Lapsettomuushoidoista plussaan 2012-2013

Ihan pikaisesti kysäisen Dermoshopin jogurtti -vartalovoin INCI listasta, jos joku osaa sanoa:
Aqua, Liuotinaine
Brassica Campestris Seed Oil Rapsista saatava öljy, ihoa hoitava aine.
Glycerin, Kosteudensäilyttäjä
Glyceryl Stearate, Liuotinaine
Shorea Stenoptera Seed Butter, Pehmentävä aine (Shorea voi)
Cetearyl Alcohol, Antaa tuotteelle sen koostumuksen
Theobroma Cacao Seed Butter, Ihoa pehmentävä (Kaakaovoi)
Distarch Phosphate Imukykyinen
Yogurt Powder ,Ihoa hoitava aine
Tocopheryl Acetate, antioksidantti
Tocopherol, Antioksidantti
Squalane, Pehmentävä aine
Caprylyl Glycol, Kosteudensäilyttäjä/Liuotinaine
Sodium Gluconate, Kelatointi
Parfum, Hajuste
Xanthan Gum, Viskositeettiä säätelevä aine
Phenoxyethanol

Tätä olen siis käyttänyt ennen kuin ostin tuon weledan vartaloöljyn.

 

Onnea TanZZZkulle tyttölupauksesta :heart: Ja ihana Gabrielan häveliäs pienokainen, jospa hän ensi kerralla näyttäisi vähän strategisia paikkojaan

(.) Mä alan taas olla niin kurkkuani myöten täynnä tätä raskaana oloa... kaikkea pikkuriesaa ja kaikki asiat ottaa päähän ja itkettää :ashamed:

Kun unettomuuskaudesta päästiin nukahtamislääkkeillä parin kuukauden valvomisen jälkeen, niin nyt on sitten vaivanneet rytmihäiriöt. Ja jotenkin ihmeellisesti niitä tulee pomminvarmasti aina kun makaan vasemmalla kyljellä, joten voin nukkua enää vain oikealla kyljellä. Selällään ollessa kun tulee paha olo. Yöllä pitää sitten nousta ylös välillä, kun oikea puoli on ihan puuduksissa. Ja levottomat jalat kiusaa. Ja säännöllinen päänsärky. Ja liitoskivut. Ja kaiken kukkuraksi mulle on tullut aivan karmea synnytyspelko/paniikki. Voin fyysisesti pahoin, kun ajattelenkin, että mun pitää synnyttää kohta. Uh.

Töissä v*tuttaa ja sen nyt vielä kestäisi, mutta kun kotonakin v*tuttaa tällä hetkellä. Esikoisen uhmaikä on ottanut jonkinmoisen spurtin nyt ja ei millään jaksaisi työpäivän jälkeen enää kiukuttelua kotonakin Mies on myös kuin uhmaiässä. Se on työttömänä ja lapsen kanssa kotona päivät. Illalla sillä on tietty omia juttuja ja menoja, kun "lapsen kanssa on kotona niin rankkaa". Eli mulla ei ole vapaata IKINÄ. Töistä vaan kotiin heti, toiselle työmaalle. Saakeli, kun se ei riitä, että käy töissä ja tuo leivän pöytään, vaan pitää vielä lapset synnyttää ja kasvattaa ja hoitaa.

Viikkoja tulee tällä viikolla täyteen 31, joten pitäisi koettaa tsempata itsensä kestämään tätä vielä parisen kuukautta. Uh.

 

Jeannalle kovasti voimia ja :hug: Musta kanssa välillä tuntuu et miehet on kans ku lapsia..
Koita jaksaa ja kestää, kyllä se aina jossai kohti helpottaa!! Varmaan rosi lohduttavaa...

Nuppuska, Kyllä meillä aika kesti kokonaisuudessaan sen luvatun 20min, on Brunolla tuntiliksa kohdallaan
Aikaa meni tietty pari minsaa siihen et sain kengät pois, jaaseteltua itteni siihen pedille mutta koko 20min oli toimintaa. Olisko ollu ultrausta tästä sellane n. 15min ehkä vähä reilu...?? En iha tarkkaa osaa sanoa, mua jännitti aika paljon...
hinta oli 197,00€ kelakorvauksen jälkeen. Bruno kyllä tsekkaa tarkasti, ei turhia höpöttele, mutta oli mun mielestä selkeä. Ilmoitti lyhyesti ja ytimekkäästi et kaikki ok, ja sukupuoli kun selvisi, niin aika ilmeisen varma kaveri oli ku ilmoitti et 100% varmuudella typy. Ihan hyvä maku mulle jäi. Aika sais ehkä olla hieman pidempi mutta sai tuossakin kyllä paljon irti.

Noi kehitysvammajutut.... Ylipäätään kaikki noi tollaset on jotenkio tosi ahistavia juttuja.
Meijän entinen naapuri, hänellä oli tytär, joka oli vammautunut toksoplasman takia. Oli aika rankka katsoa vierestä, kuulemma tyttö (vissiin???) ymmärtää ja tajuaa, mutta on rullatuolissa, ei pysty kävelemään, koko ajan samassa kouristusasennossa
Ja onko toi nyt sit oikeasti laadukasta elämää??? Ainakaan luonnon oma kiertokulku ei täyty tuossa....
En tiedä, rehellisesti, olisiko itsestäni tohon..... Hurjaa sanoa näin mutta se on totta.
Nyt ehkä saan hirveät huudot tästä kommentistani mut ei voi minkää...

Kerroin tänään puolelle talosta täällä töissä et odotan.
Tarjosin heille prinsessakakkua Tosi paljon tuli onnitteluita, ja musta tuntu että olivat aidosti ihmeissään, eikä olleet kukaan huomanneet, paitsi tänään kuulemma yksi nainen, mun kasvoista!! En tiä sitte..
Hirveesti onnittelivat Toi oli jotenki helppo tapa kertoa. Hyvä fiilis jäi.

Nyt äkkii taas jatkaa hommii!! Oon oikeest viel ylitöissä ja täällä sitä vaan surffaillaan


TanZZZku ja Toivotypykkä, 24+0 POKS!! :heart:

 

Voi Jeanna. Uskoisin, että ihan kaikilla pyörii samantapaisia ajatuksia raskaana ollessaan! Välillä on hyviä, välillä taas huonoja päiviä. En osaa lohduttaa muuta kuin sanomalla, että pura nyt ainakin tuntojasi tänne vaan! Ja minusta olis kyllä hirveen hyvä, että saisit jotenkin vähän omaakin aikaa, kun sitä kaipaat. Voisko joku sun ystävä tai sukulainen auttaa, olla illalla lapsen kanssa niin että saisit hengähtää töitten jälkeen? Voiskohan neuvolasta kysyä apua? Kuulostaa nimittäin, että olet tosi uupunut, ihan fyysisestikin kun et raasu saa hyvin nukuttua ja sitten vielä kaikki muu mitä joudut aika yksin hoitamaan. Minusta olis tärkeää, että pääsisit puhumaan asioista jollekin, oli se sitten neuvolassa terveydenhoitaja tai oma lääkäri tai joku. Sinun pitäisi saada nyt paljon tukea ja lepoa, sinä kannat sisälläsi uutta elämää, ja mikään asia ei voi olla sitä tärkeämpää!


Synnytystä allekirjoittanutkin tulee aivan satavarmasti panikoimaan vielä.. Vielä en ole sitä ajatellut, toistaiseksi minä panikoin vasta sitä, miten saan organisoitua muuton maasta toiseen yksin ajoissa ja mahdollisimman stressittä.. Mulle on sanottu niin kauan kuin muistan, että synnytys tulee olemaan todella haasteellinen juttu, koska mun kipukynnys on epänormaalin alhainen. Ja kyllä mua jännittää nyt jo, että miten sitä ikinä selviän synnytyksestä?? Erityisesti koska olen muuttamassa Suomeen, jossa edelleenkin vaikuttas olevan kovin ihailtavaa, että synnyttää mahdollisimman luonnollisesti, lääkkeittä, noin vain. IIK sanon minä! Täällä, vaikka pääasia synnytyksessä on varmasti lapsen hyvinvointi, niin heti seuraavana tulee naisen hyvinvointi, joka on TODELLA tärkeää!! Esimerkiksi ivf-klinikkani lääkäri kertoi, että kun hän itse oli menossa synnyttämään, sairaalaan OLI JO valmiiksi hälytetty anestesisti ihan häntä varten, että varmasti hän saa KAIKEN haluamansa kivunlievityksen! Toivoisin niin paljon, että Suomessakin panostettaisiin enemmän siihen, että synnytys on naiselle elämän parhaita kokemuksia ja että hän saa varmasti kaiken haluamansa avun synnytyksessä!

Yksi kipuherkkä ystävä sanoi, että häntä auttoi synnytyksessä se, että aktiivisesti ajatteli mitä on tekemässä: tuomassa uutta elämää tähän maailmaan. Ja se kuulema auttoi kipujen kestämisen kanssa (tämä synnytys muuten täysillä kivunlievityksillä täällä..)

Tsemppiä Jeanna!!! :hug:

 

Onnea TanZZZkulletyttölupauksesta.

Onhan tuollaiset kehityshäiriöt raskaita asioita. Itsekkin seulahälytyksen myötä on tullut pohdittua monia asioita. Sitä minä ihmettelen tässä Suomen neuvolatoiminnassa,kun jos seulahälytystä ei satu tulemaan,niin neuvoloissa ei puhuta halaistua sanaakaan,siitä entä jos kaikki ei menekään niin kuin oli luultu,mutta srulahälytyksrn myötä jaksetaan jappasta ja jappasta. Toki eikait Se huonokaan asia ole,että puhutaan asiasta,mutta voisihan siellä muutenkin vähän edes varovasti ottaa esille tiettyjä sellaisia kehitys-/kromosomipoikkeavuuksi joita voi tulla,vaikka seula ei olisi hälyttänytkään. Tulipa avauduttua,mutta vähän on vaan tympinyt,kun esikoiselta veriseula ok,niin mistään ei puhuttu ja nyt sitten pitää jotenkin omia päätöksiään melkein puollustella neuvolassa.

Minullakin tuttava piirissä yksi autistinen lapsi ja toinen aspergeria sairastava,kumpikin raskaus sujui normaalisti ilman seulahälyjä jne. Joten yllätyksiäkin voi valitettavasti tulla joille ei mitään voida.Pitää vaan ajatella positiivisesti ja ottaa Se vastaan mitä annetaan.

Perjantaina olisi sitten virallinen rakenneultra,jonka tekee jälleen erikoislääkäri. Jännittää,vaikka kolme viikkoa sitten kaikki oli ok.

Sannuliinu ja pikkunen rv 20+6

 

4D mä kävin kans esikoisesta. Silloin ei kyllä saanu mitään kelakorvausta koska ultraan ei ollu lääketieteellistä syytä? ehkä tää on muuttunu tässä neljässä vuodessa.. Mut tosiaan, siinä ei menny kyllä ku varmaan se vartti Mut eipä se olekaan hyväks hiillostaa sikiötä ultralla tarpeettoman pitkään.

ahdistukset kovin tuttua. Mulla pinna ei myöskään meinaa kestää yhtään kiukuttelua tai vääntöä mitä lapsen kans väkisin joskus tulee. Etenkin nälässä musta tulee ihan lapsellinen.

kehitysvammat tms nii-i. Eikai niitä kukaan toivo Ei olis mustakaan siihen, näin äkkiä ajatellen.. mutta kukaanhan ei takaa tervettä lasta. Mitä vaan voi käydä missä vaiheessa tahansa, synnytyksessä tai ilmetä vasta myöhemmin psyykkeessä (autismit, yms) jne vaikka kromosomit olisi ns terveet. Hankalia juttuja.

synnytystä mä en jännitä. Olen nyt varustautunu paremmin kuin esikoisesta. Silloin menin soitellen sotaan ja ajattelin, että kyllä ne sairaalassa tietää mitä tehdä. Sain kaikkea lääkettä epiduraalista lähtien.Nyt olen lukenu kaikkea vaihtoehtoista yms mitä on hyvä tietää synnytyksestä. Ei ehkä mene nii paniikkiin kipujen ja muun kanssa, ja osaa ehkä keinoja lievittää niitä muutenkin ku lääkkeillä.

liikkeet millaisia liikkeitä te muut nyt tunnette? Tää on aika vaisu tapaus, möngertää ja möyhää mut ihan selvät potkut on vähäisempiä.

Muoks. Mullakin on rakenneultra ens viikolla. Mulla on kans paniikki päällä, kuten Sannuliinu sanoi.. Vaikka ciimeksi kaikki oli ok, niin pelottaa et nyt onkin jotain

 

Unohtui vastata synnytykseen liittyen. Mua ei pelota,vaikka joitain traumoja jäikin esikoisen synnytyksestä. Kuten käynnistäminen,ja supistusten määrä about minuutin välein ja Se etteivät meinanneet saada epiduraalia laitettua, ja napanuoran katkeaminen siinä vaiheessa,kun,yrittivät saada istukkaa ulos,mutta silti ei pelota.

Liikkeistä mulla tuntuu liikkeet ja potkut aika selvästi jo jopa seistessäkin. Varmaan johtuu siitä,kun potkii virtsarakkoon päin,niin ei voi olla tuntematta ja kääntyilee todella paljon,joka tuntuu vatsanpeitteissä paineena. Lisäksi meiän pikkusellahan on pitkät jalat,joten niillä on hyvä monottaa

 

Hei pitkästä aikaa!

Onnea Tanzzku tyttölupauksesta! Voimia teille puolenvälin ohittaneille!

Mä en edes muista millon oon viimeksi täällä käynyt kirjottamassa, teidän tekstejä olen kyllä lukenut. Eipä sitä hirveästi ole vielä sanottavaa...

Mulla oli vähäistä verenvuotoa 6+5, jolloin pääsin lapsettomuusklinikalle muutaman tunnin varoajalla uä:een. Siellä kaveri porskutteli ja sydän löi. Lugesteroni aloitettiin tueksi 1x2. 8+0 kävin uudestaan kontrollissa ja kaikki ok, viikkoja vastaava sikiö. 9+0 vähennettiin lugesteronin annos 1x1 ja tänään vois lopettaa. Mulla on 4kaps jäljellä ja aattelin kuitenkin ne käyttää loppuun. Taustojen takia sain lähetteen äitipolille tarkempia seurantoja varten, mikä on hyvä. Aikaa sinne ei ole vielä kuulunut. Nyt jouduin/sain hyvästellä lapsettomuusklinikkani gynen, lupasin kyllä käydä vauvaa näyttämässä. Dopplerilla sain kotona äänet kuulumaan ti viikoilla 9+5. Tänään kävin neuvolassa ekaa kertaa. Terkkari oli ok, varmasti olen hänelle taustoineni aika hankala potilas. Sydänäänet saatiin kuulumaan, Hb 141 ja virtsa puhdas. Paljon perus löpinää ja lippusia sekä lappusia mukaan.

Vointi mulla on ok niin kauan kun napostelen vähän väliä jotain ja töihinkin pitää alkaa raahata evästä mukaan ettei mua tartte kaapia kohta lattioilta. Liikuntaa en nyt perus koirien kävelytystä lukuunottamatta saa harrastaa, mikä harmittaa kun se on mun "henkireikä". Toisaalta teen kyllä kaikkeni että kaveri pysyy matkassa...

Vihervaara & nappula 10+0 poks!

 

Kiitos kaikille onnitteluista!! Pakko myöntää, mista tuntuu välillä vieläkin et oonko muka oikeest raskaana!!?!? :`) Miehelle oon hokenu kax pvää et me saadaan tyttövauva, tajuatko???!!! :heart:
Sen mielest vaan hössötän... ja se on vaan et juu...Perusmies

Mä kyllä yhdyn tuohon Sannuliinun ilmasuun!! Ku seulat ei hälytä, ni ei puhuta ollenkaan mahdollisista muista jutuista, mut sit ku käry käy, ni teille on paasattu kovasti!!
Ehkä siinä pyritään että ei huolestutettaisi äitiä?? Mut jos jotai ilmaantuu, ni onhan se aina shokki, mut jos olis puhuttu, ni olisko nii paha??? En tiedä.
Kyllähän siinä paprussa lukee että tutkitaan ne tietyt häröt, mutta jos ei ajattele suuremmin ja syvällisemmin, ni ei edes välttämättä sisäistä sitä et on paljon muutaki jotka voi mennä vituralleen...
Ja juuri niin Tammityttö, sinäpä sen kiteytit, kaikki on mahdolllista ja aina.
Toisaalta, tässä mun lähipiirissä on tapahtunut viime aikoina jonkun verran negatiivisia juttuja.. Mun yksi ystävä sanoi, että vaikka kuinka ajattelee äkkiseltää että itsestä ei olisi johonkin, mutta jos paskaa pamahtaa kohdalle, kyllä siitä vaan selviää.
En tiedä sitte, jotkut selviää ja jotkut ei. Eihän se auta paljoo pohtia. Noi muistuttaa aina siitä kuinka pitäisi jokaisesta terveestä päivästä jonka saa rakkaiden kanssa viettää, olla kiitollinen.
Todella kliseitä, mutta valitettavan usein kliseet on aikas totta.

Gabriela, miten sulla on tutkittu tuo alhainen kipukynnys??? Mua kiinnostaisi kovasti

Jeanna, muaki on viime aikoina alkanu pelottaa synnytys. . Ne kivut, synnytyksen kesto, repeämiset ja kaikki Toisaalta kun mietin sektiota, nii en sitäkään haluisi. Oon neuvolassa tästä maininnu, ja hän laittaa mulle lähetteen pelkopolille. Toivottavasti saan sieltä apuja. Olisko sulla mahdollisuutta päästä jutskaa kans sellaseen?? Vai miten koet sellaisen, saisitko sellaisesta apua..???

Eipä kumemmpia...Mukavaa päivää kaikille!!!

 

kehitysvammoista vielä. Niin..toisaalta musta on ihan ok, ettei odottavia äitejä "turhaan" stressata sillä, että "aina voi mennä jotain pieleen". Mun mielestä normaaliin raskauteen ei kuulu surra ja murehtia ja pelätä lähtökohtaisesti 24/7 seuloja ja pieleen menemisiä ja riskejä yms. Se, että seulahäly tai ultralöydös tms tulee, on jo sitten ihan tarpeeksi rankka ja stressaava juttu. Ja kuitenkin,vaikka joka äidiltä otettais se perus kromosomitutkimus, ei ne paljasta kuin vain perus trisomiat. Maailma on pullollaan vammaisuutta, kehityshäiriöitä ja muita mitkä ei aina edes liity kromosomeihin.

Ja toisaalta pelot myös kuuluu raskauteen ja äitiyteen, ja olis todella outoa jos joku ei näitä kaikkea kuitenkin miettis. Ne kai tulee kaupanpäälle tässä hormoonimylläkässä ja äidiksi tulemisessa Ei ne pelot jää synnärille, ne seuraa läpi koko elämän muuttaen muotoaan.

Kuitenkin olis ihan kiva, ettei ultria mainostettaisi vain "kivana tapana moikata vauvaa". Esim täälläkin tuolla raskausviikot esittelyissä tai VAU kirjasen sivuilla ultrien kohdalla pääpaino tuntuu olevan vain "hahaaa..haluatkos tietää sukupuolen vai pitää sen salassa"-jutuissa. Kuitenkin noilla ultrilla on ihan todellinen syy olla olemassa.

Mulla on tuttava ja ystäväpiirissä kans surullisia juttuja..ja no, osa iloisiakin "surullisia", miten sen ottaa. Yhdelle syntyi 12v sitten vaikeasti vammainen lapsi, jota ei huomattu missään ultrassa. lapsi kuoli muutaman vuoden iässä. Yhdellä kuoli hetki onnellisen ja täydellisen synnytyksen jälkeen, sydänvika jota ei huomattu ajoissa. On esim pikkuinen täysi yllätysdownlapsi, seulahäly 1:tuhansiin ei hällyttäny, ultrat olivat täydellisiä ja kehuttuja aina. Olihan se shokki, mutta pieni tyyppi on rakkaampi kuin ikinä voisi olla, eivätkä tuskin koskaan mieti, että olisipa tiedetty nt ultrassa.. On yksi kohtukuoleman loppuraskaudessa kohdannut. Sitten on ystävä, kellä kolme rankkaa isoilla viikoilla tapahtunutta geneettistä keskeytystä takana ja syli tyhjä. Voisi kuvitella, ettei siitä selviäisi koskaan, mutta elämä on kuitenkin on ihmeellinen ja aina löytyy jostain se voimavara millä nousta.

Mut ei näitä halua silleen pohtia. Sitähän tulee hulluksi jos pelkää kaikki 9kk.

Ja hienoa, menkää ehdottomasti pelkopolille jos synnytyksessä pelottaa jokin. Sieltä saa apua ja sitten synnärillä osaavat kohdella teitä pelkoja kunnioittaen jne.
:hug:

 

Moikka leidit!
Minä täällä jännitän tänään iltapäivällä tehtävää esi-rakenneultraa aika kybällä jo.. Tää tehdään siis eri sairaalassa kuin missä yleensä käyn, tämän maan parhaassa synnytyssairaalassa. Tarkoituksena on tehdä tämä esi-rakenneultra, jonka jälkeen tehdään päätös, tehdäänkö lapsivesipunktio vai ei. Yleensä täälläkään ei tätä normaaliraskaudessa tehdä, vain normaali rakenneultra rv 20-22, mutta ilmeisesti ikäni takia haluavat tutkia lisää. Toistaiseksihan seulat ja nt-ultra (2 kertaa) ovat näyttäneet loistavia tuloksia. Jännittää kyllä nyt aika paljon, vaikka yritän pysyä rauhallisena ja saada lohtua siitä, että toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin, niin eikö se hyvä tuuri vois jatkuakin..

TanZZZku: tosta kipukynnyksen/kivunsiedon mittauksesta. Se tehtiin mulle Suomessa pari vuotta sitten. Olin silloin kärsinyt oudoista jatkuvista nivelkivuista jo 18kk, eikä täällä saatu lukuisista tutkimuksista huolimatta selkoa mistä ne johtuvat. SE saatiin selville, että ei ole borrelioosi tai mikään eksoottinen tauti, eikä selkärankareuma. Pääsin sitten kesällä suht lyhyellä jonotusajalla eräälle suomalaiselle kipulääkärille, koska sukulaisiani oli jo hänen potilaanaan ja mulla epäiltiin ja todettiinkin sitten sama fibromyalgia kuin sukulaisillani, tosin uinuvana, joten se ei selittänyt mun nivelkipuja. Tohtori teki kivunsietokokeen amerikkalaisella koneella, jolla tehtiin painetta (ei suoranaista kipua) mulle käsivarteen. Ohjeeksi hän sanoi, että sitten kun tuntuu sietämättömältä, pitää sanoa. Normaalilla ihmisellä "sietämätön" tulee keskimäärin silloin kun mittari näyttää 10. Mulla se näytti vain lukua 4!! :ashamed: En voinut uskoa mittaria enkä lääkäriä ja pyysin samantien, että myös äidiltäni, joka oli siinä vieressä, mitattaisiin. Hänen kohdallaan lääkäri joutui lopettamaan mittauksen jonkun ajan kuluttua, kun mittari näytti maksimia eli 11 ja äitini ei ollut vielä inahtanutkaan..! Joten, se on virallista, eikä vain kuvitelmaani, mulla ON hyvin alhainen kivunsietokyky. -Niitten nivelkipujen aiheuttajaa ei muuten koskaan saatu selville! Kärsin niistä 2,5 vuotta ja jouduin syömään kortisonia, joka oli ainoa lääke, joka auttoi kipuihin. Syksyllä 2011 kivut sitten vaan vähitellen loppuivat. Luojankiitos!!

Noista seulahälytyksistä vielä piti sanoa, että mulle Suomessa oma gyneni (Femedassa) ennen nt-ultraa kertoi hyvinkin pitkään eri mahdollisuuksista, jotka voivat vaikuttaa lapsen kehityshäiriöön tai -vammaan. Kyllä mulle tehtiin hyvin selväksi, että millainen mahdollisuus niihin on olemassa (tämäkin ehkä ikäni takia?) ja että mitä sitten tapahtuu, jos tulee tieto, että lapsella on vaara olla vammainen, mitä voidaan tehdä saadaksemme enemmän tietoa raskauden aikana ym. Hän myös kertoi, että telkkarissa Suomessa menee kiva sarja (olikohan sen nimi "Erilaiset ystävät" tms.?) josta hyvin näkee, että miten hyvin nykyään Down-lapset pärjäävät. Moni elää 50-vuotiaaksi asti ja suurin osa Down-lapsista oppii puhumaan ja pärjäämään jossain määrin itsenäisestikin, ja että siinä sarjassa on Down-näyttelijöitäkin. Että se, että jos tulee tieto, että on poikkeamaa kromosomeissa ei heti tarkoita ihan huonoimpia uutisia.

Tammityttö: Suurkiitos kun mainitsit ja kannustit tonne pelkopolille. Minä menenkin sinne sitten heti kun tulen Suomeen!!

Noita huolia ja pelkoja on tosiaan kaikilla varmasti koko raskauden ajan, ja sitten tosiaan ne jatkuvat erilaisena loppuelämän ajan, sitten kun lapsi on syntynyt. En kuitenkaan usko, että pelko ja huoli voisivat vaikuttaa lapsen terveyteen.. Mutta äidin jaksamisen takia, olis hyvä, että yritettäs vaan jaksaa pysyä positiivisena ja stressaamatta..

Vihervaara: Onnittelut 10 viikon täyttymisestä! Minä olen vieläkin lääkityksellä muuten. Nyt tosin vain enää yksi keltarauhasannos päivässä. Estrogeenipillerit sain jättää viikko sitten. Jo ennen punktiota mulla alkoi lääkitys, sekä keltarauhashormonia että estrogeenia 3 x päivässä. Jossain vaiheessa mietinkin, että jatkuukohan tää koko raskauden ajan, mutta nyt on siis vain enää yksi yöksi laitettava annos

Aurinkoa elämään!
t. Gabriela ja bebetje 16+3

 

Pitäneepä googletella tosta kipukynnysjutustam josko iteki sellaseen testii pääsis.. Kiitos Gabriela infosta!!! Tulehan sitte kertomaan miten ultra sujui Uskotaan että kaikki on hyvin!!

Tammitytöllä oli paljon negatiivisia ahistus juttuja ja tuttujaki jotka kokenu moisia... : /
Jo pelkästään tällasten lukeminen tekee mulle tosi pahan mielen, miksi niin viaton pieni elämä joutuu kärsimään kaikenmaaliman pahoista häiriöistä ja sairauksista.. Tekee todella pahaa...
Mä en ikinä kykenisi työskentelemään terveydenhuollon alalla!! Tieto todella lisää tuskaa. Hui. Ahdistus.

Kaikenkaikkiaan toi on monipiippunen juttu että keskusteltais muistaki kehityshäiriömahdollisuuksista ku niistä seulahäly jutuista vain. Mut ehkä se on tosiaa ettei huolestuttaisi liikaa, en tiedä..

Liikkeistä puhu Sannuliinu, nii mulla on niitä kuplia, tosin ne ovat vahvistuneet ja niitä on enemmän kuin aiemmin. Kääntyilemistä en tunne tai sit en osaa hahmottaa. Mulla tuntuu myös virtsarakossa Sinne onki hyvä potkii, katotaa miltä se tuntuu loppuvaiheessa

 

Jospa sitä uskaltautuisi tänne plussa 1. ICSIn tuoresiirrosta ja nyt 8+2. Kaikki oli ultrassa 6+6 mainiosti ja seurana myös ympärivuorokautinen pahoinvointi. Kolmisen viikkoa on ollut jo tosi vaikeaa. Ainoa mikä auttaa on jatkuva syöminen. En viitsi mennä vaa'alle. Ensi ma on pakko, kun on 1. Neuvola. LA 22.10.

Olo on epäuskoinen. Tämä on meidän 2. Kierros. Meillä on 1. IVFn tuoresiirrosta tytär ja PAS-kaksoset. Tuntuu käsittämättömältä, että kaikki kolme siirtoa ovat johtaneet raskauteen ja ehkä jopa neljään lapseen. Mietimme pitkään uskallammeko enää edes yrittää. Tuntuu kohtuuttomalta vaatia enempää onnea.

Onnellisia odotuspäiviä teille! Toivottavasti esimerkkini rohkaisee myös muut pikkuviikkoiset odotuspuolelle.

 

Esirakenneultrauutiset: Kaikki on perfect! Isossa sairaalassa mua tutki lääkäriopiskelija, kandi ja kokenut gynekologian eriskoislääkäri, kaikki naisia. Mitään Downiin viittaavaa ei huolellisen tutkimisen jälkeen löytynyt ja nyt mulla on neljältä eri lääkäriltä mielipide, ja heistä kukaan ei näe syytä lapsivesipunktioon. Asia on kuitenkin viime kädessä mun itse päätettävä, koska punktioon liittyy keskenmenon riski. Mietin.
Sellaisen yksityiskohdan erikoislääkäri sanoi, että hän ei kyllä löydä lapsen napanuorasta kuin kaksi suonta, normaalin kolmen sijaan. Ja että se ei ole suinkaan maailmanloppu, mutta lapsen kasvua täytyy vaan monitoroida säännöllisesti, että saako hän tarpeeksi ruokaa. Huih! Pikainen googletus kertoo, että nimenomaan raskauden loppupuolella tällainen voi vaikuttaa, ja vaikka se kuulostaa minusta tosi pelottavalta, se ei ilmeisesti yleensä ainakaan olekaan niin vaarallista. Huh!

Aluksi kandi ultrasi ja kysyi haluanko tietää sukupuolen. No kyllä kiitos! Kandi katseli ja sanoi hyvin pian: kyllä tää hänestä tyttö on. Mulla pääsi samantien ilon itku, kandi taisi suorastaan vähän pelästyä reaktiotani Siis ihan huimaa!!!! Olen aina AINA haaveillut tytöstä ja nyt minulle on tulossa tyttö!!! Myöhemmin myös vanhempi lääkäri ultrasi ja sanoi myös heti "kolme palloa näkyvissä eli tyttö". Kysyin myöhemmin vielä varmistukseksi prosenttilukua, ja sain 95% todennäköisyyden, että minulle on tyttö tulossa :heart: Kyllä minä ihan varmasti olisin poikaakin rakastanut, mutta tää on kyllä unelman toteutuminen.. snif nytkin itkettää!

Eli listalle voisi päivittää, että mulle on annettu tyttölupaus :heart:

Mua kun hoidetaan kahdessa maassa, (koska ivf tehtiin toisessa ja synnytys tapahtuu toisessa maassa), niin näitä tutkimuksiakin on usein kaksin kappalein. Listalle voisi päivittää:
rakenneultra (I) 2.4. ja
rakenneultra (II) 10.4, kiitos.

Millähän sitä saa nukuttua nyt kun tietää, että odottaa pientä tyttöä?? :heart: Se on jotenkin niin ihmeellistä ja erilaista nyt kun tietää sukupuolen.. Mulla on naama näin , kuin Naantalin aurinko... Otin pari kuvaa itsestäni kissojen kanssa, voidakseni näyttää tytölle jonain päivänä, että näin onnellinen äiti oli kun sai kuulla, että Sinä juuri sieltä olet tulossa...

t. Gabriela ja unelmien tyttobebe :heart: 16+3

Muoks: lyhensin vaan turhan pitkää omanapajaaritusta

 

^ Onnea tyttölupauksesta! Ja hienoista ultrakuulumisista muutenkin :heart:

Meidän ultraava lääkäri kertoi rakenneultran yhteydessä kanssa tuosta napanuorasta jotain ympäripyöreää. Meidän tapauksessa kyllä näkyi ne kolme suonta, mutta mainitsi, että joskus niitä on vain kaksi ja se vaatii vaan vähän ahkerampaa seurantaa sitten, että mahdollinen sikiön kasvunhidastuma huomataan ajoissa. Ei siis tosiaan ilmeisesti ole kovin vakava juttu, jos nuo kaksi suonta toimivat molemmat kunnolla =)


Mitähän muuta mun piti kommentoida.. Niin kipukynnystä ja synnytystä vissiin. Mulla on ihan kohtuu korkea kipukynnys. Se on luultavasti jäätävien menkkakipujen, migreenien ja punktioiden aiheuttamien jälkikipujen ansiota, että nykyään tuntuu etten ihan pienestä kyllä inahda. Mutta mulla on noiden punktioiden jälkeen jotenkin tullut sellainen kumma tarve helpottaa pientäkin kipua nopeasti särkylääkkein, kun aiemmin olen sinnitellyt viimeiseen asti ilman. On vaan niin vahvasti tullut sellainen fiilis, että olen kärsinyt ihan tarpeeksi, joten miksi kituisin ehdoin tahdoin jos lääke voisi auttaa.

Ekan punktion jälkikipujen iskettyä todenteolla päälle muistan kiroilleeni miehelle, että "Jos synnytys sattuu näin paljon ja kestää tunteja, niin mä varmaan kuolen". Nooh, toisen punktion jälkeen olin vielä kipeämpi, ja kivut jatkuivat monta päivää koko ajan pahentuen, enkä kuollut Mä siis elättelen toivoa, että selviän synnytyksestä kunnialla. Mutta kyllähän se vähän pelottaa kuitenkin. Ehkä eniten mua jännittää, että vauva lähtee tulemaan jossain hieman virheellisessä tarjonnassa jonka vuoksi repeän tosi pahasti tai vauva jumittuu synnytyskanavaan ja joudutaankin hätäsektioon tms :|

---

Ai vitsi mua jännittää jo odotella ens kuun alkua. Meillä on ylimääräinen ultra heti pääsiäisen jälkeen, jolloin lääkäri tekee vauvasta painoarvion ja tsekkaa mun lantion tilavuuden yms. Me ei sukupuolta haluttu selvittää, mutta nyt mies on alkanut puhua vähän siihen malliin, että se varmasti selviää tuossa tulevassa ultrassa. Mulle on tullut vähän sellainen kutina, että se ehkä haluaisi jo tietää kumpaa odotellaan


Jadekivi & Pikku-Taistelija rv29+2

 

Onnea Gabriela tyttölupauksesta!!
Haluaisitko sinä Jadekivi tietää sukupuolen??
Tervetuloa Tigridia, ja onnea +

Itellä ei oikei oo ny mitää kummempaa kommentoitavaa... Kohta pääsee viikonlopun viettoon. Ou jee!

 

Tervetuloa tigridia!

Ja Gabrielallekin onnea!!

Kivuista. Niin. Eipä sitä synnytyskipua voi verrata mihinkään muuhun kipuun. Onhan se kipuasteikossa ihan oma lukunsa. Mutta kuukautis, hammmas, punktio yms kivut on sellaisia "loputtomia" ja määrättömiä kipuja, jotka vaan koskee ja joista ei ole mitään iloa silleen tuloksena. Niissä väkisinkin ärsyyntyy ja käpertyy ja kipu vie voiton kaikesta.
Synnytys on kuitenkin sellainen, et se kipu tietää vauvan saamista syliin ja se kipu loppuu kuin seinään ku vauva on ulkona. Ja se kipu "unohtuu"...

Olen tässä lueskellu kaikenlaista ja oppinu ilokseni paljonkin uutta. synnytyksessä on mAhdollista päästä tietyllä tapaa kivun yläpuolelle, jotta se ei vie mennessään ja aiheuta paniikkia. Paniikissa adrenaliini vie voiton, elimistö menee lukkoon, kipu pahenee ja synnytyskin voi hidastua. sitä ikänkuin käpertyy ja kärvistelee ja tulee se olo että "apua mä kuolen", pakene/taistele reaktio. Synnytyksessä Kipua voi ajatella hyvänä asiana, keinona saada vauva syliin, ja yrittää rentoutua erilaisilla keinoilla ja mennä ikäänkuin aaltojen mukana. Se auttaa hirveesti ja vie kivulta pahimman terän.

Tämän kun joku olis kertonu esikoisen aikana. Mä ainakin menin synnärille ihan ku soitellen sotaan. Mä en yhtään osannu odottaa sitä kivun määrää, enkä tienny juurikaan synnytyksen vaiheista. Vähän sen mitä nyt jokainen..avautuminen..ponnistaminen... En tienny pitääkö kärvistellä tunti vai päivä. Mä menin lukkoon ja tuli just sellainen paniikki olo, että mä en haluan, en jaksa. No, synnytys meni ihan ok ja perinteisesti, mut toivon että nyt voisi vähän enemmän olla asian yläpuolella.

 

Gabriela onnea tyttölupauksesta.

Tigridia tervetuloa joukkoomme.

Omanapaisuutta tänään tiedossa. Kävin tänään siis virallisessa rakenneultrassa, jossa kaikki näytti ok:lta ja koko vastasi laskettuaikaa. Ainut vaan, että pikkunen pötkötteli kokoajan sellaisessa asennossa, että sydäntä oli todella hankala saada kunnolla tarkasteltu, vaikka mua ja ultrauslaitetta käänneltiin eri asentoihin. esim.aortan kaarta ei saanut mistään suunnasta näkyviin ja se kuuluu kuulemma siihen mikä pitää nähdä rakenneultrassa. JOten varasi minulle extra ultran ensi viikolle, jossa sitten yritetään nähdä sekin. Aorttahan nähtiin jo rv 18+4 ultrassa, mutta haluaa nähdä sen nytkin, joten eipä tuo minua haittaa, vaikka pääsenkin ensi viikolla ihailemaan meidän pikkusta prinsessaa Joten nyt siis tyttöveikkaus vahvistui tytöksi. Ihanaa saada tyttö, kun esikoinen on poika, vaikka kumpikin olisi toki ollut tervetullut.

Lisäksi mun istukka on niin lähellä kohdun suuta takaseinässä, että pääsen vielä rv 32-34 kontrolliultraan, jossa katsotaan onko noussut tarpeeksi, vai joudutaanko tällä kertaa sektioon.

Vois päivittää kontrolliultra 22.3


Sannuliinu ja pikkunen tytteli rv 21+1

 

Sannuliinulle suuret onnittelut hyvin menneestä rakenneultrasta ja tyttölupauksesta! Täällä meidän keskustelupalstalla taitaa ollakin nyt menossa tyttöaalto! Eiköhän se teidän seuraava ultra näytä, että kaikki on ihan kunnossa vauvallasi, aortta ja kaikki Miten suloista, että hän on pitkäjalkainen! :heart:

Tammitytölle kiitokset mielenkiintoisesta tiedosta synnytystä koskien!! Olen erittäin kiinnostunut mitä kaikkea voin tehdä itse, ja miten voin vaikuttaa, että en kuolisi kipuun.. kyllähän se vähän pelottaa kun on niin turkasen matala tuo kipukynnys. Mutta uskon kyllä vakaasti, että ihmismieli on valtavan vahva ja kestää "vaikka mitä", kun on hyvä syy, ja tokihan synnytyksen lopputulos on ehkä maailman paras syy Itse ainakin kuulisin tosi mielellään vielä lisääkin vinkkejä teiltä, jotka olette synnytyksen jo kokeneet!

Välillä tuntuu, että suurin osa (eli ne puolitutut joita elämässä kohtaa), kertoo kaikki niitä kauhutarinoita synnytyksestä vain Mutta eilen yksi työkaveri sanoi, kun kerroin vauvasta, että hän haluaa tässä ja nyt sanoa, että hänellä ainakin synnytykset sujuivat OIKEASTI ilman kauhua ja tuskaa ja sietämättömyyttä, ihan oikeasti että plop ja plop - ja tämä ihminen kärsii fibromyalgiasta joka on kipusairaus! Hänen kertomansa antoi mulle paljon lohtua ja luottamusta tulevaisuuteen.

Jadekivi: on inhottavaa kuulla, että sinäkin olet joutunut kärsimään kipuja punktioissa, olen pahoillani! Täytyy myös tässä korjata tieto, jonka muistaakseni aiemmin täällä sanoin. Väitin, (koska luulin sen tiedoksi), että asuinmaassani KAIKKI naiset nukutetaan aina punktion ajaksi, mutta nyt olen oppinut, että se riippuukin ihan sairaalasta! Minä aivan sattumalta tulin valinneeksi sairaalaan, jossa kaikki naiset nukutetaan 10 minuutiksi punktion ajaksi. Tämä on talon tapa, enkä itse kokenut kipua missään vaiheessa punktiota enkä sen jälkeen. Mutta sittemmin olen kuullut yhden kaverin kokemuksen, sama kaupunki mutta eri sairaala, ja siellä annettiinkin vain särkylääkettä ja punktio hoidettiin paikallispuudutuksessa ja se kuulema oli hyvin kivuliasta Sillon vasta tajusin, kuinka onnekas olenkaan..

Ja kuulinpa toisenkin yllättävän tiedon: "minun" sairaalassani hoidetaan naisia hedelmöittymisasioissa siihen kuuhun asti, kun tämä täyttää 45v. Kaverini oli hoidoissa 3v. toisessa sairaalassa, joka täysin yllättäen kun hän täytti 42v. heitti hänet hoidoista ulos! Mitenkähän Suomessa on, tiedättekö onko klinikoilla sama ikäpolitiikka vai vaihteleeko?

Tigridia: Onnea plussasta ja tervetuloa joukkoomme!

TanZZZku: Mä en myöskään pystyis tekemään töitä terveydenhuollon parissa. Siksi kunnioitukseni jokaista hoitajaa ja lääkäriä kohtaan on ääretön! *hatunnosto jokaiselle*


Kiitos kaikille tyttölupausonnitteluista! Täällä on tiedossa girl poweria melkein jo kolmessa polvessa - lähden nimittäin nyt lentokentälle hakemaan omaa Äitiäni, joka tulee viikonlopuksi kylään piiiiiitkästä aikaa! Näitä iloja ja hyötyjä siitä, että on tullut raskaaksi, että Äitikin malttaa tulla käymään..

Hyvää ja iloista viikonloppua kaikille!!

t. Gabriela ja tytär (onkohan tuo kaunein sana maailmassa? :heart 16+4

 

Nyt tulee omanapainen valitus... Mulla on jo jonkin aikaa ollut öisin sellaista et olen herännyt siihen et käsi on puutunut kipeästi, milloin oikea milloin vasen... Nyt kolme yötä on mennyt niin et olen herännyt puolen tunnin välein siihen et kättä pakottaa vietävästi kun on puutunut. On pitänyt nousta ylös ja kävellä ympäri asuntoa hyvän aikaa ennenkun on helpottanut ja sitten tosiaan kun pitkälleen käynyt niin taas kohta sama juttu:| Nyt parinä päivänä puutumista on ollut hetkittäin päivälläkin, keskisormesta olkapäähän asti. Tänään on lisäksi jomottanut ihan jatkuvasti pitkin päivää, olkapäitä ja pahiten kyynärtaipeesta keskisormen päähän. Aivan helvetillinen särky ollut nyt iltaa kohden ja puutuilee taas eritoten oikean käden keskisormi. Ihan niinkun tässä ei olis ollut tarpeeksi jo kaikkea...

Ei jaksa nyt kommentoida, ja nämä sormet puutuvat vielä pahemmin kun yritän naputtaa tässä...

M+M 16+5

 

Tigridia Tervetuloa!
Gabriela ja Sannuliinu isot onnittelut ultranäkymistä ja tulevasta tyttärestä!
Mörkötys Puutuuko sulta sormet peukusta keskisormeen? Vois olla rannekanavaoireyhtymä, keskihermo pinteessä. Tyypillistä raskausaikana kun kudokset turpoaa. Synnytys yleensä auttaa hiljalleen, ettei tarvi leikata, mutta rannetuet voit tarvita yöksi käyttöön, niin helpottaisi oireet.

Tännepä ei kuulu mitään erityistä. Inhottavaa mahan nippailua, mutta ei vuotoa. Pitänee taas illalla kuunnella sydänääniä... Hirveä remonttistressi nostaa päätään. Ens viikolla alkaa n. 3kk kestävä remontti. Pitää vain keskittyä siihen ihanaan lopputulokseen. Lisäksi tällä viikolla oon huomannut etten pysty olla montakaan tuntia syömättä. Painon nousu ei pelota (oon ollu lihotuskuurilla niin kauan kuin muistan, mutta hyvä aineenvaihdunta pitää kilot poissa), mutta en tiedä miten pärjään töissä etenkään kun toukokuussa menen vanhaan työpaikkaan takasin ja siellä on ajoittain niin kiire ettei edes pissataukoa ehdi pitämään päivän mittaan.

Vihervaara & nappula 10+2

 

Olen ollut tosi laiska kirjoittelija, anteeksi kaikille! Tuo facebook jotenkin vie mennessään, kun on niin helppo ja muutenkin tulee siellä pyörittyä. Ja ehkä tää aikakin on alkanut mennä vähän nopeammin taas. Kaikki kirjoituksenne olen kyllä lukenut!! :saint:

Tervetuloa Tigridia minunkin puolestani ja onnea! :flower:

Onnea myös hyvistä ultrakuulumisista kaikille!

Täälläkin rakenneultra takana eikä täälläkään sydäntä saatu näkyviin kunnolla. Tosin asia esitettiin vähän erilaiseen tyyliin ja pelkäsin kuollakseni viikonlopun yli, että sydämessä on rakennevika, kun kätilö puhui, ettei eteisten väliseinää näy ollenkaan. Se käytiin kuitenkin sitten erikseen tarkistuttamassa ja kaikki oli helpotuksekseni kunnossa.

Minulle voi päivittää poikalupauksen, ihan selvästi näkyi molemmissa ultrissa. Ei tietenkään saisi näin sanoa, mutta ihan salaa olen ihan vähän Gabrielalle kateellinen. Tottakai kumpi vain on erittäin toivottu ja rakastettu mutta ehkä ihan pikkuriikkisen kuitenkin toivoin omaa tytärtä. Ehkä joskus vielä... :heart: Nyt keskitytään odottelemaan pikkuista poikaa! Ja pitihän sitä varten jo vähän pieniä vaaleansinisiä vaatteitakin hankkia.

Vienda 22+1

 

Tigridia tervetuloa.

Vihervaara hienoa, että ei ole tullut mitään vuotoja. Voitko kenties ottaa töihin taskuun jotain naposteltavaa mukaan? Tiedän tunteen tuosta syömisestä, vaikka pahoinvointi on jo takana päin niin huono olo tulee kyllä jos ei saa säännöllisesti ruokaa.

Onnittelut hyvistä ultra kuulumisista kaikille joilla rakenneultra on ollut. Itsekkin haluaisin pian tietää kumpi mahassa majailee.

Kivuista Minulla on korkea kipukynnys ja viimeinen punktiokin tehtiin ihan minimi kipulääkkeellä, eikä se mielestäni tehnyt kipeää. Silti synnytyskivut olivat melkein alusta asti yhtä helvettiä. Kätilökin ihmetteli miten supistukset tekevät niin kipeää vaikka olin vasta sormelle auki. Nuorempana kärsin myös lamaannuttavista kuukautiskivuista. Näköjään mulla on vaan todella herkkä kohtu vaikka muuten kestänkin kipua hyvin.

Olen vihdoin saanut "onnellisen odotuksen" päälle. Hankintoja on tullut hiukan tehtyä ja tänään kävimme tilaamassa vaunut :O Stokkalta sai -10% alennuksen ja laitettiin Emmaljungan vaunut tilaukseen. Piti käyttää tuo alennus hyödyksi kun muuten niitä Emmaljungia ei juurikaan alennuksella saa.

 

Jälleen kerran pitkästä aikaa täällä Tervetuloa uudet ja ihanan paljon hyviä ultrakuulumisiakin tullut tänne Mukava lukea noita sukupuolilupauksia/arvauksia ja vertailla niitä eri ihmisten raskausoireisiin ja samalla tietty pohtia kumpikohan siellä omassa massussa asustaa Eihän tässä enää ois kuin reilu pari kuukautta kun se jo selviää

Synnytys jutut on nyt alkanu pyöriä ihan erilailla omassa mielessä. Asiaan on ehkä vaikuttaa, että viime neuvolakerralla sain streptokokki b "tuomion" Eihän se nyt mikään maailmaa kaatava asia ole, mut onhan siinä aina riskinsä. Oonkin ollu koko raskauden vähäoireinen ja onnellinen, että sehän nyt oli selvää, että jotakin mutkia matkaan tulee jossakin vaiheessa :stick: No, näillä mennään...

Sitten tärkeä kysymys supistuksista. En edelleenkään oo tunnistanu yhtään harjoitussupistusta, mutta nyt kahdesti (viikon välein) on tullu alaselkään ja mahaan tosi ikävä polttava tunne? Siis oon ollu kävelylenkillä ja tilanne alkaa, että tulee tunne, että maha menee sekasin, parin askeleen jälkeen alkaa ne polttavat tuntemukset ensin selästä siirtyen alamahaan. Siis tavallaan vähän saman tyylistä kuin menkkakipu mut ei kuitenkaan ihan. Sekavasti selitetty mut onko nää nyt niitä oikeita supistuksia vai ylireagoinko ensikertalaisena?

Mukavia kevätpäiviä toivottelee Lila ja Pikkulainen 28+4

 

Hei kaikille ja onnittelut uusille plussasta sekä tervetuloa tänne! Onnittelut myös mukavista ultrakuulumisista ja lupauksista niitä saaneille ja jaksamista niille, joitten pitää vielä tuloksia odotella.

Kiitos tsempeistä ja lohduttavista sanoista teille :heart: Oma ahdistus vähän helpotti, kun otin pari päivää ylityövapaita töistä ja sain ottaa vähän rennommin. Mieskin lupautui keskustelun jälkeen antamaan mulle joskus omaa aikaa, esim. ottamalla esikoista illallakin mukaansa johonkin, niin että saan olla edes hetken yksin ja hiljaisuudessa. Meillä asuu sukulaiset ja isovanhemmat satojen kilometrien päässä ja ollaan ihan vasta muutettu tänne, joten mitään isoa ystäväverkostoa ei ole vielä ehtinyt kertyä. Eikä täällä ole edes MLL:n tai 4H:n lastenhoitajia rahalla saatavana, joten esikon hoitoon saaminen on aika hankalaa. Mutta kyllä tää taas tästä. Hammasta purren, jos ei muuta :kieh:

Lohduttavaa oli lukea miten Meriann oli synnytyskivut kokenut. Itsellä oli ihan sama juttu. Mulla on aina ollut korkea kipukynnys tai ainakin niin olen luullut. Esim. olkapään mentyä sijoiltaan, se tuupattiin paikoilleen ilman puudutuksia tai kipulääkkeitä. Samaten mulla tuli aikoinaan kilpaurheilu-uralla yhtä jos toistakin vammaa eikä ne kivut koskaan olleet ihmeellisiä. Lääkäritkin taivastelivat porukalla, kun jalasta löytyi murtuma ja olin sillä viikon kävellyt ja jopa treenannut. Ei olisi kuulemma pitänyt olla edes mahdollista kivun vuoksi. Ja jo kouluikäisenä otettiin kaksi hammasta pois ilman puudutusta jne.. Mutta kuukautiskivut on mullakin olleet sellaisia, että ihan pakko ottaa särkylääkettä joka kerta, vaikka muuten en niitä juuri syö.

Ja synnytyskivut olivat mulle tosiaan jotain aivan täysin käsittämätöntä ja todellakaan en olisi pärjännyt ilman epiduraalia + muita mömmöjä :O Synnytys vielä kesti tolkuttoman kauan, en tiedä miten olisi pärjännyt sellaisessa normipituisessa, joka on kellonympäryksellä ohi.

Pelkopolille olen pyytänyt päästä, mutta sekin tuntuu olevan täällä pohjoisessa kiven alla. Kahtena viime neuvolakertana olen ottanut asian puheeksi ja aikaa on lupailtu, mutta ovat kuulemma vähän kortilla eikä vielä ole tullut kutsua.... Toivon, ettei kauaa tarvisi odotella, kun viikkoja on kuitenkin jo aikalailla : /

Täällä on ihana keväinen ilma, taidan lähteä kohta ulkoilemaan lapsukaisen kanssa. Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille!


Jeanna, 31+risat