kodista. Miehellä ei ole mitään asiaa kotiinsa. Miehen äiti on sanonut, että ei ole enää minun poika. Minun kotona me voidaan käydä, mutta kohtelu on erilaista, ku muita perheitä kohtaan. Meidän lapsia ei huolita mummolaan yöksi. Muut huolitaan. Meidän lasten kanssa ei kuulemma osaa olla, koska ovat epäuskoisia. Vanhin meillä on 7-v.

Tämä on ihan todellista, tämä on aivan kamalaa. Tätä on ja tapahtuu. Ja ei, ei kannata olla pahoillaan yhtään. Ei se mitään auta.

Mää luulen että juuri tämä pelko eristämisest ja hylkääämisestä pitää monen ulkonaisesti siinä liikkeessä sisällä, vaikka ei enää sydämestään usko liikkeen oppeihin.

Sydän voi murtua, sillä rakkaiden tekemä hylkääminen on äärettömän rankkaa. kaikkien psyyke ei sitä kestäisi. :-(

Voin sanoa et jos me jätettäis tuo usko niin ihan varmasti minun vanhemmat hylkäis meidät. Jos ei kokonaan niin ainakin isäni halveksis ihan estotta... Olen välillä ollu asian suhteen kiikunkaakun lähtäkkö vaikko ei. Mut olen päättäny olla liikkeessä ja uskonkin kuin he. Muutamia asioita en itsekkään ymmärrä ja hyväksy ja olen päättäny et teen just niinku itselle parhaaksi on.
Mieheni ei aina ole ollu uskossa mut nyt on ja on.

 

Mun täytyy sanoa, että kyllä mä kyseenalaistan lestadiolaisten käytäntöjä vaikka itse lesta olenkin. Esim. mä en IKINÄ vois kenellekään mennä sanomaan, että sä et pääse taivaaseen tai edes mielessäni niin miettiä. Mun mielestä se on tuomitsemista ja vain Jumalan tehtävä ja niin ollen syntiä! Tai jos jotain jääkiekkopeliin menemistä pidetään pahana sen takia, että "me ei istuta siellä missä pilkkaajat istuu", niin musta tuntuu, että siinä kuvitellaan olevansa parempia kuin "noi syntiset", eikä siis siksi voida olla tekemisissä.
Itse yritän vain tehdä parhaani omalla kohdallani muiden elämää tuomitsematta.
Ja mulla on kyllä paaaljon asioita joita haluaisin tehdä, mutta en tee koska jotkut on katsonut paremmaksi olla niistä erossa. En kuitenkaan itse nää niissä mitään niin kovin pahaa. Kamppailua tämä siis on eikä vain sitä, että en HALUAISI niitä tehdä. Nih!

sinuna miettisin mitä kirjottelet kaikkien nähtäville,eiks vaan. minä en yritä millään tavalla nostaa lestadiolaisia jalustalle vaan oikoa käsityksiä, ja nyt kerrot ajatuksias täällä jossa ne voidaan tulkita lukuisin eri tavoin mutta ainakin negatiivisesti. Itsehän sinä yks höhlä oot jos noin paljon aattelet erinlailla ja silti uskot..?! ei millään pahalla,kaikilla on taisteluita itsensä kanssa mutta käy ne jossain muualla kun täällä jossa kylvät enemmän huonoa kun hyvää koska porukka ei voi ymmärtää miksi sitten olet uskovainen jos ajattelet erinlailla- ymmärrän ajatuksias mutta ei täällä pliis..

Ja hyvät naiset ja herrat, tässä se taas oli. Hieno esimerkki siitä, miten asiat hoidetaan. Vaikene, vaikene, vaikene. Tuota ei ole olemassakaan, noin ei voi sanoa, noin ei voi ajatella. Ei täällä, ei nyt, nyt väärä hetki, nyt on väärä aika...

Tämä on juuri noin, kuten mp kirjoitti. Olkaa hiljaa. Taistelkaa muualla, mutta me pidetään kulissit pystyssä!

Aivan mielipuolista hommaa. ONNEKSI en enää kuuluu heihin.

Minä olen myös tuonu näitä epäkohtia aina esille ja mitä en ole ymmärtäny heidän puheistaan niin olen jättäny omaan arvoon ja ajattelen edelleen niinkuin ajattelen.
Mm. musiikki on sellainen josta olen käyny kiivastakin keskustelua...

Ja yks mitä en jaksa ymmärtää ja hyväksyä on se et muutamat ''kiltit'' ihmiset näännytetään ry.n hommissa. Ja jos et ota hommaa syystä tai toisesta vastaan niin olet suorastaan petturi ja et ole oikealla mielellä asiassa mukana.

 

Siinä on painostusta. Jos et tee / teet näin niin et ole oikeasti uskomassa. Pahimmassa tapauksessa voi joutua perheen/suvun/srk:n hylkäämäksi.

- - epäilevä ei uskalla tehä sitä omaa ratkaisuaan, kun saattaa menettää samalla ison palan tuttua elämäänsä, tukiverkoston.

Jos se on vankila, jos se ahdistaa, jos ei voi olla oma itsensä, se muuttuu helvetiksi.

Seitsemän vuoden julkisesti ei-uskovaisena eläneenä voin sanoa, että kyllä meillä hylättiin, kyllä meillä jätettiin, ei meillä enää ole samanarvoisia ihmisia perheessä. Ei sitä uskota, ei sitä ääneen sanota, ei sitä myönnetä, mutta niin se on. Iso osa ei kiellä uskoaan, koska eivät uskalla menettää ihmisyyttään ja juuriaan.

Hylkääminen on monesti niin salakavalaa ja fiksusti tehtyä, että ukopuoliset ei sitä edes huomaa. Kuin ilmaa, lienee sopiva vertaus asialle. Ei suoraan riidellä, huudeta, syytellä, mutta kohdellaan kaltoin.

Silti kannatti lähteä. Olo keveni ja muutuin iloisemmaksi, vapaammaksi. onnelliseksi. =)

Sanasta sanaan kuin minun elämästä.

Oman perheen ja lähiystävien taholta tapahtuu hylkääminen. se on täydellinen. Siitä ei puhuta eikä sitä kukaan myönnä.

Sitä vaan ei ole enää olemassa ehille. Sidarusten perheiden elämästä systätään ulos. Meille ei kerrota, jos saadaan uusi vauva, jos on ristiäiset, jos lapsi pääsee ripille... ei kutsuta suvun juhliin, ei tulla vierailulle, ei kutsuta viereilulle, ei onnitella meidän perhetapahtumista... ei pidetä muuta yhteyttä kuin se pakollinen joulukortti.

Se on kovaa.

Ihanaa, kun vastasin. Meidän kuopuksen ristiäisiin ei mummo ja pappa saapunut. Perheen mökkiviikonloppuna meitä ei pyydetä mukaan. Muut lähtee, me ei, me ei kuuluta sinne. Jouluna me ollaan omalla porukalla. Kukaan ei koskaan ole pyytänyt meitä suvun jouluihin. Välillä tekee niin pahaa, että sisukaluja raastaa. Lasten puolesta harmittaa, että kurkkua kuristaa.

Ja aina sanotaan vain, että äläpä yleistä. Se on väärin. Minun nuoruuden ystävistä kymmenestä 2 on lestadiolaista. Näistä kahdeksasta uskonsa kieltäneistä kaksi kuuluu vielä perheenseensä tiiviisti. Kolme on hylätty täysin ja loppuja siedetään.

 

Siinä on painostusta. Jos et tee / teet näin niin et ole oikeasti uskomassa. Pahimmassa tapauksessa voi joutua perheen/suvun/srk:n hylkäämäksi.

- - epäilevä ei uskalla tehä sitä omaa ratkaisuaan, kun saattaa menettää samalla ison palan tuttua elämäänsä, tukiverkoston.

Jos se on vankila, jos se ahdistaa, jos ei voi olla oma itsensä, se muuttuu helvetiksi.

Seitsemän vuoden julkisesti ei-uskovaisena eläneenä voin sanoa, että kyllä meillä hylättiin, kyllä meillä jätettiin, ei meillä enää ole samanarvoisia ihmisia perheessä. Ei sitä uskota, ei sitä ääneen sanota, ei sitä myönnetä, mutta niin se on. Iso osa ei kiellä uskoaan, koska eivät uskalla menettää ihmisyyttään ja juuriaan.

Hylkääminen on monesti niin salakavalaa ja fiksusti tehtyä, että ukopuoliset ei sitä edes huomaa. Kuin ilmaa, lienee sopiva vertaus asialle. Ei suoraan riidellä, huudeta, syytellä, mutta kohdellaan kaltoin.

Silti kannatti lähteä. Olo keveni ja muutuin iloisemmaksi, vapaammaksi. onnelliseksi. =)

Sanasta sanaan kuin minun elämästä.

Oman perheen ja lähiystävien taholta tapahtuu hylkääminen. se on täydellinen. Siitä ei puhuta eikä sitä kukaan myönnä.

Sitä vaan ei ole enää olemassa ehille. Sidarusten perheiden elämästä systätään ulos. Meille ei kerrota, jos saadaan uusi vauva, jos on ristiäiset, jos lapsi pääsee ripille... ei kutsuta suvun juhliin, ei tulla vierailulle, ei kutsuta viereilulle, ei onnitella meidän perhetapahtumista... ei pidetä muuta yhteyttä kuin se pakollinen joulukortti.

Se on kovaa.

Ihanaa, kun vastasin. Meidän kuopuksen ristiäisiin ei mummo ja pappa saapunut. Perheen mökkiviikonloppuna meitä ei pyydetä mukaan. Muut lähtee, me ei, me ei kuuluta sinne. Jouluna me ollaan omalla porukalla. Kukaan ei koskaan ole pyytänyt meitä suvun jouluihin. Välillä tekee niin pahaa, että sisukaluja raastaa. Lasten puolesta harmittaa, että kurkkua kuristaa.

Ja aina sanotaan vain, että äläpä yleistä. Se on väärin. Minun nuoruuden ystävistä kymmenestä 2 on lestadiolaista. Näistä kahdeksasta uskonsa kieltäneistä kaksi kuuluu vielä perheenseensä tiiviisti. Kolme on hylätty täysin ja loppuja siedetään.

apua. Vaikka olen vl itse niin olen suorastaan järkyttyny. Mä en vois omia sisaruksia hylätä sen takia et jättävät ''liikkeen''. Ja edelleen olen vanhojen kavereiden kans tekemisissä jotka eivät ole uskossa.
Minusta sinun kannattais vaikka kirjoittaa kirje äidillesi.

 

sitä mä en milläään lestadiolaisuudes käsitä,että ku ne väittää olevansa ainoa porukka joka pääsee taivaaseen.ja lestadiolaisia on käsittääkseni vain suomessa,ellei ny yksittäisi ulkomailla asuvia ihmisiä huomioi.eli suurin osa maapallon väestöstä siis joutuu helvettiin.miksei lestadiolaiset sitte innolla evankelioi maailmaa ja käännytä kansaa omaan uskoonsa että ihmiset pelastuis,jos kerran lestadiolaisuus on ainoa oikea suunta??kun Jeesuksen käskyhän oli levittää sanoma koko maailmalle että KAIKKI pelastuisivat.Toteuttaako lestadiolaiset tätä käskyä vai onko se vaan sellasta piiri pieni pyörii-meininkiä??

 

Mä olen ihan varma et näitä toisinajattelioita ja ''luopioita'' on joka uskontokunnassa ja liikkeessä. Jotka ajattelevat ja toimivat erillain ku yleinen hyväksyntä on.

 

Lestadiolaisten usko perustuu srk:n oppiin ja Päivämies-lehti ja Rauhanyhdistyksen tapahtumat pitävät hyvän huolen siitä, että ihmiset pysyvät ruodussa. Saarnaajina on miehiä ( kuinkas muuten ) , eli tässä on varmasti yksi syy tähän ehkäisyKIELTOON. Olen pahoillani, mutta kyllä se KIELTO, vaikka sen annetaan ulos päin ymmärtää olevan oma halu ottaa kaikki lapset lahjoina vastaan. Mutta lahjat ovat sellaisia joita toivotaan ja saadaan. KAIKKI lestadiolaiset eivät varmasti ole halukkaita suurperheiden vanhemmiksi. Silti vaihtoehtoina on selibaatti tai yksiavioisuus ja uskon että selibaattikin on pahasta, koska muuten joku voi luulla perheen käyttävän ehkäisyä.

Jotkut ( varsinkin koulutetummat vl:t ) käyttävät jotain ehkäisymuotoa ja jos olet ns. parhaammassa asemassa, se hiljaa sallitaan, mutta köyhimmät ja huonosti koulutetut vl:t eivät edes uskaltaisi ehkäistä, koska heidän toimiaan katsotaan enemmän suurennuslasilla. Vl-uskonnon piirissä ryhmäkuri on kova. Varsinkin naiset kontrolloivat toistensa raskauksia ja lasten syntymisiä. Jos nuorimmainen on kaksivuotias, on varmasti selityksen paikka miksi ei seuraavaa ole jo tulossa.

Minä toivoisin, että vl:t hyväksyisivät vaikka viiden lapsen säännön ja sen, että kaksi vuotta saa olla lapsilla ikäeroa. Tämä äitien ja isien jaksamisien vuoksi ja sen vuoksi, että pienet sisarukset eivät joutuisi jatkuvasti hoitamaan toisiaan. Lapsia ei saa myöskään laittaa heitteille ( yksivuotiaat juoksevat päiväkauden ulkona ilman vanhempien valvomaa silmää - seuranaan vain muutamaa vuotta vanhemmat sisaruksensa ). Tytöt eivät ole mitään pikkupiikoja, vaan lapsia joilla on oikeus lapsen maailmaan.

Vl usko on varmasti hyvä ja siinä on hyvät periaatteet, mutta näiden äitien pitäisi saada oikeus ehkäisyyn ihan srk:n toimesta. On niin paljon mistä ei puhuta ja mikä ei tule ulos, koska ihmiset pelkäävät olevansa syntisiä ja joutuvansa hylätyksi. Pelko on kyseenalainen keino pitää lauma kasassa.

 

sitä mä en milläään lestadiolaisuudes käsitä,että ku ne väittää olevansa ainoa porukka joka pääsee taivaaseen.ja lestadiolaisia on käsittääkseni vain suomessa,ellei ny yksittäisi ulkomailla asuvia ihmisiä huomioi.eli suurin osa maapallon väestöstä siis joutuu helvettiin.miksei lestadiolaiset sitte innolla evankelioi maailmaa ja käännytä kansaa omaan uskoonsa että ihmiset pelastuis,jos kerran lestadiolaisuus on ainoa oikea suunta??kun Jeesuksen käskyhän oli levittää sanoma koko maailmalle että KAIKKI pelastuisivat.Toteuttaako lestadiolaiset tätä käskyä vai onko se vaan sellasta piiri pieni pyörii-meininkiä??

Tekeehän vl.llät lähetystyötä ympärimaailmaa. Amerikassa,venäjällä,afrikassa ainakin. Ja tiedän et virossa,ruotsissa,norjassa ja saksassa on ihan omia puhujiakin.Kuten usassa ja kanadassa.