Itsekin muistelen lapsuuden jouluja kaiholla. Vietimme usein maatilajoulua isäni lapsuuden kodissa.
Äitini lähti kun olin vauva - hän ei ollut kuvioissa kuin kerran pari lapsuuteni aikana, vanhempana muodostin itse suhteen äitiini.
Molemmat vanhempani kuolivat päihteisiin minun ollessa nuori aikuinen.
Maalla oli menoa ja meinikiä, laulua musiikkia ja perinteitä! Joka joulu leivottiin mummin kanssa ja tehtiin erilaisia askareita. Käytiin isolla porukalla kirkossa ja haudoilla.
Kuusi käytiin kaatamassa ja se koristeltiin, laitettiin ihan aidot kynttilät minun toiveesta hetkeksi, vaikka sähkökynttilätkin oli.
Mummin ja minun joulusaunan aikana sedät kävivöt vetämässä hankeen joulupukin reestä tulleet jäljet.
Joka joulu pukki just kerkis lähteä kiireellä, ennen kuin kerkesin pihaan.
Syötiin jouluateria ja jaettiin lahjat, sitten alkoi jännät: kossupulloja meni korillinen ja sedät alkoivat painimaan.
Isäni vanhimpana heitteli liian kiihkeitä veljeksiään välillä niskapeppuotteella. Hän kävi avaamassa ulko-oven ja viskasi sedän jos toisenkin läpi porstuan, suoraan hankeen. Joskus heilui aseet - vintin portaikossa oli haulikoita ja kivääreitä pateineen vinot pinot.
Mummi istui tuolissa, kutoi sukkaa ja rukoili lapsiaan olla noitumatta ja riehumatta. Välillä väistellen lentäviä esineitä.
Siitä sitten rauhottuivat ennen pitkää ja siirtyivät autotalliin ryyppäämään lisää.
Ainiin, aatonaattona piilouduin usein autoon että pääsin muistamiskierrokselle mukaan. Setäni ajoi autoa kossupullo jalkojen välissä umpitunnelissa ja minä hihitin kyydissä. Mummini oli ihan hiivatin vihainen kun olin mukana. Setä jakoi kortteja, sukkia, joulukoreja naapureille.
Loppu joululoma meni minulla harrastamalla tarkkuusmmuntaa kunnon kivääreillä ja autoja/erilaisia asioita korjatessa ja hiihtäessän etc,
metsästyskoiria ja naapureiden elikoita hoitaessa.
Cityjouluissa oli aina hyvät jouluruoat, ei tosin niin hyvät kun mummin laittamat.
Joulupukkina toimi joko naapurin viinalta haiseva Manu tai Pena. Tunnistin usein kengistä kuka oli kyseessä. Jossain kohtaa pukki veti parran irti ja alkoi ryypätä isäni ja porukan kanssa.
Rahasta ei ollut pulaa, lahjat olivat kaikki mitä toivoin. Isäni oli työnarkomaani kunnes jäi sairaseläkkeelle selkäleikkauksen jlk. Hän ei ollut enää työkuntoinen, mutta pystyi kuitenkin toimittaa normaalit kotiasiat sun muut. Muutaman kerran oltiin joulukin ulkomailla. Ulkomailla ravattiin muutenkin ahkerasti.
Elin nuoruuteni venäläisessä perheessä poikaystäväni perheessä. Siellä joulut/uudetvuodet olivat ihanan lämpimiä ja rauhallisia.
Paljon tuli imettyä oppia venäläiseltä anopiltani. Opin laittamaan ruokaa ja sain hyvän lastenkasvatusmallin.
Vaikka varmaan vaikuttaakin joidenkin mielestä hurjalta niin minulle tämä oli normaalia elämää. Kaikki viikonloppuiset bileet/tappelut olivat arkipäivää minulle. Oli jännittäviä tilanteita. Myöhemmin isäni ryyppäsi jo viikollakin, ja menetti voimiaan. Oli aiemmin todella skrode ja vahva.
Minun oli joskus mentävä hätiin jos isäni jäi alakynteen. Käytin usein kättä pidempää jos en muuten onnistunut suojelemaan isääni. Aika monet siipeilijät pyörivät isäni ympärillä, isälläni oli hyvä eläke ja hän sai perinnönkin. Maksoi joskus jopa ison porukan ulkomaille.
Vieläkin pääsen siihen lapsenomaiseen joulun tunnelmaan (oli paljon hyvääkin) vaikkakin minun perheen joulu on ihan erilainen. Omat lapseni ovat eläneet aina turvassa ja terveessä hyvässä ympäristössä ja harmoniassa.
Olen iloinen, että olen onnistunut tartuttamaan hyvän joulun tunnelman omiin palleroihinkin. Lahjat eivät ole pääasia vaikka niitäkin toki on, mutta se yhdessä tekemisen meininki ja ruoka, musiikki, askartelut sun muut, ovat paaaaljon tärkeämpiä.
t. sori typot, oon kattomassa tytön harkkoi ja täällon vähän näpit jäässä.
Edit:
Lisään vielä, että meillä vaatomattomuus näkyi jälkeenpäin ajateltuna turvallisuuden/rauhallisuuden ja normaaliuden puutteena.
+ Korjaan typoja - sormeni ovat taas lämpimässä.