Lapsiveden puuttuminen. :(

lo
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp-:
Alkuperäinen kirjoittaja lo:
Tämä on väärä hetki moralisoida ja aukoa päätään aplle, totta. silti varmasti monilla apn viestejä vuosien varrella seuranneena nousee tiesmitä ajatuksia päähän.

Minä uskon, että jokaisella asialla on joku tarkoitus. Vaikka melkein kaikki ois pahaa, niin jotain hyvää on aina. Joskus sen näkee vasta vuosien päästä joskus heti.

Minä uskon, että viimeinen vuosi kokonaisuudessaan on toiminut aplle hyvänä henkisenä kasvuna. Olkoon se sitten se ainoa hyvä.
Olen huomannut, että moni pitää vanhoja viestejäni hyvänä syynä ilkkua. Mutta juu, olen samaa mieltä siinä, että kyllä vastoinkäymiset kasvattavat. Ja mun tilanteessa myös pehmittävät paljon kärkkäitä mielipiteitäni. Kuten on jo käynyt ennen tätä, muuttuminen alkanut jo aikaisemmin. Mutten usko, että tämä tapahtuu sen takia, en usko moisen tapahtuvan kohtalon takia. Parempi ihminen musta on tullut kyllä ja tuota pidän itsekin hyvänä, että mielipiteet pehmenee. Mutta joo, pehmentämistä on silti paaaljon muidenkin mielipiteissä. Vai mitä mieltä olet niistä, jotka ovat hyvillään siitä, että tämä tapahtuu mulle? Hyvän ihmisen puhetta?
Samanlaisia paskiaisia he ovat kuin sinäkin aikoinaan. Ehkä heillekin siperia opettaa ehkä ei. Se ei silti ole oikein.

Enkä minäkään usko, että tapahtuu mitään siksi, että siitä oppisi. Mutta opitaan, siksi että tapahtuu.
 
Kaikilla ei ole muita kenen kanssa puida, esim miestä ei ehkä aina jaksa kuormittaa, jos silläkin on jo vaikeeta.

Miä mieluummin voisin "neutraalissa" tilassa asiaa spekuloida kuin esim äitini kanssa joka varmasti itksi kuin veisputous tässä tapauksessa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja TuhmaHauva-:
Kaikilla ei ole muita kenen kanssa puida, esim miestä ei ehkä aina jaksa kuormittaa, jos silläkin on jo vaikeeta.

Miä mieluummin voisin "neutraalissa" tilassa asiaa spekuloida kuin esim äitini kanssa joka varmasti itksi kuin veisputous tässä tapauksessa...
Miehellä suuri suru, tuetaan toisiamme ja yhdessä lapsia. Meillä kummallakin erilainen tapa kuitenkin käsitellä surua. Esim. mieheni ei usko, että kykenee näkemään sikiön, minä haluan nähdä ja pitää sylissäkin. En pidä mieheni tapaa mitenkään vääränä.
 
...
Mistä tämä ihmisten ilkeys kumpuaa, aivan kuin useammankin empatiakyky olisi kadoksissa? Siis onko sillä mitään väliä mitä ap:n elämässä on aiemmin tapahtunut, hän on menettämässä lapsen. Minusta on aika ymmärrettävää päätyä keskeytykseen, jos ennuste on vauvalla tuollainen. Voi myös pohtia sitä onko vauvallekaan parasta jatkaa elämää tuollaisissa oloissa..
Ja ap:lle voimia.
 
Essi
Mä olisin kyllä jollain ihan eri palstalla kertomassa näin järkyttävistä ja henkilökohtaisista asioista... Jos täällä saa paskaa jos melkein jo siitä, mitä ruokaa tekee, niin miten tämä ketju välttyisi paskalta. Ja mä en kyllä jaksaisi ap:na tuollaisessa tilanteessa lukea täältä tällaista surun keskellä ja pysyä noin asiallisena ja "analyyttisena"...huoh.
 
klik
Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa ja voin vakuuttaa, että harvalla ystävällä oli halua tai kykyä keskustella asiasta kanssani. Lähinnä kertoivat, mitä itse tekisivät ja vetäytyivät.Itsellä oli valtava tarve puhua ja jakaa ajatuksia. Me päädyttiin toisenlaiseen ratkaisuun ja jatkettiin raskautta loppuun asti.
 
Huh, että tunneäly on kadoksissa... Mä ainakin ymmärrän aivan täysin sen, että täällä asiasta keskustelee. Miten joku voi arvostella toisen ihmisen tapaa käsitellä surua?! Jokainen on oma yksilönsä ja hoitaa surutyön omalla tavallaan. Miksi sitä ei sallita?!!!
En pysty edes kuvittelemaan ap:n tilannetta, mutta luulen, että itsekin tänne kirjoittaisin enemmän, kuin irl ystäville puhuisin.

Vielä kerran ap, oikein suuri :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja TuhmaHauva-:
Mä en tiedä että pystyisinkö edes itse keskustelemaan ystäväni kanssa tuollaisesta, siis jos ystävälle kävisi noin. Itkisin eikä minusta ehkä suurta tukea olisi, joten ymmärrän että palstalla helppo käsitellä asiaa...
Mie itkien kävelin Naistenklinikan käytävää, kun odotin perinnöllisyyslääkärille pääsyä synkän ultraäänitutkimuksen jälkeen. Siskoni odotti siinä ekassa odotustilassa ja kysyi, miten meni. Sain hädin tuskin sanottua, ettei paljoa toivoa annettu ja sitten tuli itku taas. Ei todellakaan helppoa puhua kasvokkain asiasta. Autossa kun sain tuijottaa vain eteenpäin siskoni ajaessa, sain jotain sanottua. Kotona oli vaikea olla positiivisena, kun lapset tulivat ovelle huutaen äitiä. Jee, äiti tuli kotiin. Äiti, sie olit aika kauan Helsingissä. Äiti hei, olit Helsingissä kattomassa, että vauva voi hyvin.

Ja siinä vaiheessa, kun 3v kattoo mahaa ja sanoo jotain siitä, mitä vauva tulee sanomaan kun syntyy tai kun isommat miettii, että...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp-:
Alkuperäinen kirjoittaja TuhmaHauva-:
Mä en tiedä että pystyisinkö edes itse keskustelemaan ystäväni kanssa tuollaisesta, siis jos ystävälle kävisi noin. Itkisin eikä minusta ehkä suurta tukea olisi, joten ymmärrän että palstalla helppo käsitellä asiaa...
Mie itkien kävelin Naistenklinikan käytävää, kun odotin perinnöllisyyslääkärille pääsyä synkän ultraäänitutkimuksen jälkeen. Siskoni odotti siinä ekassa odotustilassa ja kysyi, miten meni. Sain hädin tuskin sanottua, ettei paljoa toivoa annettu ja sitten tuli itku taas. Ei todellakaan helppoa puhua kasvokkain asiasta. Autossa kun sain tuijottaa vain eteenpäin siskoni ajaessa, sain jotain sanottua. Kotona oli vaikea olla positiivisena, kun lapset tulivat ovelle huutaen äitiä. Jee, äiti tuli kotiin. Äiti, sie olit aika kauan Helsingissä. Äiti hei, olit Helsingissä kattomassa, että vauva voi hyvin.

Ja siinä vaiheessa, kun 3v kattoo mahaa ja sanoo jotain siitä, mitä vauva tulee sanomaan kun syntyy tai kun isommat miettii, että...
:hug: paljon voimia nyt
 
joku
kannattaa vielä koittaa saaja sitä miestä miettimään että katsois vauvaa. Sitä kun ei voi jälkikäteen tehdä. Meillä mies näki vauvan aikaisemmin kun minä ja me hyvästeltiin pieni kahteen kertaa. Vauvaa kun ei voi ruumiinavauksen jälkeen enään katsoa.
Miten sä pääsit jo sinne perinnöllisyyslääkärille samantien? Mulle ei edes annettu aikaa sellaiselle vaikka on 3 keskemenoa joista viimeisin oli 21+6 viikoilla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja joku:
kannattaa vielä koittaa saaja sitä miestä miettimään että katsois vauvaa. Sitä kun ei voi jälkikäteen tehdä. Meillä mies näki vauvan aikaisemmin kun minä ja me hyvästeltiin pieni kahteen kertaa. Vauvaa kun ei voi ruumiinavauksen jälkeen enään katsoa.
Miten sä pääsit jo sinne perinnöllisyyslääkärille samantien? Mulle ei edes annettu aikaa sellaiselle vaikka on 3 keskemenoa joista viimeisin oli 21+6 viikoilla.
Rakenneultrassa kätilö ensin totesi, että munuaisissa jotain häikkää. Ei maininnut mitään lapsiveden puutteesta, en edes tiedä, huomasiko. Ihana kätilö muuten. =) Kutsui lääkärin paikalle, joka huomasi, ettei vettä ole yhtään ja laittoi lähetteen Naistenklinikalle Helsinkiin. Päivän kuluttua tuli soitto Helsingistä, että sinne klo 14. Sekin oli onnea, että päästiin tuollaisella ajalla sinne. Hyvin varattuja aikoja siellä. Nyt varaudutaan siihen, että huomenna palaverin jälkeen tulee soitto, että sinne keskeytykseen.
 
vieras
Olen tosi pahoillani tilanteestasi, mutta ihan tosi itse tänne asioistasi kirjoitat, joten ehkä sitten on turha siitä valittaa. Tiedän ihmiset in ilkeitä ja pahansuopia, mutta sellainen tämä maailma on, puretaan omaa pahaa oloa muihin...
 
eräs joka on pahoillaan
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp-:
Alkuperäinen kirjoittaja eräs joka on pahoillaan:
Tämä on varmaan aika kaukaa haettua, mutta mieleeni pälkähti, että eikö sikiölle voisi tehdä jotain korjausleikkausta siellä kohdussa ollessa?
Kysyin kyllä tästä, mutta ei voi hoitaa. Maksaisin maltaita, jos voisi.
Näin vähän arvelinkin. Tosi harmillista. Paljon voimia sinulle ja koko perheellesi! Olette mielessä.
 

Yhteistyössä