Heippa kaikille, mä lähden mutta enköhän mä vielä palaa joku kaunis päivä.
Tää menee nyt niin ylivoimaiseksi tämä vauvan yrittäminen että sitä ei mun psyyke kestä.
Pari yötä olen valvonut ja itkeskellyt.
Lukenut teidän viestejä ja itkeskellyt.
Töissä istunut vessassa ja itkeskellyt.
Onneksi myös oman kullan kainalossa oon saanut purkaa sydäntäni ja parkua.
ensi kierto saa olla yrityksetön kierto.
Tai jos seksiä sattuu ovispäivälle, hyvä niin ja kiva jos taas tärppäisi, mutta kierto päiviä en laske, en tikuta, en suunnittele seksi päiviä tai muuta.
Jos stressin poisto vähän helpottaisi...
Mutta mä tuun takas, pitäkää pino pystyssä.
Jos joku haluaa mesessä jutella, mun osoitteen saa y-viestillä.
Mä toivon että pian taas tulisi plussa ja kaikki menisi niin hyvin.
Ehkä se meillekkin suodaan joku päivä.
Positiivista kuitenkin on että voi tulla raskaaksi, vielä kun sitten pysyisi sisällä...
Pelottaa vaan uusi raskaus.
Mä uskon että mä oon kauhusta kankeena joka päivä, jos uusi tsäänssi meille suodaan.
Tänään pitäisi varata lekurille joka ultraa kohdun.
Tosi kipeä oon ollut ja tuntuu että maha olisi jatkuvasti jotenkin supistuneena, on ihan kivikova.
Nyt mä meen, mutta kyllä mä taas tuun.
Kertomaan uutisia tai kunnes pahin pettymyksen tuska kaikkoaa.
Kiitos kaikille!
:heart: TUi