Jotenkin kummasti se mieli muuttuu, vaikka kolmen lapsen jälkeen olin varma ettei vauvakuume voi koskaan loppua. Äidiltänikin tätä kysyin, hän vastasi silloin että "se vain loppuu" mutta en silloin uskonut.
Neljättä odottaessa tuli selväksi, että tämä homma on jo nähty ja tarpeeksi monta kertaa samat pelot käyty läpi, ei kiitos enempää. Kroppakaan ei enää kestäisi, kaikennäköistä kremppaa on raskauksista jäänyt. Varattiin jo raskausaikana miehelle vasektomia, toki toteutukseen pääsi vasta 1,5v myöhemmin. Laitoksella hormonihuuruissa hetkellisesti vielä mietin viidettä, mutta sekin ajatus katosi yhtä nopeasti kuin tulikin. Ehkä tämä ajatus neljännestä jäi kummittelemaan, koska mies aikoinaan antoi sille luvan sanoen "jos se kolmas niin sitten neljäskin". Siitä ei päässyt yli koska oltiin jo asennoiduttu neljään jo kolmatta odottaessa.
Tekemistä on riittänyt ja kaivataan jo muutakin touhua kuin päättymättömiä päiviä, yövalvomista ja vauvan huolehtimista. Nuorin on kohta jo 2v joten vuosi-pari vielä "taaperoarkea". Neljäs ei mene siinä missä kolmekin (vaikka näin minulle sanottiin) mutta silti ei kaduta, muuten varmasti olisin miettinyt lopun elämää olisko pitänyt. Silti kyseessä on suuri päätös johon ei kannata heittäytyä vain kokeillakseen. Mielessä oli jo silloin MML:n pääjohtajan? Kallandin sanat: lapsiluku on silloin hyvä kun tuntuu, että vielä yksi mahtuisi. Silloin arjen voimavarat riittävät nykyisten lasten hoitamiseen. Otettiin tietoinen riski mutta täytyy myöntää, että monesti ollaan oltu voimavarojen äärirajoilla. Mies kun on vielä yrittäjä, vanhin lapsista vammainen ja kotoa löytyy vielä koirakin niin täytyy sanoa että kuluttavia nämä ruuhkavuodet vanhemmille on, "omaa aikaa" ei ole eikä kumpikaan meistä harrasta mitään missä lapset ei olisi mukana.
Arjen hankaluuksista mainitakseni auton hankinnan, lomamatkojen, kylpylöiden ym. pakettitarjoukset, hotellihuoneet, asuntoautot... vaatii paljon kekseliäisyyttä. Ruokaa saa kantaa kaupasta paljon. Hoitoapua saadaan minimaalisesti entiseen verrattuna. Isovanhemmat ottavat isompia lapsia joten meille jää aina nämä pienimmät, ei siis poikkea normaalista arjesta. Ulkopuoliselle hoitajalle ei voi yhtäkkiä sysätä neljää lasta. Ennen sentään sai vähän taukoa ja kahdenkeskistä aikaa kun lapsia oli vähemmän. Siinä vaiheessa, kun naapurin kahden lapsen vanhemmat ovat rentoutuneet ja katsoneet telkkaria jo pari tuntia, on meillä viimeinenkin nukkumassa ja minä vasta lähdössä koiran kanssa lenkille, mies huhkii puoleen yöhön kotitoimistossa.
Toivottavasti en kuulosta katkeralta vaan realistiselta.
Meidän elämä on kuluttavaa, mutta myös täyttä ja antoisaa, en vaihtaisi. <3