Lastenhankinta naisen vaatimuksesta

[ideaa?]

Miksei ap. voi hankkia lasta keinohedelmöityksellä? Silloin säästyisi täysin isäongelmilta. Lapsi olisi pelkästään sinun. Varallisuuskaan ei kerran edellytä toista osapuolta makselemaan laskuja...

Hieno idis! Nykyisinhän telaketjufeministien ja lesbojen vaatimuksesta tiedot keinohedelmöitetyn lapsen isästä pitää olla selvillä, joten jos rahapula joskus yllättää, niin maksaja löytyy loppupeleissä!

Ei siittiöiden lahjoittaja missään tapauksessa joudu maksajaksi, hän ei ole elatusvelvollinen mahdollisille jälkeläisilleen. Mihin luulosi perustuvat?

Se, että lapsella on täysi-ikäisenä oikeus tietää, ketkä hänen biologiset vanhempansa ovat, on minusta lähinnä hyvä asia, sillä jokaisella meistä on tarve tietää omasta taustastaan ja alkuperästään.

 

[Kokomusta]

Ap: "Eli kun mies nyt sitten jälkimmäistä vaihtoehtoa välttääkseen sanoi että voisi tehdäkin lapsen, pitäisi minun vaan sanoa että pidä tunkkis kun ei tullut riittävän myönteisesti. Olisihan se helppoa jos elisi noin mustavalkoisessa maailmassa."

Mielenkiintoinen käsitys "ei riittävän myönteisestä" suhtautumisesta, kun lukee tämän ap:n aiemman tekstin, jossa hän kuvailee miehen reaktioita:

"Tänään oli taas tällainen keskustelu. Mies kertoi taas jyrkän kantansa ja lukuisia syitä miksei hän halua omia lapsia. Se oli raskas keskustelu, itkin, anelin, olin epätoivoinen ja lopulta toivoton. Istuin hiljaa ja olin jo sanomassa niitä sanoja hänelle - etten voi jatkaa itseni kiduttamista rakastamalla häntä, kun tästä ei tule mitään. Mies istui kylmänä sohvalla ja sanoi sitten yhtäkiä, että hän varmaan katuu tätä, mutta hän voisi suostua yhteen lapseen koska niin kovasti haluan, mutta korosti että hän ei todellakaan itse haluaisi. Sen jälkeen hän vetäytyi kuoreensa ja sanoi että toivottavasti ymmärrän mikä tuollaisen lupauksen hinta on. Sanoin etten tiedä, mutta hän ei suostunut selittämään. Sanoi ettei halua puhua asiasta enempää."

Hehhheh, taitaa olla jo pikku päätös syntynyt, on kyllä tosiaan harmi, ettei mies suhtautunut ehkä "riittävän myönteisesti"...

 

[posketonta touhua]

Se, että lapsella on täysi-ikäisenä oikeus tietää, ketkä hänen biologiset vanhempansa ovat, on minusta lähinnä hyvä asia

Ehkei niin hyvä niiden mielestä, jotka turhaan odottavat luovutettuja munasoluja tai spermaa.

Jos - todella iso JOS - haluaisin hyvää hyvyyttäni lahjoittaa munasoluja tarvitseville, se pitäisi voida tehdä täysin anonyymisti. En todellakaan haluaisi että 16 vuoden päästä joku tuiki tuntematon teini alkaa stalkkaamaan minua, koska olen hänen "äitinsä"

Luovutussolujen mukana tulee kieltämättä geneettistä materiaalia, mutta lapsen äiti ja isä ovat he, jotka hänet ovat kasvattaneet. Tarpeelliset luovuttajan perinnöllisyystiedot (periytyvät sairaudet/alttiudet yms) voidaan kirjata ylös ilman henkilötietojakin.

 

[ideaa?]

Se, että lapsella on täysi-ikäisenä oikeus tietää, ketkä hänen biologiset vanhempansa ovat, on minusta lähinnä hyvä asia

Ehkei niin hyvä niiden mielestä, jotka turhaan odottavat luovutettuja munasoluja tai spermaa.

Jos - todella iso JOS - haluaisin hyvää hyvyyttäni lahjoittaa munasoluja tarvitseville, se pitäisi voida tehdä täysin anonyymisti. En todellakaan haluaisi että 16 vuoden päästä joku tuiki tuntematon teini alkaa stalkkaamaan minua, koska olen hänen "äitinsä"

Luovutussolujen mukana tulee kieltämättä geneettistä materiaalia, mutta lapsen äiti ja isä ovat he, jotka hänet ovat kasvattaneet. Tarpeelliset luovuttajan perinnöllisyystiedot (periytyvät sairaudet/alttiudet yms) voidaan kirjata ylös ilman henkilötietojakin.

Olet kyllä oikeassa, mutta ajattelinkin asiaa lähinnä lapsen kannalta, en lahjoittajien. Itsellenikin toki olisi suuri kynnys lahjoittaa munasolujani juuri tuosta mainitsemastasi syystä.

Toisaalta lesboystäväpariskunnallani on keinohedelmöitetty lapsi, joka ei koskaan saa tietää biologista isäänsä, koska hedelmöitys on tehty ennen lakimuutosta. Itseäni ainakin vaivaisi aika paljonkin se, että en tietäisi kuka isäni on. Tosin noin on monella luomuna siitetyllä lapsellakin, isä ei ole aina tiedossa.

 

[yellow sun]

Minusta AP voisi hankkia lapsen miehensä kanssa ja katsoa, miten homma etenee. Jos mies ei muuta kantaansa lapsimyönteisemmäksi, niin eron voi ottaa missä vaiheessa tahansa. Jos mies haluaa jo raskausvaiheessa eron, niin viranomaisille ei ole pakko kertoa, kuka on isä. Sillä tavoin miehen isyyttä ei selvitetä eikä toisaalta isällä ole oikeutta lapseensa.

Minusta sinun pitää miettiä, että jos lapsen haluat, niin millä ehdoilla se tapahtuu. Jos haluat lapsen SEKÄ hyvän parisuhteen, niin sitä et välttämättä tässä suhteessa saa (edellyttää miehen asennemuutosta ja kasvamista isyyteen). Jos haluat eniten lasta (enemmän kuin hyvää parisuhdetta), niin ota se riski, että hankkiudut raskaaksi ja katsot päivä kerrallaan, miten suhteenne kehittyy. Miksi turhaan menisit hedelmöityshoitoihin hankkimaan tuntemattoman miehen lapsen (kuulemma suurin osa luovutetuista siittiöistä on Suomessa nykyään Tanskasta!!!)? Olisi paljon parempi saada lapsi sellaisen miehen kanssa, jonka tunnet niin hyvässä kuin pahassakin. Jos haluat yhtä lailla hyvän parisuhteen kuin lapsenkin, niin sitten kannattaa ottaa ero, mutta siinä on aina se riski, että lasta ei tulekaan tai että et löydäkään sopivaa puolisoa.

Varmaa on se, että sinä katkeroidut, jos et lasta edes yritä saada. Jos mies on antanut luvan vauvalle, niin hän on sen todellakin luvannut. Jos taas otat eron, mies katkeroituu joka tapauksessa. Olen myöskin sitä mieltä, että miehesi ei ole ollenkaan varma tunteistaan jälkikasvua kohtaan. Olen itse nähnyt monta kertaa, että mies pelkää vauvoja ja pelkää siihen liittyvää epävarmuutta. Jos parisuhde on hyvä, hän ei uskalla ottaa riskiä, että parisuhde muuttuu.

P.S. Keinohedelmöitetyn lapsen isän saa selville vasta lapsi itse, kun hän täyttää 18-vuotta. Elatusta ei voi hedelmöityshoidosta alkuunsa saaneen lapsen isältä pyytää. Myöskään perimysjärjestykseen se ei kuulu puolin eikä toisin (lapsen kuollessa nuorena isäkään ei peri lastaan).

 

[Lillukka.]

En lukenut kuin pari viestiä sieltä täältä. Ongelma siis se, että sinä haluat lapsen, mies ei. Olette päässeet kompromissiin ja mies on tehnyt melkoisen suuren myönnytyksen suostumalla isäksi -tosin tietyin ehdoin.

Tunnen yhden tällaisen parin. Lapsi on nyt noin kuuden ikäinen. Hyvin heillä on mennyt. Lapsi on molemmille rakas. Äiti hoiti häntä vauva-ajan (tietysti, koska oli äitiys -ja hoitovapaalla). Isä osallistui myös perhe-elämään.

En tiedä, kerroitko jossain minkä ikäisiä olette ja kaunko suhteenne on kestänyt? Ne ovat melkoisesti asiaan vaikuttavia tekijöitä. Joka tapauksessa, nyt kannattaa antaa tilanteen rauhoittua ja molemmille sulattelu hetki -tai muutama kuukausi, jotta mahdollisesta vauvan tekemisestä ja odotusvaiheesta tulee iloinen asia.

 

[Ihminen on arvokas ikävuosista riippumatta]

Millähän tavalla asian voisi muotoilla, ettei se olisi mielestänne kiristystä?

Ei mitenkään, ja se onkin se pointti! Haluatte elämältä eri asioita aiheessa, jossa ei pysty tekemään kompromisseja. Tällöin ainoat vaihtoehdot ovat a) erota tai b) toinen joutuu tekemään jotain, mitä ei missään nimessä haluaisi.

Elämä ei ole reilua, ja aina ei vain löydy hyvää ratkaisua - siksi jouduttekin valitsemaan nyt kahdesta pahasta sen pienemmän. Ja hyvin todennäköisesti se pienempi paha on eroaminen, koska silloin kummankaan ei tarvitse luopua unelmastaan, eikä etenkään (mahdollisesti) pilata täysin viattoman ihmisen eli lapsen elämää.

Eli kun mies nyt sitten jälkimmäistä vaihtoehtoa välttääkseen sanoi että voisi tehdäkin lapsen, pitäisi minun vaan sanoa että pidä tunkkis kun ei tullut riittävän myönteisesti.

Sinun pitäisi ymmärtää, että mies sanoi myöntyvänsä lapsen tekoon painostuksen alla (tarkoitit sitä painostukseksi tai et). Sinun pitäisi ymmärtää, että miehen myöntymisestä huolimatta hän EI halua lasta ja hän EI hyvin todennäköisesti tule osallistumaan lapsen hoitoon millään lailla. Eli kyllä, vaikka mies näennäisesti myöntyikin, sinun pitäisi uskaltaa myöntää se tosiasia, että teillä on niin iso näkemysero elämän suhteen, että suhteenne menee karille joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin.

Onhan miehellä ollut aikaa pohtia asiaa yli parinkymmentä vuotta. Olisi ollut aikaa tehdä esim vasektomia, muttei ole tehnyt. On kuulemma pohtinut sitä useasti, mutta jättänyt tekemättä jos vaikka muuttaisi mieltään. Minusta tuo kertoo jo siitä, että mies ei ole täysin kuopannut ajatusta vaan jättänyt sille kuitenkin pienen mahdollisuuksien ikkunan. Suhteen alussa hän ensihuumassa jopa sanoi äidilleen, että on tavannut naisen jonka kanssa voisi harkita lapsikantaansa. Myöhemmin palasi taas alkuperäiseen ajatukseen, mutta minusta tuntuu, että jos mies olisi todella sataprosenttisesti asiaa vastaan, ei häntä olisi taivuttanut mikään. Hän on hyvin voimakastahtoinen, ehdoton ja dominoiva persoona eikä taatusti tee mitään vasten tahtoaan.

Sorrut naisten emävirheeseen - mies on hyvin selkeästi kertonut sinulle kantansa, ja silti yrität tulkita rivien välistä jotain muuta, jotta saisit lopputuloksen sopimaan sinun toiveisiisi. Usko pois, totuus on se mitä mies SANOO, ei se, mitä ehkä rivien välistä voi juuri ja juuri saada tulkittua.

Itseasiassa voitte jatkaa keskenänne. Neljän sivun ketjussa on ollut huimat 2-3 asiallisesti kirjoitettua vastausta ja ainoa ehdotus on ollut, että minun pitäisi jättää mies.

Koska se on ainoa järjellinen ehdotus. Et vain millään suostu uskomaan sitä, vaan kiukuttelet niinkuin pikkulapsi sulkien silmäsi vastauksilta, jotka eivät ole sinulle mieluisia. Avaapa silmäsi, ja huomaa, että viestejä ei tee asiattomaksi se, jos ne ovat eri mieltä kanssasi.

 

[miehet viestii suoraan]

Sorrut naisten emävirheeseen - mies on hyvin selkeästi kertonut sinulle kantansa, ja silti yrität tulkita rivien välistä jotain muuta, jotta saisit lopputuloksen sopimaan sinun toiveisiisi. Usko pois, totuus on se mitä mies SANOO, ei se, mitä ehkä rivien välistä voi juuri ja juuri saada tulkittua.

Juuri näin. Ja pätee moneen muuhunkin naiseen.

 

[nähty on -72]

Kirjoitin tästä toiseen ketjuun, mutta ajattelin kuitenkin avata toisen ketjun aiheesta.
http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/keskustelu/t1795022

Kuinka yleistä rehellisesti sanoen on, että lapsia tehdään sellaisilla lähtökohdilla, että nainen haluaa ja mies suostuu lähinnä säilyttääkseen parisuhteensa? Minulla on jotenkin sellainen luulo, että aika monesti lastenhankinnan ajatus tulee naiselta ja nainen toimii moottorina ja asettaa paineita asian suhteen. Miten tällainen lähtökohta vaikuttaa miehen vanhemmuuteen ja kasvamiseen isäksi? Uskon että mies rakastaa kyllä lapsiaan ja on myöhemmin onnellinen asiasta, mutta vaikuttaako tällainen tilanne miehen sitoutumiseen perheeseen?

Oma mies ei millään halua omia lapsia, ei ole koskaan halunnut. Itse olen ehdoton tässä asiassa - haluan vielä lapsen. Nyt hän on hampaat kirskuen luvannut että yhden lapsen voimme tehdä. Onko tällainen kuvio ihan tuhoon tuomittu?

Omassa tuttavapiirissäni asia on 80%:lla pariskunnista juuri näin. Miehet sen paljastavat pienessä olutpöhnässä. Miestä ei sitten jatkossa kiinnosta se lapsi / lapset yhtään, vaan enempi se mikä ennenkin eli pelit, viina, hauskanpito, formula, jäkis, vieraat naiset ja tietokoneet.

 

[Ja sillä lähtökohdalla]

lopusta huolehtivatkin sosiaalitoimisto, mielenterveystoimisto, sairaala ja vankila. Siis sen lapsen nuoruudesta ja aikuisuudesta, liian usein.

 

[onnea pohdintaan]

Itseasiassa voitte jatkaa keskenänne. Neljän sivun ketjussa on ollut huimat 2-3 asiallisesti kirjoitettua vastausta ja ainoa ehdotus on ollut, että minun pitäisi jättää mies. Jatkan eri kantojen pohtimista itsekseni. Tämä kiittää ja kuittaa.

No tule nyt vielä kertomaan edes se, että millaisia ehdotuksia sitten kuvittelit ja odotit saavasi? "Jeeee, heti paikalla lapsentekoon, kuulostaa aivan MAHTAVALTA idealta!!!!!" ??

Jos kysyy neuvoa ihmisiltä, muttei kykene ottamaan vastaan muita kuin omia mielipiteitään vastaavia neuvoja, niin kannattaa tosiaan jatkossa keskustella kylppärin peilin kanssa.

 

[mieleinen vastaus?]

Aika moni on ehdottanut sitäkin, että ap. unohtaa lapsihaaveet ja jatkaa miehensä kanssa. Vielä useampi on ehdottanut, että vaihtoehtoja on kaksi.

Vastataan sitten ap:n mielen mukaisesti: "Hankkiudu heti raskaaksi. Lapsen hoito yksinkin ja ilman aviomiehen tukea on ihan helppoa ja kevyttä. Lapsi ei tulisi mitenkään kärsimään, vaikka mies ei juuri olisikaan lapsen kanssa tekemisissä. Ja miehesi varmaan ihastuu heti lapseen ja perhe-elämään, kun vauva syntyy. Ei se aiempi perhe-elämä mitään vaikuta, tietysti se sitten sitä omaansa hoitaa innolla, vaikka olisikin pienellä painostuksella lapsi pantu alulle. Niinhän kaikki miehet tekee, ja sen takia ei Suomessa juuri olekaan eroperheitä. Eikä miehet ole niin kosketuksissa tunteittensa kanssa, että osaisivat muodostaa mielipidettä mistään asiasta. Parempi, kun nainen tulkitsee, mitä mieltä mies oikeasti on."

 

[ap.]

Ei ole kyse mieleisistä vastauksista vaan asiallisista. Suurimmassa osassa on jokseenkin asenteellinen, vittumainen tai alentuva sävy.

 

[Pitäisi olla molempien valinta]

Ei ole kyse mieleisistä vastauksista vaan asiallisista. Suurimmassa osassa on jokseenkin asenteellinen, vittumainen tai alentuva sävy.

Eipä ainakaan minun tarkoitukseni ollut olla sen enempää asenteellinen, v*******nen tai alentuvakaan, kerroin vain omien kokemusteni pohjalta, miten asia minun tapauksessanui meni, minä kun olen kokenut saman. Kirjoittelin tuolla alkupuolella ketjua. Eli kerroin "kokemuksen syvällä rintaäänellä" omat mietteeni.

 

[Lillukka.]

Elämä on täynnä kompromisseja. Harvan elämä sujuu niin kuin nuoruudessaan ajatteli -harva saa kaiken minkä haluaa ja juuri oikeaan aikaan. Elämässä pitäisi olla luovimistaitoa, se helpottaa itse elämää melkoisesti.

Mies on myöntynyt lapsiasiaan, eli tehnyt kompromissin. Vaikka hän jossain riidanyhteydessä on päästellyt suustansa lauseita tyyliin; 'hoida sitten itse se lapsi' yms. niin arkielämä on luultavasti muuta. Miettikääpä myös sitä, että monet parit tekevät yhteistuumin lapsia, mutta äidit (useinmiten) valittavat täällä elleissäkin kuinka isät/miehet eivät tee mitään.

Ei parisuhteesta tule yhtään mitään, jos molemmat pitävät aina jääräpäisesti kiinni omista haluistaan. Kasvakaa joustamaan.

 

[Jo aiemminkin neuvonut]

Ei ole kyse mieleisistä vastauksista vaan asiallisista. Suurimmassa osassa on jokseenkin asenteellinen, vittumainen tai alentuva sävy.

Sinä vain tulkiset niitä sellaiseksi, kun ne eivät ole mieluisia. Faktaa "miehesi ei halua lasta ja myöntyy siihen vain pakon edessä. Todennäköisesti hän ei kestä perhe-elämää ja eroatte joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin" ei vain pysty sanomaan kovin nätisti.

Lisäksi, anteeksi nyt vain kun sanon rehellisesti, se että edes harkitset lisääntymistä vastahakoisen miehen kanssa tekee sinusta hieman yksinkertaisen tai ainakin naiivin - ja siksi vastauksetkin lienevät osin alentuvia. Kukaan järkevä ja realistinen ihminen kun ei kyseiseen tilanteeseen lasta alkaisi edes harkitsemaan. Onhan tämä vähän kuin itsestäänselvyyksien neuvomista lapselle: hella poppaa ja lapsia ei kannata tehdä ihmisen kanssa, joka ei lapsia halua.

 

[ap.]

Ei ole kyse mieleisistä vastauksista vaan asiallisista. Suurimmassa osassa on jokseenkin asenteellinen, vittumainen tai alentuva sävy.

Sinä vain tulkiset niitä sellaiseksi, kun ne eivät ole mieluisia. Faktaa "miehesi ei halua lasta ja myöntyy siihen vain pakon edessä. Todennäköisesti hän ei kestä perhe-elämää ja eroatte joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin" ei vain pysty sanomaan kovin nätisti.

Lisäksi, anteeksi nyt vain kun sanon rehellisesti, se että edes harkitset lisääntymistä vastahakoisen miehen kanssa tekee sinusta hieman yksinkertaisen tai ainakin naiivin - ja siksi vastauksetkin lienevät osin alentuvia. Kukaan järkevä ja realistinen ihminen kun ei kyseiseen tilanteeseen lasta alkaisi edes harkitsemaan. Onhan tämä vähän kuin itsestäänselvyyksien neuvomista lapselle: hella poppaa ja lapsia ei kannata tehdä ihmisen kanssa, joka ei lapsia halua.

Sori, mutta ihminen joka pitää omia mielipiteitään ainoina tosina ja itsestäänselvytyksinä, vaikuttaa yksinkertaiselta. Tulee vaikutelma nuoresta ja/tai vähän kouluttautuneesta ihmisestä. Et tunne minua lainkaan ja silti teet suuria oletuksia siitä, miten tulkitsen asioita, millaiset älynlahjat minulla on ja millaiset asiat ovat minulle tärkeitä.

Lapsia ei "kannata" tehdä ihmisen kanssa joka ei lapsia halua? Millä lailla ei kannata ja kuka sen kannattavuuden arvioi? Jos tuohon kysymykseen ei ole muuta vastausta, kuin että johan sen järkikin sanoo, niin jätä vastaamatta. Jos se lapsen saaminen on jollekin tärkeää, tärkeämpää kuin parisuhde, millä tavoin lapsen saaminen silloin ei ole kannattavaa? Olisiko henkilölle kannattavampaa jäädä esimerkiksi lapsettomaksi? Entä jättää parisuhde, jossa molemmilla on hyvä olla, mutta riskinä on että joskus tulee vielä ero? Kuka sen kannattavuusriskinasteen päättää? Kuinka moni osaa sanoa etukäteen kestääkö parisuhde lopunikää vai jäikö se kannattamattomaksi? Kuinka moni harmittelee jälkeenpäin, että tulipas koettua sekin onnellinen suhde, kun se ei kuitenkaan kannattanut? En tiedä miten helppoa ihmisillä on löytää itselleen uutta rakasta kumppania, mutta aika hövelisti täällä suositellaan eroa kahdelle aikuiselle ihmiselle, jotka eivät sellaista halua. Aika vaikeaksi elämänsä tekee, jos kaiken pitää olla riskitöntä ja kannattavaa.

Elämässä on vaikka kuinka paljon riskejä. Sekin riski on, että kaikki menisi hyvin, saisin lapsen mitä olen halunnut ja parisuhde jatkuisi onnellisena. Toisellakin tapaa voi käydä, mutta jos sellaiseen ratkaisuun päätyisin, että taatusti ajattelisi jälkeenpäin valinnoistani, että ei olisi kannattanut.

 

[voi herranjeeee]

Sori, mutta ihminen joka pitää omia mielipiteitään ainoina tosina ja itsestäänselvytyksinä, vaikuttaa yksinkertaiselta.

Eli SINÄ. Ohitat miehesikin mielipiteet tuosta vain, koska itse haluat lapsen.

 

[ap:lle]

Miksi kyselet täällä neuvoja, jos kerran olet jo päättänyt että on ihan järkevää tehdä lapsi miehen kanssa, joka ei lapsia halua?

 

[ap.]

En ole ollut täällä raportoimassa joka tilannetta, mutta mies oli kolme päivää keskustelun jälkeen itsekseen pohtien asioitaan, emmekä olleet yhteydessä. Tapasimme sitten keskiviikkona ravintolassa.

Ei tuo nyt kovin nujerretulta tuntunut. Mies ei ole hehkuttelija, mutta nyt hän sanoi heti pöytään istuttuani, että "olet tavattoman kaunis nainen". Ruokailu meni iloisissa merkeissä ja mies kertoi kuinka paljon rakastaa minua. Pitkin yötä suudeltiin, hassuteltiin, halittiin ja rakasteltiinkin kahdesti. Nukuttiin toisissamme kiinni kainalokkain.

 

[lycka till]

Tapasimme sitten keskiviikkona ravintolassa.

Ei tuo nyt kovin nujerretulta tuntunut. Mies ei ole hehkuttelija, mutta nyt hän sanoi heti pöytään istuttuani, että "olet tavattoman kaunis nainen". Ruokailu meni iloisissa merkeissä ja mies kertoi kuinka paljon rakastaa minua. Pitkin yötä suudeltiin, hassuteltiin, halittiin ja rakasteltiinkin kahdesti. Nukuttiin toisissamme kiinni kainalokkain.

Tämmöisiä puuhia saa sitten pussata hyvästiksi, kun on se 24/7 hoivaa vaativa nyytti teidän välissä

 

[äippä66]

Rehellisesti sanottuna kannattaa miettiä joka kantilta. Voi olla että mies tuleekin kiintymään lapseen, mutta voi myös käydä toisin. Kaikkeen on varauduttava. Eräs tuttavani sai miehensä suostumaan lapsenhankintaan kauhealla painostuksella. Mies halusi vain säilyttää parisuhteensa. He erosivat ja isä ei juurikaan välitä nähdä lastansa. Ikävä katsoa kun lapsi kaipaa isäänsä eikä ymmärrä miksi isä ei välitä.

 

[Yksi pikku juttu:]

lapsen näkökulma? Ap ja hänen miehensähän ovat vain sivuhenkilöitä asiassa.

 

[Jo aiemminkin neuvonut]

Lapsia ei "kannata" tehdä ihmisen kanssa joka ei lapsia halua? Millä lailla ei kannata ja kuka sen kannattavuuden arvioi? Jos tuohon kysymykseen ei ole muuta vastausta, kuin että johan sen järkikin sanoo, niin jätä vastaamatta. Jos se lapsen saaminen on jollekin tärkeää, tärkeämpää kuin parisuhde, millä tavoin lapsen saaminen silloin ei ole kannattavaa? Olisiko henkilölle kannattavampaa jäädä esimerkiksi lapsettomaksi? Entä jättää parisuhde, jossa molemmilla on hyvä olla, mutta riskinä on että joskus tulee vielä ero? Kuka sen kannattavuusriskinasteen päättää?

Oletko missään vaiheessa miettinyt asiaa sen LAPSEN kannalta? Ei kuulosta yhtään siltä, vaan koko tekstisi on MINÄMINÄMINÄ läpinää. Sinä haluat lapsen, sinulle se on tärkeämpää kuin parisuhde, sinulle se voi olla kannattavaa. Unohdat kokonaan sen mahdollisen uuden ihmisen, lapsesi, joka syntyisi isälle joka ei sitä halua. Erittäin todennäköisesti mies ei hoitaisi lasta (näinhän hän itsekin sanoi), ja usko pois, lapsi kyllä huomaa sen ettei ollut toisen vanhemman toivoma.

Et näköjään millään suostu ymmärtämään sitä, että parisuhteessa ei ole ainoa merkitsevä asia se, että "molemmilla on (nyt) hyvä olla", vaan erittäin tärkeää on myös se, kuinka suhteen osapuolten tulevaisuuden toiveet ja arvot käyvät yhteen. Esimerkiksi tämä lapsiasia on sellainen, ettei siinä VOI tehdä kompromisseja - puolikkaita lapsia kun ei pysty tekemään. Vaikka teillä olisi nyt kuinka hyvä olla (no tottakai on hyvä, jos olette ihastuneita ja suhde on kestänyt noin vähän aikaa), ei sillä vain ole juuri minkäänlaisia mahdollisuuksia onnistua, kun olette lapsiasiassa täysin eri kannalla. Ero siis ei ole vain riski, vaan se on noilla lähtökohdilla erittäin todennäköinen. Pikkulapsivaiheessa erotaan muutenkin eniten, eikä isän vastahakoisuus lisääntymiseen suinkaan lisää onnistumisen mahdollisuuksia.

Ja kukako päättää kannattavuuden? Toki te loppupeleissä, mutta sen "laskemisessa" kannattaa käyttää järkeä eikä pelkästään vauvakuumeen sumentamia vaaleanpunaisia laseja. Ensinnäkin:

a) Eron todennäköisyys lapsen synnyttyä on erittäin suuri, jopa todennäköinen. Syistä jotka sinulle on kerrottu jo moneen kertaa.

b) Pelin panokset ovat erittäin suuret. Pelissä on paitsi sinun ja miehesi elämä, myös syntymättömän lapsen. Jos ja kun kaikki uhkakuvat käyvät toteen, olette pilanneet paitsi omanne myös lapsenne elämän. Toki ON mahdollisuus että vaikka miehesi ei lasta halua, ja lapsi ymmärtää ettei isi tykkää, ja eroatte katkerina, lapselle ei silti jäisi traumoja. Mahdollista kyllä, mutta ei kovin todennäköistä.

c) Tämä ei ole ainoa tilaisuutesi saada perhettä. Jos nyt eroatte, olet "tuhlannut" vasta vajaan vuoden. Tässä ei siis ole mitään "nyt tai ei ikinä" pakkoa, jonka takia suuri riski kannattaisi ottaa.

Eli yhteenvetona: tilaisuus ei ole ainutlaatuinen, riskien toteutumisen todennäköisyys on erittäin suuri, ja riskien toteutuessa haitat ovat erittäin suuret. Tästä syystä "hankkeen" kannattavuus on pieni, eikä sitä kannata toteuttaa. Tässä ei ole kyse mielipiteestä, vaan silkasta fakta-arvioinnista ja kannattavuuslaskemilta riskiarvioineen.

 

[ap.]

Oletko missään vaiheessa miettinyt asiaa sen LAPSEN kannalta? Ei kuulosta yhtään siltä, vaan koko tekstisi on MINÄMINÄMINÄ läpinää. Sinä haluat lapsen, sinulle se on tärkeämpää kuin parisuhde, sinulle se voi olla kannattavaa. Unohdat kokonaan sen mahdollisen uuden ihmisen, lapsesi, joka syntyisi isälle joka ei sitä halua. Erittäin todennäköisesti mies ei hoitaisi lasta (näinhän hän itsekin sanoi), ja usko pois, lapsi kyllä huomaa sen ettei ollut toisen vanhemman toivoma.

Et näköjään millään suostu ymmärtämään sitä, että parisuhteessa ei ole ainoa merkitsevä asia se, että "molemmilla on (nyt) hyvä olla", vaan erittäin tärkeää on myös se, kuinka suhteen osapuolten tulevaisuuden toiveet ja arvot käyvät yhteen. Esimerkiksi tämä lapsiasia on sellainen, ettei siinä VOI tehdä kompromisseja - puolikkaita lapsia kun ei pysty tekemään. Vaikka teillä olisi nyt kuinka hyvä olla (no tottakai on hyvä, jos olette ihastuneita ja suhde on kestänyt noin vähän aikaa), ei sillä vain ole juuri minkäänlaisia mahdollisuuksia onnistua, kun olette lapsiasiassa täysin eri kannalla. Ero siis ei ole vain riski, vaan se on noilla lähtökohdilla erittäin todennäköinen. Pikkulapsivaiheessa erotaan muutenkin eniten, eikä isän vastahakoisuus lisääntymiseen suinkaan lisää onnistumisen mahdollisuuksia.

Ja kukako päättää kannattavuuden? Toki te loppupeleissä, mutta sen "laskemisessa" kannattaa käyttää järkeä eikä pelkästään vauvakuumeen sumentamia vaaleanpunaisia laseja. Ensinnäkin:

a) Eron todennäköisyys lapsen synnyttyä on erittäin suuri, jopa todennäköinen. Syistä jotka sinulle on kerrottu jo moneen kertaa.

b) Pelin panokset ovat erittäin suuret. Pelissä on paitsi sinun ja miehesi elämä, myös syntymättömän lapsen. Jos ja kun kaikki uhkakuvat käyvät toteen, olette pilanneet paitsi omanne myös lapsenne elämän. Toki ON mahdollisuus että vaikka miehesi ei lasta halua, ja lapsi ymmärtää ettei isi tykkää, ja eroatte katkerina, lapselle ei silti jäisi traumoja. Mahdollista kyllä, mutta ei kovin todennäköistä.

c) Tämä ei ole ainoa tilaisuutesi saada perhettä. Jos nyt eroatte, olet "tuhlannut" vasta vajaan vuoden. Tässä ei siis ole mitään "nyt tai ei ikinä" pakkoa, jonka takia suuri riski kannattaisi ottaa.

Eli yhteenvetona: tilaisuus ei ole ainutlaatuinen, riskien toteutumisen todennäköisyys on erittäin suuri, ja riskien toteutuessa haitat ovat erittäin suuret. Tästä syystä "hankkeen" kannattavuus on pieni, eikä sitä kannata toteuttaa. Tässä ei ole kyse mielipiteestä, vaan silkasta fakta-arvioinnista ja kannattavuuslaskemilta riskiarvioineen.

Yhtä turhaa keskustelua kuin väitellä siitä miten tomaatti lausutaan. Sinulla tuntuu olevan harhaluulo etten kuule tai ymmärrä, siksi perusteita pitää hitaasti tankata kuin kaksivuotiaalle, toistellen kuinka "tämä on nyt vaan fakta". Kyllä minä kuulen ja ymmärrän, en vain ole samaa mieltä. Sen sijaan tuntuu että sinä et kuule minua etkä suostu käsittämään, että ihmisillä on erilaisia arvoja kuin sinulla. Joku parisuhteen kaatuminen ei olisi minulle kauheinta mitä maailmassa voisi tapahtua. En myöskään usko siihen, että lapsen elämä "tuhoutuisi" erosta tai poissaolevasta vanhemmasta. Jos ihan kärjekkäästi sanotaan, mielestäni nämä "lapsen parhaasta" jauhajat ovat usein aika erkaantuneita todellisesta elämästä (vrt. Niina Mikkonen).

Lähden nyt vetämään päikkärit miehen kainaloon. Tuollahan tuo jo odottelee. Eikä muuten seonnut ollenkaan, kun kerroin tänään tehneeni eilen raskaustestin viivästyneiden kuukautisten takia. Väärä hälytys, mitään ei olisi pitänyt edes tapahtua (syön pillereitä), mutta myöhästyminen yhdistettynä muutamaan muuhun outoon oireeseen sai aikaan halun tarkistaa. Itse sain kyllä sen apteekista haun ja töissä vessassa tikun valmistumista odottamiseen kuluneen ajan aikana kirkastettua, että minulle se lapsen saaminen on tärkeintä, ihan ulkopuolisista tekijöistä riippumatta. Jos suhde kaatuisi, se kaatuisi, mutta keskeytystä en olisi edes harkinnut.