Heissulivei!
Enää ei nyt aivan niin kauhea olo ole... Kiitos teille siitä ihanaiset! Olette kyllä sellainen joukko ihmisiä ettei toisaalta voi löytyä!!!
Vielä tuosta miehestä. Soitti eilen ja sanoi että on ikävä. Kai se yksinolo alkaa ahdistamaan kun tietää että mä grillailen herkkuja ja sillä ei oo ruuanlaittajaa eikä tiskaajaa....
Sehän ei ny mikää kauhean nuori enää ole, täyttää 31 syksyllä. Se sen kaveri sitte taas on 23vuotias jotta se mun harmaantuva ukkeli ei tajua että elämä on erilaista kolmekymppisellä kauan seurustelleella ku kakskymppisellä sinkkumiehellä. En mä usko että tää kaveri oikein sitä käännyttää, mutta mieheni näkee että millaista vapaata ja villiä elämää se elää ja haluais kokea samaa. Tiedän että miehelläni ei tällaista elämää ole ollut koskaan. Mutta silti, yhdessä on lapsia ja perhettä haluttu ja yhdessä tämä pitäisi katsoa loppuun saakka... No saas nähdä. Eilen se tosiaan soitti ja mulla ei ollut minkäänlaista tunnereaktiota siihen. Toki olen väsynyt ja pettynyt ja loukattu ja ehkä hivenen masentunutkin...
Noh, sitte vauvoihin. Eilen eivät liikkuneet ollenkaan, ja supistelikin kipeästi. Jouduin sitte käymään synnärillä käyrillä. Kaikki ok, kunhan olin käynyt kahvilla, juossut tutkimushuonetta persepaljaana ympäri, hyppiny ylösalas ja vielä pahoinpidelly mahaa niin johan heräsivät.... =) Sitten alkoikin sellainen metakka jotta... Lääkäri meinas stressiä... :| Sano jotta vauvat väsyy stressistä ja sit alkaa supistelemaan. Kiva kiva. EN kehdannu ottaa saikkua. Tänään vielä töitä ja sit huomenna vapaa ja ens viikko kokonaan töitä. Kattoa sit ens viikolla josko hakis vähä elpauslomaa... Juhannuksen jälkeiseen krapulaan....
T. Ulpis ja huomenna jo alkaa viikko 22+!!!!!!!
Ps. koira edelleen voimaton ja väsyny sekä pissii lattialle... Hitsi. Pitää odottaa maanantaihin että soittaa eläinlääkärille. Tuloo muuten niin kalliiksi...
Enää ei nyt aivan niin kauhea olo ole... Kiitos teille siitä ihanaiset! Olette kyllä sellainen joukko ihmisiä ettei toisaalta voi löytyä!!!
Vielä tuosta miehestä. Soitti eilen ja sanoi että on ikävä. Kai se yksinolo alkaa ahdistamaan kun tietää että mä grillailen herkkuja ja sillä ei oo ruuanlaittajaa eikä tiskaajaa....
Sehän ei ny mikää kauhean nuori enää ole, täyttää 31 syksyllä. Se sen kaveri sitte taas on 23vuotias jotta se mun harmaantuva ukkeli ei tajua että elämä on erilaista kolmekymppisellä kauan seurustelleella ku kakskymppisellä sinkkumiehellä. En mä usko että tää kaveri oikein sitä käännyttää, mutta mieheni näkee että millaista vapaata ja villiä elämää se elää ja haluais kokea samaa. Tiedän että miehelläni ei tällaista elämää ole ollut koskaan. Mutta silti, yhdessä on lapsia ja perhettä haluttu ja yhdessä tämä pitäisi katsoa loppuun saakka... No saas nähdä. Eilen se tosiaan soitti ja mulla ei ollut minkäänlaista tunnereaktiota siihen. Toki olen väsynyt ja pettynyt ja loukattu ja ehkä hivenen masentunutkin...
Noh, sitte vauvoihin. Eilen eivät liikkuneet ollenkaan, ja supistelikin kipeästi. Jouduin sitte käymään synnärillä käyrillä. Kaikki ok, kunhan olin käynyt kahvilla, juossut tutkimushuonetta persepaljaana ympäri, hyppiny ylösalas ja vielä pahoinpidelly mahaa niin johan heräsivät.... =) Sitten alkoikin sellainen metakka jotta... Lääkäri meinas stressiä... :| Sano jotta vauvat väsyy stressistä ja sit alkaa supistelemaan. Kiva kiva. EN kehdannu ottaa saikkua. Tänään vielä töitä ja sit huomenna vapaa ja ens viikko kokonaan töitä. Kattoa sit ens viikolla josko hakis vähä elpauslomaa... Juhannuksen jälkeiseen krapulaan....
T. Ulpis ja huomenna jo alkaa viikko 22+!!!!!!!
Ps. koira edelleen voimaton ja väsyny sekä pissii lattialle... Hitsi. Pitää odottaa maanantaihin että soittaa eläinlääkärille. Tuloo muuten niin kalliiksi...