Lapsilla ON oikeus isään prkl

[QUOTE="vieras";27917558]ja tasavertasia pitäs olla. Siinä missä äiti osaa hoitaa niin myös isä. Se vaan haluaako isä vastuuta vai irti sanoo itsensä ero tilanteessa.[/QUOTE]

Miks aina ajatellaan että Isällä on oikeus irtisanoa suhde lapsiinsa, sitä ei pidetä paheksuttavana.. Jos Äiti haluaa irtisanoa suhteen lapsiinsa, häntä pidetään psyykkisesti sairaana! Siinähän sitä tasa-arvoa on kerrakseen!

 

Kaikki vaan jauhaa mikä on äidin tai isän oikeus ja velvollisuus...
Miksi kukaan ei mieti, mikä on lapsen oikeus ja mikä on parasta lapselle?

 

Miks aina ajatellaan että Isällä on oikeus irtisanoa suhde lapsiinsa, sitä ei pidetä paheksuttavana.. Jos Äiti haluaa irtisanoa suhteen lapsiinsa, häntä pidetään psyykkisesti sairaana! Siinähän sitä tasa-arvoa on kerrakseen!

No ei mun mielestä kummallakaan vanhemmista ole oikeutta irtisanoa suhdetta lapsiinsa! Kuka niin ajattelee? Ja kuka sitä ei muka paheksu?

On teillä kyllä ihmekäsityksiä miehistä ja naisista. Onnekseni minä olen löytänyt ympärilleni ihmisiä, jotka ei elele 50-luvulla vaan ihan tässä päivässä... Ja nainen ja mieskin löytyvät ihan samalta planeetalta.

 

[QUOTE="vieras";27917668]No ei mun mielestä kummallakaan vanhemmista ole oikeutta irtisanoa suhdetta lapsiinsa! Kuka niin ajattelee? Ja kuka sitä ei muka paheksu?

On teillä kyllä ihmekäsityksiä miehistä ja naisista. Onnekseni minä olen löytänyt ympärilleni ihmisiä, jotka ei elele 50-luvulla vaan ihan tässä päivässä... Ja nainen ja mieskin löytyvät ihan samalta planeetalta.[/QUOTE]

Sellasen käsityksen saa kun tätä palstaa selailoopi..

 

[QUOTE="vieras";27917567]Pelkkä munasoluko se on sulla siellä kasvanut ihmiseksi? Kandee varmaan ilmoittaa johonkin, kun olet tollanen lääketieteellinen ihme!

Toivottavasti et noita äärityperiä ajatuksia viljele jälkikasvullesi. Lapsen parasta on, jos hänellä on sekä äiti, että isä. Varsinkin jos äidillä on noin kieroutuneet mielipiteet.[/QUOTE]



Jos puhutaan vielä vertauskuvilla, niin mies on vain suti, nainen on taiteilija joka valmistaa maalauksen käyttäen siihen aikaansa ja vaivaansa.

Nykyään ei muuten tarvita edes sutia, maalin voi roiskia suoraan kankaalle jos haluaa.

 

Jos puhutaan vielä vertauskuvilla, niin mies on vain suti, nainen on taiteilija joka valmistaa maalauksen käyttäen siihen aikaansa ja vaivaansa.

Nykyään ei muuten tarvita edes sutia, maalin voi roiskia suoraan kankaalle jos haluaa.

Monesti kyllä yksinhuoltajien joukosta erottaa niitä Miina Äkkijyrkkiä, että siinä mielessä olet oikeassa...

Ja meillä kyllä mies käytti yhtä paljon aikaa meidän lapsen odotukseen kuin minäkin. Vaikka fyysisesti minä koin kärsimykset, niin henkisesti mies sai kyllä oman osuutensa.

 

musta tuntuu että helvetin monet äidit tykkää tehdä asiat hankaliksi isälle, esim oma rakas exäni yritti järjestää lasten hoitovuorot sillain että aina alkaa joko yövuoron jälkeen tai lomani keskellä ja mikään muu ei hänelle sopinut..
enkä todellakaan ole ainut isä kuka kertoillut samanlaisia asioita

Surullista. Olen vain itse seurannut läheltä miten lapset jätettiin täysin 'tyhjän päälle' eron tullessa, ei isä halua heitä nähdä vain silloin tällöin kun joku muu niitä sitten kasvattaa... Eli ellei lasten äiti tuonut lapsia ovesta sisään ja ollut lasten kanssa isän luona, ei isä halunnut lapsia lainkaan nähdä. Isän asuessa vielä äidin kanssa, lasten hoito oli täysin äidin vastuulla, isällä oli työ (niin oli muuten äidilläkin) ja harrastukset. Äiti voi harrastaa, jos hankki lapselle hoitajan.

Isä löysi uuden naisen, jolla on myös lapsi. He olivat menossa lomamatkalle kaikki yhdessä, molempien lapset. Reitti kulki 20 km päästä lasten äidin kotoa. Mies ei voinut hakea lapsia kotoaan ja äiti (pph) taas ei voinut kesken työpäivän lähteä lapsia viemään matkan varrelle. Eli lapset eivät päässeet luvatulle lomamatkalle sitten mukaan lainkaan.

Esimerkkejä olisi vaikka kuinka. Ja arvaa, kenen noissa tilanteissa kerrotaan olevan se hankala osapuoli? Olen muuten sukua isälle, enkä liiemmin pidä äidistä ihmisenä mutta kyllä tuo isän käytös on vaan hanurista!

 

[QUOTE="vieras";27917847]Surullista. Olen vain itse seurannut läheltä miten lapset jätettiin täysin 'tyhjän päälle' eron tullessa, ei isä halua heitä nähdä vain silloin tällöin kun joku muu niitä sitten kasvattaa... Eli ellei lasten äiti tuonut lapsia ovesta sisään ja ollut lasten kanssa isän luona, ei isä halunnut lapsia lainkaan nähdä. Isän asuessa vielä äidin kanssa, lasten hoito oli täysin äidin vastuulla, isällä oli työ (niin oli muuten äidilläkin) ja harrastukset. Äiti voi harrastaa, jos hankki lapselle hoitajan.

Isä löysi uuden naisen, jolla on myös lapsi. He olivat menossa lomamatkalle kaikki yhdessä, molempien lapset. Reitti kulki 20 km päästä lasten äidin kotoa. Mies ei voinut hakea lapsia kotoaan ja äiti (pph) taas ei voinut kesken työpäivän lähteä lapsia viemään matkan varrelle. Eli lapset eivät päässeet luvatulle lomamatkalle sitten mukaan lainkaan.

Esimerkkejä olisi vaikka kuinka. Ja arvaa, kenen noissa tilanteissa kerrotaan olevan se hankala osapuoli? Olen muuten sukua isälle, enkä liiemmin pidä äidistä ihmisenä mutta kyllä tuo isän käytös on vaan hanurista![/QUOTE]

Ja kerrotko vielä, että miksi, OI MIKSI ne naiset on tehneet aina vaan lisää lapsia tuollaisille miehille??????

Mun mielestä saavat katsoa peiliin. Typerykset.

 

Juu kyllä ole tyhmä en kiellä. En tahallani yleistä olen tässä ketjussa sanonut että aina se äiti ei ole paras valinta.. Ja mitä tohon exään tulee, niin tolla palkan alennuksella hän sai mm ilmaisen oikeusavun, voisi kertoa paljon asioita muttei ne kaikille kuuulu kuvastaa varmaan exää sekin että hänen äitinsä valitssi minut eron jälkeen ;-)

 

Jos mies tekisi inhimillisempiä työvuoroja(03-19 tai 16-06) eikä olisi niin viinanhimonsa vietävissä, niin mikä ettei hänkin voisi olla lapsille lähi. Uskon vahvasti, että asuminen minun kanssani on lasten paras. Teen kyllä kaikkeni, että lapset tapaisivat isäänsä mahdollisimman paljon.

 

[QUOTE="vieras";27917708]Monesti kyllä yksinhuoltajien joukosta erottaa niitä Miina Äkkijyrkkiä, että siinä mielessä olet oikeassa...

Ja meillä kyllä mies käytti yhtä paljon aikaa meidän lapsen odotukseen kuin minäkin. Vaikka fyysisesti minä koin kärsimykset, niin henkisesti mies sai kyllä oman osuutensa.[/QUOTE]

Maailma on täynnä lapsia jotka ei edes tiedä isäänsä. Siitä voi jo päätellä kuka niitä lapsia tekee, mies vai nainen.
Jos naisella on päätösvalta lisääntymisestä (eli että synnyttääkö vai eikö), niin tottakai päätösvalta on myös lisääntymisen tuloksesta.

Ei tartte olla mikään einstein, että tämän ymmärtää.

 

Maailma on täynnä lapsia jotka ei edes tiedä isäänsä. Siitä voi jo päätellä kuka niitä lapsia tekee, mies vai nainen.
Jos naisella on päätösvalta lisääntymisestä (eli että synnyttääkö vai eikö), niin tottakai päätösvalta on myös lisääntymisen tuloksesta.

Ei tartte olla mikään einstein, että tämän ymmärtää.

Maailmassa on myös paljon isiä, jotka ei tiedä lapsistaan, vaikka haluaisivatkin. Niin monta umpikieroa naista täältä löytyy. Lapset laitetaan alkuun yhdessä, vain typerät naiset "omivat" senkin homman. Sellaiset naiset, joita ei kiinnosta paskan vertaa se lapsen paras, ainoastaan omansa. Enkä luokittelis sellaisia mitenkään hyväksi äidiksi.

 

Itse en voi kuin toivoa, että jos ero joskus omalle kohdalle osuu, niin huoltajuusasiat kyetään hoitamaan asiallisesti ja aikuismaisesti! Vaikeaahan se voi olla, jos ero on kovin riitaisa tai siihen liittyisi esim. kolmansia osapuolia, milloin "kostaminen" saattaisi nousta (tahattomasti) lasten edun edelle. Siinä vaiheessa kun järki ei välttämättä aina ole pelissä mukana täysillä... Toivonkin, ettei ero koskaan omalle kohdalle osu, vaan saamme elää aina yhtenä perheenä.

Oma mieheni on aivan loistava isä ja välillä jopa tuntuu, että hän on meistä se "parempi vanhempi". Kamalalta ja sydäntä raastavalta tuntuu miettiä, että joutuisin joskus olemaan viikonkin erossa lapsistani (lasten iästä riippuen tietenkin). Suoraan sanottuna, en edes kykene asiaa kuvittelemaan! Mielestäni kuitenkin myös isällä on oikeus tavata lapsiaan yhtälailla (unohdetaan nyt suosiolla mahdolliset alkoholiongelmat ym, koska suurimmalla osalla ero-iseistä ei niitä ole). Aiemmin olen aina ollut sitä mieltä, että äidillä jotenkin on isompi oikeus lapsiin, koska hän ne synnyttää ym.. Vasta kun olen nähnyt, millainen suhde lapsella todella voi isäänsä olla, olen ymmärtänyt, ettei kumpikaan vanhempi ole tässä asiassa etusijalla.

 

Näinhän se periaatteessa pitäisi olla oikeus lapsella isään. Oman lapseni isä ja hänen vanhempansa asuvat noin puolen kilometrin päässä lapsesta. Lapsi on jo teini-ikäinen eikä lapsen isä ole koskaan kertonut edes vanhemmilleen että hänellä on lapsi.

 

[QUOTE="vieras";27918177]Maailmassa on myös paljon isiä, jotka ei tiedä lapsistaan, vaikka haluaisivatkin. Niin monta umpikieroa naista täältä löytyy. Lapset laitetaan alkuun yhdessä, vain typerät naiset "omivat" senkin homman. Sellaiset naiset, joita ei kiinnosta paskan vertaa se lapsen paras, ainoastaan omansa. Enkä luokittelis sellaisia mitenkään hyväksi äidiksi.[/QUOTE]

Tervemenoa lähi-itään tai jonnekin vinkuintiaan, jos haluat että miehes omistaa sun lapset, ja sinä olet vain kone.

Heippa hei! :wave:

 

Mua taas surettaa sukulaislapsi, jonka äiti päätti repäistä juuriltaan ja viedä monen sadan kilometrin päähän isästään ja muusta suvusta. Lapsi ei koskaan ehdi nähdä isäänsä ja sukulaisiaan tarpeeksi, ei kolme päivää kuussa ole tarpeeksi. Se on niin sydäntä riipaisevaa nähdä se lapsen suru hyvästellessä. :'(

Tässä tapauksessa olen tosin sitä mieltä, että isästä tuli parempi isä eron myötä; nyt hän saa rauhassa hoitaa lastaan kuten parhaaksi näkee ja joutuu olemaan vastuussa. Itse epäilin hänen kykyään olla isä, mutta nykyisen menon nähtyäni olen ehdottomasti sitä mieltä, että isänä hän on erinomainen, ennemmin kyseenalaistaisin sellaisen äidin joka omaa itsekkyyttään tuottaa lapselleen ikävää ja surua joka kuukausi.

 

Juu oikeuksia on monenlaisia mutta kyllä mää kovasti ihmettelisin jos mun isä tulis nyt 38 vuoden jälkeen minusta oikeuksia vaatimaan. En kelvannut hälle silloin niin se oikeusjuna meni jo.

 

Tervemenoa lähi-itään tai jonnekin vinkuintiaan, jos haluat että miehes omistaa sun lapset, ja sinä olet vain kone.

Heippa hei! :wave:

Minua kyllä säälittää sunlaiset ihmiset. Tiesitkö, että kukaan ei omista lapsiaan? Vaikka on vastuullinen heistä, kunnes he ovat täysi-ikäisiä, niin ei heihin mitään omistussuhteita ole. He ovat ihmisiä, yksilöitä, eikä ihmisiä voi omistaa.

Mutta huomaa kyllä, että sulla ei ole kokemusta hyvistä miehistä. Kukapa hyvä mies tuollaista muijaa edes jaksais katsoa.

 

En ole superäiti, en edes hyvä. Mutta rakastan lapsiani ja teen parhaani. Kun käyn läpi raskauden, synnytyksen, vauva-ajan jne en todellakaan luovuta sen jälkeen. en edes isälle joka on parempi vanhempi kuin mä.

 

En ole superäiti, en edes hyvä. Mutta rakastan lapsiani ja teen parhaani. Kun käyn läpi raskauden, synnytyksen, vauva-ajan jne en todellakaan luovuta sen jälkeen. en edes isälle joka on parempi vanhempi kuin mä.

Eli asetat oman etusi lasten edun edelle. En voi käsittää tuollaista itsekkyyttä, en vaan voi.

 

[QUOTE="vieras";27917864]Ja kerrotko vielä, että miksi, OI MIKSI ne naiset on tehneet aina vaan lisää lapsia tuollaisille miehille??????

Mun mielestä saavat katsoa peiliin. Typerykset.[/QUOTE]

Ne naiset?? Siis se hänen vaimonsa, joka sai kaksi lasta tuon miehen kanssa (ok, jäi sanomatta, että nämä tenavat ovat kaksoset). Tiesikö hän, että näin tulee olemaan? En tiedä. Odotusaikana mies ainakin SANOI kovasti lapsia haluavansa. Vaikuttiko se sitten, että lapset olivat väärää (?) sukupuolta, en tiedä. Humalapäissään lipsautti, että olisi halunnut ainakin toisen olevan toista sukupuolta.

Uuden akan lapsi on sen edellisestä liitosta. Luojan kiitos yrityksistä huolimatta ei ole lisää siunaantunut...

Mutta että siis on naisen vika, että mies ei jälkikasvustaan huolehdi??? Really?

 

ja nämä "vanhemmat" sitten tehtailevat lapsia, joita ei kumpikaan oikeasi viitsi/jaksa kasvattaa...

 

Kuvittelenko vain vai onko tämä naisten syyllistäminen miestensä huonoudesta lisääntynyt viime aikoina reippaasti? Tämä ajattelutapa, jossa nainen voi katsella peiliin siinä vaiheessa, kun parisuhde on muuttunut painajaiseksi tai jollakin muulla tapaa heikoksi ja nainen on jäänyt yksin kantamaan vastuuta yhdessä hankituista lapsista. Että syyttäkää vain itseänne, kyllä ne merkit ovat olleet näkyvissä mutta olette kieltäytyneet näkemästä niitä. Näinkö tosiaan aina? :| Tai useimmissa tapauksissa?

Ei mene minun oikeustajuuni. Miten huonosti kohdeltu puoliso on tilanteeseen suurempi syypää kuin huonosti kohteleva puoliso?

 

Ehkä miesten hoitotavat ei ole kaikin osin samanlaisia kuin keskiverto palstamamman. (ja vain yksi oikea tapahan hyväksytään).

Mitkä hoitotavat? Jos isä ei ole tikkua ristiin laittanut ikinä lasten hoidon suhteen, niin miten hän silloin osaa hoitaa lasta. Ei osaa laittaa ruokaa, ei osaa antaa lääkkeitä tai ei ymmärrä niiden antamisen tärkeyttä, ei ymmärrä aikataulujen ja rutiinien tärkeyttä (lapselle tulee ihan oikeasti nälkä, jos ei saa ruokaa puoleen päivään) jne. Kyse ei ole erilaisista hoitotavoista, vaan täydellisestä hoitamattomuudesta eli toisin sanoen heitteille jätöstä.

 

Kuvittelenko vain vai onko tämä naisten syyllistäminen miestensä huonoudesta lisääntynyt viime aikoina reippaasti? Tämä ajattelutapa, jossa nainen voi katsella peiliin siinä vaiheessa, kun parisuhde on muuttunut painajaiseksi tai jollakin muulla tapaa heikoksi ja nainen on jäänyt yksin kantamaan vastuuta yhdessä hankituista lapsista. Että syyttäkää vain itseänne, kyllä ne merkit ovat olleet näkyvissä mutta olette kieltäytyneet näkemästä niitä. Näinkö tosiaan aina? :| Tai useimmissa tapauksissa?

Ei mene minun oikeustajuuni. Miten huonosti kohdeltu puoliso on tilanteeseen suurempi syypää kuin huonosti kohteleva puoliso?

Samaa olen ihmetellyt minäkin. Aivan käsittämätön ajattelutapa.