Lapsi ei ole ollut koskaan ulkomailla.

Minä en lapsena ja nuorena käynyt ulkomailla lainkaan. Vain risteilyllä Tukholmaan ja Tallinnaan. Kun menin naimisiin, häämatkalla olin ekan kerran ulkomailla Etelä-Euroopassa ja siitä kyllä reissukärpänen iski. Reissasimmekin mieheni kanssa kolmena kesänä 3-4 viikkoa Euroopassa ( mm; Saksa, Ranska, Belgia, Hollanti, Sveitsi, Itävalta, Italia jne..) ennen ekan lapsemme syntymää. Sen jälkeen tulikin tauko, mutta 2009 lähdimme taas reissuun Itä-Eurooppaan ( Puola ja Romania ) ja lapsella oli eka ulkomaanreissu. Lapsikin tykkäsi reissusta, että uudelleen lähdimme reissuun 2011 ja 2012. Tänä kesänä tulee tauko sattuneista syistä ) Mutta jospa kesällä 2014 oltaisiin taas tien päällä jossakin päin Eurooppaa.

Saksaa ei lasketa ulkomaaksi

 

Muita 5v tai vanhempia lapsia ketkä eivät ole olleet ulkomailla?

Meillä kohta 9v, ei ole ollut eikä mene lähivuosina kun itse inhoan lentämistä ja ulkomaatkaan eivät kiinnosta.

 

[QUOTE="vieras";28265309]Tukholma on ulkomailla! Tekeekö se susta fiksumman ja paremman äidin jos lapset ovat reissanneet?[/QUOTE]

No ainakaan minsta matkustelu ja ulkomailla asuminen ei ole tehnyt parempaa äitiä. Mutta ihmisenä ne ovat minua muuttaneet. Kyllähän se matkailu avartaa ja lisää näkökulmia maailmankatsomukseen. Jokainen taaplaa tyylillään, mut mulle olisi kauhistus, jos maailmankuva muodostuisi kaksplussan kautta ja lähiössä elämällä.

 

Mun lapsi on käynyt Tukholmassa ja USA:ssa (plus välilaskut). Mä olen käynyt muutamassa Euroopan maassa, samaisessa USA:ssa, kerran Kanarialla noin 25 vuotta sitten. Mä kyllä haluaisin matkustella enemmänkin, mutta rahallisesti ei ole mahdollista. Ja mä olen myös vähän rajoittunut, eli mä en halua Tallinnan itäpuolelle tai Välimeren eteläpuolelle (Kanariaa lukuunottamatta), enkä toisessa suunnassa Etelä-Amerikkaan. Eurooppa kiehtoo ja Suomeakin haluaisin kiertää enemmän.

Toivottavasti ette sit käyneet Floridassa, ettei sun rajoittuneisuus olis kärsiny.

 

No voi apua. Mitähän 5v siitä kärsii? (varsinkin kun on kuitenkin käynyt ulkomailla)

Me lähdetään 3-v:n kanssa ensimmäistä kertaa etelään syksyllä. Ihan sama vaikkei muistaisi reissusta mitään vanhempana, me vanhemmat ei jakseta kökkiä täällä harmaassa arjessa vaan halutaan reissuun, eikä aiottu jättää pientä viikoksi hoitoon. Siinä olen kyllä samaa mieltä aiemmin kirjoittaneen kanssa että ihan miltään lepolomalta ei kyllä tunnu lähtö, mutta vaihtuupahan maisemat ja on toivon mukaan lämmintä.

 

[QUOTE="hehe";28265041]Mäkin 24v ja en oo koskaan ollut ulkomailla! lapset 4v ja 1kk eivät siis myöskään ole, onkohan jääty nyt jostain paitsi..? [/QUOTE] eikä ihme kun noin nuorena teit lapsia. Oisko syy vai seuraus. No on sillä ainakin osaa tohon, turha väittää. Kapea maailmankuva jne...Mut tapansa kullakin.

 

Saksaa ei lasketa ulkomaaksi

no totta mooses lasketaan . vai puhutko laivan ikkunasta katsomisesta. Sitä en laskisi.Huomaa mikä pikkupää tässäkin.

 

Ja siis ihan oikeasti, ajatteleeko joku aikuien, joka ei ole koskaan käynyt missään muussa maassa, ettei hän olisi jäänyt paitsi mistään?

Minä 40v ajattelen juuri näin. Minun mielestäni ulkomaille matkustelu on myös rasittavaa, eikä se anna ihmiselle yhtään sen enempää mitä vaikkapa kotimaamatkailu. Mikäli johonkin maahan / luontoon haluaa tutustua, käy se tuhat kertaa paremmin hyvän luonto- / kulttuuridokkarin äärellä punaviinilasi kädessä.

Ja tätä mieltä olen, vaikka itse olen asunut pidempiä aikoja eri maissa ja lisäksi matkustellut lomamatkoilla myös riittävästi. Ihmisen elämä on loppupelissä joka paikassa hyvin samanlaista. Nukutaan, syödään, tehdään töitä, rakastetaan, vihataan, jne. Kaikki ihmiselämän kirjot näkee ns. omassakin kylässä, miksi niitä pitää erityisesti mennä ihmettelemään maapallon toiselle puolelle, mikäli ei matkustamisesta pidä?

 

[QUOTE="vieras";28267708]Minä 40v ajattelen juuri näin. Minun mielestäni ulkomaille matkustelu on myös rasittavaa, eikä se anna ihmiselle yhtään sen enempää mitä vaikkapa kotimaamatkailu. Mikäli johonkin maahan / luontoon haluaa tutustua, käy se tuhat kertaa paremmin hyvän luonto- / kulttuuridokkarin äärellä punaviinilasi kädessä.[/QUOTE]

Niin no, tavallaan voi olla ihan totta, että ulkomaanmatkailu ei anna sen enempää kuin kotimaanmatkailu - mutta jokainen kokee tämänkin eri lailla. Jollekin antaa enemmän, jollekin vähemmän, jollekin saman verran. Ja toisaalta taas jokainen kohde voi antaa eri asioita. Ihan sama kotimaassakin - voiko sanoa, että Turun matka ei anna mitään enemmän mitä Keravan matka?

Ja ei kai matkailun tarkoitus olekaan metsästää mitään extreme-kokemuksia, joita ei olisi mahdollista saada missään muualla? Tosiaan kulttuureista voi oppia paljon dokkareista ja kirjoistakin, mutta en silti ymmärrä, miksi se olisi argumentti matkustamista vastaan. Silloin, jos matkustaminen ei huvita tai kiinnosta, on tietenkin ihan ymmärrettävää, ettei matkustamista harrasta. Eikä kaikkien ole tykättävä samoista asioista.

[QUOTE="vieras";28267708]Ja tätä mieltä olen, vaikka itse olen asunut pidempiä aikoja eri maissa ja lisäksi matkustellut lomamatkoilla myös riittävästi. Ihmisen elämä on loppupelissä joka paikassa hyvin samanlaista. Nukutaan, syödään, tehdään töitä, rakastetaan, vihataan, jne. Kaikki ihmiselämän kirjot näkee ns. omassakin kylässä, miksi niitä pitää erityisesti mennä ihmettelemään maapallon toiselle puolelle, mikäli ei matkustamisesta pidä?[/QUOTE]

Ei tarvitsekaan. Pointti onkin juuri tuo, eli jos ei pidä matkustamisesta, ei ehkä kannata harrastaa sitä. Mutta sen sijaan, jos pitää matkustamisesta, saa hyvin paljon irti myös niistä kohteista, jotka muistuttavat omaa kotikaupunkia. Sinun logiikkasi mukaan ei kannata matkustaa edes kotimaassa. Mutta ainakin itse tykkään jopa käydä omassa kotikaupungissani (Helsinki) eri kaupunginosissa. Tavallaanhan kaikkialla on täälläkin ihan samanlaista, mutta sitten kuitenkin kaikkialla on valtavasti pieniä ja isojakin eroja - jopa saman kaupungin sisällä eri alueilla voi olla aivan erilainen "henki". Onhan kahvikin melkein joka kahvilassa samaa, mutta silti ihmisistä on joskus kiva mennä sen oman kantakahvilan sijaan johonkin uuteen paikkaan.

Mutta aloittajalle sanoisin, että ei tietenkään ole haitallista, jos tuon ikäiset lapset eivät ole koskaan olleet ulkomailla. Halutessaan ehtii vielä hyvin.

 

Mä olen asununut useassa eri maassa. Ja matkustanut paljon. Niin työnpuolesta kuin vapaa-ajalla. Ja pääsääntöisesti vältellen turistirysiä.

Lapset 4v ja 5v ja heidän kanssaan ei vielä pienintäkään aikomusta lähteä minnekään. Ei heidän maailman tarvitse vielä suuri olla, joutavat myöhemmin tutkimaan enemmän ja taatusti tulemme heitä viemään. Mulle ajatus siitä että lähdetään sellaisen taaperon kanssa 8-10tunnin lennolle thaimaaseen on äärimmäisen utopistinen juttu. Lapsi ei siitä paljoa saa ja onko se loma loma aikuisellekaan? Toki jokainen tekee kuten parhaaksi näkee, mutta itsestäni tuo on outoa.

Ihan hyvin itsekin olen ehtinyt vasta aikuisiällä. Ennen 18 vuotta en ollut käynnyt kuin Ruotsissa. Nyt olen käynnyt 32 eri maassa. Kyllä mä kaikille suosittelen avaamaan niitä omia silmiä maailmasta - aika paljosta voi jäädä paitsi. Mutta sille tuskin on ikärajaa. Voi sen maailmaan tutustumisen aloittaa myöhemmälläkin iällä.

 

Meidän kuopus nyt 7v on ollut vain Virossa...
Asiaan tulee kyllä muutos kesällä kun lähdemme Espanjaan...
13v ja 12 ovatkin sitten reissanneet enemmän.
Tässä on kuopuksen syntymän jälkeen ollut kaikkea. Ensin olin 3v kotona, jona aikana ei tietysti törsätty rahoja matkusteluun, jotta tuo 3v kotihoito oli mahdollista. Sitten sain pari vuotta pätkätöitä niin ettei ollut kesälomia. Sitten vielä rakennettiin meille talo ja lomat meni raksalla. Mut nyt taas voidaan reissata...!

 

[QUOTE="vieras";28267708]Minä 40v ajattelen juuri näin. Minun mielestäni ulkomaille matkustelu on myös rasittavaa, eikä se anna ihmiselle yhtään sen enempää mitä vaikkapa kotimaamatkailu. Mikäli johonkin maahan / luontoon haluaa tutustua, käy se tuhat kertaa paremmin hyvän luonto- / kulttuuridokkarin äärellä punaviinilasi kädessä.

Ja tätä mieltä olen, vaikka itse olen asunut pidempiä aikoja eri maissa ja lisäksi matkustellut lomamatkoilla myös riittävästi. Ihmisen elämä on loppupelissä joka paikassa hyvin samanlaista. Nukutaan, syödään, tehdään töitä, rakastetaan, vihataan, jne. Kaikki ihmiselämän kirjot näkee ns. omassakin kylässä, miksi niitä pitää erityisesti mennä ihmettelemään maapallon toiselle puolelle, mikäli ei matkustamisesta pidä?[/QUOTE]

Tästä olen kyllä 100% erimieltä. Kuinka laput silmillä oletkaan sitten matkustanut? ei se elämä todellakaan ole samanlaista kaikkialla. Joojoo, kaikki ihmiset syö ja tekee töitä. Mutta mutta sehän on vaan pintaraapaisu.
¨
Et ole tainnut jutella paikallisten kanssa koskaan. Puhunut miten eritavoin ihmiset ajattelee eriasiosta eri maissa. Mitkä on vaikkappa elämän arvot, mitä niiden takana on jne.

Dokkarit - älä nyt naurata, ei et sä saa niistä yhtään mitään kiinni. Et sä tiedä millainen on sadenmetsän yö ennen kuin olet siellä. Kuulet ne äänet, haistat tuoksut. Seisot se puun juurella jonka ympärysmitta on 3 metriä...

Mitä noista voi oppia? Niistä voi ammentaa omaan elämään arvojakin. Telkkarin kanssa sä et voi puhua, paikallisten kanssa voi. Se on vastavuoroista. Surullista jos matkoillasi et ole päässyt yhtään pitemmällä - vaan vertaat kokemuksia johonkin v**tun dokumentin katsomiseen. Anteeksi vaan,

 

meidän 9v on käynyt ruotsissa ja norjassa, kun käytiin sukulaisissa. ei muualla

 

Mä tykkään omasta sängystä niin paljon, jotta vieraat sängyt ei kiinnosta! Olen kyllä joskus matkustanut, jopa ulkomaille!

Tuplat eivät ole kotimaasta vielä muualle päässet, kohta kuusvee, ja tuskinpa siitä kovasti kärsivät. Ihan lähivuosinakaan ei ole suunnitelmissa ulkomaanmatkailu, kotimaassa jonkin verran.

Isommat lapset ovat enemmänkin ulkomailla reissanneet, nytkin tuo huomenna 25 vuotta täyttävä esikoiseni viettää pääsiäistä ja juhlii synttäreitään kavereidensa kanssa Amsterdamissa. Ovat (isommat lapset siis) isovanhempien kanssa matkustelleet, Ruotsi, Norja, Tanska, Saksa, Hollanti....ja tyttö oli luokkaretkellä Berliinissä. Hyvä kun isovanhemmat veivät, vanhemmat kun ovat tällaisia kotomaassa viihtyviä. Ai niin, olihan tuo esikoinen 11-vuotiaana Isle of Wightilla kolme viikkoa kielikurssilla. Tyttö ei halunnut.

Kaikki vaan eivät nauti matkustelusta, toki suunnitelmissa jonkun vuoden päästä pidempiä reissuja, pitäähän sitä käydä serkkupojan ja vaimonsa ravintolat testaamassa Phuketissa, jolleivät ole sitten myyneet niitä sitä ennen! Ja Espanjaan mies haluaa moottoripyörällä lähteä! Mutta, oma maa mansikka, muu maa mustikka, näin meillä!

 

Vieraisiin kulttuureihin tutustuu parhaiten itähelsinkiläisessä kaupungin vuokratalossa...

 

Meillä 2 v on ollut kolmesti välimerellä lomalla ja toukokuussa mennään taas jonnekkin päin maailmaa. Miten ne lapset rajoittaa? No viinanjuontia tietenkin mutta jos se ei ole se matkan päätarkoitus niin eipä rajoita mitenkään. Sitä vaan saa parempaa palvelua kun on lapsien kanssa liikenteessä, ulkomailla lapset ovat niin tärkeitä eikä mitään välttämättömiä riesoja kuten täällä Hyviä muistoja, kuvia ja varmasti lapsella jotain ihania muistijälkiä rennosta yhdessäolosta. Kärryikäinen on niin helppo matkakaveri Toki kunhan ikää tulee mukulalle enenmmän niin täytyy ottaa sellainen hotelli jossa on kunnon liukumäet ja bamseklubit niin eiköhän viihdy.

 

[QUOTE="vieras";28265150]Miksi te aikuiset ette ole koskaan missään käyneet?[/QUOTE]

Aina on ongelmana ollut jompikumpi, aika tai raha. Voitko kuvitella?

 

Liki 7 miljardia ihmistä ovat juntteja kun eivät pääse matkustamaan ulkomaille?

 

Kamalaa!! En pysty mitenkään ymmärtämään, jos edes omille lapsilleen ei löydy halukkuutta järjestää mitään mukavaa. Kun kuuntelee omien lasten kaveripiirejä, niin niissä on enemmänkin vanhemmilla tavoitteena luoda elämänkokemuksia lapsilleen ja selvästi parhaiten niitä tarjoaa ulkomailla matkustaminen. Näistä lapsista tulee avoimia,aktiivisia, kansainvälisiä, toiset hyväksyviä aikuisia. Ymmärrän tietenkin taloudelliset rajoitteet, tosiasiassa lennot tiettyihin kohteiseen ovat yllättävänkin edulllisia ja vaikka edes Tallinnassa ja Tukholmassa voisi käydä. Suomessa matkustaminen ei ole halpaa, halvemmalla voi hyvinkin päästä ulkomaille ja aivan eri tason elämänkokemuksiin. Ajattelisitte joskus edes lapsianne, heille edes yksikin ulkomaanmatka hyvinkin varmasti olisi paras lapsuudenmuisto.

Sellainen kuva tästä palstasta jää, että osalla kaikki elämänkokemus vain kirjoista luettua ja sillä pohjalla he vielä kehtaavat arvostella muita ja heidän ratkaisujaan...

 

Sellainen kuva tästä palstasta jää, että osalla kaikki elämänkokemus vain kirjoista luettua ja sillä pohjalla he vielä kehtaavat arvostella muita ja heidän ratkaisujaan...

Älä nyt naurata, kirjoistako? Seiskalehdestä ja BB:stä!

 

Kamalaa!! En pysty mitenkään ymmärtämään, jos edes omille lapsilleen ei löydy halukkuutta järjestää mitään mukavaa.


Ai että vain ulkomaille matkustaminen on mukavuuden järjestämistä? Huh!

No joo, unohtui omasta viestistäni ensi kesän suunnitelmat, Uumajaan ollaan menossa, lasten tädin luokse, sinne kun muutti juuri äskettäin! Eli poikamme ovat pelastetut! :kieh:

 

Itse olen paljonkin käynyt ennen lapsia mutta meidän 6v, 5v ja 3v eivät Haaparantaa enempää ole ulkomailla käyneet.

 

Kamalaa!! En pysty mitenkään ymmärtämään, jos edes omille lapsilleen ei löydy halukkuutta järjestää mitään mukavaa. Kun kuuntelee omien lasten kaveripiirejä, niin niissä on enemmänkin vanhemmilla tavoitteena luoda elämänkokemuksia lapsilleen ja selvästi parhaiten niitä tarjoaa ulkomailla matkustaminen. Näistä lapsista tulee avoimia,aktiivisia, kansainvälisiä, toiset hyväksyviä aikuisia. Ymmärrän tietenkin taloudelliset rajoitteet, tosiasiassa lennot tiettyihin kohteiseen ovat yllättävänkin edulllisia ja vaikka edes Tallinnassa ja Tukholmassa voisi käydä. Suomessa matkustaminen ei ole halpaa, halvemmalla voi hyvinkin päästä ulkomaille ja aivan eri tason elämänkokemuksiin. Ajattelisitte joskus edes lapsianne, heille edes yksikin ulkomaanmatka hyvinkin varmasti olisi paras lapsuudenmuisto.

Sellainen kuva tästä palstasta jää, että osalla kaikki elämänkokemus vain kirjoista luettua ja sillä pohjalla he vielä kehtaavat arvostella muita ja heidän ratkaisujaan...

Matkustaminenhan on nimenomaan köyhien harrastus, niiden joilla ei ole varaa veneisiin, mökkeihin, jne.

 

En oo ikinä käyny ulkomailla ja oon päälle 30 vee. Kotimaassa oon matkaillu jonkin verran, mutta esim. Lapissa en oo käyny (eikä kiinnosta vähääkään). Mua ei vaan kiinnosta. Lapsena meillä ei ollut varaa matkailla ja nyt aikuisena oon liian mukavuudenhaluinen siihen. Kotimaan matkatkin on vaan stressannu, en oo ikinä nauttinu niistä. Inhoan sitä matkantekoa ja esim. laivaan en suostu enää astumaan.
Haluan myös nukkua yöni omassa sängyssä ja toisaalta lemmikeille ei olisi edes hoitajaa. Laitan myös rahani mielummin taloni remontoimisen tms. kuin matkailuun.
Sitten saatan ehkä lähteä ulkomaille jos keksitään teleportti jolla voi päiväseltään käväistä

Ainiin ja mulla ei oo lapsia, joten en rääkkää niitä pitämällä vain kotona

 

Ei tule traumoja.

Tosin naapurin Pirkolle saattaa tulla trauma siitä että lapsenne eivät ole päässeet reissaamaan, mutta se on Pirkon ongelma sitten se.