Moi kaikille. Olen kirjoitellut tuonne simpukan palstalle pariin otteeseen, mutta liitynpä minäkin tänne! Tässä vähän tietoa meistä. Ollaan molemmat tänä vuonna 30 täyttäviä. Yritettiin lasta 1,5v. Mä kävin ensin perustutkimuksissa gynellä ja siitä sitten Väestöliittoon, jossa sitten viime kesänä tuli tieto ettei miehellä ei ole siittöitä ollenkaan. Leikkauksessakin aika epätodennäköstä et löytyis. Mies sanoi heti ettei halua leikkaukseen ja vaakakupis jos on se ja luovutetut niin mielummin luovutetut. Pitkä tovi on nyt vierehtänyt. 2 kertaa aiemmin asiaan suhtautumisesta kysyin mieheltä ja koin painostavani, vaikkakin kysyin vaan mielipidettä. Sain vastaukseksi en ole miettinyt. Ollaan lähennytty tosi paljon, mut asiaa ei vaan otettu puheeksi. Heitin jo mielessäni kirveen kaivoon. Tuli olo et mies ei valmis luovutettuihin, liian vaikea asia ku ei pysty miettimäänkään. No läheiseni on nyt adoptiohakumatkalla ja yksi asiakkaani hoidoilla raskaana, hän vielä kysyi multa onko mulla vauvakuumetta. Se oli "niitti" arkkuun ja sitten tuijotinkin kelloa, milloin pääsen töistä. Heti kotona asia puheeksi, aloitin läheiseni ja asiakkani tilanteena tuomilla tunteilla. Vastaus tuli kuin tykin suusta: voidaan mennä hoitoihin.Samassa hän kertoi, että tuttavilla myös lapsettomuus. Kyllä tuo mies jaksaa yllättää! Ja eihän sitä voi toisen ajatuksia lukea... Nyt vaan ajankohta mietityttää..toisaalta haluais ihan heti juosten mennä hoitoon. Toisaalta olemme menossa ensi vuonna naimisiin. Mietin onko sitten liian monta rautaa tulessa ja rahapuolikin mietityttää. Olen silti päättänyt taikoa rahat vaikka mistä, eihän sitä lasta voi rahassa mitata. Nyt kuitenkin eEniten pelottaa, jos itsessäkin on jotain häikkää. Perus Uässä kaikki ok, menkat melkein tunnilleen säännölliset, mutta kylläkin olleet e-pillerien lopettamisen jälkeen hyvin niukat 2-3pv. Gynellä silloin, kun homma aloitettiin, käskettiin mittailla lämpöjä ja kyllä ainakin lämpöjen perusteella tapahtui ovis silloin 6 kk peräkkäin. Aukiolotutkimus mulle on tekemättä. Että saapi nyt nähdä... Voi tätä pähkäilyä, että koska nyt hyvä hetki lähteä hoitoihin. Ehkä häiden suunnittelu ja hoidot ja näiden molempien aiheuttama tunnemyrsky on liian kova pala purtavaksi kerralla... Kun sekään ei ole sitten hyvä, jos on koko ajan lisäsressi häistä ja niiden kuluista päällä. No joka tapauksessa nyt täällä toivonpilkahdus siitä, että ainakin taas ajatustasolla on mahdollisuus siihen, että joku sanoisi minulle joskus "äiti".