Leikkien ulkopuolelle jättäminen - mitkä ovat velvollisuuteni äitinä?

[Leikin opettelija]

Esikoisemme on nyt tulossa ikään, että kaverit kutsuvat kylään ja pihalla leikitään yhdessä.

Tämä on ajanut muistelemaan kaverikiemuroita omasta lapsuudesta ja pohtimaan millainen kanta leikkikaveriasioihin pitäisi olla.

Kysyn nyt hyvin yksinkertaisen ja karhean kysymyksen:

Jos lapsemme Jari leikkii ulkona kerhokaverinsa Taavin kanssa, ja pihalle tulee myös Osku, mitä teemme? Jos Jari ja Taavi ovat vaikkapa juuri pelaamassa pallon heittoa, niin miksi Osku olisi otettava mukaan? (tai vastaavasti miksi ei) Sanooko laki tähän mitään? Entä ns. kultainen käytöskirja?

Tänään siis pohdiskelin asiaa ja ymmärrän siinä kaksi puolta. Lapselle hyljeksintä on raskaampaa kuin aikuiselle, koska lapsi on vasta kehittymässä. Mitä varhemmin tulee "et kelpaa" -kolhuja, sitä pahemmin se vaurioittaa. Tämä olisi siis tuo esimerkin Oskun kanta. Sitten taas Jarin ja Taavinkin olisi hyvä oppia suvaitsemaan niitä ei-sydänystäviä, vähän niin kuin opetellaan käytöstapojakin ja ollaan samassa bussissa sen epämiellyttävänkin tyypin vieressä.

Toisaalta mietin että onko lapsella samat oikeudet kuin aikuisella: Jos pelaan mieheni Petrin kanssa jalkapalloa nurmikolla, ja siihen tulee naapurin Heikki, ja haluaa pelata kanssamme, niin esim. rajallisen parisuhdeajan vuoksi kyllä luulen että sanoisin että kävisikö huomenna? Oikeastaan vastaavaa aikuismaailman esimerkkiä oli hankala keksiä tähän. Sanotaan vaikka, että jos vaikka kutsun siskoni luokseni leipomaan pullaa, ja serkkuni Oona haluaisi myös, niin on paljon tilanteita että sanon "siskoni on silloin meillä, sopisiko joskus toiste". Eli aikuisten maailmassa hyväksytään tarve omistautua yhdelle ihmiselle. Eikö myös lapsikin saa tuntea kiintymystä yhteen ihmiseen enemmän kuin toiseen?

Minua jossain määrin siis ahdistaa ajatus siitä, että lapseni ei saisi koskaan olla kahdestaan jonkun kanssa. Ehkä siksi, että itse viihdyn monesti kahdestaan eri ihmisten kanssa. Monen eri ihmisen, mutta eri aikoina. Voiko lapsi esimerkiksi tavata lähintä kaveriaan privaatisti, ja sitten puolessa tapauksista pitäisi huomioida sekin, jonka kanssa ei haluaisi olla tekemisissä? Onko ns. epämiellyttävä lapsikaveri rinnasteinen vaikkapa työpaikkaan, jossa on tultava toimeen?

 

[riiviöiden äiti]

No helpoimmalla pääsee näin: Pyydä lasta ajattelemaan asetelma niin että on itse se jälkikäteen paikalle tullut tyyppi, ja toimiin sitten itse sen mukaan miten toivoisi noiden muiden toimivan.
Pakottamisesta jä paha maku, ja aikuisilla on eri tapoja, joten ei tuossa oikein voi kukaan mitään "vaatia".
Tytölle (omalle) olen joskus 6-8v ilmoittanut,että otan sisälle jos muut ei mahdu leikkiin mukaan. Tietysti on epäreilua kun muiden vanhemmat ei sitten omiaan opasta samalla tavalla vaan sitten tämäsama oven takana itkijä jätti likan ulkopuolelle. Sille sanoin kyllä sitten että turha tulla enää minulle kantelemaan kun itse käyttäydyt noin.
Tapoja tässä vramaan yhtä monta kuin ihmisiäkin.

 

["vieras."]

Neuvoni sulle on, että pysy erillään lastesi kaverisuhteista ellei kiusaamista esiinny. Kaikkien kaveri ei pidä oli aina, kaikkia ei tarvitse ottaa aina mukaan leikkiin, kaikki kaverit ei tule kylään yhtaikaa. Lapset itse aika hyvin kaverikuviot hoitavat. Monet vanhemmat niitä vaikeuttavat ihme ajatuksineen.

 

["hippuli"]

Meillä oli lapsena kultainen sääntö, että pihalla ja koulussa kaikki otettiin leikkiin mukaan, ja sit joskus jos halusi olla vain kahden, niin voitiin sopia treffit toisen kotiin. Silloin ei ikäänkuin "leikitä siinä toisen naaman alla ja jätetä yksin".

Minusta hyvä sääntö, ja sitä aion noudattaa omien lasteni kasvatuksessa myös.

 

[Tuttu juttu]

Ei oo tosiaan ihan helppo juttu.
Meillä on 6- ja 3- vuotiaat lapset. Kun 6-vuotiaalla on kaveri kylässä ja 3-vuotias haluaisi koko ajan änkeä mukaan isojen leikkiin, täytyy yrittää vähän tasapainotella. En todellakaan lähde vaatimaan että lasten pitäisi ottaa pieni mukaan koko ajaksi ja mukauttaa leikkinsä 3-vuotiaan mukaan. Toisaalta mitään ovesta tyrkkimisiä en hyväksy. Yritän ohjata isoja sanomaan nätisti, keksimään pienelle muuta puuhaa harhautukseksi jne. Kun kyseessä on samanikäinen niin painottaisin kohtuullisuutta. Kenellekään ei saa olla tyly, mutta voi nätisti selittää että meillä on tämä leikki kesken ja halutaan leikkiä se kahdestaan, mutta sen jälkeen/huomenna voitais sit leikkiä kolmestaan. Ja tämän pitäisi myös toteutua. Sillä ajatuksella että jos vaikka pihassa on joku rasittava ikätoveri, niin lapsien ei tarvitse uhrata koko leikkiaikaansa sen kanssa mutta jonkin verran voivat uhratakin, ihan yleisen inhimillisyyden, erilaisuuden siedon, yhteisövastuun nimissä.

 

[samaa olen pohtinut]

[QUOTE="hippuli";29649131]Meillä oli lapsena kultainen sääntö, että pihalla ja koulussa kaikki otettiin leikkiin mukaan, ja sit joskus jos halusi olla vain kahden, niin voitiin sopia treffit toisen kotiin. Silloin ei ikäänkuin "leikitä siinä toisen naaman alla ja jätetä yksin".

Minusta hyvä sääntö, ja sitä aion noudattaa omien lasteni kasvatuksessa myös.[/QUOTE]

kuulostaa hyvältä mutta mitenkäs kun se hyljätty lapsi on oma? Mun 6-vuotiaalla yksi itkettävä hylkääminen pihalla takana. En ollut kotona kun tapahtui eikä muutenkaan ole luontevaa mennä läksyttämään vieraita lapsia jälkikäteen, kun lapsi on tullut kotiin. Vaikeeta kun nyt näitä tapauksia tulee kun lapsi on itsekseen pihalla enkä ole paikalla. jos olisin, niin eihän ne kersat ilkeäisi jättää yhtä pois, ja jos ilkeäisi, niin silloin voisin motkottaa heti asiasta. Pitänee vaan kasvattaa oma lapsi reiluksi ja suosia ja kehua semmoisia kaverisuhteita, joissa ne toisetkin on reiluja. Opettaa, ettei kannata sellaisten seuraan halutakaan, jotka ovat tylyjä muille. Olen myös sanonut että joskus ei toinen vaan ymmärrä että sulle tulee paha mieli ja sen voi sanoa. "Mulle tuli paha mieli kun te ette ottaneet mua leikkiin". Kersathan vasta opettelee sitä keskenään pärjäämistä, ei aina voi osata ihan nappiin

 

["hippuli"]

kuulostaa hyvältä mutta mitenkäs kun se hyljätty lapsi on oma? Mun 6-vuotiaalla yksi itkettävä hylkääminen pihalla takana. En ollut kotona kun tapahtui eikä muutenkaan ole luontevaa mennä läksyttämään vieraita lapsia jälkikäteen, kun lapsi on tullut kotiin. Vaikeeta kun nyt näitä tapauksia tulee kun lapsi on itsekseen pihalla enkä ole paikalla. jos olisin, niin eihän ne kersat ilkeäisi jättää yhtä pois, ja jos ilkeäisi, niin silloin voisin motkottaa heti asiasta. Pitänee vaan kasvattaa oma lapsi reiluksi ja suosia ja kehua semmoisia kaverisuhteita, joissa ne toisetkin on reiluja. Opettaa, ettei kannata sellaisten seuraan halutakaan, jotka ovat tylyjä muille. Olen myös sanonut että joskus ei toinen vaan ymmärrä että sulle tulee paha mieli ja sen voi sanoa. "Mulle tuli paha mieli kun te ette ottaneet mua leikkiin". Kersathan vasta opettelee sitä keskenään pärjäämistä, ei aina voi osata ihan nappiin

Näin se on tehtävä. Ei me voida koko maailmaa muuttaa Me voidaan vain opettaa omalle lapselle väärä ja oikea, ja opettaa häntä kohtaamaan hankalia tilanteita ja koittaa tukea lapsen itsetuntoa. Kertoa lapselle että vika ei ollut sinussa, vaan muut tekivät väärin kun hylkäsivät/kiusasivat sinua. Ja että sinä voit toimia paremmin, muistaa ettei ketään saa jättää yksin ja varmasti löydät parempiakin kavereita.

 

[ap....]

[QUOTE="hippuli";29649131]Meillä oli lapsena kultainen sääntö, että pihalla ja koulussa kaikki otettiin leikkiin mukaan, ja sit joskus jos halusi olla vain kahden, niin voitiin sopia treffit toisen kotiin. Silloin ei ikäänkuin "leikitä siinä toisen naaman alla ja jätetä yksin".

Minusta hyvä sääntö, ja sitä aion noudattaa omien lasteni kasvatuksessa myös.[/QUOTE]

Tämä kuulostaa kyllä hyvältä. Tässä mallissa piha ja koulu rinnastuvat aikuisten työpaikkaan, ja siellähän täytyy suvaita muutkin kuin itse valitut ystävät. Tietysti kiusaamiseen puututaan.

Voisiko siis ajatella että jos Osku haluaa tulla Jarin luo leikkimään Jarin omaan huoneeseen, niin Jarin ei ole pakko tähän suostua? Enhän minäkään kutsu kylään ihmisiä joita en "kaipaa"? Mutta (yleisellä) pihalla ja koulussa Jarin on heitettävä palloa Oskullekin jos Jari ja Taavi jo pelaavat.

 

[äiskää]

Olen samaa mieltä siitä, että jos ollaan pihalla tai koulussa tms yleisellä leikkipaikalla, niin ketään ei saa hylkiä. Jos haluaa olla kahdestaan, niin pitää mennä jonnekin eri paikkaan. Sama juttu kuin karkeissa. Jos mutustaa omia karkkejaan, niin pitää tarjota kaikille paikalla olijoille, muuten syö piilossa.

 

[kaf]

Mutta (yleisellä) pihalla ja koulussa Jarin on heitettävä palloa Oskullekin jos Jari ja Taavi jo pelaavat.

jos oletetaan, että osku on ihan ok tyyppi (ei ärsytä/ kiusaa jne.) niin minusta tuollaisessa perusleikkitilanteessa (vaikka juuri pallonheittely) usein se syy leikin ulkopuolelle jättämiseen on se, että ne kaksi leikkivää lasta saavat tavallaan itseään nostettua ja keskinäistä yhteenkuuluvuuttaan vahvistettua sillä, että yhteisvoimin ovat 'toista vastaan' joko aktiivisesti tai vain jättämällä pois leikistä. Tällaista ajatusmallia en tahdo omalla lapsellani vahvistaa, vaan kannustaa siihen, että sen kivempi mitä enemmän kavereita. Kaikkien kanssa siis leikitään. (Toisaalta itse en varmaan myöskään jättäisi sitä naapurin heikkiä omasta & mieheni jalkapallonpotkimisesta pois, vaan olisi ihan kiva, jos heikkikin tulisi mukaan jos paikalle sattuu)

Eri asia tietysti vaikka joku juonellinen leikki, jota on kehitelty pitkään, ja joka ikäänkuin särkyy jos siihen tulee joku joka ei tunne leikin historiaa. Tai vaikka joku keskeneräinen kahden hengen peli, johon ei voi ottaa toista kesken mukaan. Näissä en välttämättä vaatisi mukaan ottamista, mutta sellaisen kohteliaan käytöksen kyllä (ei huudella että me ei leikitä sun kaa vaan tilanne yritetään hoitaa tyylikkäästi)

kotiinsa ei tietenkään tarvitse kutsua jos ei tahdo, mutta taas jos on kolmen kanssa ulkona leikki kesken, ei yhtäkkiä voi tehdä niin, että kutsuu kotiinsa vaan osan porukasta.

koulussa ilman muuta kaikki otetaan mukaan (kaikki ne, jotka noudattavat leikin sääntöjä, eivät kiusaa jne.)

 

[plaa]

No jos ap ville ja kalle potkii keskenään palloa ja teidän tasvi tulee paikalle niin susta on ok että he sanovat lapsellesi etteivät ota mukaan leikkiin ja lapsesi jää yksin?

 

["susu"]

[QUOTE="vieras.";29649120]Neuvoni sulle on, että pysy erillään lastesi kaverisuhteista ellei kiusaamista esiinny. Kaikkien kaveri ei pidä oli aina, kaikkia ei tarvitse ottaa aina mukaan leikkiin, kaikki kaverit ei tule kylään yhtaikaa. Lapset itse aika hyvin kaverikuviot hoitavat. Monet vanhemmat niitä vaikeuttavat ihme ajatuksineen.[/QUOTE]
Leikkien ulkopuolelle jättäminen on kiusaamista, jos et tiennyt.

 

["juu"]

Näin uudelle paikkakunnalle muuttaneena toivon todellakin, että vanhemmat neuvoisivat lapsia leikkimään muidenkin kuin sen parhaan kaverin kanssa. Muuten esim. uudet kaverit ei koskaan pääse kyläilyrinkeihin mukaan vaikka koulussa kavereita olisikin.