Niin. Unohtu tuossa aiemmin kiiruspäissäni vielä ottaa maininnaksi se, että - hyvä kun tämä aihe on vihdoin otettu esille ja otsikoihin. Varhaiskasvattajat ovat vain ihmisiä, eivät ihmeiden tekijöitä. Rajat ne ovat heidänkin jaksamisellaan. Mikäli ihmeitä toivotaan lapsen kasvuun ja kehitykseen, se todellakin vaatii yhteistyökykyisyyttä myös vanhemmilta. Yhteen hiileen puhaltamista. Nämä kasvattajat ovat koko perhettä varten ja tarjoavat omaa ammattitaitoaan sekä ulkopuolisen ammattilaisen perspektiiviä asiaan. Mikäli joka ikinen keskustelun avaus varhaiskasvattajilta otetaan kritiikkinä, valittamisena tai muuna negatiivisena asiana - ei lapsen hyväksi pystytä tekemään sitä täyttä panosta.
Lapsen parhastahan he ovat ajamassa, koko perhettä tukemassa, arkea helpottamassa.
Ja työuupumushan on tuttua jo niin monella muullakin alalla, miksi ihmeessä päivähoitohenkilökunnan pitäisi olla poikkeus? Heillä on nykyään aivan jumalatonta prässiä joka suunnalta - ei riitä, että vastaavat omalta osaltaan lapsen kasvusta ja kehityksestä ammattitaitoisesti x väh. 22 lasta (usein jopa enemmänkin perusleikki- ikäisten ryhmässä) vaan hoitavat ja huolehtivat myös perheestä. Koulumaailmasta tulee omat vaatimukset ja painotukset joihin heidän on tavalla tai toisella vastattava, integraation myötä erityispedagogiikkakin väistämättä on jokaisessa ns. normaalissa lapsiryhmässä jokapäiväistä sekä moniammatillinen yhteistyö erilaisten terapeuttien kanssa tuo päivään huomioitavaksi monia erityissuunnitelmia kehityskeskusteluineen, toteutuksineen ja arviointeineen. Työnsarkaa on paljon, prässiä on paljon ja - kiitosta niin hävyttömän vähän.
Toivottavasti tämä aloitettu valtakunnallinen keskustelu aiheesta rupeaa vihdoinkin tuottamaan hedelmää eli paneuduttaisiin tosissaan päivähoidon nykytilanteeseen eli lapsen sekä perheen tukemisen ohella muistettaisiin huolehtia myös henkilökunnan jaksamisesta nuijimalla pöytään päiväkotiryhmien tolkkupäiset ryhmäkoot. Eikä todellakaan olisi pahitteiksi suunnata heidän palkkojakin ylöspäin työn vaatimalle tasolle.
Yhtäkään ammattilaista ei ole varhaiskasvatuksen saralla varaa menettää toisaalle vain sen takia, että he joutuvat aivan liian koville nykyisissä työolosuhteissa. Jokaista ammattilaista tarvitaan.
