Terve vaan kaikille!
Meillä alkaa syyskuussa IVF-hoidot Tyksillä ja nyt alkaa jännittää niin että tuntuu että on pakko saada purkaa tuntoja johonkin. Neljä ja puol vuotta sitten ryhdyttiin lasta tekemään ja vuoden päästä hakeuduttiin tutkimuksiin, löytyi endometrioosi, toinen tuuba mulla sen takia tukossa ja munasarja jossain kohdun takana kiinnittyneenä. Ehdottivat silloin laparoskopiaa jne, se oli mulle niin kauhistus, että piti melkein kaks vuotta asiaa miettiä ja hyväksyin jo lapsettoman elämän. Puoliso kuitenkin kaivoi viime syksynä asian uudelleen esiin ja sanoi että hän haluaa sen lapsen, mennään hoitoihin kuitenkin.
Keväällä saatiin lähete Tyksiin (muutettiin toukuussa Helsingistä Turkuun) ja kaikki on mennyt todella nopeasti sen jälkeen. Hoidon suunnittelukäynti tuli heti toukokuulle. Kauhean epäystävällinen lääkäri tutki ja totesi ettei mihinkään leikkaukseen tai insseihin niinkun Helsingissä ehdottivat vaan suoraan IVF:ään, tulisitteko heti kesäkuussa? Ei me ehkä vielä.. Elokuussa? noooooh.. No syyskuulle sitten sovittiin hoitojen aloitus. Olin lääkärikäynnin jälkeen ihan sekaisin, olin odottanut että tämä on paljon hitaampaa ja ensin leikataan ja sitten toivutaan ja aina välissä jonotetaan, mutta nyt on pää selvinnyt ja tuntuu hyvältä että alkaa tapahtua. Neljä ja puol vuotta ollaan oltu sellaisessa mitä jos-ehkä-ei sittenkään-mutku-ehkä -tilanteessa niin tuntuu hyvältä että nyt on selkeä suunnitelma ja päämäärä.
Nyt mua kuitenkin jännittää ihan kamalasti! kammoan kauheasti sairaaloita, piikkejä, yrmeitä lääkäreitä, kipua, pettymyksiä, turhaa toivoa. Viimeiset kaksi vuotta olen syönyt hirveiden endometrioosikipujen takia e-pillereitä, enkä oikein muista enää miltä tuntuu toivoa, siis se että on ihan oikeesti mahdollisuus tulla raskaaksi.. Sitä kestän ihan hyvin, että ei tarvitse toivoa, mutta miten nuppi kestää kasassa jos jatkuvasti antaa itselleen luvan ajatellla että ehkä nyt onnistuu ja sitten kerta toisensa jälkeen ei onnistukaan?
Viime viikolla tuli kirje Tyksistä jossa kertomus viime käynnistä. Siinä todetaan että munasarjat vaisuhkot ikään nähden, FSH koholla ja antraalifollikkeleiden määrä pieni. No minä menin heti paniikkiin ja googlasin kaks vuorokautta putkeen ja eihän siitä hullua hurskaammaks tullut. Miten e-pillerit vaikuttaa tähän? Miten tämä vaikuttaa onnistumistodennäköisyyksiin? Sitten päätin etten googlaa yhtään mitään ennen seuraavaa lääkärikäyntiä, mielenterveys menee stressatessa enkä kuitenkaan voi näille asioille mitään. Mitenköhän tämän toteutan...
Mulla on monet tutut tulleet raskaaksi tai saaneet vauvan vuoden sisään ja muiden kohdalla tuntuu ihan onnelliselta, ehkä vain vähän haikealta, mutta kun lähisukulainen tuli raskaaksi suunnilleen päättämällä että nyt hän tekee vauvan niin aikamoinen kakkamyrsky nousi mun pään sisällä. Tuntui että se varasti meidän vauvan, että kaikki on ihan epäreilua, että haista pska koko maailma. Kyllä jo nyt pystyn hänet ihan asiallisesti kohtaamaan, mutta aika tiukkaa teki.
