Lapsuuden vaatimattomat joulut

Mulla oli aina hyvät joulut,vaikka vanhemmat oli köyhiä. Kuusi haettiin isän kanssa aattona metsästä ja koristeltiin. Oli muutamia koristeita ja vanha,vähän risa kynttilänjalka. Meillä oli vain yksi huone ja keittiö. Vanhempani olivat aluksi työttömiä,sitten jäivät mielenterveysongelmista eläkkeelle. Isä luki aina jouluevankeliumin pöydän päässä ja vasta sitten sai syödä. Joskus ruoat toi lions club,joskus joku uskovainen,joskus he ostivat ne itse. Kinkkua ei koskaan ollut,mutta oli aina laatikoita ja äidin tekemä imelletty perunalaatikko oli niin hyvää,etten sellaista saa enää mistään. Oli rosollia ja lihapulliakin. Kerrankin sai syödä. Sitten sai lahjat. Mulla oli barbi toiveena,sain cindyn. Suklaarasioita ja villapaidan
Meillä oli aina hyvä tunnelma. Vanhemmat olivat absolutisteja. Nyt toivon,että voisin sitä tunnelmaa välittää eteenpäin. Teinini toki saa parempia lahjoja,mutta ei hän kohtuuttomia pyydä.

 

Itsekin muistelen lapsuuden jouluja kaiholla. Vietimme usein maatilajoulua isäni lapsuuden kodissa.
Äitini lähti kun olin vauva - hän ei ollut kuvioissa kuin kerran pari lapsuuteni aikana, vanhempana muodostin itse suhteen äitiini.
Molemmat vanhempani kuolivat päihteisiin minun ollessa nuori aikuinen.

Maalla oli menoa ja meinikiä, laulua musiikkia ja perinteitä! Joka joulu leivottiin mummin kanssa ja tehtiin erilaisia askareita. Käytiin isolla porukalla kirkossa ja haudoilla.
Kuusi käytiin kaatamassa ja se koristeltiin, laitettiin ihan aidot kynttilät minun toiveesta hetkeksi, vaikka sähkökynttilätkin oli.
Mummin ja minun joulusaunan aikana sedät kävivöt vetämässä hankeen joulupukin reestä tulleet jäljet.
Joka joulu pukki just kerkis lähteä kiireellä, ennen kuin kerkesin pihaan.
Syötiin jouluateria ja jaettiin lahjat, sitten alkoi jännät: kossupulloja meni korillinen ja sedät alkoivat painimaan.
Isäni vanhimpana heitteli liian kiihkeitä veljeksiään välillä niskapeppuotteella. Hän kävi avaamassa ulko-oven ja viskasi sedän jos toisenkin läpi porstuan, suoraan hankeen. Joskus heilui aseet - vintin portaikossa oli haulikoita ja kivääreitä pateineen vinot pinot.

Mummi istui tuolissa, kutoi sukkaa ja rukoili lapsiaan olla noitumatta ja riehumatta. Välillä väistellen lentäviä esineitä.

Siitä sitten rauhottuivat ennen pitkää ja siirtyivät autotalliin ryyppäämään lisää.

Ainiin, aatonaattona piilouduin usein autoon että pääsin muistamiskierrokselle mukaan. Setäni ajoi autoa kossupullo jalkojen välissä umpitunnelissa ja minä hihitin kyydissä. Mummini oli ihan hiivatin vihainen kun olin mukana. Setä jakoi kortteja, sukkia, joulukoreja naapureille.

Loppu joululoma meni minulla harrastamalla tarkkuusmmuntaa kunnon kivääreillä ja autoja/erilaisia asioita korjatessa ja hiihtäessän etc,
metsästyskoiria ja naapureiden elikoita hoitaessa.

Cityjouluissa oli aina hyvät jouluruoat, ei tosin niin hyvät kun mummin laittamat.
Joulupukkina toimi joko naapurin viinalta haiseva Manu tai Pena. Tunnistin usein kengistä kuka oli kyseessä. Jossain kohtaa pukki veti parran irti ja alkoi ryypätä isäni ja porukan kanssa.

Rahasta ei ollut pulaa, lahjat olivat kaikki mitä toivoin. Isäni oli työnarkomaani kunnes jäi sairaseläkkeelle selkäleikkauksen jlk. Hän ei ollut enää työkuntoinen, mutta pystyi kuitenkin toimittaa normaalit kotiasiat sun muut. Muutaman kerran oltiin joulukin ulkomailla. Ulkomailla ravattiin muutenkin ahkerasti.

Elin nuoruuteni venäläisessä perheessä poikaystäväni perheessä. Siellä joulut/uudetvuodet olivat ihanan lämpimiä ja rauhallisia. Paljon tuli imettyä oppia venäläiseltä anopiltani. Opin laittamaan ruokaa ja sain hyvän lastenkasvatusmallin.

Vaikka varmaan vaikuttaakin joidenkin mielestä hurjalta niin minulle tämä oli normaalia elämää. Kaikki viikonloppuiset bileet/tappelut olivat arkipäivää minulle. Oli jännittäviä tilanteita. Myöhemmin isäni ryyppäsi jo viikollakin, ja menetti voimiaan. Oli aiemmin todella skrode ja vahva.
Minun oli joskus mentävä hätiin jos isäni jäi alakynteen. Käytin usein kättä pidempää jos en muuten onnistunut suojelemaan isääni. Aika monet siipeilijät pyörivät isäni ympärillä, isälläni oli hyvä eläke ja hän sai perinnönkin. Maksoi joskus jopa ison porukan ulkomaille.

Vieläkin pääsen siihen lapsenomaiseen joulun tunnelmaan (oli paljon hyvääkin) vaikkakin minun perheen joulu on ihan erilainen. Omat lapseni ovat eläneet aina turvassa ja terveessä hyvässä ympäristössä ja harmoniassa.
Olen iloinen, että olen onnistunut tartuttamaan hyvän joulun tunnelman omiin palleroihinkin. Lahjat eivät ole pääasia vaikka niitäkin toki on, mutta se yhdessä tekemisen meininki ja ruoka, musiikki, askartelut sun muut, ovat paaaaljon tärkeämpiä.

t. sori typot, oon kattomassa tytön harkkoi ja täällon vähän näpit jäässä.


Edit:
Lisään vielä, että meillä vaatomattomuus näkyi jälkeenpäin ajateltuna turvallisuuden/rauhallisuuden ja normaaliuden puutteena.

+ Korjaan typoja - sormeni ovat taas lämpimässä.

 

Itsekin muistelen lapsuuden jouluja kaiholla. Vietimme usein maatilajoulua isäni lapsuuden kodissa.
Äitini lähti kun olin vauva niin hän ei ollut kuvioissa kuin kerran pari lapsuuteni aikana, vanhempana muodostin itse suhteen äitiini.
Molemmat vanhempani kuolivat päihteisiin minun ollessa nuori.

Maalla oli menoa ja meinikiä, laulua musiikkia ja perinteitä! Joka joulu leivottiin mummin kanssa ja tehtiin erilaisia askareita. Käytiin isolla porukalla haudoilla.
Kuusi käytiin kaatamassa ja se koristeltiin, laitettiin ihan aidot kynttilät minun toiveesta hetkeksi, vaikka sähkökynttilätkin oli.
Mummin ja minun joulusaunan aikana sedät kävivöt vetämässä hankeen jäljet. Joka jouku pukki just kerkis lähteä kiireellä ennen kuin kerkesin pihaan. Jaettiin lahjat ja syötiin jouluateria, sitten alkoi jännät, kossupulloja meni korillinen ja sedät alkoivat painimaan. Isäni vanhimpana heitteli veljeksiä välillä niskapeppuotteella. Hän kävi avaamassa ulko oven ja viskasi sedän läpi porstuan, suoraan hankeen. Joskus heilui aseet - vintin portaikossa oli haulikoita ja kivääreitä pateineen vinot pinot.

Mummi istui tuolissa, kutoi sukkaa ja rukoili lapsiaan olla noitumatta ja riehumatta. Välillä väistellen lentäviä esineitä.

Siitä sitten rauhottuivat ja siirtyivät autotalliin ryyppäämään lisää.

Ainiin, aaton aattona piilouduin isein autoon että pääsin muistamiskierrokselle mukaan. Setäni ajoi autoa kossupullo jalkojen välissä umpitunnelissa ja minä hihitin kyydissä. Mummini oli ihan hiivatin hihainen kun olin mukana. Setä jakoi kortteja, sukkia, joulukoreja naapureille.

Loppu joululoma meni minulla harrastamalla tarkkuusmmuntaa kunnon kivääreillä ja autoja/erilaisia asioita korjatessa ja hiihtäessänjne. Metsästyskoiria ja naspurin elikoita hoitaessa.

Cityjouluissa oli aina hyvät jouluruoat, ei todin niin hyvät kun mummin laittamat.
Joku naapurin viinalta haiseva Manu tai Pena. Tunnistin usein kengistä kuka oli kyseessä. Jossain kohtaa veti parran irti ja alkoi ryypätä isäni ja porukan kanssa.

Rahasta ei ollut pulaa, lahjat olivat kaikki mitä toivoin. Isäni oli työnarkomaani kunnes jäi sairaseläkkeelle selkäleikkauksen jlk. Ei ollut enää täyskyntoinen, mutta pystyi kuitenkin toimia normaalit kotiasiat aun muut. Muutaman kerran oltiin joulu ulkomailla. Ulkomailla ravattiin muuteniin ahkerasti.

Elin nuoruuteni venäläisessä perheessä poikaystäväni perheessä, siellä joulut/uudetvuodet olivat ihanan lämpimiä ja rauhallisia. Paljon tuli imettyä oppia venäläiseltä anopiltani.

Vaikka varmaan vaikuttaakin joidenkin mielestä hurjalta niin minulle tämä oli normaali. Kaikki jokaviikonloppuiset bileet/tappelut olivat arkipäivöä minulle. Oli jännittäviä tilanteita. Myöhemmin isäni ryyppäsi jo viikollakin, ja menetti voimiaan. Oli aiemmin todella skrode ja vahva.
Minun oli jiskus mentävä hätiin jos isöni jäi alakynteen. Käytin usein kättä pidempää jos en muuten onnistunut suojelemaan isääni. Aika monet siipeilijät pyörivät isäni ympärillä, isälläni oli hyvä eläke ja hän sai perinnönkin. Maksoi joskus jopa ison porukan ulkomaille.

Vieläkin pääsen siihen lapsenomaiseen joulun tunnelmaan vaikka minun perheen joulu on ihan erilainen. Omat lapseni ovat eläneet aina turvassa ja terveessä hyvässä harmoniassa. Olen onnistunut tartuttamaan hyvän joulun tunnelman omiin palleroihinkin. Lahjat eivät ole pääasia vaikka niitäkin toki on, mutta se yhdessätekemisen meininki ja ruoka, musiikki ja askartelut sun muut ovat paaaaljon tärkeämpiä.

Totta. Lahjat ei meillä teinillekeen ole tärkeämpiä,vaikka täytyy myöntää,että olin sairaan onnellinen tänään kun sain teinin toivoman frisbee mysteryboxin. Mä viime toukokuussa laitoin opelle viestiä,että poika menee ekaan koulujen frisbeegolfkisaan. En tiennyt asiasta mitään,mutta annoin vaan rahaa,kiekot ja evästä. Oli kuudes. Se on aina niin reipas,kysyy neuvoja jos ei tajua. Siitähän se lähti ja on jo nyt montaa aikuista parempi. No jalkapallon jätti mutta pelaa vielä toista lajia. Jouluna saunotaan ja paljuillaan,syödään hyvin
Niistä tykkää. Rauhallista yhdessäoloa.

 

En tiedä, että oliko meillä vaatimaton joulu. Kuusi haettiin ennen joulua kesämökin tontilta, tuotiin aatonaattona sisään ja koristeltiin. Koristeet olivat vuodesta toiseen melko lailla samoja. Jonkinlaisia olkikoristeita, erivärisiä palloja, pieniä punaisia muoviomenoita, muutama hopeinen koristenauha ja tähti. Äiti siivosi ja laittoi ruokaa itse. Ruokana oli laatikoita, kinkku, rosollia ja joitakin joulukaloja. Pullaa, pipareita ja joulutorttuja oli, samoin karkkeja, rusinoita, pähkinöitä ja hedelmiä. Aattona käytiin saunassa ja puettiin puhtaat vaatteet päälle. Sitten oli ruokailu enkä minä usein oikein halunnut syödä, koska lahjojen saanti jännitti ja lisäksi en oikein pitänyt jouluruoista. Sitten alkuillasta tuli Joulupukki ja saatiin lahjoja. Karkkia saatiin, samoin vaatteita ja joitain leluja, kirjoja tai vaikka videokasetti. Ei ehkä niin kalliita lahjoja ja yhtä paljon kuin jotkut muut saivat, koska heidän perheessään oli 1-2 lasta, kun taas meillä oli 6.