Lapsettomuudesta kärsivät kuumeilijat

Fenix mä jännäilen täällä joka päivä sun viestejä! Vitsin labra kun kestää. Voi kuitenkin ihan hyvin olla, että noi kivut on ihan normaalia sun raskaudessa ja vuodotkin. Kaikki kun on niin yksilöllisiä. Hirveesti tsemppiä iltapäivään ja muistan sua täällä työn lomassa

Diadora mielenkiintoista, voiko muka työterveys antaa lähetteen lapsettomuushoitoihin ?

Bumby ai tuleeko, no joka päivä! Musta tuntuu että hyviä päiviä on vain harvassa nykyään. Mullakin on noita etappeja vaikka kuinka. Ensin oli vuoden vaihde ja nyt on kaverin häät. Niihin on enää kuukausi ja en vieläkään ole raskaana :/ Tää tuntuu pilaavan mun koko elämän vaikka ei saisi. En ymmärrä miten en osaa tjottailla ollenkaan! Monen mielestä tää on sairasta, mutta ennen kuin tän on kokenut niin ei voi tietää. Sehän se totuus on. Mun kaverit ei tiedä että yritetään ja ne haukku yhden tutun kun se on ihan rikki kun niille ei vauvaa tule. Että miksi ei osaa nauttia siitä hetkestä ja pitää stressata, kyllä se lapsi sieltä tulee. Vitsi meinasin vetää hirveet raivarit, mutta hillitsin itseni koska en halunnu paljastaa yritystä. Ei tää aika kyllä mitään herkkua ole ollut!

Omaa napaa sen verran että lääkäri soitti ja olin surkeassa tilanteessa. Unohdin kysyä kaikki mitä piti :/ No nyt kuitenkin edetään sillä lailla että ei lääkityksiä kesällä ja syyskuussa laitan viestiä gynelle onko onnistunut. Jos ei niin lähete kunnalle napsahtaa. Ainut vaan että tajusin puhelimessa että perkele, se sanoi laittavansa mut naistenklinikalle Helsinkiin. Mä asun Espoossa ja tuskin saan Helsinkiin mennä. En osaa sanoa pystyykö se laittamaan mut Jorviin koska se itse työskentelee Helsingin puolella. No se on sitten syksyn murhe se. Nyt siis taas perusmasennus meininki päällänsä. En oikeesti jaksaisi lähteä hoitoihin just noiden Fenixin sanojenkaan takia. Se ahdistuksen tunne mitä se aiheuttaa ei oo hirveen kutsuvaa!

 

^Komppaan edellistä... mutta parasta mitä mies tässä h*lvetissä oikeesti voi tehdä niin on olla läsnä. Olla vain siinä kun itkettää, ilottaa, surettaa tai mitä milloinkin. Olen vaan myös huomannut että pitää muistaa että mieskin käy läpi näitä asioita, ei yhtä vahvasti kuin me daamit, mutta kuitenkin. Siksi yritän aina välillä parhaani mukaan hemmotella tuota armastani ja kertoa hälle miten paljon hän mulle merkitsee:heart:...

 

Noniin! Viitearvojen ollessa 120-580 oli mun hcg-tulokseni 176.
Tuo tarkoittaa sitä että toistaiseksi voin sanoa olevani raskaana:heart:.
Tulos ei toki päätä huimaa, mutta toivoa silti on . Näin siis lääkärini sanoi.
Seuraava hcg-labra mulla on perjantaina, sen tulokset tulee ensviikon maanantaina ja silloin selviää tämän alkaneen raskauden todellinen tilanne.

Ällötys-varoitus: koska vuodan näin runsaasti niin luget ei kauaa sisällä pysy. Sainkin luvan ottaa luget jatkossa suun kautta tai peräsuoleen suppona... HYIYÖK!!!
Ja suun kautta aion siis luget ottaa, koska tällä tavoin maksimoida niiden vaikutuksen tässä vuotavassa tilanteessani. Tosin suun kautta otettuna ne saattaa aiheuttaa huimausta ja pahoinvointia...

Mutta nyt ainakin tilanne kuulosta hyvältä ja olo on levollinen .

Tsemppiä teille muillekin tähän koleaan päivään:wave:!

 

_lilja_ Toki hoidot on rankkoja ja ahdistavia varsinkin jos joutuu niissä pidemmälle. Mutta sekin ettei asiat etene mihinkään on musta yhtälailla ahdistavaa, kuitenkin yleensä hoidot tuo toivotun tuloksel lopulta

Heilangalle tarrauksia matkaan!

Fenix, ihanaa <3 toivottavasti lukema lähtee hienoon nousuun!

ON. Yritän olla positiivinen ja uskoa, että mahdollisuuksia tässä kierrossa olisi. Jotenkin ajatus siitä, että MINÄ voisin muka raskautua tuntuu mahdottomalta. Oletettu ovis on siis ollut to/pe, lämmöt asteittain lähteneet ylös vaikken mitenkään tasaisesti ole mitannut ja en aamulämpöjä. Tänään oli 37 korkeimmillaan. Jotain vatsatuntemuksia mutta en tiedä onko ne vaan pään sisällä.

 

_Lilja_ Toivon sulle kaikesta huolmatta jaksamista ja voimia. Luulin että olen täältä netistä lukenut kaiken ja tiedän nyt kaikesta kaiken, jopa tunnemyllerryksiin osaisin suhtautua...oikein... Ja paskat.
Kuinka lohdutonta surua, täydellinen romahtaminen ja suurinpiirtein elämänilon katoaminen. Vaikken edes tiedä varmaksi miten tässä käy. Pelkään niin hirveesti ettei mitään rajaa. En uskalla uskoa että meistä joskus oikeasti tulisi vanhemmat, äiti ja isä. Miksi tulisi, ainahan me ollaan "se lapseton pari"...

En tiedä miksi mutta järjettömän kamalasti verta vuotaneena, kipujen vuoksi lattialla kaksinkerroin maanneena on olo just nyt varovaisen toiveikas. Nyt ei satu, nyt en juur ees vuoda ja ne lääkärin toivoa tuovat sanat... ja teidän tuhannet kannustukset:heart:.

Ehkäpä siis sittenkin _Lilja_:heart: jonain päivänä on meidän vuoro:hug:!

 

Postaampa kuulumisia aikani kuluksi tännekin...
Tilanne ennallaan; vuodan runsaasti ja kivut on ihan h*lvetilliset.
Epätoivoisena pissin taas tikkuun aamusta ja plussaahan se näyttää, vaan onko se vahvempi kuin eilen, no enpä tiedä...

Vielä pitäs viisi pitkää päivää odottaa sen toisen hcg-labran tuloksia.
Ja kuinka jumalattoman kauan ihminen voi vuotaa näin kauheesti??? Eikö ihmisestä jo kohta lopu veri ... Kun ei itku mitään auta ni nauretaan sit välillä:stick:.

 

Hyvä asenne Fenix. Nauru parantaa.

Täälläkään ei ihmeempiä, kaikki kivut on poissa. Menkkoja ei näy. Valkovuotoa oli tullut suht runsaasti, mutta ei mitenkään verensekaista. Munkaan testit ei oikein vahvistu, mut onhan mulla tosiaan vielä niin pienet dpo:t. Testaan taas illalla. Digiä en uskallla vielä tehdä. Se on ollut kovin tuhma laite ja aina sanonut että ei raskaana.
Eikös ne oo aika kalliitakin? Ajattelin kyllä kipasta katsomaan apteekista niitä tänään.

 

Heilanga meidän nurkilla ne digit maksaa n. 16e/kpl...joten pikkasen kirpasee juu ja mä oon tehny niitäkin kohta 10...
Tunnustan että tänäaamuna tein taas sellaisenkin ja edelleen tulos:
raskaana 1-2, dpo18/pp16, rv 4+5...

Kyllä sä sieltä positiivisen tuloksen saat, usko pois:heart:!

 

Fenix :heart::heart: Sä olet todistetusti raskaana! Voi tosi, kun oon jännänny sun puolesta, vaikken oo ehtinu koneelle kirjoittelemaan! Jaksuja nyt sen vuotelun ja kipujen kanssa ja toivotaan paljon suojelusenkeleitä pienelle(pienille) matkaan!! Voi kun olis jo perjantai!! Kai sä saat jo perjantaina ne tulokset, ettei tarvi maanantaille odotella??

Ja Heilanga, ei oo totta?!? Sulla selvät kaksi viivaa!!:heart: Mä harvoin nään noissa himotestaajien tikuissa kahta viivaa, vaikka muilla olisi millainen mielikuvitus, mutta sulla on hieno selvä viiva!! Onnea!!:heart:

Mä en vielä lähtenyt siirtämään teitä plussanneisiin, kertokaa itse sitten kun olette siihen valmiita!!

Caro, kyllä kuulostais siltä, että teillä oli ajoitus riittävän kohdillaan. Ne vahvimmat/parhaimmat simpat jaksavat useamman päivän ja jostain luin, että just niillä olis parhaimmat onnistumismahdollisuudet.. Kyläl teilläkin on mahdollisuudet onnistua ja jos et itse aina jaksa uskoa, niin vertaistuki uskoo sun puolesta..:hug:

Lilja :hug: Tuo 1vuoden yrittämispäivä on varmasti raskas päivä, yksi isoimpia takarajapäiviä, joita on itselleen asettanut raskautumisen suhteen.. Silloin se oikeasti iskee, että kärsii lapsettomuudesta..:'(
Itsellä ei oo mitään huonoa tuulta oviksen aikaan, mutta tasan 7vrk ennen menkkoja ihan jumalaton pms-kiukku..:kieh:
Kyllä mä uskon, että pääset Naistenklinikalle, koska nykyään pääsee eri sairaanhoitopiiriinkiin hoitoon, niin halutessaan.. Joo, ne hoidot on tosi rankkoja, mutta kaikki se unohtuu, kun vauva syntyy ja sen tekisi vaikka heti uudestaan.. Ja mä jaksan uskoa kaikkien puolesta, että niin meille kaikille käy!:heart: Rankemmaksi mä uskoisin sen, että joutuu miettimään, mitä jos ne hoidot olisikin tuottanut tulosta..

bumpy :hug: Voi tuo epätoivo ja uskonpuute on hyvin tuttuja..:ashamed: Tyttöä yrittäessä mulle iski myös turtumus kaikkea kohtaan, mutta kamalaa oli sekin, ettei mikään tunnu miltään.. Sillä itkulla on puhdistava vaikutus, mutta jos ei sekään tuu, niin kaikki jää sisälle isoksi raskaaksi kiveksi..

Diadora, onneksi sun pomo suhtautui kuiteskin hyvin! En kyllä mäkään tiennyt, että lähete olis tuossa tapauksessa pitänyt hakea työterveydestä..

 

Fenix, Pakkohan sen vuodon on joskus loppua, nauru on hyvä asia tuntuu varmaan aika pitkältä ajalta odotella perjantaihin. Mullaki pe verikokeet jossa katotaan onko ovis tapahtunu. Millonkaha tulokset niistä saa.

Heilanga, millä dpo:lla testailit jo haamua? Mietin jo itekki millon uskaltas testats, eilen kokeilin näkyykö pregnyl vielä, hailakka viiva vaan tuli.

sofi12, se onkin tämän palstan ihanin puoli, kun muut jaksaa uskoa ja valaa toivoa sillon, kun itsellä sitä ei ole

Eilen illalla lämmöt tosiaan oli korkeimmillaan 37,1. Tänään taas siinä 36.7 molemmin puolin. Jotain vatsatuntemuksia on ollu pari päivää mutta eihän vielä voi mitään tuntea. Dpo kuitenkin vasta 6 tai 7. Eikun korjaus dpo on 5 tai 6 koska eikös ovulaatio päivä ole dpo0.

 

Sofi12 kiitos kauniista sanoistasi . Mutta kyllä mä joudun niitä tuloksia vartoon yli viikonlopun, ei auta kuin odottaa.

Parasta toivoen - pahinta peläten...

 

sofi12 oi kiitos. ne vaan kun ei tahdo nyt lähteä tummumaan... joo oon hätäpökä. Missään nimessä ei vielä plussanneisiin. Mä oon niin taikauskoinen, että jos nyt hehkutan olevani raskaana, kaikki menee pieleen.
caro87 ekan haamun sain dpo9 aamulla. Mä nyt kun oon hätäpökä niin testailin jo hyvissä ajoin. Mitään viivantapaistakaan en ennen dpo9 saanut.
Tässä onkin se hyvä puoli, että jos tää menee kesken, tiedän enskerralla, että turha niitä haamujen esiäitejä on tihrustaa se viiva kyllä siihen tulee kun se hcg siellä läsnä on.

Mulla on tosiaan sellainen hassu olo, että vaan jotenkin tietää, että tämä ei tuu kyydissä pysymään. En tiedä miksi kaipa se on joku "äidin" vaisto. niin ihanaa kuin se olisikin, mutta oon valmiina jos/kun se viiva alkaa oikeasti häviämään.
Oon kyllä kuullut, että usein tämmösen jälkeen tärppää taas helpommin. Vähän mä oon kamala kun mietin tollasia...noh, parempi varautua pahimpaan.

 

Niin mä siis kuulen ne hcg-tulokset vasta maanantaina 2.6. eli siihen asti vaan pissiä tikkuun ja tarkkailemaan ...

Heilanga nipistäpäs nyt ittees ja unoha tuommoiset höpö-höpö-puheet. Soot raskaana ny ja sillä siisti . Ja mie tuun perässä - usko pois:heart:!

Jatkampa vielä aatoksiani...
Mikähän siinä on kun vuodot ja kivut vähenee aina iltaisin? Kipuja ei nytkään yhtään ja vuotoa taas vain vähän!? Katotaan vaan niin jahka aamu koittaa ni johan taas lorisee ...

Toiseen tissiin sattuu hetkittäin ärsyttävästi ja molemmat kutisee ! Lievää pahoinvointiakin olin tuntevinani äsken. Voisiko nämä oireet olla hyvä merkki jostain...:heart:?

 

Torstain tilanne: Vuotoa ja kipuja, vuotoa ja kipuja. Aivan järkyttävän kokoisia klimppejä/hyytymiä putoilee pyttyyn aina välillä ja tämän aamun r-testi (pc) näytti että viivat haalistuu päivä päivältä, joten eiköhän tämä ollut tässä.

Tsemppiä teille muille.

 

Joo mutta mitäs sitten jos hoidoista huolimatta vauvaa ei tule. Sillon ei kyllä unohdu se yrittäminen ja hoidot kun oma nyytti ei tule koskaan olemaan sylissä. Silloin on ihminen kyllä niin rikki kun voi olla. Mulla on nimittäin hyvin skeptinen olo että ei me saada ees hoidoilla vauvaa :/ Kyllä me varmasti sinne hoitoihin lähdetään, mutta jotenkin vaan pistää miettimään ja pelottaa ihan oikeasti!

Fenix Kiitos sanoistasi mietin vaan sinun sanojesi perusteella, että voiko tää oikeesti vielä mennä pahemmaksi tunteiden kanssa?! Kääk, missähän katuojassa mä olen sitten syksyllä! Mikä on paljon vuotoa? Tuossa tilanteessa varmaan vähäinenkin vuoto tuntuu super kauheelta. Vertaa sitä sun kuukautisvuotoon, onko se yhtä runsasta, vai runsaampaa? Tuleeko joukossa klimppejä? Koska ota nyt huomioon, että noi voi olla normaalia ja toivonkin sydämestäni että ne ovat sellaisia sinulla! Odottaminen on varmasti sietämätöntä! Ehkä se on meidän vuoro joskus, toivotaan että sun nopeammin tässä ja nyt heti!

Heilanga nyt et maalaile piruja seinälle kun ei ole mitään syytä. Ootko jo tehnyt digin? En nyt muista enää...

Mies kysyi eilen että millon se ovulaatio tulee Sanoin että se kuule meni jo. Vihjailin sille sunnuntaina mutta ei se ressukka ollu näköjään tajunnut. Ihan hyvä juttu koska sekin on alkanu stressaamaan moista. Oon yrittäny pitää sitä tietoa salassa, mutta viimeksi kun oli ovis ja se ei tiennyt ja kieltäytyi seksistä mähän vetäsin ihan hirveet itkut ja ahdistukset. Se oli yksi vaikeimmista hetkistä. Varsinkin kun tuntuu että haluaakohan se enää mun kanssa hommailla kun mennyt tälläiseksi tämä yrittäminen. Nyt yritän sitten olla kertomatta! Itseänihän se tietty stressaa mutta sitä ei saa poistettua No onneksi miehessä ei ole vikaa niin ei hänelle ainakaan tule paha mieli tästä kaikesta. Eipä kyllä toki mussakaan ollut. TOKI noi välivuodot jotka alkaa viikko ennen menkkoja aina, ei paljon luo uskoa tähän. Kun lähdetään hoitoihin niin noita vuotoja ei tulla saamaan pois, eihän niillä hoidoilla ole siis mitään merkitystä kun vauvan alku vuotaa aina ulos. Ties vaikka oon hedelmöittynyt joka kuukausi, mutta kiinnittyminen ei onnistu vuodon takia. Rukoilen, että tää kierto primoluttien kanssa veisi vaikka kokonaan vuodot! Viime kierrossa jo nimittäin oli vähempää. Harmittaa vaan kun sain sunnuntai aamuna hymyn ja sitten hommailtiin heti. Sen jälkeen ei olla ollenkaan, joten toiveet oikeastaan tuossa yhdessä kerrassa.

Oireita ei siis ole eikä toki pidäkään olla dpo 4. En nyt oo ehtiny ees yhtään miettiä että olisin nyt raskaana, koska en ole. Tiedän että kun tuo juhannuskierto ei onnistu niin itken itseni kuoliaaksi. Niin kovat "paineet" olen asettanut sille kierrolle.

Iloista vapaata niille joille se on tänään suotu!

 

Voi ei Fenix, just kun laitoin ja olin varma että se on sulla tässä ja nyt! Toivottavasti löydät voimaa nousta ylös kohti seuraavaa haastetta! *Halaus*

 

_Lilja_ Mä vuodan normisti 5 päivää, joista 2 päivää vähän runsaammin. Nyt vuodan kuudettapäivää niin että se "vaippahousun kokoinen yörätti" jonka pitäs vetää puoliämpärillistä ni se kestää mulla ehkä tunnin kun pitää jo vaihtaa. Klimppejä ja hyytymiäkin on alkanu tulla nyt enempi, aiemmin niitä ei juur tullu. Kestäisin kyllä vuodonkin (vaikka sekin toki pelottaa!) mut noi kivut on niin kovat että se vie voimat varsin tehokkaasti!

Se miten meistä kukin kokee nää hoidot ja tunnemyllerrykset ni on tosi yksilöllistä. Ja yhtä ainoaa oikeaa tapaa ei ole, jokainen käy näitä asioita läpi omalla tavallaan. Tärkeintä on ettei patoa näitä juttuja yksin sisäänsä, silloin on varmaa että huonosti lopulta käy oman mielenterveyden kanssa. Parisuhde kärsii muutenkin niin älyttömästi ettei mitään rajaa joten pitäisi yrittää olla armelias itselleen mutta myös sille kumppanilleen. Vaikka toinen ei mitään puhu niin ei se tarkoita ettei hän mitään asioista ajattele. Puhukaa, puhukaa ja puhukaa . Meillä se toimii vaikka ukko-rakkaani on välillä ihan just sen näkönen että "joko taas..." !

Oon miettiny myös tuota työpaikkaa. Nyt kun käydään läpi näin suuria asioita, oon päättäny että työ on se toissijainen juttu. Otan tarvittaessa palkatonta tai käytän vuosilomapäiviä ja nyt kun oon ollu näin hajalla+kipee+vuotavainen ni vaikka omatunto soimaa niin hoidan itteni ensin kuntoon sillä musta ei töissä ole mitään hyötyä kun en mihinkään kykene.

Jos tämä alkanut raskaus nyt menee kesken niin mä tiedän että uuteen yritykseen ryhdytään. Aivan varmasti. En ikinä koskaan unohda tätä helvettiä mitä ollaan jouduttu käymään läpi mutta silti tiedän että uuteen yritykseen keräämme voimia (+rahaa) jotta nähdään mihin se johtaa. Olen jo 36v joten aikaa meillä ei enää juur ole mutta koska nyt tiedän että olin ihan äsken hetkellisesti raskaana niin se siis on mahdollista:heart:! En ole valmis luovuttamaan vielä, en vielä.

Ja jos se päivä koittaa että joudun myöntämään sen ettei meille koskaan omaa lasta tule, minusta ei koskaan tule äitiä eikä miehestäni koskaan tule isää niin tiedän sen olevan raskas, vaikea, kamalan surullinen ja pelottava asia. Mutten sure sitä nyt sillä olen päättänyt että nyt keskitymme tavoittelemaan onnistumista.

Nämä sanat ovat omia ajatuksiani näistä asioista ja joku muu voi ajatella täysin toisin. Mitä enemmän puhuu ja kuulee samassa tilanteessa olevien ihmisten mietteitä niin huomaa etten mä ehkä niin hullu sitten olekkaan ...

Voimahalit sinulle _Lilja_

 

Fenix Voi ei, paljon rutistuksia :hug: Vaikka tuskin tällä hetkellä lohduttaa niin uskon, että teillä on hyvät mahdollisuudet onnistua vaikka tämä menisi nyt kesken. Selvästi kuitenkin yrittänyt kiinnittyä ja raskaana todistettavasti olet ollut :heart:

_Lilja_ En voi väittää etteikö itsellenikin ole mieleen tullut, että mitä jos hoidoillakaan ei lasta tule. Kuitenkin en voi olla yrittämättä parhaani, yhteinen lapsi on se molempien haave. Sitten jos sitä ei oikeasti näytä olevan tulossa niin se on sen ajan murhe, mietitään sitten mitä tehdään. Lääkärit ovat niin ihania täällä meidän polilla, että ei ole tullut sellaista tunnetta etteikö onnistuttas. Tie saattaa olla pitkä ja kivinen, mutta tällä hetkellä uskoa löytyy vaikkei tunnu siltä, että tämä kieto olis se meidän kierto..

Minäki tuskailen välillä tuon asian kanssa, että en halua miehelle tehdä tästä hirveitä paineita. Tässä kierrossa jo huomas, kun eka ovis tulossa ja se tuli aika yllättäen molemmille niin mies raukalle tuli paineet. Se just tässä vaikeata, kun jos kerrankin jotain tapahtuu niin pitäis niin hyvin ajottaa pupuilut. Siitä on romantiikka kaukana... Jos nyt tässä kierrossa ei tule tulosta niin ens kierrossa koitan olla luomatta paineita ja en tarkkaan kerro millon olis paras aika. Eikä sitä tiedäkkään kypsyykö folli samaan tahtiin ja millon irtoaa, kun ei ole pregnyliä tai ultraa.

ON. Finnejä pukkaa. Mulle tulee helposti muutenkin. Ottasin vaikka kymmeniä finnejä jos se kertos siitä, että jotain tuolla tapahtuu Jotenkin ajattelen, että en voi olla raskaana, kun ei ole mitään varmaa tunnetta siitä ja tässä vaiheessa pitäs olla miljoonia oireita vaikka munasolu ei ole mahdollisesti kiinnittynyt vielä. Voi jospa osais ottaa vaan rennosti :stick:

 

Fenixille halaus :hug: olet ollut mielessä joka päivä.

Heilanga onnea viivoista, yritä vaan saada oma mielesi uskomaan että kyllä tämä voi onnistua! :heart:

caro ja lilja tuttuja juttuja tuosta, että mies ottaa paineita oviksen aikaan. Meillä ratkesi niin, että ihan rehellisesti klinikalla kerrottiin että ajoitettu yhdyntä tuottaa stressiä meille molemmille, etenkin kun arkisin aikataulut on niin kiireiset ettei joka päivä oikeasti oikein ehdi, ja sitten kun "pakolla" ja kiireessä yrittää niin... Saatiin miehelle varuiksi taikapillereitä kylppärinkaappiin odottamaan, ja ilokseni voin kertoa että pelkkä niiden olemassaolo on auttanut ja homma on toiminut ilmankin. On kuulemma aika yleinen ongelma hoidoissa kävijöille. Toivotaan, että teillä tärppää tästä kierrosta niin ei tartte enää stressata =) ai niin caro teetkö ovistestejä ollenkaan?

Omasta navasta sen verran, että on dpo16, ei menkkoja ja r-testi viimeksi eilisaamuna nega. Ehdin jo innostua toissapäivän roskishaamusta, mutta olisihan sen pitänyt eilenkin sitten haamuilla jos jotain haamuiltavaa olisi.. Oviskin varmistettiin ultralla, että kai ne menkat alkaa viimeistään huomenna. Seuraavaan kiertoon tehdään eka ja ainoa inseminaatio, sen jälkeen sitten ivf (miehen simpat priimaa niin inssejä ei kannata kovin montaa tehdä). Mulla on nyt ihan viime päivinä käynyt mielessä et entä jos tää ei onnistukaan ja me jäädään ikuisesti lapsettomiksi. Mies yrittää lohduttaa et asia ja hoito kerrallaan, mutta mua pelottaa

 

Ricardina, kiva kuulla samanlaisia kokemuksia vaikka kivoja ongelmia nämä lapsettomuuden lisäksi ei ole. Täytyy varmaan syksyllä keskustella asiasta jos sitä ennen ei tärppiä kuulu. Ymmärrän kyllä, että ei se aina miehillekkään ole helppoa suorittaa jos ajatuksissa pyörii, että "no nii nyt olis pakko". Ei se mullekkaan aina ole mitään rentouttavaa ja saattaa sattuakkin jos miettii liikaa. Tuleminen nimenomaan miehelle joskus vaikeaa jos ajatukset ottaa vallan. Välillä mietin, että toivottavasti hän ymmärtää, että yhtä rakas hän on siltikin ja asiasta olen sanonutkin.

Aikasemmissa kierroissa oon ovista vaihtelevasti tikuttanu. Just tässä kierrossa luovutin, kun pcon takia saatan vahvoja viivoja saada vaikkei ovista lähimaillakaan. Nyt olisin varmaan saanu plussan edellisenä iltana polikäynnistä tai aikasemminkin. Ennen pregnylin pistoa kokeilin, mutta ei tullut plussaa. Seuraavassa kierrossa ajattelin tikuttaa, kun ei sitä ultraakaan ole. Jos tuntuu ettei siitä tule enempää stressiä.

Musta tuntuu, että tuo IVF:ään meno olis itsellekkin se etappi mikä näissä hoidoissa eniten pelottaa. Nää OI hoidot on kuitenkin aika yksinkertasia.

 

Nonni, päivitystä sen verran et vaihtui sittenkinjo tänään kp1:ksi. Huomenna varaamaan ultraa ja toivomaan, et ovis osuis arkipäivälle että päästään inssiin. Odotukset ei oo kovin korkealla, mutta toivotaan, toivotaan =)

 

Avunhuuto!! Ällövaroitus!!

Onko kellään kokemusta kellertävästä valkovuodosta? Mulla on alkanut sellasta, ei siis haise miltään eikä muutenkaan kyllä vaikuta tulehdukselta. Ajattelin aluksi, että kuvittelen vaan mutta hommailun jälkeen huomasin kyllä selkeesti sen. En käsitä mistä tälläinen voi johtua. Mietin onko primolut syynä. Ei ole aikaisemmin primolutin kanssa ollut kylläkään. Mietin kyllä että onko tää sittenkin tulehdus :/ Ihan siis helahtaa että tein jo ovistestikin varuiksi että olisko nyt sittenkin se. Ei ollut. Tästä siis toiseen kysymykseen. Häviääkö teillä kokonaan ovistestin viivat oviksen jälkeen? En oo aikasemmin testannu oviksen jälkeen ja heikkoa viivaa saan edelleen...

 

Nyt se on ohi.
Viimeiset liuskat + digi kertoi: en ole raskaana, enää.
Hurjana jatkunut verivuoto hyytymineen on huuhtonut kaiken ulos.

Iloa ja onnea teille muille.

 

Fenix olen niin pahoillani! :hug:

 

Fenix, :hug: Voi miten suuri suru teitä kohtasi...:hug:

Lilja, oon kans joskus kiinnittänyt huomiota keltaisempaan väriin, mutten oo koskaan ajatellu sitä sen pidemmälle ja "asia korjaantunut" itsestään.. Ei ei musta sen kummempaa apua tässä asiassa.. Noista ovistikuista ei senkään vertaa tietoa..

Ricardina, pahoittelut uudesta kierrosta!:hug: Sama kp täällä..:/

Näin pikaisesti vain nyt..