Lapsettomuuspuolelta 2008 alkuvuodesta plussanneet

moikka ja sori ku en oo pitkään aikaan kirjotellu..

en millään jaksanu lukea kaikkia viestejä mitä oli tullu, oon ollu pois täältä muutaman viikon..

tässä vähän mun kuulumisia:
rakenneultrassa käytiin 6.6 ja vauveli voi hyvin, iso poika olis tulossa :) koko raskauden on ollu poika olo ja paikkaanhan se piti :heart:
muutenki ihan hyvin menny, mitä nyt toi selkä alkanu vaivaan et ei pysty enään pitkiä päiviä töissä tekeen.. seuraava neuvola olis sit 7.7..

Kuunkulta: ihanat vaunut :)

käykö kukaan teistä odottajista kuntosalilla??
mulla haluttais käydä mut en tiiä uskallanko


t:heidh ja masuasukki 22+3
 
Lukaisin myös noita ketjuja,mitä linkin takaa löytyi.Huomaa,että toisille kaikki on itsestään selvää ja kaikki tuodaan eteen kuin manulle illallinen.Ollaan me onnellisia tulevista pirpanoista ja jätetään tuollaiset ihmiset märehtimään omiaan.

Iso :hug: marlille Onneksi sinun maukat ovat sitkeitä taistelijoita.
 
Ehtoota..

Kiva kuulla Heidistä pitkästä aikaa! Tänne tulee kyllä niin paljon tekstiä ettei parin päivän jälkeen voi enää ihan kaikkea edes sisäistää. Onnea pojasta!

Marlin Maukat on onneksi kunnossa vuodoista huolimatta!! Mahtaa olla hermoja raastavaa.. Onko siitä mitään "ennustetta", että miten tuollaisessa tapauksessa istukka kestää koko raskausajan? Meneekö ne hematoomat yleensä ohi vahingoittamatta istukan kiinni pysyvyyttä ja toimintakykyä?

Taisin juuri yhtenä päivänä kertoakin, että meillä on tosiaan 5,5km synnärille, että sen suhteen saa olla ainakin hätiköimättä.

( . ) Mulla oli eilen kaupungin rakenneultra ja kaikki oli siellä neidillä edelleen hyvin. Pituutta noin 25cm (sehän on arvio kun puolivälissä mennään) ja painoa hiukan yli 350g. :heart:
Lapsivettäkin on kuulemma tässä vaiheessa suunnilleen 800ml!! :eek:

Siis enhän mä ole "lihonut" paljon mitään!!!

Kolmisen kiloa on tullut siirtopäivästä, muutaman sadan gramman heittoja päivittäin suuntaan ja toiseen. Jos siitä lapsi on 350g, lapsivesi 800g, istukka oisko jo lähempänä 500grammaa.. Lisääntynyt verimäärä siihen päälle + tissit niin eipä siinä paljon rasvan osuudeksi jää!! :p :p

Vaikka eipä sen väliä, tulee mitä tulee ja kaikki on erilaisia. Lopussa ehtii kerääntyä hyvin vielä parikymmentä kiloa.. Pääasia, että vauva voi hyvin.

Tänään tuli sitten vielä positiivinen kokemus Taysin äitipolista kun oli aika sinne. Kahdeksan vuotta olen syönyt beetasalpaajaa verenpaineisiin ja rytmihäiriöihin, tosin nyt vuoden minimiannoksella ja nyt senkin saa lopettaa. Paineet oli samaa luokkaa kuin tähänkin asti eli 115/75. Pulssi pysyttelee yleensä 50-60 välillä, tosin nyt juoksin omalta osastolta suoraan äitipolille ja syke olikin "huimat" 73. :D

Kaikki oli sisätautilääkärin ja synnytyslääkärin mielestä kunnossa. Muun muassa kohdun/istukan isojen suonten virtaukset katsottiin ja hyvin toimivat. Niissä voisi kuulemma olla joskus verenpainepotilailla ongelmia. Se tuli uutena tietona, että toisella kolmanneksella verenpaine yleensä laskee.

Joo-o.. Neiti oli neiti jo kolmannen ultraajan mukaan ja yhtä vilkas kuin tähänkin asti. Ei olisi millään halunnut olla paikallaan. :heart: :heart:
 
Raitis ja muut, kyllä noiden linkkien takana olevien viestin lukemisesta verenpaine lähtee kohoamaan. Surullisinta kai on se, että jotkut ihan oikeasti ajattelee tuolla tavoin. Ei kai kaikki viestit nyt ihan provoja voi olla? Mulla ainakin tilanne on ollut se, että olen tavannut nykyisen puolisoni vasta "vanhemmalla iällä" eli 26-vuotiaana. Ei silloin heti ollut mielessä "lasten tekeminen". Noiden viestittelijöiden, joiden mielestä lapset pitää tehdä nuorena, mukaan olisi kai parempi, että tulisi paksuksi kelle tahansa, kunhan lapsi tehdään ajoissa. Joo, hyvää elämää vaan sillekin lapselle sitten. Kyllähän nyky-yhteiskunta lähtee ymmärtääkseni edelleen lapsen edusta ja oikeudesta molempiin vanhempiinsa. Argghhh, tollainen teksti! :kieh:

Marli, voi itku ton vuotamisen kanssa! Kovasti :hug: sulle! Miten tuollaisen istukan vuotamisen saa kuriin? Loppuuko se vaan jossain vaiheessa? Toivottavasti Maukat ei siitä kuitenkaan kärsi.

Heidh, mä aloin käymään just tossa rv 12 jälkeen taas spinningissä ja joissakin jumpissa valikoidusti 3 kk:n tauon jälkeen. On kyllä ollut ihanaa. Olen kuulostellut koko ajan kehoa ja mennyt ihan sen ehdoilla. Yleensä vatsassa ei tunnu mitään sen kummempaa, mutta jos joitakin pieniä tuntemuksia tulee, sitten heti kyllä relaan ja otan rauhallisesti. Ihanaa, kun olo on taas tosi energinen ja liikunta tekee tosi hyvää.

Galluppia sitten: treenaatteko te lantionpohjanlihaksia? Mulle tuli asia itse asiassa eilen mieleen ja ajattelin aloittaa treenaamisen niidenkin suhteen. Huomaa, että nekin lihakset on ihan "rapakunnossa" :LOL:
 
Huomenia,

Marlille ja maukoille nyt paljon voimia. Kyllä olette kaiken saanut kestää, onneksi pikku maukat on sitkeitä olentoja jotka ilmiselvästi haluavat elää :hug:
Nyt vaan lepäilet ja otat rauhallisesti, ei nostoja eikä mitää repivää liikettä niin toivottavasti se siit tokenee.

Liikuntaa on tullut harrastettua laittoman vähän, mitä koiran kanssa lenkit ja asiakkaiden kans pienet patikoinnit metsässä. Aloitin kesäisen puistojumpan ja heti alkoi ne vuodot. Nyt ajattelin pitää siitä taukoa ja keskittyä uintiin, kävelyyn ja pyöräilyyn. Mammajooga olis ihanne listalla mut ei meidän pikkukylällä sellaisia ole tarjolla. Kuulin ettei vauvauintiakaan ehkä järjestetä enään.... Tosin siihen on vielä aikaa ennenkun ajankohtainen mulle.
Jumppapallon päällä olen vähän sisempiä lihaksia treenaillu ja yrittänyt vahvistella.

Ihanaa huomena päästään lähtemään lomalle, vihdoin. vaikka lapinkorvilla taitaa olla aika vilpoista vielä mut pääseepähän pois kotinurkilta ja nollaamaan työt.
Taidan hemmotella itteäni kuusamon tropiikissa oikein kunnolla.

Voimia ja jaksamisia kaikille.
tiltalitti ja viuhti 13+2
 
Kiitos kannustuksista.
lääkäriltä yritin kysyä, että miten tästä tulevaisuus, niin ei osaa kukaan sanoa mitään.
On ollut vastaavia tapauksia ja kaikki kuitenkin mennyt loppuun asti hyvin. Ihan varmastí löytyy myös vastapuoleisiakin tapauksia. Ei nyt ihan hirveesti kiinnosta mennä nettiin penkomaan kaikkia kauhutapauksia. Tässä kun on muutenkin kestämistä.
Kyllä se aika sitten näyttää kuinka käy ja joka tapaus on kuitenkin yksilö tapaus.
Omalla kohdallani on ainakin raskauden kohdalla mennyt kaikki juuri niin kuin ei odottanut, joten minun ei varmaan kannata tutkia miten muilla on mennyt, kun ei ne kohdallani kuitenkaan mene niin.
Oksentelen edellenkin päivitäin, tai siis on joskun HARVOIN niitä päiviä, kun luulen raskauspahoinvoinnin olevan ohi ja sitten niinkuin eilen, neljä kertaa vessassa. Aina juuri syödyt ruuat ulos. Viimeksi kun olin ultrassa rv.11+2 oli Maukkojen mitat n. 46mm per nenä.
Nyt olis sitten maanantaina taas se np.ultra ja voi kun toivon että kaikki menis sinne asti hyvin ja tietenkin siitä sitten eteenpäin.
Niin mulla oli silloin se mukava lääkäri-setä, joka sanoi että yleensä se vuoto kuitenkin loppuu jossain vaiheessa. Toivomme siis niin

:saint:

Kaikille paljon onnen toivotuksia ja halauksia
 
Surku...

Ny se mies sitte keksi että haluaa pitää taukoa seurustelusta. Viikon. Mä oon täällä poraannu silmät päästä. Olen niin surullinen. Kahteen päivään ei nyt sitte olla nähty.
Sanoi kuitenkin että kyllä tää vielä iloksi muuttuu ja ei saa ajatella pahoja ajatuksia eikä eroa. Olen silti niin surullinen. Juhannus töissä. VITTU!
Lähetti vielä viestin tiistai-illalla että ei saa enää itkeä että kaikki muuttuu paremmaksi... Mun on niin ikävä sen luo. Oli puhe että ei soitella, se soitti eilen neljä kertaa ja laittoi muutaman viestin. Tänään ei oo soitellu. Eilen alkoi vauvojen liikkeet tuntua ulospäin ja näkyä, ja se ei oo niitä tuntemas nyt. Hitto, mä en tiedä mitä tehdä. Se menee nyt juhannuksena kaverien kans ryyppäämään, mä vietän illat yksin koiran kanssa evakossa... Koirakin on ihmeissään. Ei päästä mua silmistään ja on koko ajan kainalossa. Se lohduttaa kun itken, nuolee kyyneleet pois ja kiehnää kainalossa. On siinä niin kauan että joko rauhoitun tai nukahdan. En tiedä miksi se on kans niin herkkä.

MIksi, vaikka se sanoo ettei jätä meitä (mua, koiraa ja vauvoja) mä silti pelkään että tää loppuu tähän? Mä en kestä. En selviä hengissä.
Musta tuntuu että mä kuolen. Tää tuska on aivan sanoin kuvaamaton. En oo pystyny syömäänkää ku jotain yksittäisiä omenoita tai leivänpalan. Ei oo nälkä.

Musta tuntuu että miksi meidän pitikään onnistua saamaan raskaus aikaan. Jos en olisi raskaana, olisi helpompi (vähemmän niin kamalaa) erota. En osaa nauttia tästä raskaudesta enää.

Marlille voimia vuotoiluun, toivotaan että maukat on sitkeitä!!! Nyt vaan lepäät.

Ps. Sekin vituttaa ku lokapuolella kaks viikkoa edellä oleva on saanu jo äippäpakkauksen, mulle ei edes kirjoitettu vielä todistusta...

T. Ulpis 21+4
 
Voimia ulpulummukalle. :hug: Sanoiko mies minkään valtakunnan syytä että miksi juuri nyt halusi pitää sen tauon? Itellä rupesi pyörimään kaikki inhottavimmat asiat ja syyt mielessä :ashamed: . Mutta toivotaan ettei näin ole. Mulla aikoinaan pojan isä oli kaikkea muuta kuin ihana. Tietty oli mulle rakas ihminen vielä silloin mutta kun kuulin niistä sen mukavista "reissuista" kaveriensa kans niin se rakkaus myös jäi siihen...
Voisiko miehelläsi olla myös pelko tulevasta? Kauanko kärsitte lapsettomuudesta? ja nyt kun kaikki odotus lapsen saamisesta onkin sitten totta. Ja vieläpä niin että yhden sijaan saattekin kaksi pikkuista.

Vielä kerran voimia sinulle.

Hyvää juhannuksen odotusta kaikille.

T. Löllykkä ja haamu 20+2
 
Kysyin kans heti et meinaako pettää yms. Sanoi että hän ei tekisi nyt sellaista. Hän on itse välillä aika masentunut, veljensä ahdistaa meitä ja meidän parisuhdetta tod. paljon. Työskentelevät perheyrityksessä joten muutto poiskaan ei onnistu.

Lapsettomuutta ja hoitoja on takana n. 6.5vuotta, tämän hoidon oli puhe olla viimeinen, me meinattiin myös pitää "taukoa", ennen positiivista raskaustestiä. Minun oli puhe muuttaa opiskelupaikkakunnalle jotta molemmat saa olla rauhassa.

Kai sitä masentaa veljensä käytös, eikä sitten jaksanut enää mun marinoita kuunnella. Siksi halusi minut pois. Pettäminen pyörii mielessä koko ajan. Miehellä on yksi kaveri, että aina kun he ovat samassa paikassa "pitämässä hauskaa", niin sen jälkeen meillä menee huonosti. Kuten nytkin kävi. jos hän ei ole tekemisissä tän miehen kanssa niin silloin kaikki suht ok. Kuitenkin mies meinaa että tästä kaverista ei ole kyse. Hän kun haluaisi olla vapaa kuin taivaan lintu.

Olen surullinen. En muuta osaa sanoa...
 
Ulpulummukka, :hug:
Mä tuun kohta Suomeen juhannuksena, niin tuun vetää sun miestä kyllä turpaan, kun tuollaista tekee sulle tuossa tilassa! |O Aiheuttaa sulle ja vauvoille tuollaista surua ja stressiä.
Tuollainen peli ei kyllä vetele!

Mä oon muutenkin aika tempperamenttinen luonne ja nyt raskaana ollessa vielä rohkeempi :D Et paranee sun miehen varoa, Saa kohta koko lapsettomuuspuolen odottajat niskaansa!
Me pidetään kyllä sun puolia.
 
mä oon niin väsyny etten mä jaksa sille edes huutaa. Siitä ei oo hyötyä...

Mun mieltä masentaa vielä sekin, että kaverit on kaikonnu. parisuhteessaolevat, lasta yrittävät ihmiset, kaksi siis, jotka ovat olleet 5 vuotta parhaita ystäviä, eivät enää pidä yhteyttä.

Luulin että kun tietävät meidän taustan, niin eivät ala olemaan kateellisia meidän raskaudesta. Tunnen oloni niin ulkopuoliseksi heidän seurassaan. He eivät pidä yhteyttä, eivät soittele, eivät tule kylään kutsuttuna/kutsumatta, eivät kutsu kylään. Eivät lähde mihinkään vaikka on pyydetty tai peruvat menonsa jos ovat sattuneet lupaamaan.

Ei riitä, että mies hylkää, ystävätkin hylkäävät.
Minulla ei ole ketään muuta kuin rakas koirani.... :'(
 
Lemmikit on aina uskollisia ystävinä ja ne aavistaa omistajansa tunnetilatkin. Jos on surullinen ja huono olotila, niin ne tulee omistajaansa lohduttamaan. Mun kisukin on just sellainen ihana kaveri, on aina kaikessa niin mukana :heart:

Onneks on olemassa nää netin keskustelupalstat. Voi aina purkaa huonoa oloonsa ja lievittää yksinäisyyden tunnetta.

Mut jos ahdistus ja masennus on kova, niin kannattaa hakee ajoissa apua...muutenkin raskaana ollessa mieli on herkkänä ja raskauden aikainen masennus ei ole mitään harvinaista. Ja sit jos tulee vielä se synnytyksen jälkeinen masennuskin.

Huonoon rakoon ottaa sun mies aikalisän. Toivottavasti se tulis nyt järkiinsä...
Mitäs mä nyt neuvoisin...Sun kannattaa nyt ajatella ennenkaikkea itseäs ja vauvoja mahassa. Keskityt nyt vaan siihen, et sulle tulis taas parempi mieli ja koita olla murehtimatta sitä ukkoa. Sun vointis on nyt tärkeempää ja etusijalla! Eikä sun miehen vointi ja sen hauskan pidot. Anna sen mennä menojansa ja koita sä saada mielesi takas. Ja sitten kun olet vahvoilla niin laitat sen ukon seinää vasten ja puhutte asiat selviksi, et se on joko/tai. Ja sanot, et sä et kohta enää edes huoli sitä takas!
Mut nyt annat sen ukon olla rauhassa ja saat nyt ihan luvan olla itsekäs ja hemmottelet itseäsi jotenkin, itsesääliin ei saa vaipua. Sä olet hieno ja arvokas ihminen, joka kantaa arvokasta lastia sisällä. Ja jos sun mies ei osaa arvostaa sitä niin se on hänen ongelma.
Nyt ajattelet vaan ettei sen takia kannata edes itkeä. Koitat nyt tehdä jotain, mistä saat vähän paremman mielen. :hug:
 
Marlille ja maukoille kovasti voimia tulevaan!!! :heart: Toivottavasti kaikki sujuu jatkossa hyvin. Lapsettomuudessa sekä hoidoissa on kestämistä joten olisi reilua, että kaikki sujuisi raskaudessa mutkattomasti. Ja onneksi tosiaan vaikuttaa olevan sitkeitä sissejä masuasukit.

Kuunkulta vei sanat suustani. Täällä myös tosi tempperamenttinen täti jolla luonne myös hurjana raskausaikana :kieh: :kieh: Siis aivan #%&%#%& toimintaa Ulpis sun mieheltä kun olet tuossa tilassa. Yritä nyt jotenkin kerätä itsesi koska sun ja vauvojen vointi on nyt tärkeintä. Kyllä sä selviät vaikka mies päättäisikin mennä omille teilleen!! Usko pois, sussa on paljon voimaa kun olet jaksanut kaiken maailman hoidotkin. Ja aina löytyy uusia miehiä jos on tarvis. Ei ole kyllä helppo sun tilanne, koita jaksaa :heart: :heart: Yritä ammentaa voimia pikkuisistasi ja hauvelistasi. Koira tosiaan vaistoaa omistajansa tunnetilat ja lohduttaa tulemalla viereen, ja olen varma että pikkuisetkin lohduttaisivat sua jos vaan pystyisivät..
 
Tää mun ex eli pojan isä aikoinaan nakkas mut samantien pihalle ku ilmoitin että meille vauva tulossa. Yrittipä jopa saaja mut tekemään abortin. Mutta huonoin menestyksin. Silloin tosiaan ku kuulin että odotan ja samalla ku ex ilmoitti ettei halua mua eikä lasta niin sen ajan minkä silloin koin niin ei katoa ikinä mielestä. Vieläkin muistan ku eilisen ku istuin kotona kissa sylissä ja itkin. Ex soitteli välillä josko olisin päätynyt aborttiin ja kun en ollut niin sanoi vain että siksi lapsen teen jotta saan häneltä rahaa... :eek: .

Silloin ajattelin että kunhan poika on isompi jotain 15-17vuoden ikäinen niin kai silloin haluaa kuulua pojan elämään. Poika täyttää nyt ens kuussa 12 ja isäänsä nähnyt n 8 kertaa. Viimeksi pari viikkoa sitten. Silloin ex ite halusi että tutustuvat pojan kans toisiinsa. Olin ite ihan hoo moilasena kun näin "pian" tuota halusi. Mutta sepä taitaa olla viimeinen kerta piiiiitkiin aikoihin kun toisiaan näkevät. Nimittäin kesän jälkeen ex palaa takaisin ulkomaille uuden perheensä luo..

Syyksi sanoi aikoinaan että kaveri ei tykänny musta ja se oli sellainen ei lapsi rakas ihminen. Joka päätti ettei ex saa lasta niin silloin ei saa. Olipa jopa saanut exän kysymään toista ihmistä josko olisi mennyt isyystestiin itsensä sijasta. Mutta onneksi tällä toisella oli sen verran järkeä päässä ettei ryhtynyt moiseen. Tosin jotain tuon kaltaista olin osannu jo odottaa.

Mutta toivotaan että te saatte asianne kuntoon ja mies ei tee mitään mitä katuu sitten myöhemmin. Enkä nyt tarkoita pettämistä van sitä jos haluaa nyt eron niin miten osaa elää sen kans että kauan kaivatut pikkuiset jää ilman isää.

Mulla kans ystävät kaikkosi kun poikaa rupesin odottamaan. Mutta aina saa uusia. Koita jaksaa nyt kaikki tuntuu kamalalta ja itkettää. Mutta ajan mittaan kaikki kääntyy parhain päin. Ite nautin pojan odotuksesta ja tosi läheisiä ollaan edelleen. Luulen että tullaan aina olemaankin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ulpulummukka:
Ei riitä, että mies hylkää, ystävätkin hylkäävät.
Minulla ei ole ketään muuta kuin rakas koirani.... :'(
Ja me koiran lisäksi. Me ollaan täällä ihan sitä varten, että purat pahaa mieltä pois. :hug:
Yritä luottaa miehen sanoihin, että hän ei aio pettää. Sinä et voi sitä estää jos se sen on tehdäkseen, joten yritä olla ajattelematta sitä vaikka se onkin helpommin sanottu kuin tehty.
Unohda juhannuksen olemassaolo ja ajattele, että nyt on vain sateinen viikonloppu.

Koira on hyvää seuraa. Kuuntelee mutta ei arvostele eikä hylkää.

Vuosi sitten tähän aikaan meidän koira menetti tajuntansa kun oli aikansa leikkinyt kuumuudessa ja tänään leikkiminen oli jälleen lähellä viedä hengen.. Se meni pallon perässä rantakalliolle eikä tajunnut, että kallio loppui ja niin sitten joutui koko koira pinnan alle. Onneksi olin ihan vieressä ja päästä nostamalla sain sen ylös. :'(
 
Nyt on koirakin kipeä.... En tiedä itkeäkö vai nauraa.

Yöllä oli tullut pissat lattialle, ja vaikka täällä on kylmä ilma (+14) ja sataa vettä sekä tuulee kylmästi ja sataa vettä niin koira on tulikuuma. Kirsu, kuono ja korvanlehdet on siis aivan kekäleet. Se joi yöllä paljon vettä että saattaa olla pisut senkin takia lattialla. Se on todella uupunut. Aloitin sitte sille antibioottikuurin, ku mittasin lämmön niin 41.2. Koirallahan on kuumetta jos yli 39 astetta. Helteellä ei päde. Mutta ei ole hellettä... :'(


Anteeksi naiset, tämä omanapaisuus koko ajan. Olen kyllä ajatuksissa mukana teidänkin odotuksissa ja murheissa. Jotenkin vain tämä oma laajeneva ( . ) saa ajatuksetkin pyörimään sen ympärillä.
Paha mieli on edelleen mutta jotenkin helpottaa, itkeä ei tarvitse kovinkaan paljoa, paitsi eilen kun mies soitti. Sanoi kyllä ettei itku auta... |O Fak juu ruma!

Mikähän vauvoilla on, tänään ei ole ollut liikettä ollenkaan, eikä yölläkään. Join jo mansikkamehua mut siltikään ei menoa... Huoh... Loppuuko tämä murhe ikinä...

Jotenkin olisi helpompi kestää tämä just jos ei olisi juhannus. Mikä tahansa tavallinen viikonloppu. Ku on 7 juhannusta vietetty yhdessä niin jotenkin 8 yksin vietettynä tuntuu pahalta.
Ja nyt se koirakin vielä... :'(


Olen varmaan yksin täällä kirjoittelemassa, muille hyvää jussia!
 
Huomenta.

Et sinä ulpis yksin ole. Oliko miehesi jo ottanut vettä väkevämpää kun soitti? Itse en käsitä sitä vieläkään miten oma rakas voi olla noin kylmä. Vaikka itse kokenut aikoinaan saman niin silti ei tajua. Entäs tämä miehesi kaveri? onko hällä itsellään lapsia vai onko yksinäinen elelijä? Jos niin voihan olla ettei hän ymmärrä tätäteidän tilannetta. Lapsettomuutta yms. Ja silti laittaa lusikkansa soppaan.

Missäpäin asustelet? Tule meille viettään juhannus niin ei tarvitse olla yksin. Täällä ollaan koko jussi kotona ja aina on tilaa ystäville.
 
Voi Ulpis, Jo on taas kohtalon kirveellä kalautettu sinne suuntaan.
Toivottavasti miehelläs on vaan joku hetkellinen paniikkihäiriö siitä että kohta hän on isä ja haluaa hetken vielä olla poikamies. (en tarkoita että laukkais kukastakukkaan vaan mennä kavereiden kanssa kuin ennenkin) Noita meinaan on lähipiirissä tapahtunut juuri kun vaimon maha on alkanut kunnolla näkyä. Sit ne on palannut häntä koipienvälissä anelemassa pääsyä kotiin. Oma ukkokin on alkanut nyt haikaileen omien kavereiden kans menoa ja joka viikonloppu pitäis jonnekkin ryyppäileen lähtee. Nyt kun itellä alkaa figuuri levitä kun pullataikina joka suuntaan on mies ottanu vähän etäisyyttä tässä läheisyys puolessakin. Syynä ettei vaan pienelle satu mitään.... joopa senkin syyn se luki siitä kirjasesta joka saatiin neuvolasta, isä ja äiti puoli erikseen. Mut kuitenkin tavallaan huolehtii sit kun kana emo että syön hyvin ja olenko nukkunu tarpeeksi ym. Ota noista putkiaivoista selvää. Miehillähän ei ole sellasita tunne-älyä kuin meillä naisilla, me kun liitetään tunteet jopa kaupassakäyntiin. Miehillä se on vaan toiminto ja tulos. Vähän tähän tyyliin. Oletko ulpis lukenut sen vihkosen isälle puolen, se on kyl aika hyvä ja selkeesti kirjoitettu varmasti miehen käsialaa.
Nyt vaan häntä pystyyn koiralle ja sulle. Koiruuskin on kuin yksi vauva, ja kun olet surullinen sekin voi surullisesti ja vauvat varmasti vaistoavat nyt sun surun ja murheen ja on hipi hiljaa ettei vaan häiritse sua ja ottavat osaa suruun niin. Olet upea nainen ja tiedät että saat tarvittaessa myös parempaa. Sinä ja lapset tulette pärjäämään varmasti, usko pois sinulta löytyy voimia vaikka vuoren siirtoon lastesi takia.
Ja tänne saa purkautua, kyllä me tai ainakin minä jaksan olla tukena. Hiippailen näille palstoille kuitenkin loman aikana.

Voimia ja murheetonta juhannusta kaikille. kyllä se päivä paistaa risukasaankin.
vai miten se meni...

tiltalitti ja viuhti 13+3
 
Ulpis, täällä ollaan kyllä kuulolla - yksin et ole! Voimia kovasti! Samoin Marlille ja Tiitille oikein ekstrahalaukset ja helpompia aikoja toivotan!

Hyvää juhannusta kaikille urheille odottajille! :heart:

T. Nami sekä Aatu & Beetu (ensin mainittu hurjan päänsärky- ja pahoinvointivaiheen runtelemana. :| mutta viis niistä, jos toukat vaan viihtyy.)
 
Ulpikselle voimia koitoksiin,kyllä sinua nyt koetellaan.Mikä ei tapa se vahvistaa.Tosin varmasti ei nyt juuri tuolta tunnukkaan.Kyllä sinä jaksat, olet vahva ihminen!!! :hug:

Juhannuksia kaikille mammoille!

risto 12+3
 
Täällä ollaan vielä! Huomenna lähtee lento Suomeen.

Ulpis, Kuulostais siltä, kuin koiralla ois pissatulehdus. Ihan hyvä et annoit heti sitä antibioottia. En nyt ole mikään eläinlääkäri, mut meidän kissalla oli samanlaista, et pisut vaan tuli ja siinä pissan seassa oli vielä verta :eek: Vähän pelästyin. Ihan paniikissa vietiin eläinlääkärille ja virtsarakon tulehdushan se oli. Parani kyllä sitten nopeasti kun sai antibioottia.

Mua sitte raivostuttaa sun mies!*#+#@'+'#*!Sä ressukka itket puhelimeen ja hän vaan " Et itkut ei nyt auta". Mun mielestä toi on tosi tosi ITSEKÄS teko sun mieheltäsi ja kylmää, kun ei ajattele yhtään sua ja vauvoja mahassa! Olkoon hänellä sitten vaikka miten hyvät syyt viettää juhannusta kaverinsa kanssa, mutta se pitäis tapahtua sitten molempien osapuolten yhteisymmärryksessä, eikä vaan noin itsevaltiaana päättää et mä lähden nyt tästä viikox vex eikä tästä ole mitään keskusteltavaa. Ja kaverit ei sais missään tapauksessa mennä naisen edelle, sit on kyllä arvoissa jotain pahasti pielessä. Toi osottaa kyllä, et sun mies ei arvosta ja kunnioita sua tarpeeksi. Meinaa varmaan, et aina pääsee sit takaisin sun tykö kun hänelle passaa.
Voi ku mä oisin siellä, ni pitäisin sellaisen saarnan sun ukolle että miten raskaana olevia naisia pitäis kohdella! |O Sun miehen pitäis saada nyt kunnon opetus. Teet sitten hänelle selväksi, että sua ei kohdella tuolla tavalla ja sanot hänelle: " Et nyt ei itkut auta."
Toivottavasti se on vaan joku hetkellinen mielenhäiriö miehellä. Ei noista putkiaivoista aina ota selvää. Yhdessä ootte hoidot käyny läpi ja nyt on sitten otettava se vastuu ja hänkin tietysti kauhulla ajattelee, et apua kaksoset, miten me selvitään. Toivottavasti se kaveri ei ole siellä mitään löpiä miehen päähän puhumassa, millainen kuppe lie on.
Mut se on tärkeetä et teet sitten miehelle selväksi, miten sua on kohdeltava: kunnioituksella.
Kaikki kääntyy vielä parhain päin. Varmasti. Luota siihen, että valoa on tunnelin päässä, vaikka tuntuis kuinka pitkältä ja pimeältä se tunneli.

Hyvää juhannusta kaikille!
 
Jaksamisia vuotojen ja miesten kanssa!!
Ulpis, entä jos vuorostat jätät vastaamatta miehesi viesteihin ja puheluihin, tuleekohan hänelle paniikki kun rakas ei vastaa yhteydenottoihin.. Jos kehtaa soitella ja todeta, ettei itkut auta, niin olisi sitten soittelematta, prkle! Kieltämättä tulee mieleen, että haluaa sekä syödä kakun että säästää kakun eli mennä kavereiden kanssa mutta pitää vaimoketta kotona käden ulottuvilla.. Perhe-elämässä harvoin voi mennä ja tulla miten haluaa.

Hyvät juhannukset kaikille!!
Muutama alkoholiton olut jääkaapissa grillattavien kanssa odottamassa iltaa, nam!
 
Meitähän on aika monta täällä netin ääressä! No ei eipä ihme, kun kaikki ollaan masut pystyssä. Nauttikaamme siitä, että ollaan vihdoin tässä tilassa :heart: Ihanin tunne tähän asti on ollut kun olen viikon verran tuntenut vauvan liikkeet, aivan ihanaa! Potkut senkuin voimistuu vaan.

Ulpiksen mies kuulostaa kovin kylmältä ja itsekkäältä. Voi tosiaan olla myös paniikkihäiriö tulevasta perheestä, muttei siltikään mitenkään oikeutettua tosiaankaan. Onkohan kovin nuori? On sulla Ulpis täällä ainakin kunnon taustajoukot, toivottavasti saat meistä voimia!

ps. Täällä sataa vettä ainakin kaatamalla, ei kovin kummonen jussisää
 

Yhteistyössä