Hei taas kaikille pitkästä aikaa! :wave: Olen ollut poissa palstoilta työkiireiden ja reissun takia, mutta nyt taas takaisin. Kiva nähdä, että täällä väki lisääntynyt ja tuttujakin tuolta syksyn hoitopinosta löytyy eli pikasilmäyksellä ainakin tvvo ja verve! :wave:
ON: meillä siis oli tänään alkuraskauden ultra ja kaksi pienokaistahan siellä köllötteli, kuten hurjat hcg:t antoivat aiemmin osviittaa (kävin ennen matkaa kontrollissa, jotta tiesin mihin suuntaan homma menossa. hcg silloin 24 505 pp 23). Molempien sydämet läpättelivät selvästi hurjaa tahtia ruudulla :heart: :heart: ja vastasivat kooltaan tarkalleen viikkoja, toinen 7+4 ja toinen 7+3. Kuvatkin saatiin mukaan. Aika uskomatonta oli nähdä ne kaksi papusta ja kai se on pakko nyt uskoa, että raskaana ollaan. Mieskään ei tiennyt miten päin penkissä pysyä, kun homma oli niin selkeä siinä ruudulla. Laskettuaika varmistui tuohon itselaskemaani 24.6.2010 eli heti Juhannuksen jälkeen, mutta kaksoset harvoin pysyvät täyttä aikaa matkassa. Lääkäri kyllä sanoi, että 32 viikkoa olisi optimaalinen, että kaverit pysyisivät kyydissä. Nyt sitten mennään pikku hiljaa ja toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Yritän kuitenkin olla maalaamatta piruja seinälle kaikki kun on vielä mahdollista. Juttelimme lääkärin kanssa, että odotamme tuonne rv 11 ultraan, ennen kuin alamme tästä kenellekään muulle huutelemaan.
Oireista sen verran, että viime viikolla alkoi öglötys, jota on sitten ihan koko ajan. Se vie aika paljon voimia ja viime viikon reissu oli aika rankkaa, kun matkakumppaneille piti esittää normaalisti voivaa. :$ Koko ajan on myös ihan hirvee nälkä!
Meikä kyllä ruoasta ja syömisestä tykkää, mut nyt alkaa mennä senkin yli - ei jaksaisi ihan koko ajan olla jotain mässyttämässä, mutta pakko, koska hetkessä näläntunne muuttuu pahaksi oloksi ja kammottavaksi närästykseksi. Tätä syömistahtia olen sellainen tynyri kesään mennessä, että huh huh! Oksentamiselta olen onneksi vielä välttynyt, mutta pahat hajut (joille olen nyt tosi herkkä ) saavat nopeasti yökköreaktion aikaiseksi. Väsymys on myös aika ylitsepääsemätöntä. Toivottavasti helpottaa pian, sillä mun duuni on sellainen, että siellä ei paljon jatkuvasti syöviä nuokkujia katsella.
Tosin, yhtenä aamuna kun ei öglöttänyt, niin oli aivan kauhusta kankeana, että homma mennyt kesken ja kun paha olo myöhemin palasi olin minuutin tyytyväinen ja sitten taas siihen aivan kypsä. Ai niin, ja oon muuten ollut ihan pirun kiukkuinen! :kieh: Se tosin vaihtelee minuutin välein ja mies tuossa jo ohimennen kommentoikin, että ei kyllä millään pysy mukana tässä vuoristoradassa. Sanoin, että annan ruokaa, niin kaikki palaa paremmaksi - ainakin hetkellisesti.
Unohdin kysyä lääkäriltä tuota possupiikkiä. Täälläkin siitä on paljon keskusteltu. En vain ole ehtinyt kaikkea vielä kunnolla lukea eli anteeksi myös tämän kertainen oma napaisuuteni.
Kipinä1 ja Pupu :heart: & Papu :heart: 7+4