Laskettu aika oli eilen ja mies lähti

[ap]

Varmasti särähtää korvaan se, ettei minusta tänne arkeen kahta aikuista sovi. Pitkään tätä on tässä kokeiltu, mutta pelisääntöjä vaan ei ole tullut. Minua myös rassaa koko ajan se, että tämä ei ole ollenkaan tarpeeksi tehokasta näin, vaan hyvinkin ahdistavaa. Kumpikaan ei ole töissä, vaan pyörittämässä arkea, mutta tämä ei ollenkaan pyöri paremmin kahdestaan. Miehelle ei käy minun toimintamalleistani yhtään mikään ja minulla on hyvin ylimääräinen ja huono olo äitinä ja kumppanina tässä. Kuitenkaan minun työssäkäymiseni ei tule kysymykseenkään. Halusin kirjoittaa rehellisesti mitä olen sanonut, enkä kaunistella osuuttani. Varmasti olen osin myös vaativa, mutta minä tiedän rajani, enkä tule jaksamaan, jos mies vielä kuukausia on kotona kritisoimassa kaikkea tekemääni. Työ toisi hänelle myös rutiinit elämään, joita hän mielestäni kipeästi tarvitsisi - tai koko perhe sen lisäksi, että taloudellinen tilanne hieman paranisi.

 

[Raffeli]

Mun korvaani ei särähdä ollenkaan pahasti toi ettei arkeen mahdu kahta aikuista. Mä ymmärrän sen oikeinkin hyvin. Ensinnäkin jo siksi että rahaa on jostain saatava ja toisekseen myös siksi että kenen tahansa kanssa jos on kaikki päivät kotona napit vastakkain koko ajan, menee yksinketaisesti hermo. Lomat ynnämuut on asia erikseen, mutta jos arki pyörii jatkuvasti niin että molemmat on kotona, tulee helposti riitaa kotitöistä ja muista arkisista asioista. Parempi kun toinen on töissä muualla ja toinen tekee töitä kotona. Kaksi aikuista on liikaa "törmäilemään" arkiseen aherrukseen.

 

[ap]

Uudeltamaalta olen.

Apuja ei ole juuri tarjolla, tukiverkko on todella hutera. Mies ei ole huolissaan minun jaksamisestani, koska minä olen roolini äitinä valinnut, niin tottakai minä jaksan.

 

[iii]

...

 

[Näin on näreet]

Mun korvaani ei särähdä ollenkaan pahasti toi ettei arkeen mahdu kahta aikuista. Mä ymmärrän sen oikeinkin hyvin. Ensinnäkin jo siksi että rahaa on jostain saatava ja toisekseen myös siksi että kenen tahansa kanssa jos on kaikki päivät kotona napit vastakkain koko ajan, menee yksinketaisesti hermo. Lomat ynnämuut on asia erikseen, mutta jos arki pyörii jatkuvasti niin että molemmat on kotona, tulee helposti riitaa kotitöistä ja muista arkisista asioista. Parempi kun toinen on töissä muualla ja toinen tekee töitä kotona. Kaksi aikuista on liikaa "törmäilemään" arkiseen aherrukseen.

Niin ja ap kertoi, että mies tekee kotitöitä silloin, kun herraa itseään huvittaa ja arvostelee ap:n hommia koko ajan. Jos kumpikin on kotona, homma puokkiin, kumpikin kantaa oman vastuualueensa ja kumpikaan ei nalkuta, vaan opettelee sietämään toisen toimintatapoja.

Me tehtiin äijän kanssa näin ja alkunikottelujen jälkeen meni ihan hyvin.

 

[ap]

Vanhemmat lapset ovat 5 ja kohta 3.

Kotitöiden jakaminen ei suju, koska mies kokee helposti minut määräilevänä. Olen lukuisia kertoja pyytänyt häntä kertomaan, mitkä vastuualueet hän haluaisi arjessa ottaa, mutta hän ei ole edes perheneuvolassa osannut nimetä yhtäkään. Kuitenkin minun tekeminäni juuri mikään ei kelpaa. Vaikka ehkä teksteistäni saattaa huokua joku itsevarmuus, niin olen hyvin, hyvin herkkä ja itken päivittäin, kun mies huutaa asioista, joita en todellakaan ole tarkoittanut.

 

[ap]

kun menet synnyttämään?

 

[...]

mä oon ihan sekasin jo..

 

[ap]

Lapsilla on hoito järjestetty ja toivottavasti se tulee toimimaan. Kova työ oli hommata luotettavaa hoitajaa, mutta halusin niin, että miehellä olisi mahdollisuus tulla mukaan synnytykseen. Nyt hän kuitenkin oma-aloitteisesti järjesti niin, ettei välttämättä pääsekään.

Supistelee ihan napakasti...

 

[sitä saa mitä..]

Teillä on tilanne kotona kärjistynyt. Sinä itket marttyyrinä ja olet voimanainen. Mies ei saa ilmaistua itseään, paitsi tyytymättömyyttään. Ehkä erillään olo tuo teille kaivattua ilmaa suhteeseen. Yhteiselo on kompromisseja.

 

[ap]

Kärjistynyt on, mutta marttyyri en koe olevani. Olen yrittänyt antaa miehelle tilaa ilmaista itseään, mutta keskustelu vain ei suju koskaan. Joka kerta ajaudumme väärinkäsityksiin. Hän ei ole halunnut erillään oloa, koska on pelännyt sen vievän meitä vielä kauemmas toisistamme. Minä olen ehdottanut sitä kyllä.

Yhteiselo on kompromisseja, olet aivan oikeassa. Mun kompromissikykyäni rajoittaa sitoutumiseni lapsiin 24/7. Minusta tuntuu, etten pysty repeämään nyt kaikkeen ja kolme lasta tulee työllistämään minua hyvin pitkään ja olen huolissani jaksamisestani etenkin, kun kumppani ei tunnu käsittävän ollenkaan sitä, kuinka rankkaa on kantaa kaikki yksin.

 

[sitä saa mitä..]

Ap, nyt nukkumaan. Sulla(kin) on aikainen herätys. Asiat järjestyy. Tämän hetkinen tilanne, jossa miehesi on lähtenyt, on ihan hyvä vaihtoehto. Keskity nyt vain itsesi hyvinvointiin, niin lapsesi saavat parhaan mahdollisen äidin. Voimia ja hyviä unia :hug:

 

[Juu]

Ei mitään suorituspaineita "joko sä meet töihin tai minä heti kun vauva syntyy" ja laskettu aika oli eilen.

Voi pientä stressiä iskeä jos ei työpaikasta tietoakaan.

 

[Koivunkäpy]

ei onnistus meiläkään kahden vanhemman kotona olo, siis vaikka voitettas lotossa niin ei me voitas silti olla molemmat kotona, kk menee hätäseen, mutta siitä pidempi aika vois aiheuttaa aviokriisin niin rakas ku tuo ukko onkin.

Meillä tuo herra oli hiukan samaa maata ennen ykkösen syntymää, ja puolisen vuotta sen jälkeen, mutta sitten se tajus että hitto, akka lähtee oikeesti litomaan kera kamojen ja kakaran jos ei ala tahti muuttua..

 

[Ap]

Meillä mies tuskin takaisin tulee. Näin kävi tässä elämässä.

 

[Ipi79]

sorry nyt vaa...mut HYVA et lahti jos noin teki sulle ja on muutenki kayttaytynyt noin!!! Tuskin se siita muuttuis..ja SA et tehny MITAA vaaraa..kylhan nyt sakin saat osottaa huolesi!!! Ja eihan ihmisen pitas siita noin kilahtaa....tietty se varmaa osu arkaan paikaan, mut SILTI.....voihan olla etta sul tulee olee parempi olo ku on lahteny ni ei tarvii koko ajan huolehtia ylimaaraisesta "lapsesta"!!!!

 

[Ap]

Niin.Todella vaikeaa on suunnitella ja hallita arkea sekä taloutta hänen kanssaan. Myös nämä ääripään reaktiot ovat pelottavia,enkä voi oikein käsittää,kuinka perheellinen ihminen voi hyväksyä itselleen niin voimakkaat tunnekuohut,että lähtee riidasta vaikka satojen kilometrien päähän ja vielä tällaisella hetkellä.
Toisaalta syytän itseäni,mutta toisaalta kuitenkin ajattelen,että kai minullakin on johonkin perusturvallisuuteen oikeus sekä huudottomaan arkeen,koska kuitenkin yritän kaikkeni koko ajan.Jos mies on niin kehnossa kunnossa,että huutaa ja räjähtää kaikesta ja musta tuntuu,että minä hajoan tässä samalla,niin mitä oikeasti pitäisi tehdä,että tekisi oikein??

 

[vivian]

Voi kamalaa... Ensinnäkään sä et ole tehnyt MITÄÄN väärää, todellakaan. Älä syytä itteäsi, jos luet tekstisi ulkopuolisen silmin niin näet, että miehesi ei ole kohdellut sua eikä teidän yhteistä perhettä hyvin. Joten... Jos mies on noin epävakaa (tällä hetkellä ainakin ) niin anna mennä! Äläkä vaan ota takasin, ennenkuin hoitaa ittensä kuntoon tai hankkii työn, muuten ootte pulassa taas hetken päästä kun hommat jatkuu niinkuin tähänkin asti. Sinä olet ansainnut rauhan kotiinne, varsinkin sitten kun vauva tulee tähän maailmaan, jokaisella tulisi olla oikeus olla kotonaan rauhassa ilman että tarvitsee pelätä että joku kohta taas kritisoi tai huutaa. voi kun tuli paha mieli sun puolesta! HALI ja tsemppiä tuhannesti!

 

[ompus]

Voimia ja onnea synnytykseen. Jos mies on tuollainen, pärjäät paremmin ilman. Toivon kuitenkin, että tulee takaisin ja tajuaa oman tyhmyytensä ja osaa sen sinulle hyvittää! :hug:

 

[Boogyman]

Siis onko teillä jo ennestään lapsia vai onko tämä miehelle eka?
Pahasti kalskahtaa ainakin omaan korvaani että ois ukolla jotain muita kuvioita ja nyt keksi "helpon" tavan lähteä tilanteesta nostelemaan.

Munkin mielestä kuulostaa sellaiselta, että sai "syyn" lähteä. Nyt sit on niinku ap:n "vika", että lähti...

Olen samaa mieltä.

 

[hug]

Mä päätin kolmatta odottaessani että en enää jaksa tappelua, ilkeilyä, itsekkyyttä jne...
Erottiin, väleissä. Nyt olen kolmen lapsen yh, suurinpiirtein samaikäisten kuin sulla ja onnellinen.
Väsynyt ja harmittaa ettei ole kokonaista perhettä, mutta näin on parempi.
Selviän arjesta paremmin, olen itse vastuussa kaikesta ilman että odottaisin toiselta mitään. Kukaan ei kysele eikä valita jne..

Tämä toimii, parisuhdestressi on poissa.

NYT keskityt itseesi, lapsiin ja teidän arkeen. Jos siltä tuntuu, sanot miehelle että ollaan hetken erillään ja katsotaan miten menee.

Otat vaan apua läheisiltä vastaan lastenhoidossa kunvauva syntyy!

Kyllä sä pärjäät! Paremmin kuin ennen jos otat sen asentten! =)

 

[Rukoilijasirkka]

Miehes ei ole ollut töissä ja sinä kerrot sinnitelleesi kodinhoidon ja raskauden ja lapsenhoidon kanssa... Eihän miehestä ole siis ollut juuri hyötyä kotona, on vaan huutanut ja arvostellut sinua.

Pärjäät paremmin ilman. Synnytykseen saa ottaa mukaan jonkun ystävän, tai vaikka äitinsä. :hug:

 

[...]

Ap: ".Sanoin... mielestäni tänne ei arkeen kahta aikuista oikein sovi. Teemme asiat niin eri tavalla ja mies on hyvin kärkäs arvostelemaan kaikkea tekemääni. Sanoin, että joko hän lähtee töihin tai minä... "

Ehkä miehesi on kyllästynyt kuuntelemaan tällaista?

Näin mäkin ajattelin ja ihmettelin millaisen kasan sai ap puolesta vastauksia. Mä ajattelen niin että kuka tahansa loukkaantuisi, ja syystäkin, jos sanotaan että ei tänne arkeen kahta mahdu.

 

[Ap]

Mulla ei tosiaan ole ketään mukaan synnytykseen.Äitini kuoli yllätäten kolme vuotta sitten :'( Koen olevani totaalisen yksin,mutta kaipa tämä tästä.
Mies pyysi tekstarilla rahaa tililleen,kun on nollilla.Mutta ei pyytänyt anteeksi,koska ei ole aihetta.Minä pyysin anteeksi sitä,että hän ymmärsi minut väärin ja hänellä on niin paha olla minun takiani. Kaikki on hänen mukaansa niin pilalla,että mieluummin ei tule synnytykseen,koska emme voi elää yhdessä ja synnytyksen kokeminen olisi liian tuskallista.

 

[Hei]

Oletko kuullut miehestäsi, onko ottanut yhteyttä?