Suhteettoman suuri mielipaha eriarvoistamisesta...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmittaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minulla on samantapainen tausta, erona että olin tyttö perheessä jossa arvostettiin vain poikia. Olen yrittänyt opetella katkeruudesta ja toisiin vertaamisesta pois, vaikeaa se on ollut mutta jossain vaiheessa totesin että jos en sitä tee niin elämä jatkuu yhtä huonona loppuun asti. Sinuna en vatvoisi asiaa enempää vaan heti pyhien päätyttyä marssisin kaupoille ja ostaisin haluamani korun itse. Tai sanoisin miehelle että haluan sellaisen äitienpäivänä. .
 
Minulla on ap täsmälleen samanlaisia kokemuksia omasta lapsuudestani! Ihan 100 % samanlaisia. Ja voin sanoa omasta puolestani, että ei ne kokemukset unohdu. Se millaiseksi sinut on kasvatettu pysyy mielessä aina ja ikuisesti. Menneisyyden mörkö palaa helposti mieleen ja jo pelko samanlaisista tilanteista saattaa saada takauman mieleen. Vain tietoisella asioiden käsittelyllä pääset sinuiksi itsesi kanssa ja sinulla on mahdollista olla tuntematta mielipahaa tuollaisessa tilanteessa, missä koet, että olet huonompi kuin muut.

Tuohon anoppitilanteeseen sanoisin, että on tulkintakysymys onko tuo eriarvoistamista, joku ajattelee sinun lahjan paremmaksi, joku huonommaksi. Sinä elät tuossa nyt ja koet sen huonommaksi, mutta minusta vaikuttaa siltä, että menneisyyden mielipaha näyttelee nyt suurempaa osaa kuin tämän päivän todellisuus.

Maailma on epäreilu, eriarvoisuutta ei voi millään poistaa. Lapset kärsii siitä eniten, koska ovat niin aikuisten armoilla ja minuus on vasta herkässä kasvuvaiheessa. Mutta sinä olet nyt aikuinen ja saat itse päättää miten elät ja miten paljon arvostat itseäsi. Koita kasvattaa itseluottamusta ja arvostusta, niin muiden teoilla ei ole merkitystä sinulle, eikä eriarvoisuus pääse sinua enää satuttamaan. Kun tuolle arvoasialle ei kerrassaan voi yhtään mitään. Et voi vaatia ihmisiä arvostamaan itseäsi. Jostakin luin, että sinä opetat ihmisille kuinka sinua tulisi kohdella. Eli se arvostus pitäisi lähteä sinusta. Ihan järjellä ajatellen, mitä siitä jos sinä saatkin huonomman lahjan? Minkä sinä sille voit? Minkä voisit tehdä sille jos anoppi tykkäisikin jostakin enemmän kuin sinusta? Et yhtään mitään. Voit vain olla vastuussa omista tunteistasi. Nythän siis et voi tietää tykkääkö anoppi kenestä, eikä se tässä ole nyt oleellinenkaan vaan sinun menneisyyden hankaluudet, jotka heijastuu tähän päivään. Koita päästä keskustelemaan jollekkin ammattihenkilölle tai puhu miehellesi. Voi helpottaa sinua todella paljon. Asian pyörittely omassa päässä antaa sille turhan suuren vallan ja et pysty nauttimaan todellisista tämän päivän asioista.

Toivottavasti en masenna sinua entisestään, tämä on hankala juttu ja sielultaan rikkinäisenä saattaa tulkita asioita väärin. Pääpointini siis on: koita sinä rakastaa itseäsi, jos pystyt siihen niin kukaan ei voi sinua enää satuttaa. Minä tiedän, että tehtävä on äärimmäisen vaikea, joudut väkisellä muuttamaan ajatuksia, jotka vanhempasi ovat sinuun lapsena luoneet. Jokainen omaan itseesi kohdistuva loukkaus (joka siis syntyy omassa päässäsi tulkinnassasi) täytyy neutraloida. Ei paljon helpota jos joku käskee olla aikuinen ja jättää "lapsellisuudet".

Huoh, itse taistelen tuota taistelua myös, välillä onnistun ja välillä en ja paha olo valtaa mielen. Mutta pääasiassa kuitenkin olo on jo tosi hyvä, eikä eriarvoisuus satuta :)

Hyvää joulun aikaa sinulle, helli itseäsi.
 
  • Tykkää
Reactions: Zucchini
Siis miksi sinä annat lapsuutesi joulujen pilata vieläkin elämääsi? Etkö huomaa että olet edelleen katkeruudessa ja vihassa? Maailmassa on aina ja tulee olemaan eriarvoisuutta ja epäreiluutta - ne on vain opittava sietämään. Joistakin asioista voi toki sitten sanoakin ja yrittää korjata tilannetta. Mutta anna nyt lapsuuden kotisi ihmisten ja anoppisi olla just niin idiootteja ja tyhmiä kuin ovat ja nouse sinä itse niiden yläpuolelle - älä välitä siitä miten he ovat toimineet ja toimivat vaan totea itsellesi että he ovat idiootteja ja sinä et itse toimi samalla tavoin. Älä anna lapsuutesi pilata elämääsi nyt.
 
Tarkennan vielä: anoppi ei ole itse neulonut sukkia, vaan ne on jostain joulumarkkinoilta ostettu. Ja muumimukeja en keräämällä kerää, niitä on kertynyt kaappeihin enimmäkseen juurikin lahjoina.

Vaikka kuinka yrittäisin, niin en näe noissa lahjoissa jotain erityistä henkilökohtaista lämpöä ja ajatusta jota te ilmeisesti näette. Villasukkiakin on yli omien tarpeiden, niitä saa joka joulu lahjaksi vähän joka tuutista, mummoni neuloo joka talvi minulla sekä lapaset että sukat (ja tämän anoppi tietää, ollaan joskus keskusteltu asiasta kun ihasteli neulottuja lapasia). Muumimukeihinkaan en ole ikinä osoittanut mitään erityistä kiinnostusta. Niitä vain on kerääntynyt kun monien mielestä ne on peruspätevä lahja :D mieheltä nyt ei ainakaan ole vinkkiä kysytty, se menettää muutenkin hermonsa kippoihin ja kuppeihin joita kaapit pursuaa.

Tiedän kyllä että kaikesta pitää olla kiitollinen, ja näennäisesti olenkin, mutta en voi näille tunteilleni mitään :/

Itselle tuli intuitiivisesti tällainen mieleen:jos kyse ri ollut tällä kertaa ne lahjat, vaan osoitus sinulle et oot padonnut tunteita sisääs, ne ovat tehneet sulle hallaa tavalla tai toisella. Nyt sama asetelma tuli uudelleen eteen, jotta voit käydä tunteet läpi, päästää niistä irti ja eheytyä.
 
Niin, ap et saanut samanlaista lahjaa kuin muut miniät. Minustakin se on hassua, että kaksi saa Nominationin ja yksi jotain muuta. Eikö jokaisen olisi kuulunut saada jotain oman näköistä tai sitten jokaiselle se sama? Lahjan arvosta nyt niin väliä, vaan siitä samanlaisuudesta.

Ymmärrän hyvin eriarvoisuuden tunteesi, ja ymmärrän miksi nytkin pahoitit mielesi. Helppohan siihen muiden on sanoa että olepas nyt hei kiitollinen, kun sait edes jotain. Miksi se jotain ei edes kerran voi olla samaa, kuin muillakin?
 
Siis onko tää aloittaja noin 15-vuotias?

Voi herra ihme. Toivon että tuollaista en saa ikinä miniäksi, kaveriksi enkä miksikään muuksikaan. Yököttävä ihminen tämä aloittaja.
 
  • Tykkää
Reactions: Porho
Olen itsekin ollut perheessä ainoa lapsi,jolla eri isä ja mulla on samanlaisia kokemuksia kuin sullakin. Olisin aina halunnut olla samanlainen kuin muutkin. Ehkä sinuna mua loukkaisikin eniten se, että saisin erilaisen lahjan. Kyllä se tekee "vieraamman", eriarvoisen olon, jos nimenoamaan haluaa olla samanlainen kuin muutkin.
 
Mä olisin ollut myös iloisempi muumimukista ja villasukista, joissa on käyttöä tai jopa arvonnousua,
toisin kun Nominatioinissa joka jos on ns. terästä ei ole muuta kun arvonmenetystä.

Ja jos muumimuki on jotain esim talven keräilysarjaa, sen arvo sentään nousee... ;)
 
Ap. Mulla on samanlaine tausta kun sinulla. Ymmärrän tunteesi.
tänään yritin puhua miehelle asioista ja tunteista mutta siitä ei mitään hyvää seurannut vaan hänen mielestä olen typerä kun aikuisenakin narisen. Toivottavasti miehesi ymmärtää tunteesi paremmin kuin omani.
 
Anopin lahjoissa en näe vikaa. Tietty vähän erikoista että kaksi saa saman lahjan ja kolmas jotain muuta mutta yleisesti näkisin nuo lahjat ns samanarvoisina. Tiedä sitten mikä anopin valintojen takana (ehkä nuo muut olivat sitten puhuneet ko koruista ja anoppi ajatteli ap:lla olevan muutenkin niin paljon koruja tms. Tai niitä oli jostain syystä saatavilla vain kaksi ja kolmannelle piti keksiä jotain muuta) Mutta en tuosta anopille loukkaantuisi, varsinkaan jos välit on hyvät eikä muita miniöitä olla erityisemmin suosimassa (erityisemmin: joidenkin ihmisten kanssa sitä vaan tulee paremmin juttuun, myös anoppi-miniä-systeemissä).

Tuo mitä ap:lle on lapsuudessa ja nuoruudessa tehty on taas ihan eri asia ja väärin. Ei, isäpuolella ja hänen suvullaan ei ole laillisia velvoitteita ap:ta kohtaan mutta jos samaa perhettä ollaan niin kyllä sitä vähän voi toisesta silti välittää ja huolehtia. Jos kyse on lapsista joilla on 2v ikäeroa niin isäpuoli on tullut kuvioihin ap:n ollessa hyvin pieni ja jos ap:n oma isä ei ole kuvioissa tai ei ainakaan lapselleen lahjoja lähetä niin mielestäni isäpuoli olisi voinut ottaa sen puolison lapsen myös "siipiensä suojaan" ja osoittaa sitä välittämistä esim jouluisin lahjojen muodossa.

Halutessaan voi tietty ostaa sille omalle lapselleen jotain "hienompaa" mutta ei se edellytä toisen ilman jättämistä. Ja jos toiselle lapselle on varaa ja haluja ostaa niitä lahjoja kasapäin niin tuskin talous ja joulunhenki siihen kaatuu jos lapsipuoltakin muistaa...
 
Eikös Nominationeissa ole se halpis-markettiversio, ja sitten on se kallis kultakaupan versio? Se markettiversio ei taida paljon edes maksaa?
 
Ei se tosiaan taida olla varsinaisesti kyse niistä lahjoista, vaan erilaisesta kohtelusta olettamuksellisesti samassa asemassa oleville ihmisille (eli miniät).

Mä olen perheeni ainoa tyttö ja kyllä minäkin olen kokenut eriarvoista kohtelua vanhemmiltani, en tosin mitenkään noin räikeästi, mutta kuitenkin. En tiedä onko tahallaan tehty vai ei, mutta ei se hyvältä tunnu..
 
Villasukat joulumarkkinoilla on 15-20e, muumimuki 10-20e. Eli ei ihan halpa lahja.
Nomination kopion saa 10e aidon hintaa en arvaile mut taisin joskus nähdä 40e.

Ja juu tiedän tunteen. Muut saa hienoja lahjoja ja ite jonku suklaarasian minkä kaikki tietää olevan mun inhokki niin ooppa siinä sitten hymyilevä ja kiitollinen..
 
Niin, onko eriarvoisesti lapsuudessa ja nuoruudessa kohdellut oppineet aikuisena, että ovat yhtä hyviä kuin kaikki muutkin? Eivät välttämättä, joskus siihen tarvitsee vähän muiden apua :(

Juu, tuo tuntuu toimivan ihan päinvastoin. Itse en lapsena kokenut että minua olisi kohdeltu mitenkään kaltoin tai olisin jäänyt vähemmälle kuin sisarukseni (vaikka saatiinkin erilaisia asioita, joku joskus enemmän ja toisinaan vähemmän, kullekin tarpeen mukaan) ja siksi minun on helppo ohittaa nekin tilanteet joissa näin aikuisena jään muita vähemmälle muistamiselle. Ap:lla tilanne taas on erilainen ja lapsuuden kokemukset tuovat varmasti helpommin sen arvottomuuden tunteen pienemmintäkin asioista. :(
 
Musta sun isäpuoli on ollut todella törkeä sulle kun olet ollut lapsi, ja äitisi on tehnyt väärin että on sallinut sellaisen käytöksen. Mun mielestä jos alkaa seurustella naisen/miehen kanssa jolla on jo lapsia, ne lapset tulee mukana paketissa eikä sisarusten syntyessä ole "meidän lapsia" tai "sinun lapsia". Pistää vihaksi.

Ymmärrän sun mielipahan, oon samaa mieltä
Mitä joku muukin oli et käy puhumassa asioista ammatti-ihmiselle, jos pääsisit yli. Ei kyse varmasti ole ns. lahjasta/lahjan arvosta vaan juurikin siitä olosta että olet ulkopuolinen, ei anneta samaa mitä muille jne.
 
Minustakin vähän kummallista, että kolmesta miniästä kaksi saa korun, yksi sukat ja mukin. Huolimatta siitä, vaikka lahjat olisivat tismalleen saman hintaisia tai ap:n lahja jopa kalliimpi. Kyllä mä itsekin ihmettelisin.. Vaikka itse en välitä nominationista, niin ajatuksena kuitenkin koru vs villasukat ja muki, niin kyllä musta koru tuntuu jotenkin arvokkaammalta. Mutta nämä lienee ihan mutu-asioita. Ap:lle sanoisin, että olet tosiaan kokenut lapsena vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta, ja sieltä nämä pahat olot nousee. Siksi sinun varmaan täytyy hakea apua, jos et omin voimin näistä tunteistasi pääse ja ne haittaavat elämääsi. Itsekin kärsinyt ulkopuolisuuden ja huonommuuden tunteista. Ei nille tunteille voi mitään kun ne tulee, vaikka itsekin tietää ne turhiksi.
 
Heh, ei ihmiset välttämättä muista jotain mitä olet niille kertonut aikoja sitten ja suunnilleen ohimennen. Esim. kun kuvittelet miehen muistavan sun ihastelleen noita koruja ja kuvittelet anopin muistavan että mummosi neuloo sulle sukkia. Varsinkaan miehet ei yleensä muista tollasia eikä tajua mitään vihjailuja..
Eli taidat nyt todellakin ottaa vähän liikaa itseesi.
 
Niin, onko eriarvoisesti lapsuudessa ja nuoruudessa kohdellut oppineet aikuisena, että ovat yhtä hyviä kuin kaikki muutkin? Eivät välttämättä, joskus siihen tarvitsee vähän muiden apua :(

Minun on vaikea ymmärtää miksi ihmiset vielä aikuisenakin kuvittelevat lapsuuden traumojen toistuvan. Aikuisen tulee pystyä käsittelemään pelkonsa. Jos ei muu auta niin terapia. AP:n asenne vaikuttaa siltä, että haluaa riitauttaa välinsä anoppiin, joka on vain tarkoittanut hyvää ja ostanut ap:n näköisen lahjan.
 
Jos ihmistä ei ole opetettu lapsena puhumaan, voiko hänelle aikuisena vain yhtäkkiä sanoa "noniin pääsepä nyt siitä yli ja ala puhumaan"?

Jos lasta ei ole opetettu lapsena ajamaan pyörällä, voiko hänelle aikuisena vain yhtäkkiä sanoa "älä viiti olla tyhmä, senkun hyppäät pyörän selkään ja ajat"?

Jos lasta ei ole opetettu lapsena että hän on yhtä arvokas kuin muut, voiko hänelle vain yhtäkkiä aikuisena sanoa "olet lapsellinen kun ajattelet noin, muuta ajatusmaailmaasi"?

Niinkuin kukaan jota ei ole opetettu puhumaan tai ajamaan pyörällä ei voi niitä taitoja vain tahdon voimalla omaksua, ei ihminen kykene myöskään takomaan itselleen päähän "olen yhtä arvokas kuin muut" jos koko lapsuutensa ajan hänelle on viestitty jotain muuta. On todella tietämätöntä ja epäempaattista vain käskeä muuttumaan, kun kyse ei ole tahdonvaraisista asioista.

Suosittelen ap:lle mitä ystävällisemmin ammattimaista keskusteluapua huonon lapsuuden vuoksi. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta asiantuntevalla avulla menneisyyden haavoja voi hoitaa ja vääriä ajattelumalleja muokata.
 
  • Tykkää
Reactions: Phoebsi
Minun on vaikea ymmärtää miksi ihmiset vielä aikuisenakin kuvittelevat lapsuuden traumojen toistuvan. Aikuisen tulee pystyä käsittelemään pelkonsa. Jos ei muu auta niin terapia. AP:n asenne vaikuttaa siltä, että haluaa riitauttaa välinsä anoppiin, joka on vain tarkoittanut hyvää ja ostanut ap:n näköisen lahjan.

Pelot, niin kuin tunteetkaan, eivät ole rationaalisia. Ei niitä voi käskeä! Et voi sanoa itsellesi, että nyt olen onnellinen tuon toisen puolesta vaikka hän sai kymmenen lahjaa ja minä en yhtään. En usko, että monikaan oikeasti sitä onnea silloin tuntee.

Aikuisellakin on tunteet, joille ei aina voi mitään, mutta aikuisten tunteet useimmiten lytätään juuri aikuisuuden nimissä. Miksi näin?
 
Sinulla on tulossa vielä aika monta joulua, merkkipäivää ja muuta muistamista, joten lämpimästi suosittelen minäkin sinulle ammattiapua menneisyyden trauman työstämiseen. Et voi vaikuttaa siihen, mitä muut antavat sinulle saati muille lahjaksi, vaan ainoastaan siihen miten itse suhtaudut asiaan ja siihen mielestäni tarvitset auttajaa. Luulen, että huolimatta siitä mitä sinä tai muut saavat tulet jatkossakin muuten toistamaan samaa eriarvoistumisen kuviota.

Lähisukulaisesi ovat toimineet urposti (varmaan toimivat edelleen) mutta heidän tekemisensä eivät saa vaikuttaa sinun onnellisuuteesi tänään. Onnellisuutta ei voi ulkoistaa, se ei voi olla riippuvainen muiden tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Sen täytyy tulla itsestä.
 

Yhteistyössä