Voiko asiaa oikeasti ajatella noin? Entä jos tuleekin yllätysraskaus? Vai onko se sitten asia ihan erikseen?Kyllä sen tuntee kun sydän on täynnä.
Ei ole enää kolosta mitä uudella lasella täyttää.
Samaa mieltä. Me vielä neljännen jälkeen halusimme lisää, mutta nyt nämä on tässä, se on jotenkin niin varma tunne ja se tuli ihan itsestään, ilman mitään miettimistä tai taloudelliisia laskelmia (niiden perusteella meillä olisi varmaan vaan kaksi lasta, mutta hyvin tässä ollaan näinkin pitkälle pärjätty )Alkuperäinen kirjoittaja KiviäkinKiinnostaa;24464066:Sen vain tietää. Ja siihen ei tarvita edes ns. järkisyitä (taloudellinen tilanne, elämäntilanne ymv.)
Mä nautin kun ei tarvitse elää vauva-arkea ja lapset ovat jo enempi vähempi omatoimisia (ikätasonsa mukaisesti).
Me voidaan.Voiko asiaa oikeasti ajatella noin? Entä jos tuleekin yllätysraskaus? Vai onko se sitten asia ihan erikseen?
Kamalaa kuulla miten joku äiti kritisoi itseään. Täydellisä me äidit ei olla, eikä kukaan äiti voi sanoa olevansa parempi kun toinen. Älä huoli, en minkään joka päivä osaa kasvattaa meidän kolmevuotiasta rämäpäätä ja joskus kompastun omiin jalkoihini ja huomaan olevani todella saapas, mutta ehkä tarkoitus ei olekaan kasvattaa vain lasta vaan myös sinua vanhempana. Älä anna periksi!Alkuperäinen kirjoittaja tyytymätön itseensä;24464107:Meillä jää yhdeksi, kun tajusin ettei minusta tule täydellistä äiti enkä osaa kasvattaa tuota ainokaistakaan... koirien kanssa onnistun paremmin!
Meillä oli juurikin näin kolmosen kohdalla. Eli toiveissa niinkun oli, mutta toisaalta elämä oli jo aika helppo kahden hiukan isomman kanssa.... Silloin munkin 60+ työkaveri sanoi, että hekin suunnitteli kolmatta, mutta eivät sitten tehneet. Ja kaduttaa. Hän vielä totesi, että jos lapsen olisi saanut, niin se ei takuulla olisi kaduttanut, vaikka kuinka vaikeeta olisi ollut, mutta se että ei edes sit yrittänyt....Kun me mietittiin neljättä, törmäsin niiiin moneen vanhempaan naiseen (40+) jotka sanoivat että katuvat sitä ettei tullut tehtyä sitä yhtä vielä. Olivat sitä suunnitelleet mutta sitten päättäneetkin ettei sittenkään.
Silloin totesin miehelle, että kun mun ajatuksissa on se yksi vielä niin sen haluaisin. En halua olla sitten vanhempana katkera kun ei sitä lasta tullutkaan jolle oli kolo valmiina.
Tunne pohjalla mentiin ja onnellisia ollaan meidän nelikosta.
Matkin ympäriinsä. Mullakaan ei ole lapsiluku täynnä. Pitäisi vaan ensin hoitaa asiat kuntoon ja löytää mies. Sit tuleekin jo ikä vastaan. Joten vastaan, että tääkin riittää.Mä kuvittelin tietäväni, haaveilin aina kahdesta lapsesta ja ne kaksi upeaa poikaa meille siunaantuikin. Mutta jo kuopuksen vauva-aikaa haaveilin kolmannesta ja samalla tiellä ollaan vielä viiden vuoden jälkeenkin. Toivottavasti haaveemme toteutuu
Kaupallinen yhteistyö: Storytel