Lapsettomuushoidoista loppuvuonna (2009) plussanneet <3

Ensimmäisenä pahoitteluni ja osanotot pirpanalle :'( Koittakaa jaksaa miehenne kanssa, vaikka raskasta varmasti onkin :hug:

Omia kuulumisia.. Viikkoja on nyt kertynyt 12+5. Kävin keskiviikkona nt ultrassa, jossa kaikki oli hyvin Siellä pieni pöyriskeli ja venytteli. Oli kädet, nenä, silmät, suu ja kaikki.. niin ihmeellistä, pieni ihmisen alku :heart: niskaturvotus oli normaalin paksuinen.
Nyt olen vain viikon sairaslomalla. Pahoinvointi vei lopulta voiton. Olen sinnitellyt töissä sen kanssa viikkoa. Oksentanut illalla ja aamulla, yökkäillyt koko päivän. Tuli henkinen ja fyysinen väsymys. Tuntu etten jaksa enää yhtään päivää. Kaikki tuntuvat onneksi sanovan, että terveen lapsen merkki kun pahoinvointia ja istukka toimii. Toivottavasti se pitäisi paikkansa niin tämän kanssa jaksaa.
Hedelmät on mulle nykyään IN. Söisin appelsiineja vaikka kuinka ja kiivikin on niiiiiiin hyvää. Jos pahaolo ja hajut iskee pitää ahkerasti miettiä kuinka hyvälle appelsiini tuoksuu niin vähän helpottaa.
Väsyttääkin melko paljon. Tuntuu että verikokeiden jälkeen oon ollut melko väsynyt. En tiedä laskiko hemoglobiini. neuvolassa mitattiin 10pv ja oli 120 eli vähän sillon laskenu. Syön nyt raskausajan monivitaaminia mut en erikseen rautaa kun pitäisi mitata tuo hb.

dream84 ja pikkuinen pyöriskelijä 12+5 :heart:

 

Pirpana sulla on mahtava asenne :heart: Onnea uusiin hoitoihin!!!

Täällä on tänään urakalla etsitty Tampereen kaupoista äitysuimapukua turhaan. Ostin sitten speedon lahkeellisen mallin, jonne kokeilin vielä lisätäytettä masuun Toivottavasti sit oikeesti kans venyy hyvin. Olo on ollut viimeaikoina sellainen, että mitään pomppivaa liikuntaa ei tee mieli harrastaa. Johtuu varmaan liitoksien venymisestä. Ja oon ihan kyllästynyt pelkkään kuntosaliin, kun ulkoilukin on pakkasen takia jäänyt vähemmälle. Nyt sitten uintia tai vesijuoksua kehiin

Oon kovasti odottanut liikkeitä. Sitten kun hetken tuntuu jotain kuplintaa jään tarkkailemaan liikkeitä ja ne loppuu samantien. Onko teillä muilla samaa? Onneks on ens viikolla neuvola, niin ainakin kuulee sydänäänet. Välillä alkaa epäilyttää, että onko siellä ketään, vaikka vatsa kyllä kasvaa koko kohisten


Verve + Hoopi 17+2

 

Verve

Oon kovasti odottanut liikkeitä. Sitten kun hetken tuntuu jotain kuplintaa jään tarkkailemaan liikkeitä ja ne loppuu samantien. Onko teillä muilla samaa?

Täällä ihan sama, liikkeitä olen tuntenut nyt muutaman kerran mutta jälkeenpäin mietin aina että oliko se sitten kuitenkaan sitä. Heti kun alkaa tarkemmin kuulostelemaan ja keskittyy liikkeisiin niin jo ne loppuu. Esikoisen kohdalla söin jotain makeaa ja sitten menin mahalleni makaamaan (niin pitkään kun pystyin) ja silloin ne tuntui aina hyvin. Kai ne sitten tästä taas ajan kanssa vahvistuu ja piteneekin ne potkujen kestot, niin että itsekin voin nauttia niistä.

 

Mä oon ihan turtunut tähän hommaan.. :headwall:
Viikkoa 16 lähestytään, mutta mä en oikein vieläkään tajua että tää on totta. Aika surku juttu. Vaikka maha ja napa pullottaa, silloin tällöin jotakin kuplii sisällä ja muutaman äitiysvaatteen ostin, mutta ei.. se älytön onnen ja ylpeydestä pakahtumisen tunne puuttuu. Kyselen mieheltä pari kertaa viikosa, että ollaanko me oikeesti raskaana ja tajuatko koko hommaa. Onko muita?

 

Dream paljon onnea hyvin onnistuneesta nt-ultrasta!! :heart:
Varmasti on raskasta jos on kokoajan noin pahaolo!

Mullakin on ollut koko viime viikko järkky olo, mutta tänä aamuna yhtäkkiä ei oo juurikaan huonovointinen. Vaikka toisaalta ihanaa että pitkästä aikaa on hyvä olo, niiin samalla huolestuttaa että onkohan kaikki vielä hyvin. Ihan hassua kun mikään ei oo hyvä!

Onko teillä tuntunut kohdun alueella kipuja/nippailuja vielä tässä vaiheessa alkuraskautta? Mulla parina päivinä on vihlonut yhtäkkiä aika kovaakin, mutta se on mennyt aika pian ohi. Aina vähän säikäyttää..

Mun on kans tosi vaikea uskoa että oon raskaana, ja sellasia ilon fiiliksiä tulee vielä aika harvoin.. Tuntuu ettei vieläkään tää oo todellista...

fifiris 9+6.. huomenna poksuu!

 

fifiris: mulla alko ensimmäiset pahat olot vasta viikolla 9 ja silloin tuli oksennus ekaa kertaa. Sitten tullut tasaisesti huonoja päiviä. Lähinnä voimakkaat ruuan hajut saa mut voimaan niin pahoin. Jääkaappia en voi aukaista ilman etten pidä nenästä kiinni. Siinä ja siinä et pystyn käymään kaupassa, mut liha hyllyt pitää kiertää kaukaa.. ei pysty edes katsomaan. En olis uskonut et mäki alan voida pahoin, mut toivottavasti kaikkea aikanaan.

Raskaus on kyllä niin ihmeellistä
onko teillä tullut tippa linssiin ultrissa tai muissa neuvolakäynneissä joissa kuultu sydämen sykettä? Luulin itse, että tulisi onnen itku, mutta aina olen ollut vain onnellinen, että vauva on elossa ja vielä siellä. Mittasi nt ultrassa 12,3centtiä mitaksi. Ajatella, että vauva on jo niin iso, että minussa kasvaa oikeasti jotain niin ihmeellistä se kyllä herkistää

 

dream84: mä porasin alun np-ultrasta, mutta sen jälkeen kun on ollut neuvolassa kuuntelemassa sydäntä, niin helpottunut olo on ollu mutta jotenkin kiree tai jotain.. että ei se kuitenkaan kestä tms ja paree vaan varautua pahimpaan.

Pikkuvadelma 15+2

 

Kukkuu! :wave: Oltiin pudottu...

verve mullakin välillä tuntuu jotain pientä hipaisua/kutitusta/muljahtelua masussa, mutta en oikein tiedä oisko ne pienen liikkeitä. Sit just kun keskittyy oikein kuulostelemaan niin ei tunnukaan enää mitään.. Höh.

dream84 varmaan kurjaa tuo pahoinvointi. Onnea kuitenkin hyvistä ultrakuulumisista! :heart:

Pikkuvadelma jollain lailla tunnistan samoja fiiliksiä tämän raskauden kanssa. Ei oikein uskalla antaa valtaa sellaiselle kokonaisvaltaiselle onnentunteelle vaan pidättelen aikalailla niitä tunteita... Välillä kyllä tulvahtaa sellainen suuri hyvänolon tunne tästä kaikesta ja miettii kuinka onnekas on, kun lopulta onnistuttiin. Samalla jo miettii taas, että äläs nyt liikaa iloitse jos se viedäänkin pois... :ashamed: Vaikeeta! Mutta päällimmäinen tunne kuitenkin on onni tästä raskaudesta.

Mulla ei enään ole mitään pahoinvointia tms., mutta olen huomannut, että mielialat tosiaan vaihtelee aikalailla... Onko muilla tämmöstä?

Astrid 14+1

 

heips.

ihan samoja ajatuksia ja tuntemuksia täälläkin. eli olen ihan maailman onnellisin tästä raskaudesta ja näistä vauvoista; en enää tunne mitään katkeruutta ketää kohtaan, joilla siis useampia lapsia tai viimeisen 2 vuoden aikana syntynyt vauva. tietenkin muistan sen tunteen, kun harmitti(lievästi sanottuna), mutta jotenkin oon vaan tottunut siihen ajatukseen, ettei niitä vauvoja meille/mulle niin helposti tule. tosin mistä sitä tulevaisuudesta tietää... B)
pelko on tietysti se toinen tunne onnen lisäksi, mutta yritän kovasti ainakin ajatella positiivisia ajatuksia. :heart: :heart:
liikkeistä: kyllä mä oon niitä jo pitkän aikaa tuntenut ja selkeästi muljaavat joskus enemmän; joskus taas on ihan hiljaista. jos aivastan oikein kovaa niin sitten alkaa rummutus tuolla alhaalla.
vatsa on kasvanut niin, ettei tätä oikein salassakaan voi enää pitää; töissäkin ihan tuntemattomat kysyy, että koska syntyy... hohhoijaa - selittele siinä sitten että vielä on aikaa...
pahoinvointi on helpannut, mutta tulee takaisin vellovana jos erehdyn syömään makeaa... eilen söin vieraiden kanssa jäätelöä hiukan liikaa, ja se kyllä kostautui. :x
lonkat on kipeät maatessa ja pissalla pitää käydä yöllä; edelleen alkaa supistella aika helposti, varsinkin täyden rakon jälkeen. joskus supistaa vaikka oon vain istunut tai levännyt. mutta onneksi viime sunnuntain kaltaista kipua ei oo ollut. vuotojakaan ei oo nyt onneksi näkynyt, joten uskon ja toivon, että ne johtui istukoiden siirtymisestä kohdussa sen kasvaessa. Dopplerilla oon kuunnellut pikkuisia melkein päivittän. :heart: :heart:
väsymyskin on ehkä helpannut, mutta siltikään en jaksa tehdä mitää ylimääräistä; olen varsinainen laiskamato. :ashamed:

dreamer + hipsunipsut rv13+6

 

Lohduttava lukea, että muillakin on samoja fiiliksiä mitä itselläki.. Tää tuntuu yhä ihan epätodelliselta ja kun viime ultrasta on aikaa reilu viikko niin entistä suurempi epävarmuus tästä raskaudesta on tullu.. Voisko meille muka käydä niin suuri onni, että me ihan oikeasti saatais se vauva..

Neuvolassa se terkkari puhui jo kaikesta mahdollisesta synnytyssairaalasta ja vauvan syntymästä, äitiyslomista yms.. Se oli jotenkin niin optimistinen, että kaikki menee hyvin.. Teki mieli sanoa sille jo välillä, että jospa ei nyt mentäis asioiden edelle kun monta mutkaa on vielä edessä..

Varmasti moni helposti raskaaksi tullut osaakin olla jo tässä vaiheessa tosi innostunut ja suunnittelee elämää vauvan kanssa. Olenhan itsekin todella onnellinen, mutta silti yritän pitää itseni maan pinnalla ja elää päivän kerrallaan ja katsoa mitä tapahtuu.. Pelkään ihan hirveästi sitä, että jos nyt alan avoimesti iloitsemaan raskaudesta, niin se otettaisi multa pois.. Kummia ajatuksia..

Ens viikolla se np-ultra ja tänään iski paniikki päälle siitä.. Pelottaa ihan sikana..

 

Astrid: en tiedä liittyykö tämä mielialoihin, mutta oon huomannu itessäni nyt sellaisen piirteen, että otan itteeni mitä pienimmistäkin huolimattomista sanoista. Siis kun normaalisti kaverit on saanu piikitellä ja se on ollu sellasta meidän omaa huumoria, niin nyt loukkaannun melkein mistä vaan. Tai en mä tiedä loukkaannunko, mutta jään miettimään toisen puheita ja otan kaikki kauheen tosissani. Tosi raivostuttavaa!

*muoks* niin ja oon ruvennu vatvoo vanhoja juttuja mielessäni..

 

Hei pitkästä aikaa!

Ensin vielä Pirpanalle isot halit, sulla on hieno asenne ja toivon kaikkea hyvää ja lykkyä uuteen yritykseen! Valtavasti tsemppiä! :hug:

Dream, onnea hienoista ultrakuulumisista! Kyllä tuon nt-ultran jälkeen vähän pelkotilat hellittää, mulla ainakin. On se niin hienoa saada nähdä oma pikku delfiini masussa!

Pikkuvadelma, mulla on vähän samanlaisia fiiliksiä kuin sulla. Olen tottakai ihan valtavan onnellinen tästä raskaudesta mutta vieläkään en uskalla ihan täysillä iloita ja rakastaa. Jotenkin sitä pidättelee itseään, kai se on joku primaari suojeluvaisto, jos jotain tapahtuiskin. Työpiireissä kaikki tietää jo, se vähän ahdistaa. Että mitäs sitten jos jotain tapahtuukin... Mutta jotenkin pitäis oppia luopumaan tuosta pelosta ja antaa itsensä nauttia raskaudesta ja onnesta. Se on vain vaikeaa. Onhan sitä tutkittukin, että raskausajan masentuneisuuttakin esiintyy just pitkään lapsettominia olleilla tai muuten vaikeuksia omanneilla. En mä nyt usko että meillä kenelläkään mitään masennusta olisi, mutta ehkä luottamus on vielä vähän heikko siihen, että meitä, kaikkien näiden vaikeiden vuosien ja yritysten ja pettymysten jälkeen, voisi kohdata näin suuri onni. Sitä pitää vähän käsitellä ennen kuin uskaltaa heittäytyä. Näin mä ainakin olen asian ajatellut, joten en kauheaa stressiä ole ottanut siitä, etten vielä uskalla täysillä nauttia tästä.

(.) Maha senkun kasvaa! Ei puhettakaan enää, että vanhat farkut mahtuis päälle. Kuvotusta on edelleen iltaisin, mä niin toivon että se pian lakkais! Samoin väsymystä on vieläkin ja sellaista yleistä saamattomuutta. Koti on ihan pommin jäljiltä kun en saa aikaiseksi mitään.. Epäusko valtaa mielen edelleen välillä, ja edelleen harkitse sitä dopplerin hankkimista... Toisaalta pelkään että oon ihan vauhko sitten jos en niitä sydänääniä löydäkään. Seuraavaan neuvolaan on vielä reilut pari viikkoa aikaa, joten siihen asti pitäis kärvistellä. Voipi olla että käyn jossain vaiheessa kuuntelemassa sydänääniä, onneksi neuvolantäti sanoi, että voin piipahtaa koska vain.
Huomenna saan pari laatikollista vauvanvaatteita siskolta, kun tulee käymään. Tuntuu tosi aikaiselta! Mutta toisaalta ihanaa, alkaa jotenkin konkretisoitua tää homma!
Ai niin, en usko että vielä tunnen liikkeitä. Muutaman kerran jotain kuplinnan tuntuista, mutta en mä tiedä onko se suolen kuplintaa vai mitä. Mulla on tuota rasvakerrostakin pehmentämässä tuntoa jonnin verran...Mutta kait niitä liikkeitä vois muutaman viikon sisällä ruveta enemmänkin kuulostelemaan.

Mukavaa maanantaita kaikille ja Sarmalle tsemppiä nt-ultraan!

Diodium & Obed 13+4 (aika menee sittenkin aika nopeasti!)

 

sarma Aivan kuin olisin omia ajatuksiani lukenut kirjoituksestasi.
Minulla np-ultra 12.2. ja jotenkin mielen on vallannut ihan mieletön epätoivo ja "varmuus" että lapsessa on varmasti minun tuurilla jokin pielessä tai ei ole elossa ollenkaan.
En osaa yhtään iloita vielä koko raskaudesta. Mikään ei tunnu helpottavan tilannetta ja kaikkein vähiten se, kun netissä etsin kaikenlaista.....

no ehkä se tästä iloksi vielä muuttuu... :|

Mande 10+3

 

Kävin aamulla nlassa + nlalääkärissä. Kaikki kondiksessa pissoja, verenpaineita ja hemoglobiineja myöten. Laps potkiskeli ja hyöri kauheesti, hauskasti sillä dopplerilla kuului
Ja se meidän lääkäri ei sit näköjään ole 4 vuodessa oppinut tekemään sisätutkimusta satuttamatta... No onneks ei tartte taas hetkeen mennä

Kamalasti supisti tänään, kun kiskoin esikoista pulkassa ylämäkeä... oli pakko pysähdellä vähän väliä huilaamaan. Ne on niitä "harjoitussuppareita" siis eikä onneks silleen kipeetä tee. Mitä ihmeen harjotusta tuo mun kohtu muka tarttee, johan me on tää homma kertaalleen hanskattu

Kristiina ja salli rv 15+0

Ai niin, meidän ystävät pyys eilen mua+miestä kummiksi heidän pikkuselle tyttärelleen :heart: Ui, pääsee vauvaa hyysäämään

 

Huomenta kaikille! :wave:

Tänään oli neuvola ja kaikki hyvin. Painokin oli pudonnut noin puol kiloa, et olin tosi tyytyväinen. Varsinkin kun on tota ylipainoa ihan kiitettävästi. Sydänäänet kuuluivat hyvin ja pikku muru potkaisi juuri sopivasti, kun häntä kuuntelimme. En kyllä vielä tunne liikkeitä, mulla on se istukka edessä ja en usko, että erottaisin liikkeitä vatsan vääntelystä.
Varasin myös rakenne ultran joka on nyt sitten 3.3. Sit ollaankin jo puoles välis, kyllä on uskomatonta.

Huomenna menen saliohjaukseen, missä saan ohjelman jota voin noudattaa koko loppuraskauden, tai ainakin niin kauan kuin kykenen. Kivaa vaihtelua pelkäl kävelyl. Vesijuoksua olen myös harkinnut, mut ensin nyt kuitenkin sitä salil käyntiä. Jos saan nyt kevääks jonkun pidemmän työpätkän, niin sitten pääsen ohjattuun vesijuoksuun ilmaiseksi. se on paljon mukavampaa, kuin juosta vaan altaan päästä päähän ominpäin.

Kun oli puhetta tuntemuksista ja mielialoista raskautta kohtien niin kyllä sitä edelleen miettii onko kohdussa elämää, kun ei vielä tunne liikkeitä ja oireet lähes kokonaan kadonneet. Onneksi on neuvola sentään kerran kuussa, et saa kuunnella pienen sykettä, joka herättää luottamuksen tähän raskauteen ja siihen että kyllä meille se vauva tulee.
Sit kun alkaa sisäistää tosiaan et vauva on tulossa, niin alkaa miettii kaikkea miten asiat järjestyy, osaako olla vanhempi, jopa sitä olenko todella valmis tähän. Se on ristiriitaista, kun kuitenkin on kauan lasta toivonut ja nyt koko raskauden pelännyt, et ei se kuitenkaan synny. Ehkä sitä ehti jo asennoitua ettei koskaan saa lapsia, niin nyt sitten joutuu miettii ihan kaikkea, kun tällainen onni suotiin.
Ihanan talvista viikkoa kaikille! Miukula ja muru 16+1

 

Miukula: ei uskois ei..puoliväli häämöttää :heart:

Itelleni tuli aamuyöllä sellanen aalto taas, että voi vitsi onks meille oikeesti tulossa vauva ja sitten sydän tykytti tuhatta ja sataa ja tuli sellanen jännittämisen tunne. Sit seuraava ajatus, että ollaanko me ihan hulluja?!?! niin pitkään eletty symbioosissa ton esikon kanssa, että mitä tästä oikein seuraa Ja vieläkään ei oikein kukaan tiedä raskaudesta. Ja kun mä oon tällänen kotikissa, niin ei kukaan nää edes mahaa kaupassa

Mulla on rakenneultra 11.3. ja sitten huhtikuun alkuun tilailen sen 4d:n.

Meneekö meillä kaikilla hyvin?? :wave: Joitain np-ultria vielä odotellaan..

Ai niin, pitäis noita mahakuvia ottaa, mutta kun hajos hemmetin kamera ja nyt vartoilen uutta saapuvaksi. Josko sitten.

Pikkuvadelma 15+5

 

miukula ja kristiina =) hienoa että kaikki hyvin ja on varmaan ihana olla jo noin pitkällä!!!!
Mulla aika matelee ja epäusko kasvaa...

Tänään oli neuvola josta ottivat verikokeet niitä seuloja varten ja 12.2. sitten se ultra.
Täällä meillä päin, mun pitää odottaa sitte vielä monta viikkoa niitä tuloksia ja pelätä tuleeko puhelinsoittoa vai ei. Seuraava ultra 10.3. ja jos ei kuulemma siihen mennessä ole tullut mitään infoa niin kaikki on ok. Inhottavan pitkä aika odottaa.
Mutta kaipa ne tuolla np-ultrassa jo osaavat sanoa onko syytä huoleen.... vai voiko?

no näin täällä.... rv 10+4

 

Heips.. Meillä on Manden kanssa samana päivänä np-ultra.. iiiiiks! Kyllä jännittää. Välillä on ihan maassa, että jos siellä ei sit sykettä löydykkään ja välillä tulee toiveikkaampi olo. Jännä että teillä otetaan eka verikokeet ja sit eri päivänä on ultra, kun taas Naisten Klinikan käytännön mukaan veritestit pitää tehdä samana päivänä kuin ultra. Me joudutaan kyllä kans odottelee niitä veriseulan tuloksia jonkin aikaa, mutta luulisi että siitä niskaturvotuksesta itsestään saa joo suuntaviivaa.. jos turvotusta ei näy, niin vois olettaa ettei sitten veriseulassakaan ole mitään.. Vai??? Sarmalla tais olla jo tällä viikolla np? Tsemppiä!!

Varmaan on mahtavaa olla jo noin pitkällä kuin miukula, kristiina ja Pikkuvadelma! Uskon että tää odotus muuttuu sitten vähän todellisemmaksi, kun maha alkaa pyöristyä ja varsinkin kun liikkeet tuntee. Kyllä mulla nytkin maha on turvonnut jo isommaksi, mutta ei se vauvamasu siellä vielä näy..

fifiris 10 + 2

 

Heippa taas pitkästä aikaa!
Samoja fiiliksiä täälläkin: päivä kerrallaan eteenpäin.
Meillä on huomenna rakenneultra ja rehellisesti sanottuna jännittää tosi paljon. Täytyy vaan ottaa vastaan, mitä tulee. Viime aikoina on jotenkin ahdistanut. Kaverit on roudannu meille vanhoja vauvanvaatteitaan yms. Ihan kiva juttu toki, mutta itse en haluaisi vielä hommata valmiiksi yhtään mitään. On jotenkin niin epävarma olo.
Joskus ehkä tunnen jotain liikkeitä vatsassa - en vaan ole niistä yhtään varma. Ehkä vain kuvittelen. Ulkopuolisten on niin helppo "lohdutella", että: "Kyllä ne varmasti liikkeitä on. Ne on vaan niin pieniä liikkeitä vielä."
Jännittää, että onko pienokainen ylipäätään elossa.
Tuttavat vouhottaa jo innoissaan, että "kerro meille sitten sukupuoli kun tiedätte sen". Joo. Meille kun se sukupuoli on ihan toisarvoinen seikka.
Pelottaa hirveesti, että tulee takaisku. Juuri kun ollaan kerrottu muille raskaudesta ja puhuttu töissä äitiys- ja isyyslomista ja muista. Tuntuu, että kun jotain vähänkin hehkuttaa, niin pian se viedään pois.
Kiitos, kun sain purkaa teille fiiliksiäni.

Uskallanko 19+0

 

Kiva kuulla susta pitkästä aikaa Uskallanko Sähän se vasta pitkällä ootkin, taidat olla listalla ekana, jos en väärin muista Tsemppiä rakenneultraan, varmasti kaikki on ihan mallillaan!

Mielialoista on ollut paljon puhetta. Itte luulin jo, että pahin epävarmuus ym ois ohi, kun viikot on jo näin pitkällä ja niiden hormonienkin nyt pitäis jo olla tasaantuneet alun myllerryksistä. Vaan niinpä meni koko viime yö aamuun asti olkkarin sohvalla itkiessä ja panikoidessa, en ees muista enää oikein, et miks mut kauhee ahdistus iski ihan yhtäkkiä Kelasin kaikkea ihan toisarvoista mahan nippailuista (ihan selkee keskenmenon merkki...) yleiseen maailmantuskaan (ympäristörikos tehdä lisää lapsia tällaseen maailmaan ym...).

Muistan, et esikoista oottaessa mulla oli jossain kohtaa paha depiskausi (öisin), että kelasin kaikkea ihan älytöntäkin ja kääntelin mielessäni asioita ja muiden sanomisia jotenkin ihan pahimman kautta ja tuntu, et kaikki kaatuu niskaan. Kuvittelin ihan ,että olin jo ne jutut tavallaan sillon käsitellyt, ettei tällä kertaa tällasta tulisikaan, mut näköjään se sit kuuluu enemmän tai vähemmän tähän raskausaikaan..?

No menispä tää alakulo äkkiä ohi Kun tää on joka tapauksessa mun viimenen raskauteni niin ois paljon kivempi nauttia tästä eikä murehtia turhia.

Viikonloppuna ois viimein tarkotus kertoa meidän vanhemmille+sisaruksille vauvasta :heart: Poika olikin viime viikolla päikyssä toitottanut, että meille tulee kesällä "pikkuveli" Että tuli sit päiväkodin tädeille tietoon ennekuin omille vanhemmille

Kristiina ja salli rv 15+1

 

Täällä on monella samanlaisia ajatuksia kuin itselläkin. Jotenkin kuvittelin että en toisen raskauden aikana panikoisi niin paljon ja että kauheilta mielialamuutoksiltakin selvittäisiin paremmin. Kai osa kuitenkin kuuluu raskauteen ja meillä menneisyyden huomioonottaen ei ole ihmekään että pelko on mukana loppuun asti. Esikoisen kohdalla koin kyllä olevani niin peloissani että se muuttui jopa masennukseksi. Kävinkin 5 kertaa neuvolapsykologin juttusilla ja se oli kyllä ihan hyvä juttu. Ajattelin että mielummin puhun kaikki asiat ja pelot jollekin ennen kuin lapsi syntyy. Synnytyksen jälkeen pelko olikin poissa enkä ole pelännyt hysteerisesti lapsen turvallisuuden puolesta, vaikka niin kuvittelin käyvän... tulipas pitkä sepostus. Joka tapaukskessa se psykologi oli ihan hyvä juttu!! Kuten myös doppleri joka tuo lohtua tällä kertaa, viimeksi kun sitä en vielä omistanut.

Tsemppiä kaikille odotukseen ja peukkuja kaikille ultraan meneville!! :heart:

Sebu 14+0 poks poks (laskettuun aikaan huomenna tasan puoli vuotta)

 

Moi!

Ihana maha Sebulla! :heart: Samantyyppinen pömppis on meikäläiselläkin, tosin oon vain pulleampi muuten kuin Sebu.

Samantapaiset fiilikset tuntuu olevan monilla, peloista ei vain tunnu pääsevän eroon. Täytyy yrittää vain tsempata! Ja mäkin nyt sit ostin se kotidopplerin, toivottavasti tulee jo viikonlopuksi. Jännittää ihan sikana saanko sydänäänet kuuluviin!! Ja jos en saa, oon paniikissa.

Mulla pelkoja on lisännyt tällä viikolla aikamoinen juilinta kohdussa. Kai ne sit on jonkinsorttisia kasvukipuja, mutta välillä vihlaisee niin että vedet tulee silmiin. Ja vihlonta on ollut nyt monta päivää, ei tietenkään jatkuvasti mutta säännöllisesti kuitenkin. Rasittavaa. Seuraavaan neuvolaan on aikaa vielä, se on vasta 18.2. En jaksais odottaa...

Uskallanko, tsemppiä ultraan! Ja tule kertomaan sit kuulumisia. Kaikki on varmasti hyvin!

Muillekin iloista päivänjatkoa ja ultraan menijöille tsemppiä!

Diodium & Obed 13+6 (Huomenna poksuu!!)

 

Uskallanko toivottavasti kaikki ois hyvin ultrassa, varmastikin! =)

sebulla on tosiaan ihana masu!!

Diodium mulla on illut myös juilintoja, varmaan johtuu kohdun kasvamisesta.

Koitan laittaa kuvan mahasta tänne kans... Eihän tuo nyt iso vielä oo, mutta kumminkin...


Astrid 14+4

 

:heart:
ihania masuja. mun maha kyllä on jo tuplat noihin... ihan uskomattoman kokoinen tää mun pötsi on. no, on siinä fläsääkin, mutta on se jo selkeesti pallo.
taytys ottaa kuva, että vois verrata sit tuleviin.

 

Uskallanko, miten meni ultra?? Jännityksellä odottelen sun kuulumisia! Ymmärrän kyllä hyvin mitä tarkotut ahdistuksella... välillä on ollut päiviä, että kokoajan on vaan mielessä onko pieni vielä elossa. Aika raskasta..

Sebu ja Astrid, ihanat masut teillä!! Täytyy itekkin kohta alkaa ottaa kuvia.. kyllä mullakin vatsa on selkeesti kasvanut entisestä ja pelkään että töissä jo kohta huomataan mun pyöristyminen..

Diodium, mulla kans tuntuu ajoittaista juilimista kohdussa. Ne kivut ei kestä kauaa, mutta ovat aika voimakkaita. Ne kyllä pelottaa.. Nyt ei kipuillut onneks moneen päivään.

Tänään ollu taas vähä huonompi olo, kyllä nää olotilat nyt vaihtelee päivästä toiseen.

fifiris 10+3