Krokodiili
Rouva B. Isyysraha-anomukseen ei olla vielä paneuduttu. Äitiysrahalapun kanssa oli ihan silkkaa tuskaa (etenkin siitä syystä, kun en antanut katsoa tulotietoja viime vuoden verotuksen perusteella, vaan käytettiin 6 viimeistä kuukautta. ...jota tosin Kela venytti pidemmäksi ajaksi, kun olen ollut sairaslomilla tossa välissä. Palkkatodistuksia piti saada kahdesta työpaikasta...). Mulla oli vaikeuksia saada työnantajaosapuolikin tajuamaan, mitä hakemus vaatii heiltä (...siis niitä liitteitä), kun työpaikastani on viimeksi 15 vuotta sitten jäänyt joku äitiyslomalle...................................
En edelleenkään tajua kaikkea. Epäselvä asia: Olen anonut työnantajalta vapaata äitiys- ja vanhempainvapaan ajaksi. JOS KUITENKIN päätämme myöhemmin, että annan miehelleni vanhempainvapaista 12 arkipäivää isäkuukautta varten, niin mitä ihmettä minä teen ne viikot. En aio mennä töihin, koska aion sitten kuitenkin jatkaa hoitovapaata ja toisekseen mullahan on töissä sijainen (kun kerran olen anonut vapaata!) - enhän mää nyt sinne voi mennä sitten pariksi viikoksi. Sen ymmärrän, että rahaa en saa mistään sinä aikana, mutta kun nyt tietäisi edes sen, onko ok jos olen vain kotona miehen ja lapsen kanssa, vaikken olekaan vanhempainrahakaudella kuten olen työnantajalle ilmoittanut?! Tämä asia ei ole kiireellinen, mutta en tosiaan tiedä, miten se periaatteessakaan menisi.
Alexandria. Lapsen liikkeistä... Itse aloin olla varma 18+1, mutta silloinkin vielä liikehdintä oli hyvin hentoa. (Toista se on nykyään...) Itse en yhdy monien kuvauksiin "kuplimisesta", minusta ei tuntunut siltä. Mutta tunsin yhtäkkisiä, yksittäisiä "tönäisyjä" sisältäpäin, jotka menivät siis sekunnin sadasosassa taas ohi ja siinä jäi sitten vähän miettimään, että "olikohan toi jotain...?" - mutta 18+1 olin tosiaan jo aivan varma, että kyllä joo, lapsi se on joka liikkuu. Silloin aluksi tunne oli mukava, nyt mä en voi enää sanoa samaa... suorastaan häiritsee tämä jatkuva potkiminen.
Vadelmaunelma. On vaikea lohduttaa sinua... :hug: Mutta uskotko, että tässä ketjussa meitä on monta, jotka voimme kyllä (poikkeuksellisen) hyvin ymmärtää sinua. Lapsettomuuskriisi on todella vaikea asia, ja sinä kuvaat hyvin sen tunnelmia. Jotkut meistä joutuvat sietämään kriisiä pidempään, jotkut pääsevät lyhemmällä kaavalla. Ja "ratkaisut" kriisiin ovat nekin kovin erilaisia. Mutta toivon sinulle voimia tuon kaiken keskelle. Toivoa on.
( . ) Alkaa olla hankalaa tehdä mitään raskasta, etenkin jos joutuu kantamaan/nostelemaan lattialta jotakin. Tulee maha jotenkin kipeäksi, vaikkei mua vielä koskaan olekaan supistanut. Lapsi alkaa olla niin iso, että se häiriintyy raskaammista hommista. Mun on jotenkin vaikea hyväksyä tätä rajoitettani... tuppaan nostelemaan ties mitä painavia, vaikkei saisi
Sain tänään yhdeltä ihmiseltä vauvanvaatteita (plus potan ja pytynpienentäjän) . Alkaa olla hyvät varastot vaatteita... (tosin en oikein tiedä, paljonko niitä tarttee olla.) Ja eilen mieheni haki hoitopöydän, joka ostettiin käytettynä. Ei meiltä oikeastaan taida puuttua enää paljon mitään?!
terv. Krokodiili 29+5
En edelleenkään tajua kaikkea. Epäselvä asia: Olen anonut työnantajalta vapaata äitiys- ja vanhempainvapaan ajaksi. JOS KUITENKIN päätämme myöhemmin, että annan miehelleni vanhempainvapaista 12 arkipäivää isäkuukautta varten, niin mitä ihmettä minä teen ne viikot. En aio mennä töihin, koska aion sitten kuitenkin jatkaa hoitovapaata ja toisekseen mullahan on töissä sijainen (kun kerran olen anonut vapaata!) - enhän mää nyt sinne voi mennä sitten pariksi viikoksi. Sen ymmärrän, että rahaa en saa mistään sinä aikana, mutta kun nyt tietäisi edes sen, onko ok jos olen vain kotona miehen ja lapsen kanssa, vaikken olekaan vanhempainrahakaudella kuten olen työnantajalle ilmoittanut?! Tämä asia ei ole kiireellinen, mutta en tosiaan tiedä, miten se periaatteessakaan menisi.
Alexandria. Lapsen liikkeistä... Itse aloin olla varma 18+1, mutta silloinkin vielä liikehdintä oli hyvin hentoa. (Toista se on nykyään...) Itse en yhdy monien kuvauksiin "kuplimisesta", minusta ei tuntunut siltä. Mutta tunsin yhtäkkisiä, yksittäisiä "tönäisyjä" sisältäpäin, jotka menivät siis sekunnin sadasosassa taas ohi ja siinä jäi sitten vähän miettimään, että "olikohan toi jotain...?" - mutta 18+1 olin tosiaan jo aivan varma, että kyllä joo, lapsi se on joka liikkuu. Silloin aluksi tunne oli mukava, nyt mä en voi enää sanoa samaa... suorastaan häiritsee tämä jatkuva potkiminen.
Vadelmaunelma. On vaikea lohduttaa sinua... :hug: Mutta uskotko, että tässä ketjussa meitä on monta, jotka voimme kyllä (poikkeuksellisen) hyvin ymmärtää sinua. Lapsettomuuskriisi on todella vaikea asia, ja sinä kuvaat hyvin sen tunnelmia. Jotkut meistä joutuvat sietämään kriisiä pidempään, jotkut pääsevät lyhemmällä kaavalla. Ja "ratkaisut" kriisiin ovat nekin kovin erilaisia. Mutta toivon sinulle voimia tuon kaiken keskelle. Toivoa on.
( . ) Alkaa olla hankalaa tehdä mitään raskasta, etenkin jos joutuu kantamaan/nostelemaan lattialta jotakin. Tulee maha jotenkin kipeäksi, vaikkei mua vielä koskaan olekaan supistanut. Lapsi alkaa olla niin iso, että se häiriintyy raskaammista hommista. Mun on jotenkin vaikea hyväksyä tätä rajoitettani... tuppaan nostelemaan ties mitä painavia, vaikkei saisi
Sain tänään yhdeltä ihmiseltä vauvanvaatteita (plus potan ja pytynpienentäjän) . Alkaa olla hyvät varastot vaatteita... (tosin en oikein tiedä, paljonko niitä tarttee olla.) Ja eilen mieheni haki hoitopöydän, joka ostettiin käytettynä. Ei meiltä oikeastaan taida puuttua enää paljon mitään?!
terv. Krokodiili 29+5