Kuinka usein äiti saa käydä ulkona?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kotihiiri"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"kotihiiri"

Vieras
Olen käynyt ystävien kanssa kahvilla ehkä kerran kahdessa kuukaudessa lapseni syntymän jälkeen. Ja joka kerta tulee huono omatunto. Asumme niin eri suunnassa kuin ystäväni, että helpointa on kahvitella heti työpäivän jälkeen ja jatkaa sitten siitä kotiin.
Nyt olen menossa jo toisen kerran kuukauden sisään kahville töiden jälkeen ja omatunto kolkuttaa. Isä joutuu olemaan kahdestaan koirien ja lapsen kanssa kotona (lapsi 3v).
Sovimmekin nyt, että pidän vähän taukoa menemisestä kun loppuvuodesta on kuitenkin tulossa pikkujoulut ja parit synttäritkin.

Mikä on mielestänne sopiva määrä taaperon äidille käydä ilman lastaan ystävien kanssa ulkona?
 
"Vähän taukoa"? Miksi isä ei muka pärjää 3-vuotiaan kanssa? Itse käyn kerran viikossa harrastuksessa ja sen lisäksi ainakin yhden kerran kaverin kanssa kahvilla. Lapsi on 3-vuotias, ja toinen on tulossa, ja meinaan ainakin tuohon harrastukseen palata heti kun mahdollista synnytyksen jälkeen.
 
Samaa mieltä, kuin edelliset eli kyllä mies pärjää ihan hyvin lasten kanssa kotona. Kakai kertaa kuukaudessa kuulostaa aika harvalta, kerran viikossakin olisi sopivampi määrä. Kuulostaa vähän siltä, että miehellä ei ole kavereita ja hän on myös aina kotona, olenko oikeassa? Jos mies kuitenkin käy joka viikko omissa harrastuksissaan, sinäkin voit huolettomasti käydä kavereitasi tapaamassa.
 
Niin usein kun miehesikin. Mutta jos mies ei käy missään, niin käy sinä sit useammin. Kyllä sitä paremmin jaksaa kun saa ystävien kanssa kahvilla käydä ilman lapsia.
 
Niin usein kun miehesikin. Mutta jos mies ei käy missään, niin käy sinä sit useammin. Kyllä sitä paremmin jaksaa kun saa ystävien kanssa kahvilla käydä ilman lapsia.

No sepä tässä, kun mies ei käy missään. Suurin osa ystävistä on ulkomailta ja heihin pitää virtuaalisesti yhteyttä. Joten olen itsekin jättänyt menot sikseen ja fb:n välityksellä pitänyt kaverisuhteita yllä. Joka kerta, kun lähden suoraan töistä johonkin, tulee ihan älyttömän huono olo ja sitten yritän hyvitellä sitä lapselleni ja miehelleni, kun tulen kotiin. Viikonloppuisin en pääsääntöisesti käy missään, koska ne ovat perheaikaa varten.
 
Riippu ihan perheestä. Ulkona käyminen siinä mielessä että lähtee kavereiden kanssa koko illaksi ulos ja tulee kotiin kaatokännissä aamuyöllä ei mielestäni kuulu pikkulapsiperheen arkeen lainkaan. Ehkä korkeintaan kerran vuodessa siellä pikkujouluissa :) Jos ulkona käyminen on sitä että istuu 1-2 h kaverin kanssa kahvilassa tai käy jumpassa, niin kyllä siihen pitäisi olla joka viikko mahdollisuus. Joskus tulee kyllä silti itsellenikin syyllinen olo, jos käyn vaikka vaan lenkillä yksin. Yritän ajatella sitä syyllisyyttä positiivisena asiana: se on merkki siitä että rakastan perhettäni ja haluan viettää heidän kanssaan aikaa. Kerran viikossa olisi kuitenkin hyvä löysätä napanuoraa ja heittää vanhemmuuden vastuu jonkun toisen kannettavaksi, vaikka vaan tunniksi. Muuten sitä väsyy. Kuulostaa siltä että aloittaja kantaa vastuuta mukanaan myös silloin kun sen pitäisi olla miehellä. Anna miehellesi mahdollisuus olla isä lapselleen.
 
Mä käyn keskimäärin kerran viikossa illalla jossain, kahvilla tjsp. Samoin mies. Lisäksi käyn lenkillä n 4 kertaa viikossa. Mies käy vähän harvemmin, kerran viikossa joku meno ja sitten satunnaisesti kävelyillä, pesemässä auton tjsp.

Yön yli menoja meillä on noin kerran kuussa molemmilla, välillä kyllä useamminkin.

Poika 2 v, ei lemmikkejä.
 
Luin vielä tuon kommenttisi siitä, että miehesikään ei juuri tapaa ystäviään. Kai hänellä sentään jotain harrastuksia on? MIssä päin asutte? Ainakin täällä Helsingissä järjestetään joillain alueilla isä-lapsi -toimintaa eli kerran viikossa isät menee lasten kanssa tekemään kivoja juttuja. Joku sellainen voisi olla kiva, tapaisi miehesikin muita samassa elämäntilanteessa olevia ja samalla tulisi vietettyä isä-aikaa lapsen kanssa. Jatka ihmeessä omien ystävien tapaamista! Pikkulapsivaiheessa ystävyyssuhteet kuivuvat kasaan ikävän helposti.
 
Menoja jos lapsi on sen ajan isänsä kanssa. Suosittelen ottamaan omaa aikaa ainakin kerran viikossa. Itselläni ei ollut mahdollista silloin kun lapset oli pienempiä mutta nyt kun nuorinkin on jo eskarissa niin mulla on kolmena iltana viikossa omia harrastuksia. Ja tää on niin ihanaa :)
 
Mä käyn ihan töissäkin 1-4 iltana viikossa ja mies pärjää neljän(!!) lapsen ja koiran kanssa!. Töiden alkaessa lapset olivat 1v, 3v, 7v ja9v .
Harrastuksissa käyn silloin tällöin, usein kyllä aamupäivällä, kavereiden kanssa ulkona(= baarissa, mökillä tms. Yön yli reissuilla 1-2x vuodessa ), kahvilassa tms. Vaihdellen 0-4x kk
Mies aika saman verran, ehkä useammin harrastuksissa illalla, koska on aina aamupäivisin töissä
 
Voi jessus :D

Mutta juu, mä käyn harratuksessa kolmena iltana viikossa, ja lisäksi muissa menoissa kun huvittaa. uuri toissa viikonloppuna olin kaverin synttäreillä ja ensi viikolla lähden pariksi päivää kaverilleni toiseen kaupunkiin.

Kyllä meillä saa kumpikin mennä niin paljon kun huvittaa, ei sen perhe-elämän kuulu mikään vankila olla...
 

Yhteistyössä