Lastenpsykiatrin mukaan jäähypenkki on vahingollinen pienen lapsen kehitykselle!

Jäähypenkki paljon parempi vaihtoehto kuin joku sairas holding-ote. Uhmaikäinen joka raivoaa ja hikisenä rääkyy tahtonsa kanssa, ei todellakaan meillä ainakaan halua syliin rauhoittumaan vaikka ottaisi ja tarjoaisi syliä.
Jäähypenkillä meillä ei usein onneksi olla mutta se on hyvä keino ja siinä ei lasta hylätä vaan minä tai isänsä istuu vieressä sanoittamassa lapsen tunteita ja odottamassa rauhoittumista. Lapset saavat heti syliä kun ovat sitä valmiita ottamaan. Siinä penkillä hetken istuttuaan sanovatkin että haluan syliin ja siinä sylissä sitten puidaan ongelma loppuun.

No tuokin on taas sellainen juttu, että toiset eivät pysy edes siellä jäähypenkillä. Meillä kun mennään jäähylle, jos lapsi saa raivokohtauksen ja siis raivoaa kyllä ihan päättömästi jo ennen sitä holding otetta, niin ei se siellä jäähyllä pysy, jollen hetken pidä kiinni. Monesti sanonkin, että pitääkö äiti kiinni ja auttaa rauhoittumaan vai pysytkö jäähypenkillä. Nykyään on alkanut pysyä, koska ei pidä kiinnipitämisestä. Kerran tosin sanoi illalla, että "äiti tule rauhoittamaan, kun on levoton olla ja riehuttaa". Pyysi siis päästä holding otteeseen ja istuikin siinä ja kertoi, että "nyt rauhoitun, jalat ei pysy paikoillaan vaan heiluu koko ajan" ja kertoi siis omia tunteitaan. En oikeasti edes pitänyt kiinni vaan oltiin vaan siinä asennossa, kun ei lapsi oikeasti sitä edes tarvinut. Selvästi ei kyllä sitä mitenkään kammoksunut kuitenkaan vaan on ymmärtänyt koko jutun tarkoituksen.

 

[QUOTE="vvieras";29620635]
Vai kenen mielestä lapsi tuntuu ymmärtäneen, jos nauraa, kun kysytään "teit todella tuhmasti, toista ei saa satuttaa, siskoa sattui ja itkee"? Meillä ei siis selvästi auta pelkkä keskustelu vaan pitää mennää hetkeksi miettimään ja saa rangaistuksen eli joutuu olemaan paikoillaan.[/QUOTE]

Ei lapsi siinä vaiheessa ole vielä ymmärtänyt, koska keskustelu on kesken. Mun mielestä sitä pitää jatkaa niin kauan, että lapsi ymmärtää ja ohjata uuteen toimintamalliin. Lyömisen kitkeminenhän se on varmasti kaikilla tässä ajatuksena, mutta miksei pelkkä keskustelu ja lapsen ohjaaminen oikeaan toimintaan riitä? Miksi jäähy välissä, sitä mä en ymmärrä.

 

Uhmaikäinen rääkyy ja huutaa hiki päässä. Miksi hän ei vain voisi rääkyä rääkymistään loppuun (toki se koittelee äidin korvia) ilman jäähypenkkiä ja holding-otetta? Eikä syliinkään, jos ei halua/kykene siinä uhmassaan. Olisi siinä missä on, ja rääkyisi siinä äiti vierellään empaattisena ja tilanteen mukaan tyynnyttämässä lasta.

Siksi, että se rääkyminen ja huutaminen hiki päässä ei ole kovin järkevää käytöstä?

 

Uhmaikäinen rääkyy ja huutaa hiki päässä. Miksi hän ei vain voisi rääkyä rääkymistään loppuun (toki se koittelee äidin korvia) ilman jäähypenkkiä ja holding-otetta? Eikä syliinkään, jos ei halua/kykene siinä uhmassaan. Olisi siinä missä on, ja rääkyisi siinä äiti vierellään empaattisena ja tilanteen mukaan tyynnyttämässä lasta.

Joskus lapsi on vaaraksi itselleen ja joskus toisille ihmisille.

 

Ei lapsi siinä vaiheessa ole vielä ymmärtänyt, koska keskustelu on kesken. Mun mielestä sitä pitää jatkaa niin kauan, että lapsi ymmärtää ja ohjata uuteen toimintamalliin. Lyömisen kitkeminenhän se on varmasti kaikilla tässä ajatuksena, mutta miksei pelkkä keskustelu ja lapsen ohjaaminen oikeaan toimintaan riitä? Miksi jäähy välissä, sitä mä en ymmärrä.

Minusta sallitun raja lapsen toiminnassa menee toisen (tai itsensä) satuttamisessa. Miksi pelätään että lapsi vahingoittuu siitä, että häntä rangaistaan? Ei varmasti vahingoitu. Mutta pelkällä pään silittelyllä lapsi ei ymmärrä kuinka väärin satuttaminen on. Minä en myöskään repeä kahdeksi, ja minusta on tärkeämpää antaa huomiota sille, johon sattui. Lyöjä menkööt siksi aikaa miettimään tekosiaan. Sen jälkeen jutellaan.

 

[QUOTE="vvieras";29620663]No tuokin on taas sellainen juttu, että toiset eivät pysy edes siellä jäähypenkillä. Meillä kun mennään jäähylle, jos lapsi saa raivokohtauksen ja siis raivoaa kyllä ihan päättömästi jo ennen sitä holding otetta, niin ei se siellä jäähyllä pysy, jollen hetken pidä kiinni. Monesti sanonkin, että pitääkö äiti kiinni ja auttaa rauhoittumaan vai pysytkö jäähypenkillä. Nykyään on alkanut pysyä, koska ei pidä kiinnipitämisestä. Kerran tosin sanoi illalla, että "äiti tule rauhoittamaan, kun on levoton olla ja riehuttaa". Pyysi siis päästä holding otteeseen ja istuikin siinä ja kertoi, että "nyt rauhoitun, jalat ei pysy paikoillaan vaan heiluu koko ajan" ja kertoi siis omia tunteitaan. En oikeasti edes pitänyt kiinni vaan oltiin vaan siinä asennossa, kun ei lapsi oikeasti sitä edes tarvinut. Selvästi ei kyllä sitä mitenkään kammoksunut kuitenkaan vaan on ymmärtänyt koko jutun tarkoituksen.[/QUOTE]

Anteeksi, mutta kuulostaa jotenkin pelottavalta tuo teidän tilanne. Oletko ottanut asian puheeksi neuvolassa? Jos lapsi ei saa jalkoja lopettamaan heilumista, niin kuulostaa siltä että pään sisällä ei välttämättä kaikki ole kunnossa.

 

Hohhoijjaa. Vaikka sulla on johdonmukainen toimintatapa lasten kanssa, se ei tarkoita että olet tunteeton tai et osaisi soveltaa sitä toimintatapaa vain tiettyihin tilanteisiin.

Kukaan ei ole käskenyt käyttää jäähypenkkiä lapseen, joka ei sitä tarvitse. Lapselle annetaan sitäpaitsi aina mahdollisuus välttyä jäähyltä.

Oletko katsonut Supernannya? Käytännössä joka jaksossa äiti ja usein isäkin itkee salassa lapsilta, kun heistä tuntuu pahalta lapsen puolesta tai kun ovat niin suuttuneita ja turhautuneita. Lapsen edessä pitää kuitenkin näytellä tunteetonta ja sanoa vain ennalta opetellut fraasit. Myös jäähytilanteissa puhe lapsille on ennalta opeteltua äänensävyä myöten, omat tunteet ja persoona ei saa näkyä. Tämä on minusta luonnotonta eikä opeta lapselle oikeita asioita. Kyllä lapselle mielestäni näyttää, jos vanhempi on surullinen tai suuttunut. Ja empatian osoittaminen nyt on vanhemmuuden kulmakiviä, sitä ei ikinä pitäisi kieltää.

 

Ei lapsi siinä vaiheessa ole vielä ymmärtänyt, koska keskustelu on kesken. Mun mielestä sitä pitää jatkaa niin kauan, että lapsi ymmärtää ja ohjata uuteen toimintamalliin. Lyömisen kitkeminenhän se on varmasti kaikilla tässä ajatuksena, mutta miksei pelkkä keskustelu ja lapsen ohjaaminen oikeaan toimintaan riitä? Miksi jäähy välissä, sitä mä en ymmärrä.

Koska lapsi ei selvästi ymmärrä, ennen sitä jäähyä. Vai olisiko se holding siinä keskellä olohuonetta sitten parempi, kun ei suostu edes kuuntelmaan ja pysymään paikoillaan keskustelemassa loppuun asti.

 

[QUOTE="jepsis";29619969]Joo, kyllä meillä neuvolassa jo sanottiin, ettei ennen 4 vuotta jäähypenkkisysteemiä. Silloin vasta lapsi oppii syy/seuraus-suhteen.. Jäähypenkki on vaan niin muotia kun supernannykin sitä sanoo..hohhoo, ajatelkaa ihan omilla aivoilla.. peace & love[/QUOTE]

Meillä käytetään jäähypenkkiä keskustelu- ja rauhoittumispaikkana. Lapsen kanssa keskustellaan siitä, miksi on jäähyllä. Keskustellaan siitä, mikä olisi vastaavanlaisessa tilanteessa hyvä toimintatapa. Ei pidetä yksin missään. Eikä jäähylle joudu uhmakohtauksista/kiukuttelusta, vaan esimerkiksi fyysisestä väkivallasta ja esineiden hajottamisesta. Aina on ensin kielletty, kielletty uudestaan + uhattu jäähyllä ja vasta sitten toteutettu jäähy. Meillä jo alle 3 vuotias osasi sujuvasti selittää (esim. "löin pikkusiskoa"), miksi on jäähyllä. Eli tuo, että vasta 4-vuotias ymmärtäisi syy-seuraussuhteita on ihan puppua.

 

[QUOTE="vieras.";29620692] Kyllä lapselle mielestäni näyttää, jos vanhempi on surullinen tai suuttunut. Ja empatian osoittaminen nyt on vanhemmuuden kulmakiviä, sitä ei ikinä pitäisi kieltää.[/QUOTE]

Tuo on kaksipiippuinen juttu. Jos lapsella on uhmakohtaus, ja hän on sekaisin ja ehkä hiukan peloissaan tunteidensa kanssa, itkevä tai raivoava vanhempi ei luo turvallisuudentunnetta vaan saa lapsen ajattelemaan, että oikeasti on jotain hätänä.

 

Uhmaikäinen rääkyy ja huutaa hiki päässä. Miksi hän ei vain voisi rääkyä rääkymistään loppuun (toki se koittelee äidin korvia) ilman jäähypenkkiä ja holding-otetta? Eikä syliinkään, jos ei halua/kykene siinä uhmassaan. Olisi siinä missä on, ja rääkyisi siinä äiti vierellään empaattisena ja tilanteen mukaan tyynnyttämässä lasta.

Meillä saa kyllä rääkyäkkin. Mutta joskus se rääkyminen menee siihen sfääriin että aletaan heitellä tavaroita, muksimaan äiti/sisaruksia/koiraa jne, jolloin siihen tulee puuttua. Ja minä puutun siihen viemällä jäähylle. Ja kun tulee jäähypaikalta raivoten pois, palautan samantien takaisin. Vaikka 100 krt. En lähde pitämään kiinni väkisin tms, se on hyödytöntä eikä edistä mielestäni rauhoittumista mitenkään.

 

Anteeksi, mutta kuulostaa jotenkin pelottavalta tuo teidän tilanne. Oletko ottanut asian puheeksi neuvolassa? Jos lapsi ei saa jalkoja lopettamaan heilumista, niin kuulostaa siltä että pään sisällä ei välttämättä kaikki ole kunnossa.

Siis ei tuo mikään pakkoliike ole vaan, lapsi ei pysty rauhoittumaan ja kokee, että pitää vaikka liikuttaa jalkoja koko ajan <--ei pysy paikoillaan. Kyllä joskus ADHD:ta epäilin, mutta meillä olikin ihan hirveä uhma. Eikö muka normaali lapsi voisi olla levoton varsinkin iltaisin kun pitäisi nukkumaan mennä? Meillä siis vaikka luen iltasatua, lapsella pakko liikuttaa vaikka jalkoja tai toistaa kaikki perässä mitä sanon (olen kyllä kieltänyt, mutta alkanut tosi hiljaa toistamaan, niin etten kuulisi).

 

Uhmaikäinen rääkyy ja huutaa hiki päässä. Miksi hän ei vain voisi rääkyä rääkymistään loppuun (toki se koittelee äidin korvia) ilman jäähypenkkiä ja holding-otetta? Eikä syliinkään, jos ei halua/kykene siinä uhmassaan. Olisi siinä missä on, ja rääkyisi siinä äiti vierellään empaattisena ja tilanteen mukaan tyynnyttämässä lasta.

No kuule en tiedä mikä siinä jäähypenkissä on sellainen että se lapsi oikeasti pysähtyy miettimään ja haluaa päästä siitä pois. Rauhoittumalla ja puhumalla pääseekin sitten. Jos koetan sitä samaa eteisessä/keittiössä/olohuoneessa niin voidaan sitten koko päivä vaikka pilata sillä rääkymisellä. Jäähypenkki on meillä se "pysäyttäjä" kun on menty liian pitkälle. En oo psykiatriaan perehtynyt niin en tiedä mistä tämä positiivinen klikkaus lapsen päässä johtuu sitten mutta hyväksi olen keinon todennut ja aion sitä jatkaa jatkossakin.
Holding-ote sen sijaan on mielestäni sadistinen keino väkisin pakottaa lapsi aloilleen, voin kuvitella miten itse vetäisi kilarit jos joku väkisin pitäisi kiinni jos muutenkin vituttaisi.

 

[QUOTE="vvieras";29620713]Siis ei tuo mikään pakkoliike ole vaan, lapsi ei pysty rauhoittumaan ja kokee, että pitää vaikka liikuttaa jalkoja koko ajan <--ei pysy paikoillaan. Kyllä joskus ADHD:ta epäilin, mutta meillä olikin ihan hirveä uhma. Eikö muka normaali lapsi voisi olla levoton varsinkin iltaisin kun pitäisi nukkumaan mennä? Meillä siis vaikka luen iltasatua, lapsella pakko liikuttaa vaikka jalkoja tai toistaa kaikki perässä mitä sanon (olen kyllä kieltänyt, mutta alkanut tosi hiljaa toistamaan, niin etten kuulisi).[/QUOTE]

Normaali lapsi voi toki joskus olla levoton, mutta en ole kuullut koskaan että niin levoton että pitäisi pitää kiinni. Tai ettei voisi lopettaa jotain liikettä tai puhumista jos pyydetään lopettamaan. Mutta siis puhun omasta lähipiiristäni ja omista sekä tuntemistani lapsista. Jos teillä on neuvolassa asiaa käsitelty, niin eiköhän kaikki ole kunnossa.

 

Siksi, että se rääkyminen ja huutaminen hiki päässä ei ole kovin järkevää käytöstä?

Eipä niin, mutta eihän 3-4v osaa muutenkaan käyttäytyä järkevästi monissakaan tilanteissa. Sitä varten ovat vanhemmat, jotka ohjaavat lapsen käyttäytymistä.

 

[QUOTE="vvieras";29620683]Joskus lapsi on vaaraksi itselleen ja joskus toisille ihmisille.[/QUOTE]

Toki vahingot pitää estää mahdollisimman lempein keinoin tilanteen mukaan.

 

[QUOTE="vieras.";29620692]Oletko katsonut Supernannya? Käytännössä joka jaksossa äiti ja usein isäkin itkee salassa lapsilta, kun heistä tuntuu pahalta lapsen puolesta tai kun ovat niin suuttuneita ja turhautuneita. Lapsen edessä pitää kuitenkin näytellä tunteetonta ja sanoa vain ennalta opetellut fraasit. Myös jäähytilanteissa puhe lapsille on ennalta opeteltua äänensävyä myöten, omat tunteet ja persoona ei saa näkyä. Tämä on minusta luonnotonta eikä opeta lapselle oikeita asioita. Kyllä lapselle mielestäni näyttää, jos vanhempi on surullinen tai suuttunut. Ja empatian osoittaminen nyt on vanhemmuuden kulmakiviä, sitä ei ikinä pitäisi kieltää.[/QUOTE]

Kyllä olen. Ei minusta tarvitse näytellä "tunteetonta", vaan pitää olla menettämättä hermojaan ja romahtamatta. Tottakai minustakin välillä tuntuu tosi pahalle se lapsen kiukku, joskus se huuto vaan ottaa älyttömästi aivoon ja tekis mieli raivota itsekkin. Mutta vanhempana mielestäni niin ei voi tehdä, vaan tulee ottaa se lapsen kiukku niin sanotusti vastaan ja pitää itsensä koossa. Sun täytyy päästä sen tilanteen yläpuolelle ja näyttää lapselle että sua kiukuttaa, sua saa kiukuttaa mutta et voi silti esim. lyödä muita. Ja että sinä tarkoitat sitä mitä sanot. Se menee parhaiten perille rauhallisella mutta tiukalla sanomisella ja rauhallisilla mutta määrätietoisilla otteilla.

Kun lapsi on rauhoittunut, voidaan keskustella että äitiin sattui kun sinä löit / äitille tuli paha mieli jnejnejne. Siinä lapsen raivoamistilanteessa on mielestäni ihan turhaa lähteä näyttämään suurieleisesti että äitikin tässä nyt raivostuu ja menettää kohta hermonsa. (toki inhimillistä että niinkin joskus voi käydä).

Ja kyllä ne lapset sun tunteet siinä tilanteessa huomaa, vaikka ne ei pursua yli. Kyllä se mukula nyt sen erottaa oletko kiukkuinen, turhautunut vai huvittunut kun kymmenettä kertaa palautat häntä jäähypaikalle. Älä aliarvioi lapsiasi.

 

Normaali lapsi voi toki joskus olla levoton, mutta en ole kuullut koskaan että niin levoton että pitäisi pitää kiinni. Tai ettei voisi lopettaa jotain liikettä tai puhumista jos pyydetään lopettamaan. Mutta siis puhun omasta lähipiiristäni ja omista sekä tuntemistani lapsista. Jos teillä on neuvolassa asiaa käsitelty, niin eiköhän kaikki ole kunnossa.

Lapsi on vasta 3,5 ja 3 vee neuvolassa sanoi, että omapäinen, mutta se on ihan normaalia tuossa iässä. Ei olta siis käsitelty mitenkään.

No nyt alan taas huolestua tuosta, kun vasta mietin, että jos lapsi olisikin ihan normaali. Että normaalin lapsen saa hiljaiseksi ihan vaan sanomalla tai ettei normaalilapsi ole joskus levoton, että pakko liikuttaa vaikka jalkoja kun pitäisi nukkua? Meillä kyllä katsotaan vaikka muumitkin ihan rauhallisesti istuen paikoillaan.

Mulle sanottiin neuvoksi, kun kysyin täältä aikaisemmin, kun lapsi suunnilleen pomppii sängyssä ,kun pitäisi nukkua, että holding ote auttaa. Ja ihan normaaleille lapsille. Vai mitä sille pomppivalle lapselle pitäisi tehdä tai kun lapsi suunnilleen seisoo päällään ja nauraa kun pitäisi nukkua? <---yliväsymys.

 

Uhmaikäinen rääkyy ja huutaa hiki päässä. Miksi hän ei vain voisi rääkyä rääkymistään loppuun (toki se koittelee äidin korvia) ilman jäähypenkkiä ja holding-otetta? Eikä syliinkään, jos ei halua/kykene siinä uhmassaan. Olisi siinä missä on, ja rääkyisi siinä äiti vierellään empaattisena ja tilanteen mukaan tyynnyttämässä lasta.

Olen samaa mieltä, tuossa tilanteessa uhmaikäinen saisi rääkyä rääkymisensä loppuun, ei tuossa ole minusta mitään syytä jäähylle. Mutta sinä olet päässyt helpolla, jos uhmakohtaukset on olleet tuollaisia. Entäs kun se uhmis hyökkää lyömään kaikista kielloista, estelyistä ja keskusteluyrityksistä huolimatta? Kyllä meillä on sitten siirretty sinne jäähynurkkaukseen riehumaan kiukkunsa loppuun. Tämä oli kuitenkin ohimenevä vaihe, kyllä se lyöminen jäi aikanaan pois, mutta jossain vaiheessa ei tosiaan muu auttanut, jos ei halunnut lapsen nyrkkeilysäkkinä toimia.

 

Eipä niin, mutta eihän 3-4v osaa muutenkaan käyttäytyä järkevästi monissakaan tilanteissa. Sitä varten ovat vanhemmat, jotka ohjaavat lapsen käyttäytymistä.

No kyllä tuo meidän 3-vuotias osaa käyttäytyä aika järkevästi esim. kauppareissuilla, juhlissa ja muissa julkisissa paikoissa. Huutamis-/ja rääkymiskohtaukset esim. kaupassa on kitketty samantien pois nappaamalla lapsi syliin ja viemällä autoon ja nokka kohti kotia. Ei tullut mieleenkään alkaa odotella jossain kaupassa että lapsi itsekseen lopettaa huutamisen... Eikä kyllä kotonakaan. En ymmärrä ketä se palvelee, että lapsi uhmakohtauksen tullessa saa huutaa siinä keskellä olohuoneen lattiaa nin ettei muut pysty puhumaan tai kuule mitään. Meillä viedään jäähylle huutamaan huutonsa, nopeasti on siellä aina rauhoittunut kun ei ole ollut isoa yleisöä todistamassa konserttia vaikka tuo jäähypaikka näköyhteyden päässä onkin.

 

[QUOTE="vvieras";29620743]Lapsi on vasta 3,5 ja 3 vee neuvolassa sanoi, että omapäinen, mutta se on ihan normaalia tuossa iässä. Ei olta siis käsitelty mitenkään.

No nyt alan taas huolestua tuosta, kun vasta mietin, että jos lapsi olisikin ihan normaali. Että normaalin lapsen saa hiljaiseksi ihan vaan sanomalla tai ettei normaalilapsi ole joskus levoton, että pakko liikuttaa vaikka jalkoja kun pitäisi nukkua? Meillä kyllä katsotaan vaikka muumitkin ihan rauhallisesti istuen paikoillaan.

Mulle sanottiin neuvoksi, kun kysyin täältä aikaisemmin, kun lapsi suunnilleen pomppii sängyssä ,kun pitäisi nukkua, että holding ote auttaa. Ja ihan normaaleille lapsille. Vai mitä sille pomppivalle lapselle pitäisi tehdä tai kun lapsi suunnilleen seisoo päällään ja nauraa kun pitäisi nukkua? <---yliväsymys.[/QUOTE]

Luota vaan siihen neuvolaan äläkä suotta huolestu, en minä ole mikään asiantuntija eikä tarkoitus ollut oikeasti sinua huolestuttaa! Kunhan ihmettelin ääneen, kun ei meidän 3v:lle ole koskaan joutunut noin tekemään enkä kyllä ole kuullut muiltakaan vastaavanlaisista tilanteista. Lapsetkin on erilaisia, en usko että mitään hätää teillä on ja anteeksi jos sinua näillä höpinöillä huolestutin.

 

Minusta sallitun raja lapsen toiminnassa menee toisen (tai itsensä) satuttamisessa. Miksi pelätään että lapsi vahingoittuu siitä, että häntä rangaistaan? Ei varmasti vahingoitu. Mutta pelkällä pään silittelyllä lapsi ei ymmärrä kuinka väärin satuttaminen on. Minä en myöskään repeä kahdeksi, ja minusta on tärkeämpää antaa huomiota sille, johon sattui. Lyöjä menkööt siksi aikaa miettimään tekosiaan. Sen jälkeen jutellaan.

Rangaistuksia ei juurikaan tarvita, kun lasta kannustetaan hyvään käytökseen. Tässä tarvitaan se ajatusmallin muutos ja lasta kehumalla, kannustamalla ja ohjaamalla vältetään huono käytös, joka jätetään mahdollisimman vähälle huomiolle. Ihan kuin koirankasvatus - makupalan saa, kun tekee, kuten pyydetään.

 

Rangaistuksia ei juurikaan tarvita, kun lasta kannustetaan hyvään käytökseen. Tässä tarvitaan se ajatusmallin muutos ja lasta kehumalla, kannustamalla ja ohjaamalla vältetään huono käytös, joka jätetään mahdollisimman vähälle huomiolle. Ihan kuin koirankasvatus - makupalan saa, kun tekee, kuten pyydetään.

Mutta lasten persoonat ovat hyvin erilaisia, ei kaikkien kanssa päde samat keinot. Jos meidän esikoisen kanssa olisi pelkkää kehumista ja kannustamista käytetty niin paljon ois toivomisen varaa. Kyllä se jäähypenkki pahimpina kausina on ollut hyvä olla olemassa ja on käytetty myös menetettyjä etuja/iloja.

 

Rangaistuksia ei juurikaan tarvita

Niin, että tässä se tärkein taisi tullakkin. "juurikaan". Katsos, eihän se että käyttää jäähyä, tarkoita että sitä käytetään aina ja kaikissa tilanteissa. Mutta joskus sitä voi tarvita tietyissä tilanteissa.

Ei se, että käyttää jäähyä, tarkoita sitä etteikö pyrkisi kuitenkin aina myös huomioimaan lapsen hyvän käytöksen ja kannustamaan siihen. Se ei välttämättä aina vaan kaikessa riitä, vaan joskus tarvitaan myös se rangaistus tai seuraamus, jotta lapsi oppii.

 

En lukenut koko ketjua, mutta mä olen sanonut tätä niin kauan, kun olen jäähyistä kuullut.
Lapsia ei laiteta nurkkaan seisomaan koulussa enää, joten miksi ihmeessä jäähylle kotona???