Lasten tekeminen ja naisen ikä

[Miky]

Kertokaapas viisaammat ja tietävämmät.. itse olen miehenä hieman ummikko liittyen naisen ikään ja fysiikkaan ja lasten saamiseen..

Olen itse nelikymppinen mies. Omia lapsia ei ole erilaisista sattuman oikuista johtuen suotu. Isäpuolena olen kyllä ollut pidemmän aikaa useampilapsisessa perheessä. Lapset ovat muutenkin olleet aina osana elämää jossain muodossa. Lapsirakkaana ihmisenä olen aina ollut jonkinlainen puolivirallinen lapsenlikka sukulaisten ja tuttavien lapsille. Kohtalon ivaa ettei koskaan tullut törmänneeksi "siihen oikeaan" ja perustaneeksi yhteistä perhettä.

Joka tapauksessa.. tapasin taannoin 42 vuotiaan naisen, jonka kanssa lempi leiskahti ja tuntui alusta asti sujuvan kuin tanssi. Tulevaisuutta suunnitellaan, yhteistä taloa katsellaan ja niin edelleen. Naisystävälläni on pari teini-ikäistä lasta edellisestä liitosta.

Yleensä omaa ikäluokkaa olevilla naisilla on jo valmiiksi erittäin negatiivinen asenne uusien lapsien hankkimiseen. Pari suhdetta on jo kariutunut siihen. Nykyinen naisystäväni sen sijaan on varustettu hieman positiivisemmalla suhtautumisella. En tietysti suhteen tässä vaiheessa ole mennyt suoraan asiaan vaan yrittänyt kysellä suhtautumista asiaan hieman peitellysti. Lähinnä vastaukset ovat olleet luokkaa "saattaisin harkita..." yms. Toisaalta hän on sanonut suoraankin ettei tiedä jaksaisiko aloittaa lasten kasvatusta taas alusta, kun nykyiset ovat jo teini-iässä.

En oikein tiedä uskallanko hypätä tähän suhteeseen aivan vakavissani. Tuntuu väärältä antaa turhaa toivoa jos tietää suhteen myöhemmin kariutuvan tähän lapsiasiaan. Joku tietysti voi todeta, että onhan elämässä muutakin kuin lapset. Toki toki, mutta jos "kokonainen perhe" on aina ollut haaveena ja haluaa kokea lasten syntymän ja kasvatuksen alusta pitäen...

Jos kuitenkin päätän antaa tunteiden viedä ja lähteä tosissani rakentamaan yhteistä tulevaisuutta. Missä vaiheessa tulee ikävät realiteetit vastaan ? . Naisystäväni on nyt 42. Yhteiselämääkin pitäisi olla takana jonkin aikaa, ennen kuin uskaltaa ottaa niin suuren askeleen, että hankkii yhteisiä lapsia.. eli vielä vuosi, pari... Ja jos haaveilee useammasta lapsesta, niin koko touhuun menee aikaa varmaan viitisen vuotta.

Kuulostaa ikävältä laskelmoinnilta, mutta tiedän että lapsettomuudestani tulee myöhemmin itselle ongelma, vaikka parisuhteen alku kuluisikin rakastumisen huumassa...

 

[eräs peräs]

No tämä kannattaa keskustella ensitilassa aivan suoraan naisystäväsi kanssa, eikä kysellä elleissä. Lapsienhankkiminen tai hankkimatta jättäminen on ihan suhteen kynnyskysymyksiä.

Mitäpä jos seuraavissa suhteissa tai suhteenpoikasissa tekisit kantasi lapsikysymykseen selväksi suhteellisen pian, etkä kiertelisi ja kaartelisi asiaa. Eli ennenkuin katselet yhteistä taloa, puhut selväksi yhteisen tulevaisuuden ja siihen liittyvät odotukset.

 

[kortit pöytään]

Sinä tiedät mitä haluat. Sano se siis suoraan naisellesikin. Kerro, että sinulla on kova vauvakuume ja haluat saada biologisen lapsen. Naisystäväsi ikä 42-v on korkeahko, joten voit joutua varautumaan siihen, että lapsi joudutaan laittamaan alulle lapsettomuusklinikalla, sillä vaikka naisella on kuukautiset, niin munasolu ei välttämättä enää tuon ikäisellä irtoa joka kuukausi.

Toisaalta ymmärrän täysin naisesi kannan. Jos olette vasta tavanneet, niin on aika riskipeliä ryhtyä heti vauvantekoon, kun teillä on vasta kuherteluvaihe menossa. Lapsia kun ei ikinä saisi hankkia hetken mielijohteesta. Naiselle voi tulla sellainen tunne, että hän on vain välikappale SINUN unelmiesi toteuttamiselle. Entä jos haluatkin kaksi lasta? Silloin toinen vauva pitäisi tyrkätä samaan putkeen jaksoipa äiti sitä tai ei. Kyse on myös naisen urasta, elatuksesta ja siitä, että miten hän jaksaa henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti, kun niitä entisiäkin lapsia on elätettävä. Joudut siis itsekin miettimään, mihin kaikkeen haluat sitoutua.

 

[Miky]

Tietysti kaikki faktat, haaveet ja odotukset olisi hyvä lätkäistä pöytään alkumetreillä. Toisaalta haluun hankkia yhteisiä lapsia vaikuttaa niin moni seikka. Aiemmat ikävät kokemukset jarruttavat ja saattaa mennä pidemmänkin aikaa ennen kuin varmuus ja turvallisuus tulevaisuudesta herättävät suvunjatkamisvietit. Ja helposti toiselle saattaa tulla luulo, että toinen on lähtenyt leikkiin vain lasten saamisen takia jos esittää jo alkuvaiheessa tuollaisia ultimaatumeja.

Lähinnä tuo kysymykseni koskikin fyysistä puolta niin lasten saamisen kuin kasvattamisen suhteen. Itse olen onnekseni ikinuorta tyyppiä ja fysiikka ei kun iän myötä paranee . Hehheh... mutta vakavasti ottaen... nuo fysiikan rajoitukset eivät ole itselle kovin ajankohtaisia. Ei aina tule ajatelleeksi ettei asia ole välttämättä sama tulevan puolison kohdalla. Minulle lasten saamisen ilo ja perheen perustaminen on uusia asioita, joihin haluaisi paneutua täysin palkein. Jos toisella on valmiiksi jonkin verran virttynyt suhtautuminen uusiin lapsiin eikä ole ihan täysillä mukana.. pelkään että se tuo mukanaan tarpeettomia, ylitsepääsemättömiä ristiriitoja.

 

[savolainen muikku]

Itse olen 32-v nainen ja hieman vastaavassa tilanteessa keitetty pari kertaa. Olen seurustellut itseäni 10 vuotta vanhemman miehen kanssa, jolla itsellään on nyt jo teini-iässä olevat lapset. En ole koskaan aikaisemmin ajatellut vakavammin lapsentekoa, mutta nyt kun ikää tulee lisää, asiaa on mietittävä vähän enemmän. Minulle oli kova paikka, kun kuulin, että mies ei missään tapauksessa haluaisi enää aloittaa sitä elämänvaihetta uudestaan, johon kuuluu pienet lapset, vaioan vaihdot, päiväkotiin viemiset jne. Ymmärrän toki häntä ja kunnioitan hänen päätöstään.
Erosimme joku aika sitten ihan muista syistä. Nyt minulla on uusi mies, jolla on vähän pienemmät lapset. En ole ottanut lapsentekoasiaa vakavasti vireille, koska en itsekään ole varma valinnoistani. Sen vain tiedän, että minulle tärkeintä nyt on hyvä parisuhde. Toivon sen olevan loppuelämäni kestävän. Ja lapset tulevat siihen, jos niin on tarkoitettu.
Kysy itseltäsi onko oman lapsen saaminen sinulle se tärkein asia? Vai onko tärkeämpää se kuka kulkee vierelläsi? Elämää ei voi ennustaa eteenpäin, mutta onneksi valintoja voi tehdä tässä hetkessä. Entäs jos unelmiesi nainen ei voikaan kaikesta huolimatta saada lapsia? Entäs, jos lapsi ei olekaan syntyessään terve? Jaksaisitko hoitaa häntä seuraavat parikymmentä vuotta?
Suosittelisin, että ottaisit asian esille suhteellisen nopeasti, mikäli oman lapsen hankkiminen on elämässäsi se isoin tavoite.

 

[N68]

Onnea vaan kun olet mies ja voit jatkaa lisääntymistä niin kauan kuin jaksat. Naisesi on jo kohtuullisen iäkäs. Jos hedelmöittyminen ylipäätään onnistuisi (vaikka sitten keinotekoisesti), niin erilaisten kehityshäiriöiden riski on jo nyt korkea. Riskit myös kasvavat joka vuosi.

Jos nainen ei itsessään riitä, niin kannattaa rehellisesti kertoa tuosta lapsitoiveesta. Nainen voi sitten itse miettiä mitä haluaa ja millaisia riskejä on valmis itselleen ja tulevalle lapselleen aiheuttamaan. Suosittelen, että hankit nuoremman naisen toteuttamaan nuo haaveesi. Maksimissaan kolmikymppinen, niin sitten on vielä aikaa tarkastaa onko paketti kunnossa.

 

[Miky]

Aijjai..olipas kyyninen kommentti (/N68). Mutta tiedän tiedän...tässä ollaan ottamassa tietoista riskiä. Mutta ei sitä puolisoa valitettavasti noin vain "oteta" tai "hankita". Kuulostaa jo ikävästi lihamarkkinoilta tai autokaupalta. Jos ihastuu ja rakastuu, niin jonkinlaista sielunkumppanuutta siinä edellytetään. Vaikka olenkin asenteiltani todella nuorekas niin sielunkumppanuuteen vaaditaan samaa luokkaa olevaa kypsyyttä monilla tasoilla. Nimimerkillä umpiromanttinen idealisti

 

[eräs peräs]

Aijjai..olipas kyyninen kommentti (/N68). Mutta tiedän tiedän...tässä ollaan ottamassa tietoista riskiä. Mutta ei sitä puolisoa valitettavasti noin vain "oteta" tai "hankita". Kuulostaa jo ikävästi lihamarkkinoilta tai autokaupalta. Jos ihastuu ja rakastuu, niin jonkinlaista sielunkumppanuutta siinä edellytetään. Vaikka olenkin asenteiltani todella nuorekas niin sielunkumppanuuteen vaaditaan samaa luokkaa olevaa kypsyyttä monilla tasoilla. Nimimerkillä umpiromanttinen idealisti

Auts, nelikymppinen, mutta asenteiltaan nuorekas Voi luoja. Kuulostaa anteeksi vaan ihan kauhealta. Sanoista nuorekas nelikymppinen tulee mieleen joku baareissa juokseva aikuistumaton ikiteini.

Koita päättää mitä haluat, ettei nuorekas tarkoita samaa kuin ailahtelevainen. Eli jos hyvä puoliso ja kumppani on sinulle tärkeintä, niin panostat siihen ja otat lapset kaupanpäällisinä jos ovat tullakseen.

Itse en todella laittaisi paljonka panosta enää naisiin jotka ovat lapsensa jo teini-ikäisiksi saaneet. Ymmärrän hyvin, ettei vauvarumba enää kiehdo.

Jos isyys on sinulle tärkeintä, alat panostaa siihen suuntaan täysillä. Nuorekkuudestasi huolimatta et enää ole nuori, eli voi olla ettet saakaan enää niitä nuoria ja lisääntymishaluisia naaraita. Ainakaan enää parin vuoden päästä.

 

[Miky]

Haha. *Katselee huolestuneena peiliin*. Aikuistumaton ikiteini... hmm...joku saattaisi joissain tilanteissa olla tosiaan tuota mieltä. Mutta ehkä parempi ilmaisu saattaisi olla "iätön" asenne.

Sen sijaan ailahtelevaisuutta en allekirjoita. Minulle on ja on ollut aina selvää, että haluan koko paketin. Ainakin lähtökohtaisesti. Eri asia tuoko elämä tullessaan sairauksia, lapsettomuutta tai muita ikäviä onnettomuuksia. Mutta haaveitaan on turha lähteä rakentamaan tyhjän päälle - eli jos tietää jo lähtötilanteessa etteivät ne koskaan toteudu.

Tuleepas katkera joulu jos näiden kommenttien pohjalta toimin. Jos toinen on korviaan myöten rakastunut, niin ei kauheasti innosta vetää mattoa jalkojen alta.

 

[eräs peräs]

Tuleepas katkera joulu jos näiden kommenttien pohjalta toimin. Jos toinen on korviaan myöten rakastunut, niin ei kauheasti innosta vetää mattoa jalkojen alta.

Minkälaisia kommentteja olisit halunnut? Varman tiedon, että nykyinen naisystäväsi tekee kanssasi lapsen parin vuoden sisällä? Juu. Odotas niin katson kristallipallostani--

Jospa nyt laitat kortit pöydälle, kuten tuolla jo kehoitettiin. Jos naisystäväsi on aikuinen henkisesti, hän ymmärtää kyllä tilanteen. Saattaa jopa olla tyytyväinen, että olet rehellinen. Yleensä naiset arvostavat rehellisyyttä, olen ollut huomaavinani.

 

[Miky]

Luulenpa että rehellisyys ja aikuisuus ei tässä tilanteessa auta. Todennäköisesti naisystäväni on ilman muuta asiassa mukana jos huomaa sen olevan minulle tärkeää. Sukupuolesta riippumatta tunteet estävät monissa tilanteissa rationaalisen ajattelun. Käytännössä kai haluaisin tietää, onko täysin tuhoon tuomittu ajatus alkaa hankkimaan lapsiA jos naisella on ikää n. 42+2 v. ? Onko tosiaan niin ettei se onnistu helposti ilman hedelmöityshoitoja tms. ?

 

[Sivupersoona]

Tuskin tuohon etukäteen kukaan voi varmaa vastausta antaa. Joten eikun yrittämään sillä asenteella, joko onnistuu tai ei. Jos lopputulos on ei, niin ei siitä kannata masentua, vaan tosiasia on hyväksyttävä.

 

[eräs peräs]

Käytännössä kai haluaisin tietää, onko täysin tuhoon tuomittu ajatus alkaa hankkimaan lapsiA jos naisella on ikää n. 42+2 v. ? Onko tosiaan niin ettei se onnistu helposti ilman hedelmöityshoitoja tms. ?

Ja elleistä ajattelit löytyvän asiantuntijan tähän pulmaan? Mikä ihmeen onelma sinulle on keskustella tästä asiasta sen oman kumppanisi kanssa. Hän voi sitten konsultoida vaikka omaa gyneään aiheesta.

luulisi nuorekkaan nelikymmpisen osaavan hakea tietoa naisen hedelmällisyydestä netistä hiukan luoettavammista lähteistä, kuin plazan elleistä.

Minä odottaisin kyllä isä-wannabeeltä hiukan kypsempää asennetta ja kykyä keskustella asiasta niiden kanssa joita asia koskee.

 

[myrkkysumakki]

Minusta olet velkaa totuuden.

Minulle henk.koht. olisi erittäin oleellista tietää, onko joku minun kanssani vai potentiaalin lastensa äidin kanssa silloin, kun seurustelen jonkun kanssa.

Nythän on niin, että aina elämässä ei saa sitä mitä kuvittelee haluavansa.

Tunnetko muuten tuon sananlaskun pyystä pivossa jne?

 

[Miky]

Heh.. Tämä on mielenkiintoinen ilmiö. Minkä vuoksi niin suuri osa palstojen lukijoista kommentoi eri aiheita tyyliin "miksi roikut täällä palstalla ?", "Miksi luulet löytäväsi täältä tietoa", "luuletko löytäväsi täältä asiantuntijan ?". Ööh...

Eiköhän jokaisen älykkään tiedonhakijan luulisi kaivelevan kaikki saatavilla olevat lähteet ? Usein ne tyhmät vastakysymykset ja kommentit ovat niitä hedelmällisimpiä. Ja keskustelun tarkoitushan on vastausten ohella jäsennellä omaa tieto- ja tunnelaariaan.

Eiköhän anneta vapaus itsekullekin kysellä keneltä lystää. Oli se sitten pastan lukijakunta tai vastaan tuleva rantojen mies. Lääkärien yms. alan asiantuntijoiden vastaukset eivät yleensä ole sen arvokkaampia tai yksiselitteisempiä. Ja näissä asioissa haluaa myös sen kolmannen, neljännen ja vieläpä viidennenkin osapuolen näkemyksen. Näistä jäsentelemällä se oma näkökanta sitten muodostuu...

Onneksi on saanut tilaisuuden kasvattaa jo neljä lasta (0,5 v.....15 v), joten ihan osattomaksi isyyden iloista ei jää.. kävi miten kävi

 

[Miky]

Myrkkysumakille : Ovatko ne tosiaan kaksi toisensa poissulkevaa asiaa ? Olen nimittäin törmännyt siihen aiemminkin. Eli lyhykäisyydessään.. "haluatko vaimon vai lapsillesi äidin" ?. Lapsenuskoisuudessani olen kuvitellut niiden yhdistyvän samassa henkilössä. Kai minä olen sortunut lukemaan liikaa harlekiiniromaaneja ).

Kuten eräs aiempi tyttöystäväni totesi : " En halua lapsia, koska en olisi enää itse huomiosi keskipiste". Karua mutta rehellistä puhetta.

 

[ei hyvää päivää..]

Eiköhän jokaisen älykkään tiedonhakijan luulisi kaivelevan kaikki saatavilla olevat lähteet ? Usein ne tyhmät vastakysymykset ja kommentit ovat niitä hedelmällisimpiä. Ja keskustelun tarkoitushan on vastausten ohella jäsennellä omaa tieto- ja tunnelaariaan.

Eiköhän anneta vapaus itsekullekin kysellä keneltä lystää. Oli se sitten pastan lukijakunta tai vastaan tuleva rantojen mies. Lääkärien yms. alan asiantuntijoiden vastaukset eivät yleensä ole sen arvokkaampia tai yksiselitteisempiä.

Aijaa. Emmävaatiennykkää että naisen hedelmällisyys on mielipideasia, johon lääkäreiden asiantuntentumus ei päde

Käsittääkseni tässä ketjussa on sinulle jo monta mielipidettä. Niistä vaan ei mikään sinua miellytä. Ja se kaikkein tärkein mielipide sinulta jää edelleen uupumaan.

Nimittäin sen jota asia eniten koskee. Itse en harkitsisi hetkeäkään lasta miehen kanssa, joka voivottelee asioita naisille suunnatulla nettipalstalla, mutta ei kykene keskustelemaan asiasta kotona oman naisensa kanssa.

 

[no]

joo, mutta kai oman mielipiteensä saa muodostaa, kun asiaa harkitsee. Minusta tämä on mainio foorumi miettiä eri vaihtoehtoja. Minusta paras tapa hankkia lapsia on hoitaa lapsenlapsia tuossa iässä.

 

[50v nainen]

Sain itse nuorimman lapseni 40v. Kaikki sujui hyvin. Luin muutama vuosi sitten tutkimuksen, jossa väitettiin naisten hormonaalisen toiminnan saavan 10-15 vuotta lisä aikaa, kun tekee lapsia +/- nelikymppisenä. Sänkyyn ja siemmenet sisään. Ajattele punainen jouluomena siemmenet sisällä.

 

[ei hyvää päivää..]

. Sänkyyn ja siemmenet sisään. Ajattele punainen jouluomena siemmenet sisällä.

No kunhan ap nyt ensin selvittää haluaako se nainen niitä lapsia edes vai ei..

 

[myrkkysumakki]

Myrkkysumakille : Ovatko ne tosiaan kaksi toisensa poissulkevaa asiaa ? Olen nimittäin törmännyt siihen aiemminkin. Eli lyhykäisyydessään.. "haluatko vaimon vai lapsillesi äidin" ?. Lapsenuskoisuudessani olen kuvitellut niiden yhdistyvän samassa henkilössä. Kai minä olen sortunut lukemaan liikaa harlekiiniromaaneja ).

Kuten eräs aiempi tyttöystäväni totesi : " En halua lapsia, koska en olisi enää itse huomiosi keskipiste". Karua mutta rehellistä puhetta.

Ovat, jos naisesi on 42 ja voi olla ettei hän enää
a) halua
b) saa

lapsia.

Unohditko jo itse oman kysymyksesi?

 

[Vanha skeptikko]

En edes jaksanu lukee kaikkia vastauksia. KUKAAN nelikymppinen mies ei ole MIKY =)))))))
Kirjoittaako "mies" todella noin... käyttää sanoja 'lapsenusko' ja 'harlekiiniromaani' - niitä lukenut? No joooo.... Jou Missy!
Jos noin "verbaalinen" mies (eli oletetaan että jnkm ns. sivistystä on) ei YMMÄRRÄ käyttää googlea niin huhhuh...
Ihan vinkiksi: lapsia saadaan, ei tehdä.

 

[Lillukka-]

Tunnen useita 4-kymppisiä naisia jotka ovat saaneet lapsen tai lapsia vielä vanhoilla päivillään. Kaikki on mennyt fyysisesti hyvin, psyykkisesti ei aina niinkään. Tämä taitaa kyllä olla yleistä myös nuoremmilla äideillä.

Itse hain sterilisaatiota suunnillen tuossa iässä mitä naisystäväsi nyt on. Luulin asian olevan läpihuutojuttu, mutta lääkäri ihan tosissaan tenttasi, että olenko varma etten enää halua lapsia. Sanoin olevani jo melko iäkäs tekemään iltatähtiä, johon lääkäri, että "höpö,höpö, olet niin nuorekas ja hyvässä kunnossa (tarkoitti hormonipuolta yms), että hyvin on vielä aikaa pari-kolme vuotta miettiä asiaa". Olin melkoisen hämmästynyt lääkärin asenteesta, koska hän selkeästi kannusti miettimään lapsentekoa!
Mutta, niin kuin joku taisi mainitakin, ovat nämä hyvinkin yksilöllisiä asioita. Voihan se olla, että naisellasi on "parasta ennen päiväys" jo mennyt.

Olette ilmeisesti olleet vasta joitakin viikkoja tai muutaman kuukauden yhdessä, elätte vaihetta, missä rakennetaan virtuaalisesti pesää ja tulevaisuutta? Rakastumisvaihe suhteessa kestää jonkun teorian mukaan keskimäärin 1000 päivää, eli noin kolme vuotta. Tosin itse olen sitä mieltä, että vanhempana ja ehkä kyynisemmin ja kriittisemmin asioita ja tulevaisuutta katsoen, tuo aika on huomattavasti lyhyempi. Ihminen tuntee jo itsensä ja tietty naivius on kadonnut. Sitä tietää mitä ei ainakaan halua suhteeltaan ja tietää myös sen, että pienistä puroista kasvaa jokia, joiden yli ei enää niin vaan hypitäkään. Eli sen mitä nuorempana jaksaa sietää, ei enää vanhempana jaksa -tietää, että aina on olemassa vaihtoehtoja, eikä ihminen pahemmin muutu, vaikka itse niin uskookin. Tietysti jotkin asiat ovat päinvastoin, eli toisaalta tulee suurpiirteisemmäksi. Nämä taas tapauskohtaisia, pointtina se, että tunnetko naisesi arkiminän, sen, jota "joutuisit" katselemaan siellä yhteisessä talossanne? Vai katsetko suhdettanne vaaleanpunaisten lasien takaa, nähden teidät pienenä, onnellisena perheenä jossa on pullantuoksuinen koti, hymyilevä äiti ja vauva ottamassa iskää työpäivän jälkeen kotiin?
Olisitko myös sinä valmis isyyslomaan, yövalvomisiin, yms?

Vielä näistä tuntemistani noin nelikymppisenä lapsen saaneista perheistä. Pääsääntöisesti niissä on käynyt niin, että parit jotka ovat ennen lasta olleet kauan yhdessä, he ovat edelleen kokonaisia perheitä. Ne parit, jotka ovat perustaneet uusioperheitä ovat eronneet joko jo odotusaikana tai melko pian sen jälkeen. Useinmiten naisen halusta.

Mutta kaikenkaikkiaan, ennen kuin jatkat enempää päiväunia pikku pilteistä, niin kesksutele naisesi kanssa siitä, onko hän oikeasti valmis edes harkitsemaan lasta ja millä ehdoilla ja oletuksilla se tapahtuisi.

 

[Lillukka-]

"Ne parit, jotka ovat perustaneet uusioperheitä ovat eronneet joko jo odotusaikana tai melko pian sen jälkeen."

Näillä siis seurusteluvaihe kestänyt noin alle kaksi vuotta.

 

[Miky]

Googletus onnistuu, kuten myös lääkärikirjojen tavaaminen. Ja tottahan se tieto kuuluu yleissivistykseen, että nainen voi saada lapsia n. 50 ikävuoteen. Ja joskus on hankaluuksia jos yritellään päälle neljänkympin iässä. Hainkin lähinnä käytännön kokemuksia. Lääkäreiden ja muiden artikkelinväsääjien sepustuksista kun ei ota selvää, ovatko edessä olevat hankaluudet todennäköisiä vai ikäviä sattumia. Usean alan ammattilaiselta puuttuu kyky suhteuttaa asiat toisiinsa ja viedä tieto ruohonjuuritasolle. Kuten sanonta kuuluu: "tieto tyhmentää". Kyllähän tuon huomaa jo omassa ammatissakin.. kolmekymppisenä saattoi vielä seisoa rinta kaarella oppikirjoista ammennetun tiedon takana. Nyt uskaltaa harvoin ottaa yksiselitteistä kantaa. Teoriassa mahdolliset epäkohdat, ristiriidat ja vaaratekijät saavat suhteettoman suuren painoarvon. Tulee varoiteltua kyselijöitä ihan turhaan sellaisilla vaaramomenteilla, joihin 99% käyttäjäkunnasta ei ikinä törmää.