Lapsettomuushoidoista plussaan 2012-2013

Heippa pitkästä aikaa!
Täällä kans yks laiskansutjakka kirjoittelija, joka on kyllä lueskellut kuulumiset, mutta ei itse jaksa näpytellä...

Sekundamamma mulla oli esikoinen viisto/perätilassa vielä muistaakseni viikolla 34 neuvolan käsikopelolla tunnusteltaessa. Vedin aiheesta hirveät stressit, kun mulla on tuo sama pelko sektiota kohtaan. Luin silloin jo jostakin tuosta Tammitytön linkissäkin näkyneestä "pää alaspäin" roikkumisesta, ja ihan juurikin tuommoisessa asennossa pöngin sitten ison mahani kanssa illasta toiseen sohvalla. Miehellä oli aika hauskaa En tiedä auttoiko toi asento asiaa, vai kääntyikö muuten vaan (vai oliko edes perätilassa, kun en mä ainakaan mitään selkeää muljahdusta itse huomannut), mutta ultrassa viikolla 36 oli sitten kumminkin raivotarjonnassa ja kiinnittynyt lantioonkin. Tosi monelta taholta kyllä kuulin, että kyllä osa vauvoista kääntyy vielä myöhemmilläkin viikoilla. Saapa nähdä kuinka tämän tapauksen kanssa käy, nyt ainakin mylläilee vielä ihan miten päin sattuu. Onhan sillä toki tilaakin vielä...

Synnytys ei vielä ainakaan pelota, mutta jotenkin pessimistisesti siihen kyllä suhtaudun sikäli, että en oikein osaa kuvitella kaiken sujuvan ongelmitta. Esikoinen syntyi imukupin avustuksella, oli sykkeen laskut, napanuora kaulan ympärillä ja vielä istukkakin irroiteltiin käsin. Jotenkin on sellainen olo, että tällä kertaa sitten varmaan lopputulema on se sektio. Enkä tosiaankaan haluaisi sitä, ahdistaa niin koko ajatuskin!! Juurikin se leikkauksesta toipuminen, joka on sata kertaa hitaampaa kuin alatiesynnytyksestä, leikkaukseen liittyvät komplikaatiot, se, ettei saisikaan vauvaa heti viereen kun se on syntynyt, haava mahalla jne jne. Toki jos se on edessä vauvan turvallisuuden vuoksi, niin tietenkin tehdään, mutta lähtökohtaisesti synnytän miljoona kertaa mielummin alateitse ja kärvistelen supistuksissani taas liki vuorokauden. Kun se on ohi ja vauva on sylissä, niin sitten se on tosiaan ohi!!
Kipukynnyksestäni en tiedä. Musta niitä on niin hassua ajatella, kun ethän sä koskaan voi omaa kipuasi toisen kipuun verrata. Jokainen kokee kivun ihan omalla tavallaan ja joku kokee vaikka jalkasäryn paljon ärsyttävämpänä, kuin esim päänsäryn tai toisinpäin. Mutta herkästi nappaan särkylääkettä, enkä koe olevani mitenkään "urhea" kestämään särkyjä.

Kauhean paniikin sain itseeni lietsottua tässä pari viikkoa sitten. Samankuuloisen "apuavauvatuleeoikeestimeille" -tilan kuin Jeannalla. Musta vaan alkoi tuntua, etten voi mitenkään selvitä kahden lapsen kanssa. En osaa mitään ja masennun unenpuutteesta ja yövalvomisesta, vajoan lapsivuodepsykoosiin ja lapset huostaanotetaan. (Saa nauraa, nyt naurattaa jo itseäkin ) Eikä mulla nyt ollut mitään järkevää perustetta miksi näin tulisi tapahtumaan, esikoisen kanssa oli rankkaa, mutta selvisin silloinkin masentumatta, en oikein muista et olis ollut mainittavaa baby bluesiakaan.
Pari viikkoa itketti ja huolestutti. Tosin olin kyllä taas niin huonoilla yöunillakin, että ehkäpä sillä oli vaikutusta asiaan ja hormoneilla joita tuntuu tässä raskaudessa riittävän vaikka muille jakaa. Nyt mieli kumminkin on jo ihan hyvä, tasoittunut ja luottamusta tulevaan löytyy. Kaipa se oli joku äidiksi kasvamisen vaihe taas, joka piti läpi käydä...

Selvisin sokerirasituksesta puhtain paperein. Neuvolakäynnillä kaikki ok, vauva myllää ja potkii joka suuntaan, vatsa tuntuu kasvavan vauhdilla. -Ainakin saan koko ajan kommenttia että onpa se ISO. Vaikkakin sf-mitta on ihan keskikäyrillä... Äitiyspakkaus tuli alkuviikosta postissa ja on jo ihasteltu läpi. Eli odotellaan odotellaan kesää:heart:

Ihania ultrakuvia ja masukuvia teillä muilla! Ja onnea uusille plussanneille, teitäkin oli taas saatu pari mukaan.:flower:

 

Gabriela, itse veriseulasta kärähtäneen, olen aika paljon lueskellut juuri kehityshäiriöihin, kromosomipoikkeavuuksiin ja kaikkeen mahdolliseen siltä väliltä. Juuri tuo napannuoran kaksi suonta voi olla yksi mahdollisen kromosomipoikkeavuuden tekiä, muttei kuitenkaan tarkoita sitä heti suorilta. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä vauvalla ei ole mitään hätää.Rakenneultrassahan katsotaan juuri niitä muitakin soft markereita jotka voi viitata poikkeavuuksiin, kuten reisiluun pituus, mahdolliset kystat, munuaisaltaiden laajentumat, napasuonet, tietyt rakennepoikkeavuudet sydämmessä, kaiukas suolisto jne. Minultakin nämä kaikki pois suljettu, jo kahdessa erillisessä rakenneultrassa ja perjantainahan menen nyt vielä sen aortankaaren takia kontrolliin. Mitään poikkeavaa minultakaan ei ole siis ainakaan vielä löydetty, vaikka 1:200 minulla onkin riski downlapseen. Tottahan se on, että pelkillä ultrilla ei saada sataprosenttista varmuuta, koska downlapsi voi näyttää ultrassa täysin normaalilta. Itse en kuitenkaan uskaltanut lähteä lapsivesipunktioon, sen keskenmenoriskin takia, eikä minulle kyllä erikoislääkärikään perinnöllisyyspolilla sitä lähtenyt edes tuputtamaan. Toki jokaisen täytyy tehdä itse päätös minkä riskin haluaa ottaa. Itse en jo kolme keskenmenona kokeneena halunnut ottaa riskiä, että mahdollisesti täysin terve lapsi menisi kesken. Otan ennemmin avosylin vastaan sen mitä meille tarjotaan monen vuoden epäonnistumisien jälkeen.

Tänne ei mitään oikeastaan. Huomenna olisi neuvola, jossa varmaan saan huutia, kun paino on noussut aika lahjakkaasti, vaikkakin vaikuttaa olevan aika paljon turvotusta, kun heijaa jopa kahden kilon heitolla riippuen päivästä ja kellon ajasta. Perjantaina sitten siihen kontrolliultraan. Toivottavasti nyt saataisiin parempi näkymä sydämmeen, niin ei tarvitsisi enää jännittää onko kaikki ok vai ei.

Sannuliinu ja pikkunen tytteli rv 21+6

 

gabriella halaus.
Mulla on nyt sama tarina kui Sannuliinulla, down riski about sama, mut ei lähdetty punktioon koska mitään merkkejä ei löytyny esi eikä rakenneultrassa. Mäkin tiedän toki, ettei ultra ole varma mutta tuntuu, että nykyisillä sairaalan vehkeillä (vertaa perus vanha rakeinen ja suttuinen ultralaite) ja kokeneella tekijällä on kyllä aika paljon silmää down markkereihin ja piirteisiin.

mörkötykselle halaus! Ota ihmeessä saikkua. Älä "tuhlaa" äippälomasi päiviä ennen synnytystä, vaan ota mieluummin etukäteisvapaa saikkuna!

jadekivella on kyllä ihana massu tsemppiä flunssaan

sektio niin.. Mut aina kannattee muistaa että leikkaus on riski ja ei-luonnollista. Leikkaukseen sisältyy liki 40 kertainen riski kaikkiin ongelmiin alasynnytykseen nähden.
Siis äidillä ja lapsella. Lisäksi lapsi ei saa kokea sitä luonnollista stressiä mikä liittyy alasynnytykseen ja se altistaa hengitys yms ongelmille. Et vaik sektio kuulostais "kivalle" ja helpolle niin jälkipyykki voi olla hankalampaa ku hankalassa alatiesynnytyksessä.

Korjasin väärän termin

 

Helou...
Mäki oon vähän laiskistunu kirjottelee.... Tuntuu et viime päivinä on ollu tosi kiire joka paikkaan!!!!!
Nyt on varmaan pari päivää aikaa, aloin tänää töissä vaan yhen äkkii oksentamaa..
Ei muuta himaan lepää.. oon täälläkin pari kertaa oksunnu Toivottavasti ei kestäis kauaa...

Miles, juu, ei me mitää tollasta kuvaa saatu mukaan, hitto soikoon!! :kieh: En tiedä johtuko sitten siitä et vaava oli koko ajansellasessa asennossa, ettei kunnon kasvokuvaa edes saatu, en tiedä...
Ja kukaan ei ole maininnu missään kohtaa rakenneultrassa, eikä tässä 4D:ssä tosta napanuoran suonien määrästä!!! Pitänee kysyä neuvolasta seuraavan kerran onko siitä kirjotettu mitään sinne...
Meille on kyllä sanottu että kaikki on ok... oliskohan ne maininnu jos siellä olis näkyny vaan kaksi suonta...????
Tosi ärsyttävää saan täältä palstalta enemmän tietoa ku mumisevilta lekureilta, alko oikee urakalla ärsyttää...

Ihania massuja teillä on rakkaat kanssasisaret!! Ja on jännä miten erikokosia kaikki on!!

Mörkötys, pystyn jotenki tosissaa samaistuu suhun noiden vuotojen osalta... mähän vuodin viikolle 19 asti enemmä ja vähemmän koko ajan, just tolleen että oli hetken taukoa ja taas!!! Sulla on selkeä syy mistä johtuu, ainakaa et joudu olee epätietosuudessa niin ku mä.. Vaikka mitä sekään lohduttaa, ku vuotaa ni vuotaa!!!
Itellä ei rakenneultrassa ollu merkkiäkää mistää lisäistukasta tai hematoomasta, jonka edellinen lekuri oli bongannu. Nyt on ollu vuoteluiden osalta ihan jees..
Otat vaa tosiaa ihan rauhaksee, työt ei lopu tekemällä!! Ja ennen kaikkee, ihmettelen syvästi mitä sun työnantajan päässä liikkuu!!! Sä pyydät ettet joutus raskaisiin hommiin, mut tää laittaa sut sinne!!!!
Luulis et silläki kolkuttaa omatuntoo?? (eikös ne tiedä että olet raskaana..??) Kunnon urpo. Tekis mieli viel sanoo pahemmin mut en viitti!!! Ääliöltä se joka tapauksessa tuntuu.
Ja komppaan jadekiveä ja tammityttöä, että hae saikkua vaan, ettet ,menetä niitä äippälomapäiviä!! Ihan työnantajaa säälimättä!!!

Synnytyksestä, on ollu jos joskinlaista puhetta..
Oon tainnu mainitaki että mua kans pelottaa, ja että aion mennä pelkopolille juttelee.
Mua ei pelota pelkästään se kipu, vaan ylipäätään kaikki mahdollinen!!!!
Se et vauvalle käy jotai, jos mä en jaksa, jos mä en kestä sitä kipua ja salettii seki ahistaa ku en itse hallitse sitä tilannetta, vaan mun pitää antaa langat muiden käsiin ja luottaa heihin et he tietää mitä ja missä kohti mitäkin.
Ja mua kyllä vähän ärsyttää seki, et oon kuullu näitä et sairaalasta sanotaan et pysykää kotona niin kauan ku mahdollista, no joo pysytään, just kaveri kerto ku oli tehny näin, nii ei ollu ehtiny saada kipulääkettä sit ollenkaan!!
Seki mua ärsyttää, mistä joku mainitsikin täällä (olisko ollu gabriela???) et täällä arvostetaan ihan tosi paljon tätä luonnonmukasta synnytystä!!! Mun omaan kaveripiiriinkiin kuuluu näitä äitejä jotka jauhaa tästä et ei mitää hätää, ja luonnonmukasuus sitä ja tätä ja kato meet vaan!!
Hitto, jos mua pelottaa koko homma niin helvetisti, nii mua pelottaa ja ahistaa se!!!!! Prkle!!!
Ja juu, nää mun ystävät yrittää olla kannustavia ja viedä pois mun pelkoja, mut ei ne mee ohi sivuuttamalla fiiliksiä ja tuputtamalla omaa mielikuvaa..
Siksi aion ottaa selvää tosiaa synnytyksen vaiheista niinkun Tammityttö suositteli, kivunlievityksistä ja koko hommasta. sitten vaan yritän asennoitua siihen et selviän iitä..jotenki. hui ku puistattaa...
Lisäksi pelottaa myös nämä muut mahdolliset vaivat joita synnytyksestä saattaapi tulla...
Eli, työtoverini, jo 50v nainen kertoi että hänellä jotenki virtsarakko laskeutui, ja kaikki lekurit kohautteli olkiaan ja väitti et johtuu lantionpohjanlihaksista, että ne vaan on huonossa kunnossa, ja ahistaa muuten ne lihaksetki ja niiden jumppauskin!! lopulta joutui menemään yksityiselle leikkauttaa systeemit kunmtoon.
Kohtukin voi valahtaa ilmeisesti alaspäin tms.
Korjatkaa jos tiedätte et höpötän nyt puuta heinää!!!
Ja noista lihaksista vielä... Tää on jopa hieman noloa...
mulla on tän raskauden myötä jotenki vissii menny jotai vituralleen. Mulla nimittäin pissa saattaa karkailla :ashamed: :'( Tapahtuu sellaseten yhteyden et mulla on pieni hätä, mut ei vessaan asti viel tarvi mennä, ni jos tulee kova aivastus, ni mult tulee pissaa housuun.. tai, pari kertaa oksentaessa ku kunnollatuntuu vatsan pohjassa, on tullu ja pissaa. Ja tätä ei siis ole ollut ennen raskautta..
Oonko mä jo valmiix iha.. "väljä" ja huonolihaksinen, vai voiko raskaudessa käydä näin...???? Ai että mua hävettää kirjottaa tätä mutta menköön...
Ajattelin tästäkin keskustella neukkulassa seuraavalla kerralla..

Toinen mikä on alkanu vaivaamaan on kovat selkäkivut!! : /
Meinaa olla aikas työlästä töissä istuu koneen ääressä.. Pitää varmaan koittaa säätää korkeuksii tuoliss aja pöydässä taas jälleen kerran...
Viime yö meni muuten valvoessa, vatsaan sattu kaikki liikkuminen tänää päivällä ei oo enää ollu...

Menipäs vähän nyt kiukutteluks... oon hieman huonolla tuulella ku on paha olo.. huoh..

TanZZZku ja Toivotypykkä, 25+0 POKS!!

 

Ja ai että ku on epäselvää txt, koittakaa ymmärtää, sori...
Mua kiinnostaa jos jollain on tietoa noista kohdun ja virtsarakon laskeumista sun muita vaivoista....
Näistä ei edes mun mielestä puhuta missään, ainoastaan lihaksista ja virtsankarkailusta...

 

Moikkka täältäkin. Luen kyllä kaikki kommentit mutta niin paljon tulee asiata ettei ehdi millään kommentoida kaikkia.

Tsempit flunssan kourissa kärvisteleville ja paranemisia. :flower:

mörkötykselle samat terveiset kuin Tammitytöltä, että pyydä saikkua. Itse kysyin neuvolasta äitiysloman aikaisemmin aloittamisesta kaksosraskauden takia ja hoitaja sanoi heti että ei tuhlata äippälomaa vaan saikulle sitten ennen varsinaista äitiysvapaata jos on tarve.

Ihania masukuvia teillä kaikilla :heart:
Itse olen jo masuni kanssa mennyt edelle kolme viikkoa (raskaudessa) edellä olevasta työkaverista mutta lohduttavaa on se että täytettäkin on tuplasti

Sektiosta ja synnytyspelosta sen verran että kaksosraskauden myötä itse pelkään lähinnä sitä sektiota. Yleensä kun alatiesynnytyksestä toipuminen on nopeampaa ja sektiohaava on kuitenkin aika suuri ja leikkaus aina leikkaus. Sitten vielä se, että leikattuna kahden vaavin kanssa oleminen on varmaan jo melkoista selviytymistaaistelua että toivon saavani synnyttää alateitse vaikka ponnistustakin on sitten tuplasti.
Muuten en sen kummemmin osaa pelätä synnytysjuttuja koska jokainen synnytys on kuitenkin erilainen ja ihmiset kokee kivun niin eri tavalla. Avoimin mielin suhtaudun vaikka voihan se olla että kun vatsa alkaa olla kokoa valas, niin synnytysjännityskin lisääntyy.

(.)
Neuvola oli maanantaina ja ei edes ultrattu. Sykkeet oli pienokaisilla ok ja äidillä protskut ja sokrut kunnossa. Hoitaja jo tuumailikin että tarvitseeko minun sokerirasitukseen mennäkään ja sanoin että eikös se jo iän puolesta pidä mennä. Hän sanoi että niin tosiaan, kun ikää olikin enemmän kuin BMI minkä lukemaa oli vaan katsellut ikänä. Kiva kuulla että menin ihan parikymppisestä vaikka ollaanhan tässä jo kolmenkympin toisella puolen.
Seuraava käynti onkin KYSillä sitten rakenneultran merkeissä ja neuvolaan vasta kun kela-aika on täynnä toukokuussa :O mihin tämä aika oikein menee.
Sitten pääsee jo hakemaan äitiyspakkausta ja tänään vasta älysin että kaksosraskaudessa niitä saisi kolme, mutta eiköhän me kahdella mennä

Ihania aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!! Niin ja sitä Onnellisuuden päivää. :flower:

Nuppu ja SuperPähkinäT 16+0 *poks*


------
muoks.
TanZZZku ehditkin jo kirjoittaa tuohon väliin ja itseasiassa olen kuullut tuosta virtsarakon laskeutumisesta tai muistelen katsoneeni ohjelmaa nolot vartalot tjsp. ja muistelin että siinä joku nainen kärsi jostain virtsarakon laskeumasta tai kohdun virheasennosta ja muistaakseni se korjattiin leikkauksella ja johtui juurikin synnytyksestä. Taitavat vaan olla niin harvinaisia juttuja että niistä ei niin paljon puhuta.

 

Nii... Nuppu, juuri nuokin mua jännittää ja pelottaa... Pitää koittaa niistäki onkii tietoo.. kui yleisiä ne on ja jne...
Ja kivuista vielä, ni omaa kipukynnystäni en tiedä..
Menkkakivut muuttu vuoden sisään tappokivuix, nii et oksennu lentää ja 9kpl litalginia/ pvä pahimmillaan, eikä meinaa auttaa!! Ihan totta, niin järkyttävää ku se onki, nii totta
ja aukiolotutkimusta ei pystytty tekee ku sattu nii paljon...
Punktio oli pala kakkuu, mut oli kyl hyvät dropitki

 

Pikaisesti vain; suurkiitos kaikille lohdutuksista ja kannustuksista!! On tämä niin ihana palsta kun saa tukea, ja näin nopeasti, kiitos ja kumarrus! :flower:

TanZZZku, mä olen luullut, että lirahtelu kuuluu asiaan Ei tullut mieleenkään, että mussa olis muka jotain vikaa, väljät paikat tms. Heh mun itsetunto on vissiin vähän liiankin hyvä välillä... :O Mutta voin hyvin tunnustaa että kyllä mullakin on lirahtanut muutaman kerran, just aivastaessa ja oksentaessa.

Palaan muihin juttuihin paremman ajan kanssa. Voikaa hyvin, leidit!

 

Kyllä täälläkin lirahtelee aivastaessa, jos ei ole juuri aiemmin käynyt vessassa Ihan normaalia siis raskauden aikana, etenkin loppuvaiheessa. Ja ilmeisesti lirahtelua voi tapahtua myös silloin, jos vauva sopivasti potkaisee virtsarakkoa. Itse olen säästynyt kovilta iskuilta siihen suuntaan, mutta ei se nyrkkeilysäkkinä olo mitään herkkua silti ole ollut.

 

Gabriela, sä oot ihana mulla taitaa nii jotenki pessimistisen tutkiskeleva asenne.. ja taitaa olla aika monessa asiassa mä valitettavan monesti vertaan itteeni liian helposti vähä kaikkeen.. vähä niinku punktioki, pelkäsin ja jännitin sitä ihan kamalasti, ja koska sain niin paljon lääkettä, se ei vaan vähästi. Ja toivuin siitä tosi hyvin, olisin voinu mennä seuraavana päivänä töihin!!!
Ku osaiski joskus ajatella positiivisesti kuten esim punktiostakin, et.voihan se mulle olla vaikka
kuinka helppo..mutta ei, nii ei.
Mut et sullaki on ollu tota karkailuu... Kiva kuulla etten oo yksin. Ja parempi ylihyvä itsetunto ku huono

 

Jadekivikin, tää oli ihan uus juttu mulle. Kiitos valaistusta, tuli paljon parempi mieli
Mulla ei tosiaa tarvi olla ees kova hätä, mut jos tulee kova aivastus, ni tosiaa pikkarit menee vaihtoo...
Mut okei, hyvä tietää, olen siis "normaali"

 

Mulla muuten vauva fudii virtsatakkoa... Ihan mielenkiintosta... Katotaa miten käy loppuraskaudesta....

 

Kiitos myötämielisistä kommenteista! Tekstiä on tullut taas paljon hetkessä.

Ja kiitos vinkeistä tuon ä-loman suhteen, tosiaan, viisaampaa olla saikulla sitten ettei kulu ne ä-lomapäivät. Ja juu uskon kyllä et sairaslomaa saan ihan helposti kun nytkin oli puhe et jos vuotoa vähänkin on niin töihin ei kannata mennä.

Vuoto hiipui eilen sen lääkärikäynnin aikoihin ja päivän mittaan lähes kokonaan, eilisiltana alkoi taas uudelleen:headwall: Jatkuu edelleen, toivon et hiipuis...
Todella raastavaa, kuten TanZZZku sanoit niin ei sepaljon lohduta vaik syy todennäköisesti selvillä... Silti kun vuotaa niin se on ihan yhtä kauheata aina:|

M+M 17+4

 

jadekivi joo, mulla kans noi 4D kuvat konkretisoi että meille on tulossa oikeesti vauva, vaikka sitä vieläkin vähän miettii että voiko tämä olla mahdolista =)
kuvia tulee kyllä katottua melkein joka päivä ja ne on mulla laukussa aina mukana

mörkötys
voi miten inhottavilta toi sun vuotelu kuulostaa. tsemppiä!

gabriela
mulla on kans vähän samaa kun sulla että asuinmaassa ja suomessa mun lääkärit on eri mieltä välillä eri asioista.
mm mun lääkityksestä ym. no mä olen päättänyt sen että uskon enemmän mun suomen lääkäriä koska mun mielestä suomessa on kuitenkin huippu tasoa oleva terveydenhuolto verrattuna muihin maihin.
ja lisäksi täällä mun asuinmaassa on tapana vähän liioitella eli lääkärit määrää aina kauheen kasan kaikkia rohtoja ym jos olet vähänkin kipeä.

sitten siitä sun napanuora "ongelmasta" .
mulla on kans yksi kaveri jolla oli sama juttu. odotti tyttöä ja aluksi sanottiin että olisi down lapsi. mutta hän muistaakseni jäi kiinni veriseulasta tai niskaturvotuksesta, en muista kummasta.
no sitten myöhemmin varmistui (odotusaikana) että on sydänvika ja juuri tämä kaksi suonta napanuorassa.
raskautta seurattiin vähän tarkemmin että miten tyttö kasvaa ja pinempi hän oli kuin normaalisti mutta raskaus meni kuitenkin hyvin.
sitten kun tyttö syntyi niin tutkivat sydämen ja ongelma oli että siellä oli reikä.
Lääkärit sanoivat että sen pitäissi umpeutua parin vuoden sisään ja tarvitsee vain seurata tarkemmin mutta muuten voi elää normaalia elämää kotona.
sitten ystäväni meni lääkäriin noin 6kk syntymän jälkeen ja reikä oli jo umpeutunut! lääkärit olvat myös ihmeissään tästä että miten se kävi niin nopeasti.
ja nyt siis ystävälläni on aivan täysin terve tyttö!
että kyllä näitä hyviä tarinoita riittää. (ja tämä minun kaveri on ulkomaalainen että en tiedä olisko suomessa huomattu aiemmin mikä vialla)
jospa saisit suomen ultrastakin hyviä uutisia! tsemppiä!

sannuliinu tsempit ultran odotteluun!

tanZZZku hassua että ette saanu tosiaan mitään värikuvia, luulin että kaikki saa sellaset mitä nyt on parhaimmat. mutta jospa se sitten johtui vauvan asennosta.
ei meillekään sanottu rakenneultrassa mitään montako suonta on napanuorassa. eli luulen että sanovat se vain silloin jos ei kaikkia kolmea löydy.
niin ja mulla kans lirahtelee housuun aivastaessa tai yskiessä. nyt ei ole kyllä vähään aikaan mut tossa aiemmin kylläkin. eli tuntuu olevan aika tavallista.


synnytyskivuista
on ollu paljon puhetta ja mä kans pelkään niitä.
sillon kun mulla oli km niin oli ihan järkky kivut kun supisteli ja olin auki vasta noin 2cm eli jotain esimakua on tulevasta, mutta silloin tietty oli eri tilanne kun vuosin myös paljon ja en tienny viel et onko menossa kesken vai mitä on. eli olin pahasti paniikissa ja järkyttyny.
synnytyksestä olen sen verta yrittäny itteeni tsempata että nykyään kuitenkin saa kaikenlaista kivunlievitystä ja esim mun toinen mummu on synnyttäny 11 lasta ja siihen aikaan ei mitään kivunlievityksiä ole ollu kun pari kertaa joutu synnyttään myös kotona ja hyvin on hengissä säilyny kaiken ton jälkeen.
ja jotenkin pitäs yrittää ajatella sitä palkintoa mikä sieltä sitten tulee kaiken sen kivun jälkeen.
mä ehkä panikoin enempi sitä epiduraalia koska olen hieman piikkikammoinen ja haluan kyllä kaiken mahdollisen kivunlievityksen jos siltä tuntuu.
mut se epiduraalipiikki näyttääkin jo niin valtavalta et huh.
mä pelkään että meen niin lukkoon ennen sitä epiduraalia ettei se sitten vaikuta mun kropassa. (on köyny aiemmin pari kertaa puudutettaessa että saan kropan sellaseen stressitilaan ettei puudutukset vaikuta)

sellaset jotka on aiemmin synnytäny niin annetaanko ennen epiduraalia joku pieni puudute siihen kohtaan mihin ne sen pistää?

ON mieskin tunsi jo liikkeet mahan päältä pari päivää sitten. ja mua niin huvitti kun se oikein säikähti niitä! :heart:
eilen poksui 25+0
ja tänään lähetään 4 päivän reissuun JEE!!
että palailen ma asiaan!

miles + sitkeä sisu 25+1

 

Ihania masukuvia täällä, näitä lisää. Ja Milesin beibi on tietty ihan ylisöpö :heart:

Mörötykselle tsemppiä vuotelujen kanssa ja Gabrielallekin voimia kerätä se optimistisuus takaisin. Eihän kaksi verisuonta napanuorassa tosiaan välttämättä tarkoita mitään pahaa, vaikka Suomen lääkärisi halusikin todennäköisyyksiä alkaa luettelemaan.

Hankinnat ja valmistelut on edelleen aloittamatta. Jospa sitten saisi aikaiseksi, kun työt loppuu muutaman viikon päästä.

Neuvolassakin kävin taas. Turhauttavaa. Kuten olen jo ennenkin tilittänyt, niin en voi sietää sitä akkaa :/ Vaihtoa voisi toki pyytää, mutta kuulemma se kunnan toinen neukkulatäti on ihan yhtä paha. Kaikki mittaukset oli ok, mikä lienee tärkeintä. Painoa on tullut vaan 1,5 kiloa alusta, mutta se on kuulemma näin läskille ihan ok Pelkopoliajan perään kyselin taas, mutta ei se osannut kuin kohautella olkapäitään. Ihmeen huonoa tuntuu olevan tiedonkulku keskussairaalan ja kuntien neuvoloiden välillä täällä muutenkin.

Sain myös ajan neuvolalääkärille ensi viikoksi, vaikka en olisi oikeastaan halunnut. Koen sen ihan turhaksi, kun mulla ei ole ollut sellaisia vaivoja, mihin tarvisin lääkkeitä tai saikkua. En myöskään aio suostua sisätutkimukseen, koska mun edellisissä asuinmaissa niihin rutiininomaisesti raskausaikana tehtynä suhtauduttiin kielteisesti ja se vieläpä perusteltiin mulle erittäin hyvin. Mun ajatus on jäänyt niille taajuuksille jotenkin, enkä osaa suhtautua kauheen ymmärtävästi tähän Suomen käskyttävään ja jollain tapaa määräilevään systeemiin.

Synnytys pelottaa edelleen ihan julmetusti ja todellakin toivon, että pääsisin sinne pelkopolille pian. Mulla ei ole koskaan tieto lisännyt tuskaa, joten jo esikkoa odotellessa luin ja kuuntelin kaikki kauhukertomuksetkin, koska halusin tietää mitkä kaikki asiat voi mennä pieleen ja miten pahasti. Sitten oli jotenkin helpompi asennoitua, kun tiesin että mitä kaikkea voi todella tulla eteen. Pessimisti ei pety koskaan, nääs

Luultavasti joudun vieläpä menemään synnyttämään "yksin", sillä meiltä on sairaalaan vajaat 200km eikä me saada mistään esikoiselle hoitajaa niin pitkäksi aikaa Miehellä kun menee n. 4 tuntia pelkästään edestakaisiin matkoihin ja siihen päälle aika mikä menee sairaalalla. Tosin se ei ole mun isoin pelko, siis olla siellä yksin, mutta harmittaa toki, kun mies haluaisi olla paikalla.

 

Epiduraalista Miles kyseli. Mulla se olli sellasta säätämistä, kun sitä ei meinattu saada menemään ja supistelin minuutin välein, etten sattuneista syistä muista mitä silloin oikein tekivät. Ei se siinä vaiheessa ainakaan kipeää tehnyt, kun oli niin kovat supistelut päällä ja piti yrittää olla mahdollisemman paikallaan ja välillä hengittämättä jne. Ei hyvät muistot tuosta mulla yhtään.

Lirahtelusta, täällä lirahtelee vähän väliä, joten normaalia on.

Tänään käyty neuvolassa, kaikki kaikin puolin ok. SF-mitta yläkäyrillä, mikä ei ollut ihme, kun mun maha on tosi iso, mutta meinasi, että suurella todennäköisyydellä tasaantuu loppua kohti, kun toista odotan. Laitoin jo äippäpaketin, lapsilisän hakuun. Vanhempainrahahakemus pitää täyttää paremmalla ajalla. Painoa oli tullut nyt alusta laskettuna 6,4kg, ehkä omasta mielestä hiukan liikaa, mutta mulla on ollut semmosta 2kg turvotusta, joten ehkä oikeampi painon nousu ois sen 4,4kg.

Huomenna sitten se kontrolliultra heti aamusta, ja sen jälkeen seuraava neuvolalääkäri 25.4.

Sannuliinu ja pikkunen tytteli rv 22+0 POKS

 

Miles, mulla puudutettiin ensin iho sellaisella ihan ohuella neulalla ja sitten vasta laitettiin se varsinainen puudute. Tosin en itse muista paljoakaan siitä hetkestä, en edes tuota, mutta mies on kertonut mulle

 

Lueskelin sikiödiagnostiikkaryhmän materiaaleja ja siellä mainittiin, että lapsettomuushoidot voivat aiheuttaa väärän hälyytyksen yhdistelmäseulassa ja että tämä pitää ottaa potilasohjauksessa huomioon. Oletteko kuulleet tästä ja mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Aika moni täältä tuntuu saaneen jonkun hälyn? Kannattaako seuloihin edes osallistua? Ja miten hoidot vaikuttaa noihin veriarvoihin ihan käytännössä? Nouseeko joku tietty arvo?

Me ei olla kahdessa aiemmassa raskaudessa osallistuttu seuloihin ja nyt oli tarkoitus mennä. Epäilyttää vaan, jos ei olekaan "luotettava". Ekassa raskaudessa olin valmis synnyttämään, vaikka avaruusolion ja toinen oli tuplaodotus, jolloin veriseulalle ei olisi ollut edes viitearvoja.

Epiduraalia on minusta turha pelätä. Esikoisen synnytyksessä sain sen siinä vaiheessa, kun olin 15h supistusten jälkeen vain 4cm auki. Puhkaisivat kalvot juuri ennen ja olin ihan vakuuttunut, että kuolen kipuun, kun oli pakko maata paikallaan. Siinä ei paljon piikit enää tuntuneet. Puudutus vei kaikki kivut. Ja vaikka lähti tuntokin, niin sekään ei haitannut. Oli ihana ponnistaa kivuttomana.

Kävin tiistaina lääkärissä pahoinvoinnin vuoksi. Se yltyi ihan järjettömäksi. Ihana omalääkärimme kirjoitti saikkua peräti kolme viikkoa eli nyt sitten otetaan rennosti kunnes rv 12 on täynnä. Ensi viikolla on ultra ja sen jälkeen, jos kaikki hyvin, saavat lapset kuulla pikkusisaruksesta. Odotan tosi paljon, että pääsen kertomaan! Aivan mahtavaa päästä ihmettelemään asiaa yhdessä heidän kanssaan, kun ovat jo niin "isoja", että ymmärtävät. Tytöt varsinkin ovat varmasti riemuissaan. Esikoinen saattaa tosin pelätä huoneen jakamista ;D

Pääsiäisenä kerrotaan myös isovanhemmille. Meillä on siis siskoni kanssa parin päivän välein LA, molemmilla hoidot taustalla. Hauska yllättää vanhemmat.

Tigridia&Lilius 9+3

 

Pikainen omanapainen päivitys. Kontrollirakenneultrassa kaikki OK. Aortan kaarikin näkyi hyvin. Vastasi täysin viikkoja,paitsi reisiluuthan meillä on viikkoihin nähden pidemmät ollut joka kerta ja painoarvio 506g, eli viikossa paino noussut n.100g.

Sannuliinu ja pitkä jalkainen tytteli rv22+1

 

Hei ihan mahtavat uutisest, Sannuliinu ja pitkäsääritytär!!

 

Omanapaista tilitystä... Mutta nyt kyllä jurppii :/ Siis joulukuusta lähtien neuvolasta on sanottu, että ne miettii niitä perhevalmennuspäiviä. Tänään tuli ilmotus, että ne toukokuun puolessa välissä. Siis jos oikein tuuri käy niin mähän oon kerinny jo synnyttää siihen mennessä :headwall: Ärsyttää kun ollaan kuitenkin tuota ootettu ja mentäis sinne enemmän kuin mielellään. Voihan olla, että oon tuolloin yhtenä kappaleena mut ois silti kyllä saanu olla vähän aikasemmin! Onneks synnytysvalmennukset on kuitenkin erikseen ja sinne saa mennä sellasena päivänä kun itselleen sopii.

Kaikesta huolimatta hyviä viikonloppuja

 

Sannuliinu Hienoja uutisia siellä

Täällä on kärsitty kunnon vatsataudista! Ihan kamalaa.. Ja kun näiden vuotojen takiakin olen ihan peloissani ollut niin tämä nyt vielä:headwall: Onneksi taitaa pikkukaveri kuitenkin olla aika suojassa kaikelta... Jospa tämä tästä.

M+Mörökölli 18+0

 

Heipähei ja onnea ja iloa kaikille uuteen viikkoon!

Miles: Kiitos tiedosta! Hyvä tietää! Vai loppuu Suomessa kunnallinen hedelmöityshoito jo niin aikaisin (41v.) Täällä ikäraja riippuu sairaalasta, mikä on must aivan outoa! Mutta niinkun MONI muukin asia tässä maassa, noh, se vaan "on maan tavalla".. Olen kuullut kolmesta eri sairaalasta hoitojen yläikärajat 42v, 43v. ja 45v. Noi alimmat on siksi, että sairaala haluaa näyttää korkeita onnistumisprosentteja statistiikoissaan..

Hiphei, että nelikiloisia lapsosia, jes! Täällä kun kerroin muutamalle tutulle, että Suomessa on ihan normaalia, että lapsi painaa syntyessään 4kg, niin kyllä siinä silmät laajenivat, ja tiedän heidän ajatelleen, että "kyllä se Suomi sitten ON eksoottinen paikka!!"

Sekundamammalla taitaa alkaa äitiysloma nyt, onnea!!

Nuppu81: Se on aina ihanaa, että luullaan nuoremmaksi! Mua kyllä viimeksi luultiin 28-vuotiaan äidiksi?!? SE oli aika lamaannuttavaa!

Lila13: Tosta perhevalmennuksen puutteesta teidän neuvolassa. Olisko sun mahdollista päästä johonkin naapurikaupungin neuvolaan? Tai yksityiseen neuvolaan? Must olis tärkeetä, että sais tietoa ja vastauksia kysymyksiinsä, kun niitä kerran on!


Meillä poksahtaa tänään 18 viikkoa täyteen ja viime viikon aikana huomasin tällaisia "uutuuksia" raskaudessa, jotka päätin kirjoittaa ylös:

Ensinnäkin, eikä tää nyt ole edes uutta vaan koko raskauden kestänyttä, mutta vaan pahentunut, eli mulla valuu nenä kokoajan! Pärskin kuin mikäkin allergikko, vaikka mulla ei ole todettua allergiaa. Ja missä vaan, kotona (eniten sängyssä, makkarissa mihin kissoilla ei ole pääsyä), töissä, kadulla, kaupassa.. Vakuutan itselleni, että tää liittyy jotenkin raskauteen ja limakalvoihin, joita on muuallakin kuin nenässä ja olis siksi normaalia. Onko kellään muulla aktiiviset nenän limakalvot vaivana?? Eihän tää vakavaa tietenkään olekaan, mutta todella ärsyttävää ja jestas miten paljon nessuja kuluu!

Toinen mitä huomasin viime viikon aikana on, että sänkyyn pitää mennä ja sängystä pitää nousta ihan uudella tavalla! Mulla tuntuu tosi ikävältä vatsassa jos vaan asetun pitkäkseni tai nousen kuten ennenkin. En siis pysty käyttämään vatsalihaksia enää? Nyt toimii kun istun ensin sängyn laidalle, sitten kellahdan kyljelle ja makuulla asetun/pyörähdän haluaamaani asentoon. Samoin seistessä suoraan eteenpäin kumartaminen tuntuu ikävältä, täytyy kehitellä joku muu "tyyli" noukkia lattialta..

Masu paitsi tuntuu, myös näkyy ja nyt on vihdoin kaikille (myös inhottaville) työkavereille kerrottu ja vatsan piilottelu päättynyt! Kyllä on ihanaa antaa vatsan näkyä! Ja kun ihmiset on niin suloisia!! Olen ollut ihan ihmeissäni enkä tiedä mikä on tilanne Suomessa, mutta täällä jos ja kun sanon ääneen, että olen raskaana, niin ihan ventovieraatkin ihmiset onnittelevat oikein sydämellisen lämpimästi! Taxikuski, kaupan myyjä, joku tuntematon kollega työpaikan hississä.. Täällä siis ainakin lapsen saamista pidetään todellakin ihmeenä ja lahjana, josta kaikki ulkopuolisetkin järestään ilahtuvat!

Kiitos kovasti kaikille, mm Jeanna, Sannuliinu, Tammityttö ja Miles lohdutuksen sanoista koskien kaksisuonista napanuoraa, vauvallani esirakenneultrassa tehtyä merkittävää löydöstä.. Olen tulossa keskiviikkona Suomeen ja menenkin nyt sitten heti samantien, jo ennen pääsiäistä, rakenneultraan 27.3.. Kävin kyllä läpi melkoisen huolestumisen, eikä se kokonaan ole lähtenyt vieläkään. Moni lapsellinen tuttuni on sanonut, että tästä se lähtee; että omasta lapsesta on sitten huolissaan AINA, tavalla tai toisella loppuelämänsä! Ja toisaalta, että juuri tällaiset "kriisit" kasvattavat vanhemmuuteen ja siksi esim Eemiliinan "apuavauvatuleeoikeestimeille" -tila vaan kuuluu asiaan

Mutta olen siis onnistunut huolesta huolimatta saamaan luontaisen optimismini takaisin ja olen täysillä nauttinut viime päivistä, siitä että olen raskaana kaikkien niitten vuosien toiveitten jälkeen! Ja kun kaikki on mennyt hyvin, ON hyvä mahdollisuus, että näin jatkuukin! Mutta tunnustan, kyllä mua jännittää, mitä Suomen lääkäri tulee sanomaan.. Ja tällä kertaa en valitettavasti saa tärkeään ultraan äitiäni mukaan (nt-ultrassa hän oli).

Mutta, oikein iloista pääsiäisen odottelua kullekin!

t. Gabriela ja bebe-tyttö 18+0 POKS!

PS Mun tekis mieli lähteä Irlantiin tai Skotlantiin ostelemaan lastenvaatteita, koska siellä on paljon valikoimaa ja halvat hinnat, kun lasten vaatteista ei mene veroa. Toki Englanti (Lontoo)kin kävis, mutta kun Lontoo on niin paljon kalliimpi muuten. Ellei sitten menis junalla ihan päiväseltään..

Mitäs sanotte, kuinka myöhään, millä r-viikoilla sitä vielä jaksaa hyvin liikkua ja matkustaa? Ei osaa yhtään kuvitella tällanen ensikertalainen kuinka isoksi ja kömpelöksi sitä kasvaakaan?

 

-Gabriela-
Kiva että pääset heti ultraan niin saat sitten mielenrauhan tuossa napanuora-asiassa.
Eikös ne noilla viikoilla siirry vatsalihakset sivuun siitä vatsanpäältä, joten se varmaan vaikeuttaa sitä normaalia liikkumista. Saapa nähdä miten itse punnerretaan sitten tuplamahan kanssa kunhan siihen asti päästään. Tällä hetkellä lihakset vielä oikeilla paikoillaan...

Tuosta matkustamisesta en osaa sanoa mitään kun itse vaan haaveilen reissusta toukokuussa ja pelkään etten voinnin takia pääse mihinkään. Viikkojen puolesta on monikkoraskaudessa periaatteessa viimeiset hetket käydä reissussa, joten toivon todella että päästään jonnekin lämpimään. Ja kunto sen sallii...
Pienokaiset tarvitsevat sitäpaitsi pienempiä vaatteita syntyessään ja niitähän saa paremmin jostain euroopan lomakohteesta kuin täältä suomesta, eikö vain?

Viikonlopun lehdessä olikin juttua kaksosista ja siinä jutussa olleet päähenkilöt mahtuivat alkuun kumpikin samaan äitiyspakkaukseen. Herramunjee, miten pikkaraisia :heart:

Nuhanenää on ollut täälläkin ja mietinkin että raskaushan voi herkistää kevään pölyillekin vaikka muuten ei allergiaa olisikaan. Tosin täällä meilläpäin ei liene vielä sekään aika mutta olen huomannut pärskiväni enemmän ja limakalvot on todella kuivat. Yrittääköhän ne hoitaa itseään sitten jatkuvalla nuhalla? :snotty:

Mörkötykselle tsemppiä vatsataudin kanssa ja pikaista paranemista. Pienokainen pärjää varmasti.

Lila kurjaa tuon perhevalmennuksen kanssa. Meillä on vähän epävarmaa, että päästäänkö monikkovalmennukseen mutta toivon kyllä kovasti. Onhan se kuitenkin niin hurjaa saada kaksi vauvaa kerralla, että mielellään kuulisin siitä enemmän.

Kiva että Sannuliinun ultrauutiset olivat ok. Noilla säärillä passaa sitten monotella siellä masussa ihan urakalla.

Mukavaa viikon alkua kaikille!

Nuppu ja SuperPähkinäT 16+5

PS. Makasin illalla sängyssä hipihiljaa ja liikkumatta ja ihan kuin olisin tuntenut ensin oikealla puolella sellaista hipsis-hipsuttelua ja sitten ihan nanosekunnin ajan myös vasemmalta :heart: :heart:

 

Mörkötys, eiköhän pikkusella kaikki ole kunnossa. Ei yksi mahatauti meiän sitkeitä sissejä lannista.

Gabriela, empä osaa tuohon liikkumiseen ja matkustamiseen oikein sanoa. Esikoiselta olin todella hyvässä vireessä melkolailla loppuun saakka. Nyt taas ollut kaiken näköistä remppaa jo tässä vaiheessa. Viime viikolla sain sitten vaivakseni iskiassärkyä oikeaan jalkaan ja alaselkään. Käväleminen ja varsinkin portaiden nousu taikka alas meno on yhtä tuskaa. Onneksi istuminen ja makaaminen ei aiheuta kipua, niin pystyn nukkkumaan.

Nuppu, hyvinkin sun superpähkinät siellä voivat jo hipsutella, silleen että pystyt tuntemaan liikkeet , jos olet ihan hipi hiljaa paikallasi. Meidän pitkä jalkaa ei voi olla enää tuntematta( ei ole muuten tullut äitiinsä, olen nimittäin persjalkanen), vaikka välillä silläkin on rauhallisempia hetkiä.

Jospa minäkin lataisin tänne ekan masukuvani, kuva otettu siis rv 22+1, sf-mitta 20 cm, joten ei ihan pikkunen ole enään. Kuvassa kyllä näyttää pienemmältä miltä tuntuu.

katso liitettä 18454

Sannuliinu ja pitkä jalkanen tytteli rv 22+4