Lasten tekeminen ja naisen ikä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Miky
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tuo äskeinen vastaukseni oli lähinnä "vanhalle skeptikolle".

Mitä tulee yövalvomisiin ynnä muihin vanhemmuuden mukanaan tuomiin haasteisiin, ne on jo koettu ja ruusunpunaiset lasitkin aikoja sitten haudattu. En todellakaan ole ryhtymässä mihinkään, mistä minulla ei olisi kokemuspohjaa jo aiemmassa elämässä. Nyt ollaan vaan siinä tilanteessa, että haluaisi jo omia lapsia. Isäpuolena kun ei kasvatusvastuusta ja isäntunteista huolimatta ole ikinä "kokonainen" isä. Lasten biologisilla isillä on ikävä tapa käyttää valtaansa väärin, vaikka heillä ei olisi tuon taivaallista kiinnostusta lapsiinsa.
 
Jos kokemuksia haluatte kuulla, niin yksi on tällainen. Vaimoni valmisti nelikymppisenä isokoisen vauvan, jota ei normaalisynnytyksellä saatu aikaan. Keisarinleikkauksessa kävi kuitenkin niin, että hän oli vähällä kuolla siihen. En halua pelotella, mutta näinkin voi käydä.
 
Halusit kuulla faktoja. Tässä niitä tulee: Naisen hedelmällisyys on korkeimmillaan 20 - 28 vuotiaana ja alkaa laskea selkeästi 30 ikävuoden jälkeen ja vielä selvemmin 35 ikävuoden jälkeen. Hedelmällisyyttä alentavat esim. sairastetut sukupuolitaudit ja tupakointi.

Kun tyttövauva syntyy, hänellä on elimistössään jo valmiina kaikki elämänsä aikana olevat munasolut. Näinollen 42-vuotiaalla naisella munasolut ovat 42-vuotiaita ja siinä on syy, miksi esimerkiksi naisella on kohonnut riski saada vammaisia lapsia, koska hänen sukusolunsa ovat niin vanhat verrattuna vaikkapa puolta nuorempaan naiseen. Yli 40-vuotiaalla naisella ei välttämättä irtoa aina/enää munasoluja kuukautisten yhteydessä, jolloin spermalla ei ole myöskään mitään siitettävää. Myös endometrioosi yleensä pahenee vuosien myötä ja se pahimmillaan aiheuttaa lapsettomuutta. Kannattaa huomata myös se, että elintasosairaudet kuten ylipaino, korkea verenpaine ja huonot sokeriarvot ovat yleensä yleisempiä yli 40-vuotiailla kuin vaikkapa 10 v nuoremmilla. Nämä sairaudet voivat vaikeuttaa raskaaksituloa sekä myös olla äidin ja sikiön terveydelle uhka.

Myös se vaikuttaa asiaan, minkä ikäisenä kuukautiset alkavat. Mitä aikaisemmin kuukautiset alkavat, sitä aikaisemmin hedelmällinen ikä päättyy. Vastaavasti jos kuukautiset alkavat myöhään, niin sitä hedelmällistäkin ikää kestää pidempään. Hedelmällinen aika vuosissa saattaa kestää kahdella eri naisella yhtä kauan, mutta vähän eri ikäisenä.

Oma mummonikin on (taatusti luomuna ilman hoitoja) tullut raskaaksi viimeisen kerran 45-vuotiaana ja synnyttänyt terveen lapsen. Uskoisin kuitenkin, että entisaikana oli helpompaa saada lapsia vanhana, koska oli vähemmän ylipainoa, enemmän terveellistä ruokaa (ruisleipää, puuroa, maitoa, kotimaisia kasviksia), riittävästi fyysistä rasitusta, vähemmän sukupuolitauteja. Nykyään on hedelmällisyydelle enemmän uhkia aina ilmansaasteista ja roskaruoasta alkaen.

Jotkut 40+ ikäiset saavat edelleen luomuna vauvoja, mutta ei suinkaan kaikki. Olen itse 41-vuotias enkä usko, että kovin helposti tulisin raskaaksi. Varmasti joutuisi ainakin vuoden harrastamaan seksiä säännöllisesti ovulaatiotestien kanssa enkä ehkä silloinkaan tulisi raskaaksi.

Nykyäänhän yli 40-vuotiaille sanotaan, että luomuna kannattaa yrittää raskautta muutaman kuukauden, jonka jälkeen jo kannattaa hakeutua lapsettomuushoitoihin, jotta voitetaan aikaa. Normaalistihan suositellaan, että nuoripari yrittää vauvaa luomuna ainakin vuoden, koska suuri osa pareista tulee raskaaksi ilman erityistä yrittämistä, kun harrastaa seksiä 2-3 kertaa viikossa.

Paljon vaikuttaa myös miehen sperman laatu. Tällä viikollahan oli muuten uutisissa juttu, että suomalaismiesten sperman laatu on huonontunut ja tutkimuksissa on alustavasti löydetty viitteitä, että humalahakuinen juominen alle 20-vuotiaana huonontaisi sperman laatua...:(

Jos miehen sperma säilyy elinkelpoisena naisen elimistössä esim. 4 päivää, mutta jonkun toisen miehen vain vajaan vuorokauden, niin onhan se selvää, että kun haluaa tulla raskaaksi, niin tuon ensimmäisen tapauksen kanssa ei ole mitään hätää (miehen osalta), mutta tuossa jälkimmäisessä tapauksessa joutuu todennäköisesti kalenterista etsimään sopivia ovulaatioajankohtia, jotta varmasti tärppää.

Minusta AP:n tapauksessa on ihan turhaa spekulointia, että voiko 42-vuotias nainen saada lasta vai ei. Emme me tiedä. Voi olla, että hän tulisi raskaaksi ensimmäisen kuukauden aikana heti ensimmäisestä kuukautiskierrosta. Voi olla, ettei hän pysty saamaan lapsia edes hedelmöityshoitojen kautta.

Minäkin liityn niiden kirjoittajien joukkoon, jotka suosittelevat, että juttelet asiasta rehellisesti naisystäväsi kanssa. Miksi tuhlaisit aikaa esimerkiksi kahta vuotta vain sen takia, että vaikka välität naisesta kovasti, niin isäksitulemisen "pakko" ajaa sinut kuitenkin etsimään uutta naisystävää? Sitä paitsi oma ikäsi kasvaa koko ajan ja myös mielenkiintosi kolmekymppisten keskuudessa vähenee, sillä harvempi haluaa viisikymppistä puolisoa ja isää lapsilleen.
 
Kiitoksia "yksilö vs..." :). Tuossa oli jo rakentavaa tietoa. Ei kun kyselemään tulevalta puolisoltani, että missäs iässä kuukautisesi alkoivat ja millaisia elämäntapoja sitä on tullut harrastettua :)).

Kiitoksia myös muillekin kommentoijille. Tärkein anti lienee, että isyyshaaveisiini ei tullut mitään täystyrmäystä. Toisin sanoen lapsia saattaa siunaantua ihan ilman liiempää yrittelyä, mutta toisaalta saattaa joutua turvautumaan lääketieteen apukeinoihin. Sama tilannehan saattaisi olla vastassa, oli ikä mikä hyvänsä.


 
"Isäpuolena kun ei kasvatusvastuusta ja isäntunteista huolimatta ole ikinä "kokonainen" isä. Lasten biologisilla isillä on ikävä tapa käyttää valtaansa väärin, vaikka heillä ei olisi tuon taivaallista kiinnostusta lapsiinsa."

Aikamoisia yleistyksiä! Veljeni on ollut isäpuolena avovaimonsa lapselle siitä lähtien, kun lapsi oli neljän vanha, hän on ehdottomasti myös kasvatusvastuussa lapsesta, kuten on myös lapsen biologinen isä, joka ei käytä minkäänlaista mielivaltaa lapseensa. Kaikille on tärkeintä lapsen hyvä olo. Avovaimonsa kohtelee myös hyvin veljeni lapsia. Myöskään minä, avomieheni tai kukaan ystävistänikään ei käyttäydy noin pipopäisesti. Herääkin kysymys, minkälaisia naisystäviä ja heidän exiä elämässäsi on ollut, jos päällimäiseksi on jäänyt noin negatiivisia kuvia vanhemmuudesta? Jos sinusta tulisi etäisä, käyttäisitkö sinä vanhemmuuttasi valtapelinä?

Eiköhän nuo faktat olleet jo tiedossasi riskeineen päivineen, eli suhteenne laadulla, pituudella, henkisillä ominaisuuksilla on ehkä se pääpaino kuten myös sillä, kuinka paljon sinä olisit valmis uhraamaan omista menoistasi, työstäsi, yms. perheen hyväksi.
 
Anteeksi vain yleistykseni. En toki tarkoittanut, että näin on kaikissa uusioperheissä. Niin kävi vain itselleni ja yllättävän usein kuuluu käyneen tuttavaperheissänikin.

Kun itse hoitaa lähes kaikki lapsiin liittyvät velvoitteet, haluaisi lapset tuntea myös käytännössä omikseen . Isäpuolen asema on suomessa perin kehno, kuten taitaa olla äitipuolenkin. Vaikka ottaisi lapset tunnetasolla omikseen, rahoittaisi lasten elämän 100%:sti, hoitaisi kaiken kasvattamiseen, koulunkäyntiin, päivähoitoon, sairauksien hoitoon yms. yms yms. liittyvän ajankäytön ja vastuun, meiltä puuttuvat kaikki lapsiin liittyvät oikeudet. Meillä ei ole oikeutta sanoa, miten haluan lapsiani kasvatettavan tai milloin haluan luopua heistä juhlapyhiksi tai viikonlopuiksi. Biologisella etävanhemmalla on täysi oikeus vetää tupakkaa lapsen nähden, syöttää viikonloppu pelkkää karkkia, iskeä heidät ilman kypärää mopon kyytiin, tunkea ventovieraiden ihmisten hoidettavaksi ryyppyreissujensa ajaksi jne. jne....

Onneksi näin ei ole kaikilla.
 
Sanoisin, että kiirettä täytyy pitää. Naisen hedelmällisyydessä on aikamoinen harppaus tuossa 43 -ikävuoden paikkeilla. Sen jälkeen raskaudet harvoin kestävät, jos yleensä onnistuvat.
En kaunistele asiaa, sillä totuus on, että yli 40 -vuotiaalla mahdollisuudet ovat aika pienet. Hoidotkaan eivät tahdo ikääntyneisiin munasoluihin tepsiä.

Itse olen saanut lapsettomuustuomion jo 38 vuoden iässä ja aiheeseen paljon perehtynyt, joten tiedän kyllä mistä puhun.

Mutta tärkein kysymys on se, että haluatko elää tämän naisen kanssa, vaikka sitten ilman niitä lapsia? Koska välttämättä niitä ette yhdessä voi saada muutenkin kuin luovutetulla munasolulla.
Suosittelen kyllä kiirehtimään asian kanssa, sillä tässä kohden kello tikittää valitettavan armottomasti.
Tsemppiä sinulle ja toivottavasti asiat selkenevät.
 
Kyllä miehen hedelmällisyys vaikuttaa parien lapsettomuuteen siinä missä naistenkin ja myös miehen hedelmällisyys ja kyky ja voimat hoitaa lapsia laskee iän myötä. Oletko selvittänyt voitko SINÄ saada lapsia? Mitä tämä mahdollinen lapsi vaikuttaisi muuhun perheeseen eli tähän naiseen ja hänen lapsiinsa? Oletko miettinyt ketään muita kuin itseäsi?
 
Kuten tuli jo aiemmin sanottua, kaikkea voi sattua ja mikäänhän ei välttämättä itsestäänselvää.

Mistähän ihmeestä tuo johtuu, mutta jotenkin on saanut sellaisen vaikutelman, että jos mies haluaa lapsia - se on jotenkin tuomittavaa. Onko minulla vain huono onni, mutta olen kuullut aina olevani itsekäs tai ajattelematon, kun olen ilmaissut haluavani lapsia. Tätä on kuullut kyllästymiseen asti niin vanhempien, "anoppien", kuin kumppanienkin suusta. Enkä ole ikinä esittänyt asiaan liittyen mitään ultimaatumeja tai varsinaisia vaatimuksia. Auta armias jos erehtyy vain hienovaraisestikin vihjaisemaan, että jälkikasvuakin olisi kiva joskus saada. Voi sitä vastustuksen ja valitusten ryöppyä. Milloin on esteenä nuori ikä, raha, elämäntilanne, talonrakennus, kumppanin ura, tai kuten nyt .. liian paljon ikää... hohhoijaa.
 
No sano suoraan sille akalles, että tilanne on tämä: Sinä haluaisit vielä lapsia, mutta mitä mieltä hän on asioista.

Totta on, että päälle 4-kymppisen naisen voi olla vaikea tulla enää raskaaksi. Kai nyt tohdit elämänkumppanillesi puhua asioista suoraan? Mikä suhde se sellainen on jossa vain pähkäillään juttuja omassa päässään, mutta ei uskalleta sanoa ääneen.
 
Minun tuttavapiirissäni taas on suunnaton määrä naisia, jotka ovat joko vahingossa tai halusta tulleet raskaaksi 40+ ikäisinä. Kaksi tapausta esimerkiksi: toinen oli vuosia käynyt lapsettomuushoidoissa(kolmikymppisenä), ja monien vuosien pettymysten jälkeen pari adoptoi lopulta tytön. Siitä muutaman vuoden päästä, 45-vuotiaana, hän sai biologisen pojan, ja kaiken lisäksi vahinkona ja täytenä yllätyksenä! Toinen tuttava oli reilusti päälle nelikymppinen saadessaan esikoisensa, ja lapsettomuushoidoilla hän sai vielä 48-vuotiaana kaksoset, joista toinen syntyi down-syndroomaisena. Hyvä kysymys, kannattaako 48-vuotiaana alkaa vielä lisää lapsia tehtailemaan, mutta niitä tuli vielä silloinkin. Hänelle. Ei toki tarkoita että kaikilla kävisi noin, se oli vain esimerkki elävästä elämästä. Ja siis moni nainen siinä 40-43 vuotiaina on saaneet terveitä lapsia, ja ihan ilman hoitoja. Mutta asiahan on niin yksilöllinen, ettei kehenkään henkilöön voi ottaa kantaa, mutta kokemuksia voi kertoa, että toivoa voi olla ja on, tietää sitten kun yritetään.. ;)
t.kahden lapsen äiti (ei vielä ihan neljääkymmentä)
 
Tottakai mies saa haluta lapsia, mutta sinun asenteesi vaikuttaa jotenkin lapselliselta ja siltä, että tämä nainen ne lapset sinulle sitten synnyttää ja mahdollisesti hoitaakin. Omaa ikääsi et huomioi ollenkaan, vaikka se vaikuttaa yhtä lailla sinun lisääntymismahdollisuuksiin. Se, että mies voi siittää vielä 70- vuotiaana ei sentään tarkoita sitä, että miehen kuuluisi olla isä tuossa iässä.

Ja KYLLÄ: lasten saamista tulee ajatella myös järjellä eli miettiä miten ja kuka sen perhe-elämän hoitaa, miten talous hoidetaan jne. Ja myös lapsen tulevaisuutta olisi hyvä ajatella eikä vain miettiä vauvakuumeisesti miten MINÄ haluan lapsen NYT. Tämä nimittäin kuulostaa aika keskenkasvuiselta.
 
No huh huh. Mistähän tuon vaikutelman sai. Tokihan se tosiasia on, että nainen joutuu valitettavasti lapset synnyttämään, mutta hoitamisesta rohkenen olla eri mieltä. Ja nimenomaan en halua tulevalle puolisolleni mitään lapsentekokoneen roolia. Jos sellaista haluaisin, niin tottavie asettaisin lapsentekohalut ja -kyvyt suhteen kynnyskysymyksiksi. Edelleen haluaisin ajatella perheen jatkamisesta, että lapset tulevat jos ovat tullakseen ja ovat sitten aikanaan kirjallisuudesta tutuin termein "rakkauden hedelmä" :). Mutta kello käy ja vuodet vierivät. Tässä vaiheessa on pakko olla jo realisti.

Mitä tuossa vastauksen jälkimmäisessä kappaleessa taas todettiin ..enpä tosiaan tiedä milloin se sopiva aika sitten kaikkien kriitikoiden mielestä on. Pitäisikö vielä jotenkin varmistella lapsen tulevaisuutta. Ehkä hieman lisää maallista mammonaa... ja koska niin keskenkasvuinen olen, niin odotella vaikkapa viitisen vuotta ja laittaa mietintämyssy sitten uudelleen päähän..
 
Meillä oli hieman sama tilanne. Minä, nainen, suunnillen saman ikäinen kuin naisesi. Mies poikamies, jonka unelmana oli perhe ja koti. Rakastuimme tulevpalavasti. Jo suhteen alkuvaiheessa keskustelimme myös lapsiasiasta. Mieheni tiedosti selvästi, että asia kääntyisi suhdettamme vastaan joskus tulevina vuosina ellei yhteisiä lapsia ilmaantuisi. Emme halunneet jatkaa synkän tulevaisuudenkuvan varjossa, vaan pistimme töpinäksi. Kävimme yksityislääkärin luona selvittämässä raskauden mahdollisuutta, mm mittautimme fsh-arvoja. Samalla teimme myös periaatepäätöksen hedelmöityshoidoista ellei luomuna onnistuisi. Piti ratkaista myös suhtautuminen raskaudenaikaisiin tutkimuksiin ja niitten mahdollisiin epämiellyttäviin tuloksiin. Onneksemme luomuraskaus alkoi pian, ja vielä toinenkin, joten saimme yhteiselämämme siltä osin kulkemaan haluttuun suuntaan. Kannatan asioitten auki puhumista ja nopeita toimia. Ikää on jo sen verran, ettei kannata jäädä odottelemaan, jos on tosissaan. On myönnettävä, että olisimme ehkä halunneet lastemme ikäeron hieman suuremmaksi, jos aikaa olisi ollut enemmän käytettävissä. Olemme onnellisia, saimme enemmän kuin toivoimme, yksikin olisi riittänyt. Onnea matkaan!
 
Mitä tuossa vastauksen jälkimmäisessä kappaleessa taas todettiin ..enpä tosiaan tiedä milloin se sopiva aika sitten kaikkien kriitikoiden mielestä on. Pitäisikö vielä jotenkin varmistella lapsen tulevaisuutta. Ehkä hieman lisää maallista mammonaa... ja koska niin keskenkasvuinen olen, niin odotella vaikkapa viitisen vuotta ja laittaa mietintämyssy sitten uudelleen päähän..

Kuka tässä mistään "maallisesta mammonasta" on mitään puhunut (paitsi sinä). Tarkoitin lapsen tulevaisuuden huomioimisella lähinnä hänelle kertyvää henkistä pääomaa, joka tarkoittaa hyvää itsetuntoa, hyväksyntää ym. sellaista. Tähän taas vaikuttaa vanhempien samat kasvatuspäämäärät ja -halut sekä se miten lapseen suhtautuu ja minkälaiseen tarkoitukseen lapsi tehdään - niin kuin sinä asian ilmaiset. Minusta tällaisista asioista on ihan hyvä vanhempien keskustella nyt heti eikä sitten, kun lapsi on jaloissa ja huomataankin, että kummatkin vanhemmat ajattelevat ihan erilailla lapsen kasvatuksesta ja miten lapsen tulisi vaikka käyttäytyä. Näistä saattaa syntyä niin suuria riiitoja, että lopulta koko rauhallinen perhe-elämä on pelkkä haave.
Keskenkasvuisuus ei ole iästä tai vuosista kiinni.
 
Kuulostaa masentavalta kuinka ajattelet naista vauvantekokoneena. Arvotat häntä sen mukaan kuinka hyvin kone toimii, ja jos arvelet sen olevan rikkinäinen, et huoli häntä.

Taitaa olla paras että jätät kyseisen naisen ja etsit jostain nuoren naisen, jolle sinäkin olet vain väline, silloin tilanne olisi tasapuolinen.
 
Kehottaisin hartaimmasti lueskelemaan koko ketjun läpi jos vaivautuu osallistumaan keskusteluun.

Kuten: >>>>Ja nimenomaan en halua tulevalle puolisolleni mitään lapsentekokoneen roolia. Jos sellaista haluaisin, niin tottavie asettaisin lapsentekohalut ja -kyvyt suhteen kynnyskysymyksiksi. Edelleen haluaisin ajatella perheen jatkamisesta, että lapset tulevat jos ovat tullakseen ja ovat sitten aikanaan kirjallisuudesta tutuin termein "rakkauden hedelmä" <<<<<<<<<

Ja edelleen - henkinen kypsyys ja olosuhteiden huomioon ottaminen ei varsinaisesti kuulunut tämän ketjun aihepiiriin. Näistäkin toki riittäisi paljonkin jutunjuurta, mutta allekirjoittaneelle nuo seikat ovat olleet turhankin selviä jo 20 vuotta sitten. Ehkä aikanaan olisin sen sijaan kaivannut vastakkaissuuntaisia neuvoja. Optimaalista ajankohtaa etsiessä kun hurahtaa helposti ohi koko ihmisikä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miky:
Googletus onnistuu, kuten myös lääkärikirjojen tavaaminen. Ja tottahan se tieto kuuluu yleissivistykseen, että nainen voi saada lapsia n. 50 ikävuoteen. Ja joskus on hankaluuksia jos yritellään päälle neljänkympin iässä. Hainkin lähinnä käytännön kokemuksia.


Jos koko elämä on noin hallussa jne niin miten jos vain antaisi mennä...
Mitä se etukäteen miettiminen auttaa. Teoria ja käytäntö menee kuten menee, niinku varmaan ainakin tuolla teoriatiedolla tiät!
Spontaaneja jatkoja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miky:
En todellakaan ole ryhtymässä mihinkään, mistä minulla ei olisi kokemuspohjaa jo aiemmassa elämässä. Nyt ollaan vaan siinä tilanteessa, että haluaisi jo omia lapsia. Isäpuolena kun ei kasvatusvastuusta ja isäntunteista huolimatta ole ikinä "kokonainen" isä. Lasten biologisilla isillä on ikävä tapa käyttää valtaansa väärin, vaikka heillä ei olisi tuon taivaallista kiinnostusta lapsiinsa.

"En todellakaan ole ryhtymässä mihinkään, mistä minulla ei olisi kokemuspohjaa jo aiemmassa elämässä. Nyt ollaan vaan siinä tilanteessa, että haluaisi jo omia lapsia"
JUST siihen olet alkamassa; siihen mistä sinulla ei ole minkään valtakunnan kokemuspohjaa. Jos kirjoitat totta, sinulla on alkamassa uudenlainen elämä mahdollisesti biologisten lasten myötä. Huomioi että mahdollisten. Koska ikä on aina ikä, myös miehellä.
 
alkuperäisen jutun miehen nainen oli jo yli 40 -vuotias ja hänellä oli jo isot , melkein aikuiset lapset.
Eli hän on jo lapset tehnyt nuorena, oikean ikäisenä
Ei varmasti huvita alkaa sitä touhua uudestaa, ikää jo , että kuuluu riski synnyttäjiin.
jos ylipäätään enään tulee raskaaksi.
Ja jos tulisi, onhan hedelmättömyys hoitoja. on vaarana että lapsi ei ehkä ole terve.
Raskasta myös tuon ikäiselle naiselle odotus saatika lapsen kasvatus ja hoito.
Kohtahan naisen omat lapset saavat ehkä lapsenlapsia, niitähän mies voisi hoitaa.
 

Yhteistyössä