Minulla on ap täsmälleen samanlaisia kokemuksia omasta lapsuudestani! Ihan 100 % samanlaisia. Ja voin sanoa omasta puolestani, että ei ne kokemukset unohdu. Se millaiseksi sinut on kasvatettu pysyy mielessä aina ja ikuisesti. Menneisyyden mörkö palaa helposti mieleen ja jo pelko samanlaisista tilanteista saattaa saada takauman mieleen. Vain tietoisella asioiden käsittelyllä pääset sinuiksi itsesi kanssa ja sinulla on mahdollista olla tuntematta mielipahaa tuollaisessa tilanteessa, missä koet, että olet huonompi kuin muut.
Tuohon anoppitilanteeseen sanoisin, että on tulkintakysymys onko tuo eriarvoistamista, joku ajattelee sinun lahjan paremmaksi, joku huonommaksi. Sinä elät tuossa nyt ja koet sen huonommaksi, mutta minusta vaikuttaa siltä, että menneisyyden mielipaha näyttelee nyt suurempaa osaa kuin tämän päivän todellisuus.
Maailma on epäreilu, eriarvoisuutta ei voi millään poistaa. Lapset kärsii siitä eniten, koska ovat niin aikuisten armoilla ja minuus on vasta herkässä kasvuvaiheessa. Mutta sinä olet nyt aikuinen ja saat itse päättää miten elät ja miten paljon arvostat itseäsi. Koita kasvattaa itseluottamusta ja arvostusta, niin muiden teoilla ei ole merkitystä sinulle, eikä eriarvoisuus pääse sinua enää satuttamaan. Kun tuolle arvoasialle ei kerrassaan voi yhtään mitään. Et voi vaatia ihmisiä arvostamaan itseäsi. Jostakin luin, että sinä opetat ihmisille kuinka sinua tulisi kohdella. Eli se arvostus pitäisi lähteä sinusta. Ihan järjellä ajatellen, mitä siitä jos sinä saatkin huonomman lahjan? Minkä sinä sille voit? Minkä voisit tehdä sille jos anoppi tykkäisikin jostakin enemmän kuin sinusta? Et yhtään mitään. Voit vain olla vastuussa omista tunteistasi. Nythän siis et voi tietää tykkääkö anoppi kenestä, eikä se tässä ole nyt oleellinenkaan vaan sinun menneisyyden hankaluudet, jotka heijastuu tähän päivään. Koita päästä keskustelemaan jollekkin ammattihenkilölle tai puhu miehellesi. Voi helpottaa sinua todella paljon. Asian pyörittely omassa päässä antaa sille turhan suuren vallan ja et pysty nauttimaan todellisista tämän päivän asioista.
Toivottavasti en masenna sinua entisestään, tämä on hankala juttu ja sielultaan rikkinäisenä saattaa tulkita asioita väärin. Pääpointini siis on: koita sinä rakastaa itseäsi, jos pystyt siihen niin kukaan ei voi sinua enää satuttaa. Minä tiedän, että tehtävä on äärimmäisen vaikea, joudut väkisellä muuttamaan ajatuksia, jotka vanhempasi ovat sinuun lapsena luoneet. Jokainen omaan itseesi kohdistuva loukkaus (joka siis syntyy omassa päässäsi tulkinnassasi) täytyy neutraloida. Ei paljon helpota jos joku käskee olla aikuinen ja jättää "lapsellisuudet".
Huoh, itse taistelen tuota taistelua myös, välillä onnistun ja välillä en ja paha olo valtaa mielen. Mutta pääasiassa kuitenkin olo on jo tosi hyvä, eikä eriarvoisuus satuta
Hyvää joulun aikaa sinulle, helli itseäsi.
mieheltä nyt ei ainakaan ole vinkkiä kysytty, se menettää muutenkin hermonsa kippoihin ja kuppeihin joita kaapit pursuaa.
