Lapset ravintolassa

[QUOTE="Hmmm";29224860]

Siihen olen kuuluvalla äänellä sanonut lapselle, että sinä osaat käyttäytyä hienosti, noi lapset ei osaa käyttäytyä, äiti ja isi ei ole opettanut heille tapoja ja mitään miten lapset ovat

Se tehoaa yleensä siihen naapuripöydän vanhempiinkin ja edes yrittävät laittaa niitä lapsukaisiaan ruotuun[/QUOTE]

No toi sun muiden haukkuminen kovaan ääneen on kyllä kaikkea muuta kuin hyvien tapojen opettamista lapsille. Mä en ymmärrä tollaista yhtään, todella moukkamaista. Kerran tälläisen törmäsinkin kun meidän pojat meni leikkipaikkaan ruokaa odotellessa eikä odottaneet pöydässä.

Me reissataan paljon miehen työn perässä ja saatetaan viikossa syödä ravintolassa vaikka 20kertaa hotelliaamupalat mukaan lukien. 4vee ja 3vee osaa käyttäytyä jo tosi hienosti, niiden kanssa ei ole ongelmia. 1,5 veellä tavat välillä hakusessa, kun ravintolaruokailut alkaa kyllästyttää. Ja mua todellakin vituttaa jos joku rupeaa meidän lapsia haukkumaan yhden näkemänsä ravintola kerran jälkeen. Meillä kun voi olla takana vaikka 10 onnistunutta ruokailua..

 

meillä lapset kyllä osaa käyttäytyä ravintolassa. eikä edes yritä lähteä laukkaamaan muiden lasten mukaan. me ollaan käyty syömässä lasten kanssa ravintolassa jo siitä saakka kun ovat olleet ihan vauvoja ja väkisten ovat oppineet tavat, miten siellä käyttäydytään. eivät ole koskaan myöskään itkeneet tai huutaneet niin, että olis muita häiritty, saati tarvinnut jäähylle lähteä

 

Eivät juokse ja riehu tai tee mitään muuta kuin istu pöydässä jutellen ja syöden. Aina on ollut näin, kun olivat pienempiä saattoi olla mukana joku piirustustehtävä tms. Ei meillä ole vaan vaihtoehtoa että lapset juoksentelis ympäriinsä, en ymmärrä miksi olisi. Se on vaarallinenkin paikka juosta tai edes liikkua pienen ihmisen, varsinkin kiireisinä päivinä tarjoilijat liikkuvat aika vauhdikkaastikin välillä kuumine ruokineen.

 

Meillä on lapset käyneet mukanamme ravintoloissa pienestä pitäen.
Siellä ei todellakaan häiritä muiden syömistä, ei juoksennella eikä elämöidä.
Eivät kyllä ole ongelmia aiheuttaneet. Useissa ravintoloissa on leikkinurkkaus jossa voi ruokaa odotellessa käydä mutta sekää ei ole välttämättömyys.
Me istutaan pöydässä ja viihdytetään lapsia siinä juttelemalla paikasta, näköalasta tai ravintolan sisustuksesta. Paljonhan lapset huomaavat sellaisia ihmetyksen aiheita. Maito hienossa lasissa pillillä juotuna on jo sen verran cool juttu että meidän muksut ainakin tosi "aikuisina" haluavat olla. Ravintolaan laitetaan vielä vähän paremmat vaatteet päälle lomareissuilla jne, joten tyttölapset ainakin ovat olleet nätisti.

En ymmärrä huonon käytöksen sallimista enkä huutokonserttien pitämistä sisätiloissa. Menisivät vaikka vessaan rauhoittamaan lapsensa.

 

Välttelen ravintoloita. Jos jo minulla käy aika pitkäksi ja ruuan odottaminen tylsistyttää, niin enpä ihmettele, että lapsetkin käyvät levottomiksi.

Ehkä nyt, kun kolme neljästä tässä perheessä syö metyylifenidaattia, ravintolassa syöminen onnistuisi ilman suurta tuskaa.

 

Yhden kerran muistan kun meidän kuopus alkoi raivota ravintolassa- isänsä meni hänen kanssaan autoon odottamaan kun ei totellut ja rauhoittunut. Minä ja esikoinen syötiin loppuun ja otettiin isin ja nuorimmaisen ruuat mukaan.
Jäi ainoaksi kerraksi lapsien kohdalla että ravintolassa testataan rajoja. Sen verran kiva häppeninki se hienosti syöminen on ettei sitä riskeerata kiukuttelulla

Ollaan ensi kuussa lähdössä lomalle niin yksi eniten odotetuista jutuista on se että käydään JOKA päivä ravintolassa

 

[QUOTE="Hmmm";29224860]Silloin kun ravintolassa on noita käveleskeleviä lapsia, joita ei ole kasvatettu, joille ei opitettu käyttäytymissääntöjä, niin lapsi joskus ihmettelee miksi ne saa painaa siellä tukka putkella.
Siihen olen kuuluvalla äänellä sanonut lapselle, että sinä osaat käyttäytyä hienosti, noi lapset ei osaa käyttäytyä, äiti ja isi ei ole opettanut heille tapoja ja mitään miten lapset ovat

Se tehoaa yleensä siihen naapuripöydän vanhempiinkin ja edes yrittävät laittaa niitä lapsukaisiaan ruotuun[/QUOTE]


Ne kasvattamattomatkin tapaukset oppii kyllä aikanaan olemaan juoksentelematta ravintolassa. Mutta teidän perintönne ja oppinne lapsillenne todennäköisesti jää, eikä heistä tule koskaan muuta kuin käytöstavattomia ja ilkeitä moukkia. Ajatella, että ette itsekään tajua että toisten kovaääninen arvostelu julkisella paikalla ei ole käytöstä, josta kannattaa ylpeillä. Vanhemmiltanneko opitte käytöstapanne?

Meille ravintolaruokailut ovat lähes aina vapaaehtoista viihdykettä, jonka on tarkoitus olla kivaa kaikille perheenjäsenille. Emme siis menneet pikkulapsen kanssa mihinkään hienoihin ravintoloihin, joissa lapsen pitäisi pari tuntia tönöttää hiljaa paikallaan. Eikä se todellakaan ole kasvatusmielessä tarpeellista. Nykyään, kun lapsi on 4-vuotias, paikallaan istuminen sujuu ilman protesteja, mutta ei se silti kovin mukavaa hänelle pitkäkestoisena ole, joten edelleenkään ei tiheästi käydä ravintoloissa, joissa ruokaa joutuu odottamaan pitkään, eikä leikkipaikkaa ole.

 

Niin, missä iässä niiden lasten pitäisi osata käyttäytyä joka paikassa moitteettomasti? Ja mikä on moitteetonta käytöstä? Minua kun ei haittaa, jos lapset (vieraat tai omat) kävelevät ravintolassa ympäriinsä. Kunha eivät juokse ja möykkää. Tai jos vähän leikkivät pöydässä haarukoilla tai pikkuiset pelleilevät. Ei lasten tarvitse käyttäytyä samalla tavalla kuin aikuisten.

 

[QUOTE="vieras.";29227152]Ne kasvattamattomatkin tapaukset oppii kyllä aikanaan olemaan juoksentelematta ravintolassa. Mutta teidän perintönne ja oppinne lapsillenne todennäköisesti jää, eikä heistä tule koskaan muuta kuin käytöstavattomia ja ilkeitä moukkia. Ajatella, että ette itsekään tajua että toisten kovaääninen arvostelu julkisella paikalla ei ole käytöstä, josta kannattaa ylpeillä. Vanhemmiltanneko opitte käytöstapanne?

Meille ravintolaruokailut ovat lähes aina vapaaehtoista viihdykettä, jonka on tarkoitus olla kivaa kaikille perheenjäsenille. Emme siis menneet pikkulapsen kanssa mihinkään hienoihin ravintoloihin, joissa lapsen pitäisi pari tuntia tönöttää hiljaa paikallaan. Eikä se todellakaan ole kasvatusmielessä tarpeellista. Nykyään, kun lapsi on 4-vuotias, paikallaan istuminen sujuu ilman protesteja, mutta ei se silti kovin mukavaa hänelle pitkäkestoisena ole, joten edelleenkään ei tiheästi käydä ravintoloissa, joissa ruokaa joutuu odottamaan pitkään, eikä leikkipaikkaa ole.[/QUOTE]

Kyllä minä ainakin ymmärrän etttä tulee sanottua vähän negatiivisiesti. Epäreilua että itse on lapsena ollut ihmisiksi ja istunut ja omat lapset on kasvattanut ottamaan muut huomioon ja jos heistä haittaa muille niin silloin ei mennä.

Mutta toiset vaan ajattelevat mikä on itselle kivaa ja helppoa.

Sun lapsi oppii että hänellä on aina enemmän oikeuksia kuin muilla. Kun opettaja sanoo tunnilla että nyt soitetaan nokkahuilua ilman ääntä eli harjoitellaan ensin ja soitetaan oikeasti stiten, niin eiköhän sun kersa päästele oikeasti ne äänet koska hänellä on OIKEUS!!!

Muiden koskemattomuus ja muiden oikeudet eivät merkitse.
Ja yhtä vähn kuin sinä haluat katsella vieraieen lasten naamoja ravintolassa niin kukaan haluaa katsella sinun lapsesi naamaa.

 

Niin, missä iässä niiden lasten pitäisi osata käyttäytyä joka paikassa moitteettomasti? Ja mikä on moitteetonta käytöstä? Minua kun ei haittaa, jos lapset (vieraat tai omat) kävelevät ravintolassa ympäriinsä. Kunha eivät juokse ja möykkää. Tai jos vähän leikkivät pöydässä haarukoilla tai pikkuiset pelleilevät. Ei lasten tarvitse käyttäytyä samalla tavalla kuin aikuisten.

No eiköhän se mene niin että lapset laitetaan kuriin jos joku kokee heidät haitaksi.
Ja aika moni tässäkin ketjussa on sanonut että toisten lasten naamat oman pöydän lähellä pilaa ruokarauhan.

 

Jotkut lapset epäilemättä on niin ylivilkkaita tapauksia, että ravintolaan ei kannata niiden kanssa lähteä. Tai en sitten tiedä onko kyse äidin kyvystä saada lapsi rauhoittumaan vain lapsen valtavasta liikkumisen tarpeesta (milloin enemmän toisesta milloin toisesta).

Omat ovat istua nököttäneet ravintoloissa jo yksivuotiasita alkaen kiltisti. Esikoinen oli vähän arka vieraissa paikoissa, mutta toisaalta juuri sellainen joka juttelee alle yksivuotiaasta, kiinnittää huomiota kaikkeen kiinnostavaan, ja jonka tarkkaavuus on helppo puhumalla suunnata asioihin jotka on uusia. Kuopus oli liikkuvaisempi tapaus, mutta osallistui kyllä muun perheen keskusteluun eikä hänkään ikinä minnekään juoksennellut. Kumpikaan ei saanut kiukkukohtauksia ikinä ravintolassa (molemmat sai joskus väsyneinä kauppareissulla).

Että oon varmaan päässyt helpolla. Mielenkiinnolla odottelen lapsenlapsia.

 

No eiköhän se mene niin että lapset laitetaan kuriin jos joku kokee heidät haitaksi.
Ja aika moni tässäkin ketjussa on sanonut että toisten lasten naamat oman pöydän lähellä pilaa ruokarauhan.

No mutta mistä sen tietää, mikä kenenkin mielestä on häiritsevää? Samalla kauppareissulla saattaa joku tulla kehumaan, että onpa siinä reipas lapsi ja joku toinen sitten mulkoilee pahasti. Tai ravintolassa, jotkut ihan jututtaa niitä vaeltelevia lapsia ja on niille ystävällisiä. Toisia sitten ärsyttää. Minua ärsyttää semmoiset vanhemmat, jotka koko ajan kieltää ja kyttää lapsiaan, vaikka ne lapset eivät edes riehu.

 

Hoitovapaa-aikoina meillä ei pahemmin ollut varaa käydä kovin usein ravintolassa ja erittäin vilkkaan + lähes kaikelle allergisen lapsen kanssa se ei ollut kovin mukavaakaan. (Nyt vanhempana on epäilystä, että hänellä saattaisi olla adhd tai ainakin määrättyjä häiriön osia.) Ei siis ollut varaa eikä mielekkyyttä käydä ihan vain ravintolatapojen opettamisen nimissä jatkuvasti ravintolassa, kun pelkkä ruuan saaminen lapselle oli aina säätämisen takana.

Nyt lapsi on isompi ja käymme ravintoloissa silloin tällöin ja onnistuminen on hyvin vaihtelevaa. Lapsi on jo sen ikäinen, että ymmärtää, että ravintolassa pitäisi käyttäytyä kunnolla, mutta alkaa jännittämään sitä ja jännitys purkautuu fyysisenä levottomuutena ja juuri päinvastaisena käytöksenä kuin mitä toivoisi ja hän itsenkin ymmärtää, että pitäisi ja haluaisi olla. Eli pahoittelen ap ja muut, en jätä ravintolakäyntejä vaikka lapsemme ei osaa VIELÄ käyttäytyä, opettelemme sitä vasta. Aivan viimeisimmät kerrat ovatkin menneet aika mallikelpoisesti, mutta niitä emme olisi saavuttaneet ilman aiempia ei niin hyvin onnistuneita kertoja.

 

No mutta mistä sen tietää, mikä kenenkin mielestä on häiritsevää? Samalla kauppareissulla saattaa joku tulla kehumaan, että onpa siinä reipas lapsi ja joku toinen sitten mulkoilee pahasti. Tai ravintolassa, jotkut ihan jututtaa niitä vaeltelevia lapsia ja on niille ystävällisiä. Toisia sitten ärsyttää. Minua ärsyttää semmoiset vanhemmat, jotka koko ajan kieltää ja kyttää lapsiaan, vaikka ne lapset eivät edes riehu.

Jos kaikki meistä vaeltelee ravintolassa päämäärättömästi, ottaa välillä juoksupyrähdyksen ja välillä seisoksii paikallaan, muodostuu tilanne kovin hankalaksi tarjoilijoillekin... ja vaaralliseksi itse kullekin.

Neuvoisin sinua pitämään lapsesi pois vaeltelemasta tai ainakaan tulemaan minun pöytäni lähelle. Tunnustan täällä mitä en tunnustaisi muualla: jos olen pahalla päällä voin mulkaista lasta niin ilkeällä ilmeellä että se saa siitä trauman lopuksi ikäänsä. Voin myös (jos on noutopöytä) astua lapsesi päälle "vahingossa" tai, mikäli lapsi työntää nenänsä pöydälleni, törkätä sitä haarukalla, jos ei kukaan näe. Olen se paha noita-akka. Meitä oikeesti on.

Häh häh hää.

 

Jos kaikki meistä vaeltelee ravintolassa päämäärättömästi, ottaa välillä juoksupyrähdyksen ja välillä seisoksii paikallaan, muodostuu tilanne kovin hankalaksi tarjoilijoillekin... ja vaaralliseksi itse kullekin.

Neuvoisin sinua pitämään lapsesi pois vaeltelemasta tai ainakaan tulemaan minun pöytäni lähelle. Tunnustan täällä mitä en tunnustaisi muualla: jos olen pahalla päällä voin mulkaista lasta niin ilkeällä ilmeellä että se saa siitä trauman lopuksi ikäänsä. Voin myös (jos on noutopöytä) astua lapsesi päälle "vahingossa" tai, mikäli lapsi työntää nenänsä pöydälleni, törkätä sitä haarukalla, jos ei kukaan näe. Olen se paha noita-akka. Meitä oikeesti on.

Häh häh hää.

No, kuten totesin, niin me ei pahemmin käydä ravintolassa, koska minäkään en jaksa istua ja odottaa ruokaa.

Minä kyllä luulen, että jos tökkäisisit mun lasta haarukalla, se löisi takaisin.

 

Hoitovapaa-aikoina meillä ei pahemmin ollut varaa käydä kovin usein ravintolassa ja erittäin vilkkaan + lähes kaikelle allergisen lapsen kanssa se ei ollut kovin mukavaakaan. (Nyt vanhempana on epäilystä, että hänellä saattaisi olla adhd tai ainakin määrättyjä häiriön osia.) Ei siis ollut varaa eikä mielekkyyttä käydä ihan vain ravintolatapojen opettamisen nimissä jatkuvasti ravintolassa, kun pelkkä ruuan saaminen lapselle oli aina säätämisen takana.

Nyt lapsi on isompi ja käymme ravintoloissa silloin tällöin ja onnistuminen on hyvin vaihtelevaa. Lapsi on jo sen ikäinen, että ymmärtää, että ravintolassa pitäisi käyttäytyä kunnolla, mutta alkaa jännittämään sitä ja jännitys purkautuu fyysisenä levottomuutena ja juuri päinvastaisena käytöksenä kuin mitä toivoisi ja hän itsenkin ymmärtää, että pitäisi ja haluaisi olla. Eli pahoittelen ap ja muut, en jätä ravintolakäyntejä vaikka lapsemme ei osaa VIELÄ käyttäytyä, opettelemme sitä vasta. Aivan viimeisimmät kerrat ovatkin menneet aika mallikelpoisesti, mutta niitä emme olisi saavuttaneet ilman aiempia ei niin hyvin onnistuneita kertoja.

mä itse olen sitä mieltä (sekä asiakkaana et työntekijänä ) et lapsen rauhattomuus ja vaikka sitten pienet raivarit, ei ole se ongelma siellä ravintolassa, vaan se vanhempien välinpitämättömyys.
joku vilkkaampi lapsi saattaa lähteä pöydästä juoksemaan, mut jos vanhemmat ei edes noteeraa koko asiaa, se saa mut näkemään punaista, mut jos vanhemmat lähtevät hakemaan lapsen takaisin pöytään, asiassa ei ole mitään ongelmaa.

jokainen jolla on lapsia ymmärtää (tai no..ei ehkä ihan kaikki ) et joskus lapsen käytös ei ole sellaista kuin toivotaan ja se on ihan ok

 

No mutta mistä sen tietää, mikä kenenkin mielestä on häiritsevää? Samalla kauppareissulla saattaa joku tulla kehumaan, että onpa siinä reipas lapsi ja joku toinen sitten mulkoilee pahasti. Tai ravintolassa, jotkut ihan jututtaa niitä vaeltelevia lapsia ja on niille ystävällisiä. Toisia sitten ärsyttää. Minua ärsyttää semmoiset vanhemmat, jotka koko ajan kieltää ja kyttää lapsiaan, vaikka ne lapset eivät edes riehu.

Tiedät sen just siitä ärtyneestä ilmeestä tai mulkaisusta. Yleensä ne kenellä itsellään alaikäisiä lapsia ei jaksa oikeasti ylimääräistä vaivaa tai muiden lasten naamoja siinä eivätkä halua ja aivan selvää on että jos joku siinä vaeltelee niin onhan se epäreilua jos toisen käsketään olla pöydässä.

Ehkä sitten vähän vanhemmat ihmiset jo jaksavat sun lapsen esiintymsitä.

Lapsettomista ja sinkuista en osaa sanoa, jotkut tykkää jotkut ei.

 

mä itse olen sitä mieltä (sekä asiakkaana et työntekijänä ) et lapsen rauhattomuus ja vaikka sitten pienet raivarit, ei ole se ongelma siellä ravintolassa, vaan se vanhempien välinpitämättömyys.
joku vilkkaampi lapsi saattaa lähteä pöydästä juoksemaan, mut jos vanhemmat ei edes noteeraa koko asiaa, se saa mut näkemään punaista, mut jos vanhemmat lähtevät hakemaan lapsen takaisin pöytään, asiassa ei ole mitään ongelmaa.

jokainen jolla on lapsia ymmärtää (tai no..ei ehkä ihan kaikki ) et joskus lapsen käytös ei ole sellaista kuin toivotaan ja se on ihan ok

just näin.
Lapset on lapsia tarkoittaa just sitä että lapset kokeilevat mutta kun heillä on vahemmat niin heille opetetaan koko ajan että muut otetaan huomioon.

Jos vanhemmat vaan antavat olla vaikka näkevät että omat ovat vaivoiksi muille, niin se vituttaa tosi paljon. Koska me kaikki kuitenkin on tehty se määrä lapsia joka on ajateltu ja jaksetaan kasvattaa eikä ole reilua että jotkut vaan luistavat omista velvollisuuksistaan, tietty jos joku tulee ja kertoo että on tosi väysnyt ja pyytää apua, niin asia eri.
Vaan kun yleensä nämä eivät näe mitään korjattavaa kun heidän lapset ovat täydellisiä ja "vilkkaita". Heillä vaan on noita oikeuksia niin paljon enemmän ja lapset lapsia ja pojat poikia ja niin pois päin

 

Sun lapsi oppii että hänellä on aina enemmän oikeuksia kuin muilla. Kun opettaja sanoo tunnilla että nyt soitetaan nokkahuilua ilman ääntä eli harjoitellaan ensin ja soitetaan oikeasti stiten, niin eiköhän sun kersa päästele oikeasti ne äänet koska hänellä on OIKEUS!!!

Muiden koskemattomuus ja muiden oikeudet eivät merkitse.
Ja yhtä vähn kuin sinä haluat katsella vieraieen lasten naamoja ravintolassa niin kukaan haluaa katsella sinun lapsesi naamaa.

Mistä ihmeestä tällaisen päätelmän revit? Onpas erikoinen esimerkkikin...

Lapseni käyttäytyy tilanteen vaatimalla tavalla ja hän on sitä paitsi ujo ja rauhallinen. Ei taatusti tule vieraita pällistelemään ja tarvitsee usein rohkaisua, että uskaltaa tehdä edes sallitut asiat. Silti hänelle ei ole kiva istua tuntitolkulla paikallaan, joten valitsemme ensi sijassa ravintolan, jossa on leikkipaikka tai ruoka tulee nopeasti.

Minä en taas ole herkästi häiriintyvä tapaus, joten vieraat lapset ei ole koskaan häirinneet minua ravintolassa. Katselen ihan mielellläni myös vieraiden lasten naamoja.

 

Tässähän voi nyt myös tietty miettiä mikä lasketaan ravintolaksi ja mikä ei.

Hese? Rax? Rosso?

Jos Olossa tulis lapsi pällistelemään räkä poskella mun ateriaa niin tod. ärsyttäisi. Sen verran tyyris paikka, meikäläiselle, että haluan nauttia ruoastani rauhassa. Raxissa varmaan vähän eri juttu.

 

Eniten mua ehkä häiritsee just nää "ei meidän käyttäydy huonosti, on vaan niin sosiaalinen ja utelias luonne" -tapaukset, joidenka mukulat saattaa päivystää toisessa pöydässä omien vanhempiensa koko ruokailun ajan!

 

Älkää antako lasten kuljeskella ravintolassa, turvallisuuden takia.

Kun on kädet täynnä kuumia lautasia, ei ehdi varomaan ylimääräisiä eikä niiden takaa näekään, mitä polvenkorkeudella tapahtuu. Henkilökunnan alueet on selkeästi merkitty köysin ja estein, eikä sille puolelle aikuisia koskaan harhailekaan, mutta lapset kulkevat alta edes kumartumatta. Henkilökunnan alueella taas kukaan ei varo, muille työntekijöille heitetään pikainen sori jos töytäistään. Sinne ei asiakkaat kuulu, eikä niitä siellä myöskään osata varoa. Pöytärauha muille asiakkaille. Viimeksi kun olin itse syömässä, minua heiteltiin roskilla ja ainoa, mitä äiti teki, oli pienet nuhtelut!

Ravintolassakäynnin ei edes kuulu olla koko perheen kivaa, vaan siellä opitaan olemaan niin, että joskus tulevaisuudessa olisi mukavaa. Ei aikuisillakaan ole Hoplopissa mitenkään erityisen kivaa, mutta siellä vaan ollaan ja siedetään. Nykyään tuo koko perheen kiva tuntuu aina kuitenkin olevan sitä lasten kivaa.