Lapset 1v, 3kk ikäerolla, miten pärjäsitte?

[toistaodotellaan]

Onko muita joilla lapsilla 1v, 3kk ikäeroa (tai edes sinne suuntaan)? Miten pärjäsitte vauva/taapero ajan? Etenkin kiinnostaa yksinhuoltajien ja niitten kokemukset, kun isä käy töissä ja äiti on/oli lapsien kanssa päivät kotona.

 

[vippis]

Meillä on pojat (tällä hetkellä 10- ja 9-vuotiaat) sen 1 v 2 kk ikäerolla. Ihan vauva-aika oli ihan ok, suhteellisen hyväunisia tapauksia.. Mutta oli siinä sellanen hieman rankempikin vaihe... Vallankin kun puolison työ- ja opiskelukuviot vei tosi paljon aikaa.

Että sitten taas kun sällit oli 3- ja 4-vuotiaat ja itte alotin työt niin siitä eteenpäin muistelen taas lämmöllä

Mutta siis enemmän tässä on hyvää ollut kuin huonoa! Eikä käyty lähelläkään "nyt napsahtaa verisuoni otsalohkolta silkasta väsymyksestä" -tyyppistä tilannetta.

 

["sini"]

Meillä ikäeroa 1v1kk ja todella hyvin pärjättiin. Helpointa aikaa mielestäni oli se vauva/taaperoaika. Käytännössä olin yksinhuoltaja. Mies lähti aamulla töihin, tuli kotiin töistä syömään ja lähti illaksi "kakkostyöhön" tuli kotiin, kun lapset jo nukkumassa.

Yöunet oli mulla aika vähissä, eikä päiväuniakaan pystynyt alkuun nukkumaan, kun lapset nukkuivat eri aikaan. Aika nopeesti saatiin rytmitettyä niin, että nukkuivat päiväunet samaan aikaan. Puuhaa toki riitti kahden vaippaikäisen kanssa, mutta mitenkään raskaana en tuota aikaa pitänyt. Paljon ulkoiltiin ja käytiin kavereilla kylässä. Kerran viikossa oli perhekerho, jossa myös käytiin kavereita tapaamassa.

 

[kielletty]

Paljon paremmin kuin odotin. Pojan kanssa oli päivärytmit niin kohdillaan että vauva tuli siinä sujuvasti mukana. Toki vähän alkuun piti miettiä että ketä palvelee ensimmäisenä, mutta muuten kaikki meni todella hienosti. Ongelmia tuli vasta siinä vaiheessa kun 1-ja 2 vuotiaina meille tuli korvatulehduskierre, mutta se onkin sitten jo ihan toinen tarina...

 

[=)]

Meillä 1v1pv ikäerolla ja vauva-aika mun mielestä ei ollu niin haastavaa kun moni kuvitteli. Kunhan ei ota turhaa ressiä aikatauluista ym. Haastavampaa tuntuu olevan nyt kun on kaksi uhmaikäistä

 

["vieras"]

Meillä pojat 1v 1kk ikäerolla ja vauva aika meni tosi hyvin. Aika nopeasti saatiin poikien rytmit samaksi eli nukkuivat samaan aikaan kolmen tunnin päiväunet ja äitikin sai nukkua päikkärit. Välillä oli tietysti rankkaa, muutta itse koin, että vauva-aika meni paremmin kuin esim. uhmaikä. Nyt meillä nuorimman ja keskimmäisen ikäero 2v 7kk ja paljon rankempi on ollut vauva- aika kun isot ei enää nuku päikkäreitä ja äidille ei jää hengahdystaukoa päivällä.Meillä mies kanssa tekee pitkää työpäivää eli aamulla lähtee klo 7 ja tulee kotiin vasta kuuden jälkeen.

 

["vieras"]

Meillä tytöt 1v4kk ikäerolla. Mies kävi töissä ja raksalla koko pienemmän lapsen vauva-ajan. Minusta elämä on helpompaa kahden tai useamman lapsen kanssa kuin yhden kanssa. Varsinkin silloin kun taaperosta alkaa olla isommalle leikkikaveria.
Tytöistä on ollut valtavasti seuraa toisilleen, olen itse päässyt tosi helpolla heidän kanssaan. Meillä on syntynyt heidän jälkeen 2 lasta, molemmat n. puolentoista vuoden ikäerolla ja viidettä tässä vielä odotetaan

Ala käymään perhekerhoissa ja mll:n perhekahviloissa, siellä tapaat muitakin vauvojen äitejä ja taapero saa leikkiä omanikäisten kanssa

 

["vieras"]

..jatkan vielä edelliseen.. RYTMIT on mielestäni tärkein asia kun lapsia on useampi pienillä ikäeroilla. Jos joutuu univajekierteeseen tai lasten elämä on epätasapainoista voi elämä todellakin muuttua raskaaksi.. Tsemppiä!

 

[Salla07]

1v3kk ikäeroa ja reilun 3v päästä siitä vielä kolmas joten elossa selvittiin vaikka hankalaa oliki

 

[MarieHos]

Meillä on ikä eroa 1v5kk. Ja mies on työnsä puolesta paljon pois..

Vauva-aika oli kamala.
Esikoinen oli helppo ja kiltti tapaus, hänen kanssaan ei ollut ongelmia.
Tämä nuorempi oli vaan niin hankala tapaus, että näin jälkeenpäin ihmettelen miten oikein olen selvinnyt siitä ensimmäisestä vuodesta.

Vauva vaan itki ja halusi olla sylissä. Hän ei nukkunut paljoa, kuten vastasyntyneet yleensä. Vastasyntyneenä hän veti päivisin sellasia 15 min pikaunia - ja vain ja ainoastaan sylissä. Missään muualla lapsi ei nukkunut kuin sylissä.
Öisin hän heräsi 30-60 min välein.

Vauva ei suostunut olemaan vaunuissa eikä autossa, joten niistäkään ei ollut nukkumisien suhteen mitään apua. Autossa vauva huusi niin paljon, että joka kerta oksensi päällensä. Vaunuissa oli sama homma. Joskus 3kk ikäisenä sain lapsen pikkuhiljaa totuteltua vaunuihin. Hänen ollessaan tyytyväisenä laskin aina hetkeksi vaunuihin ja yritin tehdä siitä mahdollisimman mukavan paikan. Puolen vuoden iässä onnistuttiinkin tekemään vaunureissuja ilman huutoja.

8kk iässä lapsi alkoi nukkua pidempiä päiväuni pätkiä, n.2h. Öisin heräili edelleen tunnin välein. Tuossa 8kk iässä tehtiin lempeä tassu-unikoulutus, ehkä tästä johtuu tuo pidentynyt unipätkä. Yöhön se koulutus ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään..

Kun vauva oli noin suuritarpeinen, se oli haastavaa aikaa myös pienelle esikoiselle. Huomasin kuinka häntä toisinaan harmitti se, että kun alettiin tekemään yhdessä jotain kivaa niin minulla oli aina vauva sylissä. Tein kaiken hänen kanssaan niin että vauva oli mukana, eikä esikoinen saanut tuona aikana yksinään sitä huomiota :/

Nyt onneksi nuo on kuin parhaat kaverukset ja arkikin on helpompaa =) Vauva on nyt 1,5v.