Lapsi, ei lasta, lapsi, ei lasta.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äidiksi haluava, vai...?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

Äidiksi haluava, vai...?

Vieras
Olen ymmälläni uuden ajatuksen ja tunteen kanssa:
haluan lapsen.

En ole puhunut tästä kenellekkään, koska en ole ikinä ennen halunnut lapsia. Olen sanonut kaikille, että en tule ikinä haluamaankaan niitä. En kehtaa puhua asiasta edes kumppanilleni.

Käymme molemmat töissä, olemme avoliitossa ja olleet yhdessä viisi vuotta. Olosuhteet olisivat lapselle hyvät. Olen kuitenkin vasta 24-vuotias, tuntuu, että olen itsekkin vielä ihan lapsi.
Pelkään, että lapsen hankinta muuttaa koko elämäni, ikävämpään suuntaan, pelkään, että elämäni on sitten ohi. Toisaalta kuitenkin tuntuu, että elämä alkaa vasta lapsen hankinnan jälkeen.

Minulle on todettu sairaus, mikä hankaloittaa lapsen saamista erittäin paljon, ehkä tämä on osasyy, etten uskalla/halua puhua tunteistani muille.


Kirjoittelin tänne, että sain vähän purettua tunteitani.
 
Luulen, että jokaisen naisen elämässä tulee hetki, jolloin kokee vauvakuumetta. Onko sinulla perhepiirissä tai kaveripiirissä lapsia, joita voisit hoitaa, jotta voisit hieman "kokeilla", miltä äitinä oleminen saattaisi tuntua? Itse olen toiminut lastenvahtina pienestä pitäen ja tiedän, että haluan joskus omiakin lapsia.
 
Ymmärrän hyvin tunteesi, en ole ennen halunnut lapsia enkä ole kokenut olevani mikään äitihahmo. Olen julistanut lapsesta lähtien että lapsia en halua. Silti minulla on yhdestä suhteesta ihana poika, vahinko kylläkin. Kun poikani ilmoitti tulostaan viisi vuotta sitten tuntui että elämä loppuisi siihen ja kaverit katoavat, olin silloin 20vuotias mutta elämä jatkui. Olen kokenut paljon hienoja asioita ja nähnyt lapsen kasvavan.

Nyt on sitten kuume kasvanut, olen ihanassa suhteessa unelmieni miehen kanssa, kummallakin on työpaikka mutta ainoa miinus on se että emme ole vielä edes tunteneet vuotta. Eipä tuo toinenkaan ole mitään kieltävää asiaan sanonut mutta silti järki yrittää kolkutella kuumeen välissä.

Ehdottaisin että puhuisit rohkeasti kumppanisi ja/tai hyvän ystäväsi kanssa ja punnitset asioita, eipä sitä koskaan ole liian valmis mihinkään. Tsemppiä!
 

Yhteistyössä