Terve!
Päivitän tässä vähän kuulumisiä yösyötön yhteydessä
Onnea pikkuvadelma :heart: :heart:
Me päästiin vasta maanantaina kotiin sairaalasta, jossa menikin 8 päivää. Vauva joutui yhdeksi vuorokaudeksi korkean bilirubiiniarvon takia sinivalohoitoon ja pojalla kuului sydämmessä ensin sivuäni, jota seurattiin ja sitten se muuttui "Läppä-ääneksi". Tämän takia odotettiin viikonlopun yli sydämen ultraääntä. Siinä todettiin pojallamme kaksipurjeinen aorttaläppä, kun normaalisti se on kolmipurjeinen. Läppä ja sydän toimivat onneksi nyt moitteettomasti. Seurantaa on kuitenkin pienenä tosi paljon, heti 1kk päästä on ensimmäinen kontrolli. Poikkeavuus ei välttämättä koskaan aiheita mitään vaivaa, mutta sitä on seurattava hyvin. On nyt kyllä samalla elämän ihanin ja stressaavin viikko takana. Nyt pari päivää oltu kotona ja kaikki on alkanut sujua kivasti. Imetys on alkanut luistaa ihan mukavasti. Nyt tosin nännienpäät ovat tosi kipeät. Pitää rasvailla ja hoitaa niitä. Mies syöttää välillä pumpattua maitoa, niin saan nukkua pitemmän pätkän välissä
Kissat ensin ihmettelivät uutta tulokasta, mutta ovat nyt jo vähän alkaneet jo ymmärtää, ettei pikkuinen uhkaa niitä. Onneksi eivät ole minulle vihaisia ja olenkin yrittänyt antaa niille huomiota joka välissä kun poika nukkuu tai on isänsä sylissä. Nytkin kissaherra on tässä vieressäni
Luen vielä lisää teidän juttuja tarkemmin, nyt pitää taas jo mennä poikaa katsomaan! Tsemppiä kaikille jaksaa näissä helteissä odottaa poksahdusta!!!!
Alla on synnytyskertomusta
verve + hoopi kohta 10 vrk
Synnytyskertomusta:
Aloitin lauantaina painella kälyni neuvosta käsissä ja jaloissa tiettyjä akupisteitä silloin tällöin, en mitenkään säännöllisesti. Lauantaina ja sunnuntaina siivoilin ahkerasti, mm. pesin saunan sunnuntaina. Su illalla kävin vielä vetämässä tosi reippaan kävelylenkin. Puolen yön aikaan oltiin miehen kanssa lähdössä saunaan, kun lapsivettä tuli vähän ensimmäisen kerran. Epäilin ensin, että oliko se pissaa. Käytiin saunassa, jossa vettä tulikin vähän enemmän lisää. Söin vielä saunan pääle ja soittelin Taysin synnytysvastaanottoon, kun supistukset olivat ihan harjoitussupistusten kaltaisia, eivätkä ollenkaan säännöllisiä tai kipeitä. Sieltä kehoitettiin tulemaan tarkastettavaksi. Käytiin Taysilla, jossa todettiin veden meno, kohdunsuu oli auki silloin 2cm. Passitettiin kotiin odottamaan spontaania käynnistymistä. Ohjeena, jos ei synnytys käynnisty 32h päästä on tultava käynnistykseen. Menimme lääkärin ohjeen mukaisesti nukkumaan. Klo 4 aikaan alkoivat säännölliset 10 min välein tulevat supistukset, siirryin alakertaan sohvalle mahaamaan. Yritin vielä nukkua supistusten välissä, vaikka olivatkin alavatsalla kipeähköjä. Tasan kuudelta tuli ensimmäinen todella kipeä supistus ja pakko mennä vessaan, koko masun sisältö tais tyhjentyä siinä. (sorry). Sen jälkeen supistuksen jatkuivat 3 min välein ja olivat tosi kipeitä. Pystyin olemaan vain konttausasennossa, jossa heijasin itseäni edestakaisin. Huusin miehen alakertaan ja kerroin tilanteen. Hän keitti vielä kahvit ja haki minulle vaatteet yläkerrasta. Otettiin sitten sairaalakassi mukaan ja autolla Taysiin. Automatkan olin kontillaan takapenkillä. Taysiin ajeltiin nopeasti (perillä klo 7), kun oli lyhyt matka ja pääsin heti uudelleen tutkittavaksi. Olin kyllä varmasti tosi kipeän näköinenkin. Olin alunperin halunnut käyttää kivunlivitykseen vain kevyempiä apuja, kuten akvarakkuloita, ammetta ja suihkua. Nyt kipu ylitti tietyn rajan ja kysyin kohdunkaulanpuudutusta. Kätilön mukaan olin 5cm auki ja olisi juuri sopiva hetki laittaa puudutus. Saisin sen synnytyssalissa, jonne pääsisimme ihan pian. Kävelimme hissille ja siitä ylös sitten odottamaan saliin pääsyä. Jouduin menemään lattialle makaamaan, kun en pystynyt olemaan pystyssä. Saliin pääsimme klo 8. Kätilö tarjosi salissa ilokaasua, ammetta, akvarakkuloita ja puudutuksia. Kerroin haluavani kohdunkaulapuudutuksen. Lääkäri tulikin heti laittamaan puudutusta, en kuitenkaan enää voinut saada sitä, olin jo auennut 9cm ja kohdunkaulaa ei enää ollut. Lääkäri sanoi, että pääsen pian ponnistamaan. Otin yhden henkäyksen ilokaasua, mutta siitä tuli vain pahoinvointia. Siinä olikin sitten minun kivunlievitykseni. Ponnistamaan päästiin pian ja silloin kipukin laantui. Toki ponnistussupistukset olivat kipeitä, mutta eivät ollenkaan niin pahoja kuin avautumisvaiheessa. Omat supistukset alkoivat vähän heiketä ponnistusvaiheessa ja sain oksitosiinia voimistamaan niitä. Kokeilin monia asentoja, kontillaan, kyljellään, jakkaralla ja istuen jalat tukien päällä. Viimeisimmässä lopulta sitten sain synnytettyä, sain tuista hyvin käsilä kiinni ja sain vedettyä itseni kasaan ponnistuksen aikana. Myös jakkara oli hyvän tuntuinen asento, mies selän takana. Mies kannusti koko synnytyksen ajan hengittämään rauhallisesti ja ponnistusvaiheessa hän oli mahtava tuki. Luulin, että ponnistusvaihe kesti yli tunnin, mutta se kesti 47min, synnytyksen kokonaiskesto oli 5h55min.
Tuosta kaikesta jäi hyvä mieli, vaikken ehtinytkään saada puudutusta
Sain kuitenkin synnytyksessä kohdunkaulaan, syvälle emättimeen ja välilihaan 2. asteen repeämät, joita ommeltiin 1,5h salissa. Repeämien suurin syy taisi olla, että poka syntyi nyrkki pään vieressä. Pahimmat repeämät ovat syvällä, joten näkyvissä on vain ihan pari tikkiä. Menetin ompelun aikana 1,5 litraa verta, hemoglobiini putosi 70. Sain kipulääkettä, verenvuotoa vähentävää lääkettä, antibiottia yms. Ompelun aikana vauva oli rinnallani ja alkoi haluta maitoa. En kuitenkaan voinut ompelun aikana imettää, jolloin mieheni antoi pojalle pullosta maitoa. Pojalle jouduttiin antamaan kipulääkettä, kun päähän tuli synnytyksessä haava, siksi maitoa oli saatava heti sen perään. Sain osastolle siirryttyä itse 3 pussia punasoluja, jotka hieman nostivat hemoglobiinia takaisin (81). Tästä ompelupuolesta ei jäänyt kivoja muistoja, mutta ei jäänyt mitään pelkoakaan. Vähän jäi tuo ensi-imetysasia harmittamaan. No ens kerralla sit
Päivitän tässä vähän kuulumisiä yösyötön yhteydessä
Onnea pikkuvadelma :heart: :heart:
Me päästiin vasta maanantaina kotiin sairaalasta, jossa menikin 8 päivää. Vauva joutui yhdeksi vuorokaudeksi korkean bilirubiiniarvon takia sinivalohoitoon ja pojalla kuului sydämmessä ensin sivuäni, jota seurattiin ja sitten se muuttui "Läppä-ääneksi". Tämän takia odotettiin viikonlopun yli sydämen ultraääntä. Siinä todettiin pojallamme kaksipurjeinen aorttaläppä, kun normaalisti se on kolmipurjeinen. Läppä ja sydän toimivat onneksi nyt moitteettomasti. Seurantaa on kuitenkin pienenä tosi paljon, heti 1kk päästä on ensimmäinen kontrolli. Poikkeavuus ei välttämättä koskaan aiheita mitään vaivaa, mutta sitä on seurattava hyvin. On nyt kyllä samalla elämän ihanin ja stressaavin viikko takana. Nyt pari päivää oltu kotona ja kaikki on alkanut sujua kivasti. Imetys on alkanut luistaa ihan mukavasti. Nyt tosin nännienpäät ovat tosi kipeät. Pitää rasvailla ja hoitaa niitä. Mies syöttää välillä pumpattua maitoa, niin saan nukkua pitemmän pätkän välissä
Kissat ensin ihmettelivät uutta tulokasta, mutta ovat nyt jo vähän alkaneet jo ymmärtää, ettei pikkuinen uhkaa niitä. Onneksi eivät ole minulle vihaisia ja olenkin yrittänyt antaa niille huomiota joka välissä kun poika nukkuu tai on isänsä sylissä. Nytkin kissaherra on tässä vieressäni
Luen vielä lisää teidän juttuja tarkemmin, nyt pitää taas jo mennä poikaa katsomaan! Tsemppiä kaikille jaksaa näissä helteissä odottaa poksahdusta!!!!
Alla on synnytyskertomusta
verve + hoopi kohta 10 vrk
Synnytyskertomusta:
Aloitin lauantaina painella kälyni neuvosta käsissä ja jaloissa tiettyjä akupisteitä silloin tällöin, en mitenkään säännöllisesti. Lauantaina ja sunnuntaina siivoilin ahkerasti, mm. pesin saunan sunnuntaina. Su illalla kävin vielä vetämässä tosi reippaan kävelylenkin. Puolen yön aikaan oltiin miehen kanssa lähdössä saunaan, kun lapsivettä tuli vähän ensimmäisen kerran. Epäilin ensin, että oliko se pissaa. Käytiin saunassa, jossa vettä tulikin vähän enemmän lisää. Söin vielä saunan pääle ja soittelin Taysin synnytysvastaanottoon, kun supistukset olivat ihan harjoitussupistusten kaltaisia, eivätkä ollenkaan säännöllisiä tai kipeitä. Sieltä kehoitettiin tulemaan tarkastettavaksi. Käytiin Taysilla, jossa todettiin veden meno, kohdunsuu oli auki silloin 2cm. Passitettiin kotiin odottamaan spontaania käynnistymistä. Ohjeena, jos ei synnytys käynnisty 32h päästä on tultava käynnistykseen. Menimme lääkärin ohjeen mukaisesti nukkumaan. Klo 4 aikaan alkoivat säännölliset 10 min välein tulevat supistukset, siirryin alakertaan sohvalle mahaamaan. Yritin vielä nukkua supistusten välissä, vaikka olivatkin alavatsalla kipeähköjä. Tasan kuudelta tuli ensimmäinen todella kipeä supistus ja pakko mennä vessaan, koko masun sisältö tais tyhjentyä siinä. (sorry). Sen jälkeen supistuksen jatkuivat 3 min välein ja olivat tosi kipeitä. Pystyin olemaan vain konttausasennossa, jossa heijasin itseäni edestakaisin. Huusin miehen alakertaan ja kerroin tilanteen. Hän keitti vielä kahvit ja haki minulle vaatteet yläkerrasta. Otettiin sitten sairaalakassi mukaan ja autolla Taysiin. Automatkan olin kontillaan takapenkillä. Taysiin ajeltiin nopeasti (perillä klo 7), kun oli lyhyt matka ja pääsin heti uudelleen tutkittavaksi. Olin kyllä varmasti tosi kipeän näköinenkin. Olin alunperin halunnut käyttää kivunlivitykseen vain kevyempiä apuja, kuten akvarakkuloita, ammetta ja suihkua. Nyt kipu ylitti tietyn rajan ja kysyin kohdunkaulanpuudutusta. Kätilön mukaan olin 5cm auki ja olisi juuri sopiva hetki laittaa puudutus. Saisin sen synnytyssalissa, jonne pääsisimme ihan pian. Kävelimme hissille ja siitä ylös sitten odottamaan saliin pääsyä. Jouduin menemään lattialle makaamaan, kun en pystynyt olemaan pystyssä. Saliin pääsimme klo 8. Kätilö tarjosi salissa ilokaasua, ammetta, akvarakkuloita ja puudutuksia. Kerroin haluavani kohdunkaulapuudutuksen. Lääkäri tulikin heti laittamaan puudutusta, en kuitenkaan enää voinut saada sitä, olin jo auennut 9cm ja kohdunkaulaa ei enää ollut. Lääkäri sanoi, että pääsen pian ponnistamaan. Otin yhden henkäyksen ilokaasua, mutta siitä tuli vain pahoinvointia. Siinä olikin sitten minun kivunlievitykseni. Ponnistamaan päästiin pian ja silloin kipukin laantui. Toki ponnistussupistukset olivat kipeitä, mutta eivät ollenkaan niin pahoja kuin avautumisvaiheessa. Omat supistukset alkoivat vähän heiketä ponnistusvaiheessa ja sain oksitosiinia voimistamaan niitä. Kokeilin monia asentoja, kontillaan, kyljellään, jakkaralla ja istuen jalat tukien päällä. Viimeisimmässä lopulta sitten sain synnytettyä, sain tuista hyvin käsilä kiinni ja sain vedettyä itseni kasaan ponnistuksen aikana. Myös jakkara oli hyvän tuntuinen asento, mies selän takana. Mies kannusti koko synnytyksen ajan hengittämään rauhallisesti ja ponnistusvaiheessa hän oli mahtava tuki. Luulin, että ponnistusvaihe kesti yli tunnin, mutta se kesti 47min, synnytyksen kokonaiskesto oli 5h55min.
Tuosta kaikesta jäi hyvä mieli, vaikken ehtinytkään saada puudutusta
Sain kuitenkin synnytyksessä kohdunkaulaan, syvälle emättimeen ja välilihaan 2. asteen repeämät, joita ommeltiin 1,5h salissa. Repeämien suurin syy taisi olla, että poka syntyi nyrkki pään vieressä. Pahimmat repeämät ovat syvällä, joten näkyvissä on vain ihan pari tikkiä. Menetin ompelun aikana 1,5 litraa verta, hemoglobiini putosi 70. Sain kipulääkettä, verenvuotoa vähentävää lääkettä, antibiottia yms. Ompelun aikana vauva oli rinnallani ja alkoi haluta maitoa. En kuitenkaan voinut ompelun aikana imettää, jolloin mieheni antoi pojalle pullosta maitoa. Pojalle jouduttiin antamaan kipulääkettä, kun päähän tuli synnytyksessä haava, siksi maitoa oli saatava heti sen perään. Sain osastolle siirryttyä itse 3 pussia punasoluja, jotka hieman nostivat hemoglobiinia takaisin (81). Tästä ompelupuolesta ei jäänyt kivoja muistoja, mutta ei jäänyt mitään pelkoakaan. Vähän jäi tuo ensi-imetysasia harmittamaan. No ens kerralla sit
