millä pakotat sen isän osallistumaan? tai vaihtoehtoisesti äidin?
jos ei halua, ei kiinnosta niin sille ei itkut auta, ei edes lapsen.
mun exä sellainen oli, oli jo silloin kun kituutin yhdessä sen kanssa. enhän tiennyt ennen kun rupesin lapsta odottaan, että sillä sekoo kuuppa kun tulen raskaaksi. en ole tossu, en äänyt katseleen. lastaan se ei halunnut nähdä, kuulemma kantaa metsään jos tuon lähellekkään. tätä jatkui kauan, teki salaa isyystestin yms. sitten kun lapsi rupes oleen 6v alkoi kiinnostamaan, tapasi harvoin. nyt kun lapsi on jo tokalla luokalla kiinnostaa lapsenkanssa touhuilu, eihän se enää ole hankala. harmi lapselle, mutta saapa se nyt nähdä biologista isäänsä kerran kuussa tai joskus harvemmin, ei se innostus sentään sen suuremmaksi ole kasvanut
mä en enää asiasta stressaa, lapsen puolesta harmittaa, ei ole helppoa niellä ajatusta että isää ei innosta. en ole niin sanonut, mutta kyllähän sen tajuaa lapsikin.
onneksi hyvä isyys ei tarvitse biologiaa, olen onnekas kun sain hyvän miehen vielä esikoisen vauva aikana. tai hän oli nippanappa vuoden. tämä mies ei lapsiaan hylkäisi, aikanaan kun meillä ei vielä omia yhteisiä ollutkaan hän sanoi, että jos jostainsyystä ero tulisi hän toivoisi saavansa tavata lastani sen jälkeenkin.