Lapsi tarvitsee muutakin kuin ruokaa ja rakkautta. Pienillä tuloilla lapsi jää oleellisista asioista paitsi ja kärsii

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Tomi"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ellei ole rahaa 'tarpeeksi' pitää ottaa mielikuvitus käyttöön.

Minä olen sen verran jäärä, että en suostu ostamaan turhakkeita turhakkeiden perään, jatkuvasti uutta tai pistämään eurojani jonoon vain siksi että pitää olla niinkuin muutkin.

Minä opetan, että näin meillä ja noin muualla. Ei meillä kai 'tarpeeksi' ole koskaan ollut, mutta ei ole tarvinnut muualtakaan ruinata.
Koetan kasvattaa hyväksymään erilaisuuden ja ymmärtämään rahan ja materian todellisen arvon.
Ja näin tekivät myös omat vanhempani, kyllähän se otti kuuppaan, kun ei niitä leviksiä saanut kun 'kaikilla' kerta oli, mutta niin vain kävi, että samalla viivalla seisotaan nyt aikuisuudessa niitten kanssa, jotka 'saivat' ne levikset, saivat ne maksetut ratsastustunnit, saivat ne pelikoneet ja cd soittimet.
Meillä panostettiin ennemmin koulutukseen ja soittotunteihin, kuin ulkoiseen kuoreen ja omistamiseen. Siihen maailmanaikaan saattoi tosin harrastaa useita liikuntalajeja ilman sen kummempia maksuja ja vanhempien mieletöntä kökkäpanosta.

ei, lapseni ei saa kosketusnäyttöpuhelinta ennekuin se parinkympin samsung alkaa pysyä tallessa, ladattuna ja toimintavalmiina tai ehjänä. Ei ennenkuin lapsi näyttää, että hän osaa huolehtia. Jos lapsi tahtoo jotain mitä itse pidän kovin turhana, hän säästäköön siihen, ei tässä huushollissa tipu tavarat hyppysiin tuosta vaan.
Ei vaikka kuinka vinguttais että kun kaikilla muilla on. Eikä vaikka tulis paha mieli, jos joku tollikka sen vuoksi ilkkuu.
 
Te jotka teette niitä lapsia pienillä tuloilla ja ajattelette rakkauden vaan riittävän, ette todelakaan tajua miltä tuntuu olla koyhän perheen lapsi.
Se, kun housut menevät rikki ja tietää, että uusia ei saa. Se, kun hartaasti säästät pennosia ja niillä on ostettava itselleen pyörä jos sellaista haluaa. Se stressin ilmapiiri mikä on kotona, kun ei raht riitä ruokaan. Se jättää ihmiseen jälkensä.
Olen ihminen joka voi ostaa kaupasta mitä haluaa, mutta vieläkin jugurtti hyllyn kohdalla muistelen kuinka en tälläistä herkkua koskaan lapsena saanut. Jos minun pitää ostaa esimerkiksi pesukone niin saatan itkeä monta päivää menetettyä rahaa vaikka on minulla siihen varaa. Isommat laskut aiheuttavat hengenahdistusta ja surua vaikka on minulla niihin varaa. Ja koskaan en pyytänyt äidiltäni mitään koska en halunnut hänelle pahaa mieltä. Kuljin sitten risaisissa rintaliiveissä ja reikäisissä alusvaatteissa. Päällisvaatteita koitin lainailla kavereilta.
Minulle koyhä lapsuus on jättänyt henkiset traumat. En koskaan halua lapseni kokevan samaa. Hänelle opetan vastuullista rahan käyttöä ja säästämistä pahanpäivän varalle.

Uskon, että kuvaamasi on raskasta. Nykyisin on kuitenkin vähän helpompaa, kun kirpputorit ovat "muotia" eli ihmiset paitsi ostavat myös myyvät innokkaasti. Esim. tänään kävin itse kahdella kirpputorilla (toinen oli sellainen pihakirppis), ja siellä olisi ollut lasten polkupyörä 15 eur - ihan hyväkuntoinen, olisin ostanut meille, mutta oli väärän kokoinen) ja toisella kirppiksellä oli vaikka miten paljon lasten housuja 1-3 eur /kpl. Eli risoissa vaatteissa ei tarvitse kulkea, jos edes minimielannon saa. Esim. joskus aiemmin kirpputoreja ei samalla lailla tainnut olla.

Köyhä tai pienituloinen perhe ei tarkoita automaattisesti sitä, että kaikesta pitää luopua. Kaikkea ei kyllä varmasti saa (tosin kuka muukaan saa), mutta varmasti jotain niistä omista suosikeista voi saada. Tavaroiden suhteen ainakin löytää kirpputorilta aika helposti - tai sitten ostaa haluamansa uutena ja jotain muuta kirppikseltä tasaten näin kuluja.

Mutta en toki vähättele. Kokemuksistasi voisivat ottaa oppia ne urpot, jotka haluaisivat kurjistaa köyhien asemaa entisestään.
 
  • Tykkää
Reactions: Data
[QUOTE="vieras";28840216]Awww.. mites tän nyt muotoilisi. Kuulostat siltä ettet ole juuri matkaillut, olenko oikeassa? Siksi elä hyvä ihminen vähättele ja aliarvio matkustelun hyötyjä, sillä jos alan niistä kertomaan - siitä tulee romaani.[/QUOTE]

No olisit sä nyt voinut ihan vähän vaikka referoida.
 
En jaksanut koko ketjua lukea, mutta kommentoin kuitenkin. Mielestäni lapsi voi saada kotoa paljon henkistä pääomaa. Minä olen keskituloisesta perheestä, ainoa lapsi ja nyt vajaa nelikymppinen. Nyt jo edesmennyt isäni, joka oli melko iäkäs tullessaan isäkseni oli paljon maailmaa nähnyt mies. Hän opetti minulle paljon asioita, tietoa eri maista ja paljon historiaa. Yksi tärkeimmistä asioista minkä hän minuun istutti, oli tiedonjano. Tänä päivänäkin olen kiinnostunut historiasta ja monista muista asioista. Matkustelimme jonkin verran ja oli tosi mielenkiintoista päästä paikkoihin, joista oli yhdessä luettu ja historiaa tutkittu. Matkoista sai paljon irti.

Itse olen huomannut, miten paljon on sellaisia ihmisiä, joiden yleistiedon määrä on oikeasti tosi vähäinen. Mutta, enemmän kuin kerran olen saanut kuulla kommentin "en mä sillä tiedolla mitään tee". Mulle ei ole pointti, että mitä mä teen jollain tiedolla, vaan se, että tiedän. Mulla on hyllyssä kirja Gray's Anatomy. Kylään tuli ystävä ja näki tuon kirjan. Hän kysyi, että liittyykö se siihen TV-sarjaan. Voin kertoa, ei liity.

Millään rahalla ei voi korvata henkistä pääomaa. Toki rahalla voi harrastaa ja se on tärkeää. Itse en ikinä saanut kaikkea mitä halusin. Olisi varmasti ollut taloudellisia mahdollisuuksia ostaa tavaraa tai vaatteita enemmän.
 
Kyllä on vääristynyt käsitys köyhyydestä, jos 4000 euron nettotuloja pidetään köyhänä. Meillä minun palkka, miehen työttömyysraha ja lapsilisät on 3500 euroa kuukaudessa käteen ja tullaan hyvin toimeen. omakotitalossa asutaan, on tietokoneet, puhelimet ja ei tarvitse pihistellä mistään. Meitä on kaksi aikuista ja kolme koululaista.

Kyllä myönnän, että lapsia ei pidä hankkia, jos ei heistä pysty huolehtimaan ja huolehtimiseen tarvitaan ruokaa, vaatetta ja katto päälle ja niihin tarvitsee rahaa. Ei ole oikein yhteiskunnan elätettäväksi hankkia. Aiheuttaa lapsissa katkeruutta, kun pitää aina ajatella rahaa ja mitään ei saa.

Tarkoitushan ei ole lapsille kaikkea uutuutta ja hienoa hankkia, mutta mitä elämää se on, jos aina pitää sanoa lapselle ei - oli kyseessä uusi puhelin, harrastus, reissu tai vaikkapa elokuvalippu. Kaverit käy pitsalla ja puhuvat kokemuksistaa ja rahaton jää noista aina ulkopuolelle.
 
[QUOTE="Pauliina";28840981]En jaksanut koko ketjua lukea, mutta kommentoin kuitenkin. Mielestäni lapsi voi saada kotoa paljon henkistä pääomaa. Minä olen keskituloisesta perheestä, ainoa lapsi ja nyt vajaa nelikymppinen. Nyt jo edesmennyt isäni, joka oli melko iäkäs tullessaan isäkseni oli paljon maailmaa nähnyt mies. Hän opetti minulle paljon asioita, tietoa eri maista ja paljon historiaa. Yksi tärkeimmistä asioista minkä hän minuun istutti, oli tiedonjano. Tänä päivänäkin olen kiinnostunut historiasta ja monista muista asioista. Matkustelimme jonkin verran ja oli tosi mielenkiintoista päästä paikkoihin, joista oli yhdessä luettu ja historiaa tutkittu. Matkoista sai paljon irti.

Itse olen huomannut, miten paljon on sellaisia ihmisiä, joiden yleistiedon määrä on oikeasti tosi vähäinen. Mutta, enemmän kuin kerran olen saanut kuulla kommentin "en mä sillä tiedolla mitään tee". Mulle ei ole pointti, että mitä mä teen jollain tiedolla, vaan se, että tiedän. Mulla on hyllyssä kirja Gray's Anatomy. Kylään tuli ystävä ja näki tuon kirjan. Hän kysyi, että liittyykö se siihen TV-sarjaan. Voin kertoa, ei liity.

Millään rahalla ei voi korvata henkistä pääomaa. Toki rahalla voi harrastaa ja se on tärkeää. Itse en ikinä saanut kaikkea mitä halusin. Olisi varmasti ollut taloudellisia mahdollisuuksia ostaa tavaraa tai vaatteita enemmän.[/QUOTE]

No liittyy se sillä tavalla, että kyseinen sarja on saanut nimensä kirjasta :D
 
[QUOTE="Pauliina";28840981]En jaksanut koko ketjua lukea, mutta kommentoin kuitenkin. Mielestäni lapsi voi saada kotoa paljon henkistä pääomaa. Minä olen keskituloisesta perheestä, ainoa lapsi ja nyt vajaa nelikymppinen. Nyt jo edesmennyt isäni, joka oli melko iäkäs tullessaan isäkseni oli paljon maailmaa nähnyt mies. Hän opetti minulle paljon asioita, tietoa eri maista ja paljon historiaa. Yksi tärkeimmistä asioista minkä hän minuun istutti, oli tiedonjano. Tänä päivänäkin olen kiinnostunut historiasta ja monista muista asioista. Matkustelimme jonkin verran ja oli tosi mielenkiintoista päästä paikkoihin, joista oli yhdessä luettu ja historiaa tutkittu. Matkoista sai paljon irti.

Itse olen huomannut, miten paljon on sellaisia ihmisiä, joiden yleistiedon määrä on oikeasti tosi vähäinen. Mutta, enemmän kuin kerran olen saanut kuulla kommentin "en mä sillä tiedolla mitään tee". Mulle ei ole pointti, että mitä mä teen jollain tiedolla, vaan se, että tiedän. Mulla on hyllyssä kirja Gray's Anatomy. Kylään tuli ystävä ja näki tuon kirjan. Hän kysyi, että liittyykö se siihen TV-sarjaan. Voin kertoa, ei liity.

Miksi kaikkia pitäisi kiinnostaa juuri ne aihealueet jotka sinua kiinnostaisi?
Minua ei hetkauta pätkääkään suurin osa historiasta tai esimerkiksi maantiedosta, mutta tiedän hyvin paljon monilta muilta aihealueilta. Miksi minun pitäisi olla haka jossain sun määrittelemässä yleistiedossa? :D Ei ihan oikeasti kiinnosta yhtään, sensijaan voidaan alkaa puhumaan minun aiheistani joissa voin sitten huokailla sinun sivistymättömyyttäsi. :D Vai tiedätkös kaikesta kaiken kun isi kerto? :laugh:
 
[QUOTE="Pauliina";28840981]En jaksanut koko ketjua lukea, mutta kommentoin kuitenkin. Mielestäni lapsi voi saada kotoa paljon henkistä pääomaa. Minä olen keskituloisesta perheestä, ainoa lapsi ja nyt vajaa nelikymppinen. Nyt jo edesmennyt isäni, joka oli melko iäkäs tullessaan isäkseni oli paljon maailmaa nähnyt mies. Hän opetti minulle paljon asioita, tietoa eri maista ja paljon historiaa. Yksi tärkeimmistä asioista minkä hän minuun istutti, oli tiedonjano. Tänä päivänäkin olen kiinnostunut historiasta ja monista muista asioista. Matkustelimme jonkin verran ja oli tosi mielenkiintoista päästä paikkoihin, joista oli yhdessä luettu ja historiaa tutkittu. Matkoista sai paljon irti.

Itse olen huomannut, miten paljon on sellaisia ihmisiä, joiden yleistiedon määrä on oikeasti tosi vähäinen. Mutta, enemmän kuin kerran olen saanut kuulla kommentin "en mä sillä tiedolla mitään tee". Mulle ei ole pointti, että mitä mä teen jollain tiedolla, vaan se, että tiedän. Mulla on hyllyssä kirja Gray's Anatomy. Kylään tuli ystävä ja näki tuon kirjan. Hän kysyi, että liittyykö se siihen TV-sarjaan. Voin kertoa, ei liity.

Millään rahalla ei voi korvata henkistä pääomaa. Toki rahalla voi harrastaa ja se on tärkeää. Itse en ikinä saanut kaikkea mitä halusin. Olisi varmasti ollut taloudellisia mahdollisuuksia ostaa tavaraa tai vaatteita enemmän.[/QUOTE]

Näin ja vielä parempaa antaa ne nuoret tiedonhaluiset vanhemmat. :)
Tietysti ei sen tarvitse juuri historiaa ja muiden maiden tietoja janota, mutta vaikka biologiaa ja tähtitiedettä. Hölmöä ajatella vain jonkin tiedonmurusen olevan "oikeaa tietoa".
 
[QUOTE="Miksi kaikkia pitäisi kiinnostaa juuri ne aihealueet jotka sinua kiinnostaisi?
Minua ei hetkauta pätkääkään suurin osa historiasta tai esimerkiksi maantiedosta, mutta tiedän hyvin paljon monilta muilta aihealueilta. Miksi minun pitäisi olla haka jossain sun määrittelemässä yleistiedossa? :D Ei ihan oikeasti kiinnosta yhtään, sensijaan voidaan alkaa puhumaan minun aiheistani joissa voin sitten huokailla sinun sivistymättömyyttäsi. :D Vai tiedätkös kaikesta kaiken kun isi kerto? :laugh:[/QUOTE]

Peesaan, ei vois vähempää kiinnostaa historia, maantieto, biologia. Elämässä ei tee niillä tiedoilla yhtään mitään, mitä teet sillä tiedolla että osaat tunnistaa jäkälälajeja tai sammaleita? Tai tiedät historiasta jotain sotia? Huoh..
 
[QUOTE="hahahaa";28841101][QUOTE="Pauliina";28840981]En jaksanut koko ketjua lukea, mutta kommentoin kuitenkin. Mielestäni lapsi voi saada kotoa paljon henkistä pääomaa. Minä olen keskituloisesta perheestä, ainoa lapsi ja nyt vajaa nelikymppinen. Nyt jo edesmennyt isäni, joka oli melko iäkäs tullessaan isäkseni oli paljon maailmaa nähnyt mies. Hän opetti minulle paljon asioita, tietoa eri maista ja paljon historiaa. Yksi tärkeimmistä asioista minkä hän minuun istutti, oli tiedonjano. Tänä päivänäkin olen kiinnostunut historiasta ja monista muista asioista. Matkustelimme jonkin verran ja oli tosi mielenkiintoista päästä paikkoihin, joista oli yhdessä luettu ja historiaa tutkittu. Matkoista sai paljon irti.

Itse olen huomannut, miten paljon on sellaisia ihmisiä, joiden yleistiedon määrä on oikeasti tosi vähäinen. Mutta, enemmän kuin kerran olen saanut kuulla kommentin "en mä sillä tiedolla mitään tee". Mulle ei ole pointti, että mitä mä teen jollain tiedolla, vaan se, että tiedän. Mulla on hyllyssä kirja Gray's Anatomy. Kylään tuli ystävä ja näki tuon kirjan. Hän kysyi, että liittyykö se siihen TV-sarjaan. Voin kertoa, ei liity.

Miksi kaikkia pitäisi kiinnostaa juuri ne aihealueet jotka sinua kiinnostaisi?
Minua ei hetkauta pätkääkään suurin osa historiasta tai esimerkiksi maantiedosta, mutta tiedän hyvin paljon monilta muilta aihealueilta. Miksi minun pitäisi olla haka jossain sun määrittelemässä yleistiedossa? :D Ei ihan oikeasti kiinnosta yhtään, sensijaan voidaan alkaa puhumaan minun aiheistani joissa voin sitten huokailla sinun sivistymättömyyttäsi. :D Vai tiedätkös kaikesta kaiken kun isi kerto? :laugh:[/QUOTE]

No kyllä sitä tietyt asiat kuuluisivat yleissivistykseen, joka kaikkien pitäisi osata. Käytännössä nämä ovat hyvin perusasioita mm. historiasta, maantiedosta, biologiasta jne. En laske Gray's Anatomy-kirjaa kyllä todellakaan kaikille kuuluvaan yleissivistykseen, vaikka itsekin kyseisen opuksen tiedän.
 
Ehkäpä ajat ovat muuttuneet sitten minun lapsuuteni 70-80-luvuilta. Pienituloinen yksinhuoltaja äitini joutui venyttämään penniä, mutta ei se vaikuttanut mitenkään harrastuksiini lapsuudessa. Ilmaiseksi käytiin hiihtämässä, pyöräilemässä ja kesäisin uimassa. Koulussa oli paljon erilaisia ilmaisia harrastusryhmiä. Kävin mm. musiikkiliikuntakerhossa, lentopallossa, koripallossa ja harrastin kilpajuoksua (pika- ja maastojuoksua). Muilla kavereilla ei ollut sen kummoisempia harrastuksia.

Ihan tyytyväisenä elin lapsuuteni vähävaraisuudesta huolimatta. Kaupungin kesäleireillä oltiin pari viikkoa kesäisin ja kerran olin yksin jossakin pienituloisten lapsille tarkoitetulla leirillä.

Ehkäpä maailma on nyt kovempi (kiitos meidän nykyvanhempien!!!) ja muut lapset pilkkaavat, jos jollakin ei ole samanlaisia muotivermeitä ja älypuhelimia kuin muillakin on.
 
[QUOTE="vieras";28841111]Peesaan, ei vois vähempää kiinnostaa historia, maantieto, biologia. Elämässä ei tee niillä tiedoilla yhtään mitään, mitä teet sillä tiedolla että osaat tunnistaa jäkälälajeja tai sammaleita? Tai tiedät historiasta jotain sotia? Huoh..[/QUOTE]

Onhan se kiva harrastus ja itsekin pidän tähtitieteistä, mutta en minä sen parempi ole kuin se jota ei tähtitiede kiinnosta. Sensijaan pidän esim psykologista tietämystä jo arvostettavana ja sosiaalisia taitoja, niillä elämässä tekee jo paljon. Historiantietämys on vähän sellaista kivaa harrastusmielessä tietämistä, mutta ei sillä elämässä kauheasti tee jos ei opettamaan aio tai sellaiseen työhän. No, minä en aio joten en tee sillä pänttäämisellä yhtään mitään.
 
[QUOTE="vieras";28841032]
Tarkoitushan ei ole lapsille kaikkea uutuutta ja hienoa hankkia, mutta mitä elämää se on, jos aina pitää sanoa lapselle ei - oli kyseessä uusi puhelin, harrastus, reissu tai vaikkapa elokuvalippu. Kaverit käy pitsalla ja puhuvat kokemuksistaa ja rahaton jää noista aina ulkopuolelle.[/QUOTE]

Ei kai lapselle tarvitse kaikkia kieltoja perustella rahalla. Ja kuten sanottu, normaalisti nykyisin köyhänkään lapsen ei tarvitse joutua kieltäytymään ihan kaikesta. Kännykän voi varmaan hankkia - ei ehkä uusinta älypuhelinta, mutta ihan asiallisen peruspuhelin kyllä. Elokuvissa voi käydä edullisemmissa näytöksissä - tarviiko aina mennä niihin 11 euron iltanäytöksiin? Ja sitä rataa. Kaikkea ei ehkä voi ostaa, mutta voi priorisoida ne tärkeimmät hankinnat.

Ja mitä noihin reissuihin tulee... ehkä ei ole varaa kaikkein hintavimpiin matkoihin, mutta jos matkustaa haluaa, niin kyllä se voi olla pienituloisellekin mahdollista - ainakin joskus. En sano, että kaikille, toki niitäkin varmaan on, joille se ei onnistu. Mutta lähialueelle matkustaminen ja halpojen lentojen hyödyntäminen voi silti mahdollistaa ulkomaanmatkailunkin, ainakin joskus. Jos pystyy säästämään eikä muita isoja menoja tule haukkaamaan matkakassaa.

Esim. halpalentoyhtiöstä voi saada menopaluulennot hyvinkin edullisesti, majoittua voi vaikka hostellissa tai pienessä B&B:ssä, jolloin majoitus voi olla jopa puolet halvempaa kuin hotellissa, hyvällä tuurilla halvempaakin. Voi suosia halvempia maita, kuten Euroopassa vaikka Saksaa ja itäistä Eurooppaa - varsin hyviä ja kiehtovia matkakohteita. Pienistäkin tuloista voi säästää johonkin pieneen matkaan silloin tällöin. Ja jos asuu lähellä Helsinkiä tai Turkua, pääsee laivalla käymään Tukholmassa ja Ahvenanmaalla (ja Helsingistä Tallinnassa) miltei ilmaiseksi.

Ei se pienituloisuus sitä tarkoita, ettei koskaan saisi mitään. Tosin naurattaa tuo viestisi loppu: "kaverit käy pitsalla ja puhuvat kokemuksistaan" - siis siitä kahdeksan euron pitsasta :laugh:

En tiedä, mistä nykynuoret puhuvat, mutta en minä ainakaan teininä kavereideni kanssa puhunut merkkivaatteista ja matkoista. Puhuttiin omasta elämästä, ihmissuhteista, parannettiin teinitasoisesti maailmaa jne. Joskus joku kävi jossain reissussa, ja kai siitä nyt jotain saatettiin puhua, mutta kyllä ne muut asiat olivat enemmän pinnalla. Riippuu tietty varmaan kaveripiiristäkin - tosin luulisi, että tosi ystävät ottaisivat huomioon myös sen kaverinsa, jolla ei ole niin paljon rahaa, ja ulkona syömisen sijaan voitaisiin tehdä muuta. (Ja se ei tarkoita huumeita ja kauppakeskuksessa notkumista, jos joku nyt aikoi sitä ehdottaa.)
 
[QUOTE="vieras";28841114][QUOTE="hahahaa";28841101]

No kyllä sitä tietyt asiat kuuluisivat yleissivistykseen, joka kaikkien pitäisi osata. Käytännössä nämä ovat hyvin perusasioita mm. historiasta, maantiedosta, biologiasta jne. En laske Gray's Anatomy-kirjaa kyllä todellakaan kaikille kuuluvaan yleissivistykseen, vaikka itsekin kyseisen opuksen tiedän.[/QUOTE]

Mitä teen tiedoilla missä mikäkin maa esimerkiksi sijaitsee pääkaupunkeineen ja kielineen jos en välitä matkustelusta, mutta moni muu asia taas kiinnostaa hyvinkin paljon?
Miksi minun kuuluisi opetella ne? Mitä teen sillä tiedolla kerropas?
 
[QUOTE="vieras";28841114][QUOTE="hahahaa";28841101]

No kyllä sitä tietyt asiat kuuluisivat yleissivistykseen, joka kaikkien pitäisi osata. Käytännössä nämä ovat hyvin perusasioita mm. historiasta, maantiedosta, biologiasta jne. En laske Gray's Anatomy-kirjaa kyllä todellakaan kaikille kuuluvaan yleissivistykseen, vaikka itsekin kyseisen opuksen tiedän.[/QUOTE]

Opiskelen korkeakoulussa, teen töitä samalla ja harrastan liikuntaa ja musiikkia, mutta en tiedä historiasta/maantiedosta/bilsasta hölkäsen pöläystä. Ei ole tullut sivistyneiden ystävieni kanssa puheeksi jotkut helvetin kasvit, historian sodan käynnit tai euroopan pisimmät joet..? Saatikka äidinkielen pluskvamperfektit. Ei niitä tietoja tarvitse oikeassa elämässä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;28841125:
Ei kai lapselle tarvitse kaikkia kieltoja perustella rahalla. Ja kuten sanottu, normaalisti nykyisin köyhänkään lapsen ei tarvitse joutua kieltäytymään ihan kaikesta. Kännykän voi varmaan hankkia - ei ehkä uusinta älypuhelinta, mutta ihan asiallisen peruspuhelin kyllä. Elokuvissa voi käydä edullisemmissa näytöksissä - tarviiko aina mennä niihin 11 euron iltanäytöksiin? Ja sitä rataa. Kaikkea ei ehkä voi ostaa, mutta voi priorisoida ne tärkeimmät hankinnat.

Ja mitä noihin reissuihin tulee... ehkä ei ole varaa kaikkein hintavimpiin matkoihin, mutta jos matkustaa haluaa, niin kyllä se voi olla pienituloisellekin mahdollista - ainakin joskus. En sano, että kaikille, toki niitäkin varmaan on, joille se ei onnistu. Mutta lähialueelle matkustaminen ja halpojen lentojen hyödyntäminen voi silti mahdollistaa ulkomaanmatkailunkin, ainakin joskus. Jos pystyy säästämään eikä muita isoja menoja tule haukkaamaan matkakassaa.

Esim. halpalentoyhtiöstä voi saada menopaluulennot hyvinkin edullisesti, majoittua voi vaikka hostellissa tai pienessä B&B:ssä, jolloin majoitus voi olla jopa puolet halvempaa kuin hotellissa, hyvällä tuurilla halvempaakin. Voi suosia halvempia maita, kuten Euroopassa vaikka Saksaa ja itäistä Eurooppaa - varsin hyviä ja kiehtovia matkakohteita. Pienistäkin tuloista voi säästää johonkin pieneen matkaan silloin tällöin. Ja jos asuu lähellä Helsinkiä tai Turkua, pääsee laivalla käymään Tukholmassa ja Ahvenanmaalla (ja Helsingistä Tallinnassa) miltei ilmaiseksi.

Ei se pienituloisuus sitä tarkoita, ettei koskaan saisi mitään. Tosin naurattaa tuo viestisi loppu: "kaverit käy pitsalla ja puhuvat kokemuksistaan" - siis siitä kahdeksan euron pitsasta :laugh:

En tiedä, mistä nykynuoret puhuvat, mutta en minä ainakaan teininä kavereideni kanssa puhunut merkkivaatteista ja matkoista. Puhuttiin omasta elämästä, ihmissuhteista, parannettiin teinitasoisesti maailmaa jne. Joskus joku kävi jossain reissussa, ja kai siitä nyt jotain saatettiin puhua, mutta kyllä ne muut asiat olivat enemmän pinnalla. Riippuu tietty varmaan kaveripiiristäkin - tosin luulisi, että tosi ystävät ottaisivat huomioon myös sen kaverinsa, jolla ei ole niin paljon rahaa, ja ulkona syömisen sijaan voitaisiin tehdä muuta. (Ja se ei tarkoita huumeita ja kauppakeskuksessa notkumista, jos joku nyt aikoi sitä ehdottaa.)


Toistat itseäsi jatkuvasti. "Ei tarvitse kaikesta luopua ja kaikesta tinkiä ja jäädä paitsi" No ei tietenkään?! Aina jokaiselle jää ja annetaan jotakin, ei Suomessa lapset jää ilman vaatteita tai ruokaa ja satunnaisia virkistys ajanvietteitä.

Mutta pointti on, että millainen elämä on sellaista jossa lapsi jää ulkopuolelle lähes kaikesta mistä muut nauttivat? Matkailu, uudet lelut, harrastukset - ne kaikki maksaa ja jos vanhemmat eivät käy töissä tms ei niihin juuri ole varaa!
 
[QUOTE="vieras";28841176]Toistat itseäsi jatkuvasti. "Ei tarvitse kaikesta luopua ja kaikesta tinkiä ja jäädä paitsi" No ei tietenkään?! Aina jokaiselle jää ja annetaan jotakin, ei Suomessa lapset jää ilman vaatteita tai ruokaa ja satunnaisia virkistys ajanvietteitä.

Mutta pointti on, että millainen elämä on sellaista jossa lapsi jää ulkopuolelle lähes kaikesta mistä muut nauttivat? Matkailu, uudet lelut, harrastukset - ne kaikki maksaa ja jos vanhemmat eivät käy töissä tms ei niihin juuri ole varaa![/QUOTE]

Meinaat sitten, että suomessa on suunnilleen vain yksi köyhä perhe?

Mä väitän, että lapseni luokalla on USEAMPIKIN perhe, jossa ei nautita ihan kaikista mahdollisista ylellisyyksistä. Ja pienten lasteni kerhoryhmään mahtuu aivan varmasti porukkaa laidasta laitaan, eli niin niitä toimeentulotuen asiakkaita, kuin myös niitä lääkäriperheitä.

Kannat siis mielestäni huolta täysin turhasta. En usko, että sellaista tilannetta on oikeasti missään, että KAIKKI muut lapset nauttivat asiasta, josta vain tämä yksi lapsi/perhe ei taloudellisista syistä nauttimaan pääse.
 
[QUOTE="vieras";28841176]Toistat itseäsi jatkuvasti. "Ei tarvitse kaikesta luopua ja kaikesta tinkiä ja jäädä paitsi" No ei tietenkään?! Aina jokaiselle jää ja annetaan jotakin, ei Suomessa lapset jää ilman vaatteita tai ruokaa ja satunnaisia virkistys ajanvietteitä.

Mutta pointti on, että millainen elämä on sellaista jossa lapsi jää ulkopuolelle lähes kaikesta mistä muut nauttivat? Matkailu, uudet lelut, harrastukset - ne kaikki maksaa ja jos vanhemmat eivät käy töissä tms ei niihin juuri ole varaa![/QUOTE]

No ei varmaan ole kovin kivaa sellainen elämä, mutta mä olen tässä yrittänyt antaa esimerkkejä siitä, miten niitä kuitenkin voisi saada ainakin jonkin verran, vaikka olisikin pienituloinen.
 
Mä olen ajatellut opettaa lapselle, että mikä on turhaa ja mikä ei.
Minulla on rahaa, mutta näin köyhän perheen lapsena en sitä tuhlaa. Tulen opettamaan lapselleni rahan arvon ja kuinka sitä käytetään. Hän saa kaiken mitä tarvitsee, mutta 150e farkut saavat jäädä kauppaan. Jos hän jotain kallista extraa haluaa niin saa hommata siihen itse rahat.
Minua vietiin lapsena teatteriin ja museoihin ja kävimme myös muutaman kerran ulkomailla. Se on ihan mihin ne rahat käyttää mikä ratkaisee voiko tällä tavalla sivistää vai ei. Ei ole häpeä jos yhtä lomamatkaa varten pitää vaikka säästää 3-vuotta. Ei sitä tarvitse koko ajan olla menossa jonnekkin.
Lintsillä on nykyään ilmaisia laitteita joilla mennään jokunen vuosi ja sen jälkeen ulkoistan nuo hauskuudet mummille. Nuuksio ja suomenlinna ovat elämyksiä, kun niistä tekee sellaisia.
Vaikka minulla ei ollut lapsena paljoa niin ne lelut mitä oli, niitä myös arvostin. Nykyään ei lapset arvosta mitään, kun kaikkea on niin paljon. Liika materiaali kasvattaa ihmisiä jotka eivät nää nenäänsä pidemälle ja ihmisiä jotka eivät arvosta mitään.
Lapsuudesta muistan asioita kuten äidin kanssa leipominen ja käsityökurssit joilla kävimme yhdessä. Ne hetket, kun teimme asioita yhdessä :heart: Ne ovat niitä asioita joita aion tehdä myös oman tyttäreni kanssa.
 
Viimeksi muokattu:
Kun tätä matkustuspuolta nyt hirmuisesti korostetaan niin mites sellaiset ihmiset jotka ei vaan tykkää matkustella, ainakaan kotimaan rajojen ulkopuolella? Kärsiiks niitten lapset, kärsiiks ne ite kauheesti? Onks niitten elämä tyhjää ja merkityksetöntä kun ne ei matkusta sinne Thaimaaseen taii Kanarialle?

Ite olen vähävaraisesta perheestä. Ei tehty ulkomaanmatkoja ja olihan se huippujännää kun silloin 80-luvulla kaverit kävi jossain ja kertoivat. Ei se kyllä mulle mitään traumoja tuottanut, olin tyytyväinen omaan elämääni ja ajattelin että "ehkä minäkin sitten joskus". Niin, 17-vuotiaana olin ekan kertaa ulkomailla ja siitä eteenpäin, en kylläkään millään bailumatkalla mutta avarsihan se matkustelu. Mutta silti ymmärrän ettei se tee kenenkään elämästä sen hehkuttavampaa ja ilman ulkomaanmatkojakin voi olla hyvä elämä (tarviiko tätä nyt edes sanoa!). Sit toisaalta on ympärillä ihmisiä jotka ei tosiaankaan ole matkustelusta välittäneet, so what?

Kannattas varmaan enemmän seurata vaikka dokumenttiohjelmia maailman kurjuudesta niin asiat loksahtavat paremmin oikeisiin uomiin eikä alettais kaivella ongelmia sieltä missä niitä ei ole!
 
[QUOTE="Kukka";28838718]Ymmärrän aloituksen tarkoituksen, mutta jotenkin jättää tyhjäksi.

Olen itse kasvanut isossa ja melko vähävaraisessa perheessä, jossa harrastettiin ahkerasti monenlaisia asioita. Olen opetellut itse soittamaan vanhalla harmoonilla (ja myöhemmin pianolla) sekä harrastanut piirtämistä ja maalaamista niin ahkerasti ja intohimoisesti, että visuaalisesta alasta pn tullut minulle ammatti. Harrastuksiin meni meillä melko vähän rahaa, vaikka olimme aktiivisia.

Nykyään ajatellaan yleisesti, että harrastukset ostetaan jostain tiskiltä paketteina ja sitten niitä harrastetaan. Omaehtoista harrastamista ei tunnuta edes pidettävän harrastamisena.

Monet asiat ja ongelmakohdat, joita ap kirjoituksessaan kuvaili, ovat ratkaistavissa luovuudella.[/QUOTE]

Luovuus auttaa ja se ettei ole niin kamalan tarkka kaikesta. Mutta totuus on että maailma on muuttunut siitä kun itse olimme lapsia. Olin keskituloisesta perheestä, eikä silloin kenelläkään ollut jalkapallokenkiä. Muutamalla oli yläasteella pikajuoksuun piikkarit. Nyt melkein lajissa kuin lajissa pitäisi olla siihen erikseen tarkoitettuja varusteita. Hiekkakentälle jalikseen turffikengät jne. En sano että se on pakollista, mutta harrastus voi hiipua jos kaikilla muilla on ne pelit ja vehkeet mitä tarvitaan ja itse olet ainut joka pelaa vanhoilla lenkkareilla.

Liikunnan ilo ei tule pelkästään niistä välineistä, mutta muistan kyllä Lapin vaelluksen jossa muilla oli vaelluskengät ja mulla lenkkarit + kumisaappaat. Seuraavalle reissulle en sitten enää lähtenyt mukaan. Harmi, näin jälkeenpäin.
 
[QUOTE="vieras";28840573]Tämä ei kyllä sulje pois sitä, että jos lapsi haluaa vaikka ratsastaa, ja sille sanotaan että ei oo varaa, rakenna keppihevonen ja mene metsään.
Surullista , jos näin käy (toki, ymmärrään että jos ei ole varaa, ei ole varaa)

partiotoiminnasta, hauskaa olisi, mutta esim. meilläpäin toimintaa ei ole, matkaa lähimpiin aktiivisiin ryhmiin 60km, ja työssäkäynnin takia kuljetus sinne saakka ei vaan onnistu :/[/QUOTE]

Toistetaan taas: harva voi kaikkea saada.
 

Yhteistyössä