Kotona taas. Hurja ja rankka kokemus. Sen verran saatiin viikon aikana käsiteltyä asiaa, ettei henkinen kipu ollut niin pahana. Jos tuo olisi tapahtunut päivän tai parin kuluttua ikävistä uutisista, oltais varmaan enemmän riekaleina. Kaksi kertaa ehdittiin käynnistystabletit laittaa ja klo 12 alkoi helvetilliset supistukset, joihin ei auttanu mikään. Klo 19-20 mentiin synnytyshuoneeseen, jossa sain epiduraalin, petidiinia ja ilokaasua ja ne auttoi. 21.30 syntyi pikkuinen. Luulin ensin hirveäksi pa*kahädäksi, onneksi tajusin tulla ajoissa pois pöntöltä, kun ymmärsin mistä kyse. :ashamed: Itse ponnistaminen oli kivutonta ja nopeaa, kiitos epiduraalin.
Tänään lähtöä kun tehtiin, oli pahin paikka, kun kätilö tuli huomauttamaan, että hei, kun viikkoja on yli 22, pitää haudata. Sitten alettiin puhua kuolin- ja syntymätodistuksista yms. Se oli vaikea hetki mulle ja miehelle, ymmärrettiin, ettei tämä sitten pelkkä keskeytys olekaan, vaan ollaan virallisesti saatu kuollut lapsi.