Hei kaikille pitkästä aikaa!
Onnea
dreamerille ja
isabellalle pienokaisten johdosta :heart: :heart: .
Fifiris onneksi kaikki on kunnossa ja toivotaan että hepatoosi pysyykin loppuajan poissa.
Dreamilla onkin ollut jännät paikat, toivottavasti pian alkaa oikeasti tapahtumaan.
Kristiina, minäkin mietin paljon tuota yliaikaisuutta ja milloin käynnistetään. Onneksi minulla oli hyvä neuvolalääkäri, joka sanoi et viikon yliaikaisuuden jälkeen mietitään käynnistämistä. Kannattaa olla yhteydessä neuvolaan ja vaatia käynnistämistä aikaisemmin kun kaks viikkoa yli lasketun ajan.
Tsemppiä
Astridille, hyvältä näyttää!
Uskallanko, minä olin viime vuonna samoissa fiiliksissä kun sinä. Keskenmenon kaavinta oli juuri tehty ja kaikki näytti toivottomalta, silloin ei voinut kuvitellakaan miten ihanasti nyt vuoden päästä kaikki on.
Pääkaupunkiseudun sairaaloissa sulut ovat melkein jokapäiväisiä, kuulin kätilöiden puhuvan kun itse olin synnyttämässä, ettei sulkua enää sinä yönä avata vaan pidetään loppuyön päällä. Synnytyssalit olivat puolilta öin täynnä mutta kyllähän niissä jonkinlainen vaihtuvuus on, en tiedä sitten vaikuttaako osaston paikkatilanne asiaan. Ensisijaisesti lähetetään synnyttäjiä Jorviin, Hyvinkäälle ja Porvooseen mutta jos nekin ovat täynnä varmaan Hämeenlinna on seuraava. Hirveetä ajatellakin, et näin voi käydä siinä vaiheessa kun supistukset alkavat.
Meillä mennään täysin tänään kaksi viikkoa täyttävän pikkumiehen ehdoilla ja täytyy myöntää, että olen jo nyt täysin tämän pikkumiehen pauloissa. Lupailin jo ajat sitten synnytyskertomusta, tässä sitä nyt sitten tulee:
Mulla oli siis yliaikakontrolli Kättärillä 21.7. aamulla, raskausviikkoja oli silloin 41+1. Olen käynyt yksityisessä neuvolassa koko raskauden ajan ja koska neuvolalääkäri on töissä Kättärillä menin sinne tutun lääkärin luo, enkä Porvooseen, johon olisin kuulunut. Ensin otettiin sydänkäyrät ja supistuskäyrät ja sitten tehtiin sisätutkimus. Lääkäri totesi, ettei tilanne ole kahteen viikkoon edennyt ollenkaan, vauva ilmeisesti nukkui, joten otettiin vielä uudet sydänkäyrät. Näissä käyrissä oli muutama lasku alle 100 lyöntiä ja kun muutenkin lapsivesi oli vähentynyt, lääkäri ehdotti että jäisin suoraan osastolle. En ollut yhtään varautunut siihen, olin autolla liikenteessä ja auto seisoi 4t kiekkoparkissa, mies oli töissä eikä minulla ollut sairaalalaukkua mukana mutta jäin kuitenkin osastolle saman tien. Sain ensimmäisen käynnistyslääkkeen kolmen jälkeen iltapäivällä mutta se ei aiheuttanut mitään reaktioita, mies tuli ja toi tullessaan mun sairaalalaukun, käytiin kävelyllä ja kahvilla. Toisen lääkkeen sain klo seitsemän jälkeen illalla ja sitten alkoikin tapahtua ja äkkiä. Kahdeksalta oli jo säännöllisiä supistuksia ja sain kivunlievitykseksi kaks Pandolia
, jotka ei tietenkään vaikuttanut mitenkään. Olin jo aika tuskissani mutta kätilöiden vuoronvaihdon takia iltakätilö tutki minut vasta yhdeksän jälkeen ja totes, että nyt on avautunut sen verran et kalvot voidaan puhkaista. Ei muutakun synnytyssaliin, josta sain viimeisen paikan! En tiedä mihin olisivat minut laittaneet, jos paikkoja ei olisi ollut. Synnytyssalissa sain ilokaasua mutta sen ainoa hyöty oli, että hengitin siihen trattiin ja oli jotakin muuta mietittävää, mitään muuta apua siitä ei ollut. Ilmoitin siinä vaiheessa, että haluan kaiken mahdollisen kivunlievityksen. Anestesialääkäriä odotellessa kalvot puhkaistiin ja vauvan päähän laitettiin "antenni" , minulle laitettiin tippa ja selkä pestiin. Itse epiduraalin laittaminen ei tuntunut millekään ja ihmettelin anestesialääkärin lähtiessä, että joko se laitettiin. Vaikeinta oli pysyä paikallaan kun supistuksia tuli tosi tiheeseen. Sain epiduraalin kautta kipulääkettä ja se auttoi vähäksi aikaa supistuksiin ja sain hengähtää. Mutta en pitkäksi aikaa kun alkoi tuntua hurjaa painetta alapäässä, tuntui aivan siltä että olisi ollut niin kamala vessahätä että sisukset räjähtävät. Tämä oli ainakin minun mielestä se kaikkein pahin vaihe. Pyysin päästä vessaan mutta kätilö ei päästänyt, sanoi ettei vessahätää ole ja että vauva voi syntyä vessaan jos hän minut sinne päästää. Epiduraalista hän totesi, että sen laittaminen tässä vaiheessa on myöhäistä, koska nyt aletaan synnyttämään. Makasin kyljelläni ja kätilö käski ähkäisemään taaksepäin seuraavalla kerralla kun tulee paineen tunnetta. Tein työtä käskettyä ja seuraavalla kerralla yhdellä ähkäisyllä pojan pää jo syntyi. Kätilölle tuli ilmeisen kiire, koska toista kätilöä ei ollut paikalla ja hän käski hyvin päättäväisesti ettei saa enää ponnistaa. Mies sanoi että siinä vaiheessa hän piti kättä vauvan pään edessä ettei pääse kokonaan syntymään. Myöhemmin selvisi, että vauva oli kakannut lapsiveteen ja sen takia kätilöllä oli kiire saada hengitystiet puhdistettua lisäksi napanuora oli kiertynyt käden ympärille. Mieskin joutui vähän apukätilöksi ennen kuin toinen kätilö tuli paikalle. Itse ponnistusvaihe kesti vaan 5 min, joten vauhdilla se poika sieltä tuli. Sillä lopputuloksella tietenkin, että paikat repesivät ja kunnolla, en halunnut tietää montako tikkiä ommeltiin mutta niitä ommeltiin tunnin verran, joten ilmeisesti aika monta. Istuminen on tehnyt nämä ensimmäiset viikot tiukkaa mutta nyt ollaan jo voiton puolella.
Itse sairaalassa olo oli kamalaa, vaikka meille luvattiin perhehuone ei sitä kuitenkaan saatu. Ensimmäinen yön loppu meni ihmetellessään mitä kaikkea oli tapahtunut ja vauvaa katsellessaan. Toinen yö menin vauvan kanssa, joka huusi suoraa kurkkua 4 tuntia. Onneksi pääsimme seuraavana päivänä (lauantaina) kotiin. Imettäminen oli itselläni ensikertalaisena vaikeaa. Missään vaiheessa kukaan ei kertonut kuinka paljon piti imettää, puhuttiin vaan että kolmen tunnin välein. Poika oli lisäksi hosuvaa sorttia, joka hosui käsillä ja jaloilla eikä millään malttanut rinnalle rauhoittua. Tämän lopputulos oli, että lähtiessämme kotiin sairaalasta paino oli laskenut 300 gr ja poika oli nälissään. Onneksi päästiin kuitenkin kotiin rauhoittumaan, vaikka jouduttiinkin odottamaan lastenlääkäriä kuusi tuntia. En tajua, ettei voitu antaa mitään osviittaa siihen, koska lääkäri tulee paikalle. Tuntui, että kätilöt eivät uskaltaneet lääkäriä häiritä. Kun mies kävi kuuden tunnin jälkeen vaatimalla vaatimassa jotakin aikataulua, lääkäri tuli kahdessa minuutissa paikalle. Kotona poika alkoi syödä joka välissä ja paino nousikin syntymäpainoon neljässä päivässä. Itse ihmettelin kotona sitä, ettei kunnon pissoja tule mutta sunnuntaina sitäkin alkoi tulla kun ruokaa oli saanut tarpeeksi.
Kaiken kaikkiaan synnytys meni niin nopeasti, että oli itsekin hölmistynyt mutta eihän se mitään kivaa ollut. Lopputulos on kuitenkin synnytyskipujen arvoinen, joten tsemppiä teille kaikille jotka vielä odotatte pienokaisenne syntymistä!
idaliina ja pikkumies 2 viikkoa
