Lapsiluku, etenkin suurperheet - lasten kanssa vietetyn ajan määrä yms.

[Emilyn]

Tuli tuossa illalla miehen kanssa ohimennen puhetta, että lapsia ei voi hankkia ihan hirveää määrää, kun muuten niitten kanssa ei ehdi olla tarpeeksi - totesi että tuntuu ettei aina ehdi näittenkään kanssa. Meillä siis uusperhe, saman katon alla (esikoiseni) 2v, yhteinen 3kk ikäiset plus miehen etälapsi 1v 1-2krt viikossa.. Toki pienten lasten kanssa on kädet täynnä. Onhan perheitä, joissa on se kymmenen lasta tai ylikin ja olen aina ajatellut, että lapset ovat varmasti onnellisia kun on paljon sisaruksiakin eivätkä koe, että jäisivät huomiotta.. vai miten, te joilla paljon sisaruksia, miten olette lapsuudessanne asian kokeneet?

Sanoin myös miehelle, että varmaan se tuntuu useimmiten itsestä siltä ettei ehdi antaa aikaa tarpeeksi, päivät menee tosi nopeasti, tosin miehen ajatuksia ymmärrän kun se käy töissäkin. Mutta itsellenikin voi tulla morkkis siitä, jos imetän vauvaa juuri silloin kun esikoinen on iltapalalla ja kumminkin olen kotona aamusta iltaan eli paljon enemmän läsnä, kuin sitten joskus kun olen töissä ja monet pienten lasten äidit ovatkin..

Jos asuminen ei olisi niin kallista, niin varmaan näitä voisi hankkiakin kymmenkunta

 

[helminkäinen]

Niih ehkä tarvii harkita vähän paremmin!

 

[Aurinkokunta]

Mie väitän, että meillä vaikka onkin 10 lasta, niin jokainen saa huomiota - jos ei just sillä samalla sekunnilla, kun pyytää, niin heti seuraavassa hetkessä kyllä.

Vaikka mie imetän vauvaa, kun toiset ovat iltapalalla, niin mie olen silminä ja korvina paikalla. Usein jopa imetän vauvaa ruokapöydän päässä, tai toisen pöydän ääressä ja juttelen muiden lasten kanssa samalla.
Sama homma aamupalalla.
Päivälliselläkin vauva voi olla mukana joko kantoliinassa tai sitterissä, jos ei viihdy omineen tai ole nukkumassa.

Mie en oikeasti välillä ymmärrä sitä, ettei ole aikaa lapsille, kun on myös koti hoidettavana. Siis voihan ne lapset ottaa mukaan kotitöihin, minusta kaiken ajan ei tarvitse olla sitä, että rakennetaan legoilla linnaa tai lapioidaan hiekkaa ämpäriin ja tehdään linnoitusta hiekkalaatikolle. Tai hoidetaan vauva-nukkea ja viedään sitä lääkäriin.

Minusta sitä aikaa on myös se, että kuoritaan perunoita ja pilkotaan porkkanoita, haravoidaan pihaa ja lämmitetään saunaa. Tehdään lumitöitä ja jahdataan villakoiria imurilla sohvan takaa.

Ja ihan parasta "yksilöllistä aikaa" lapsille saa annettua, kun ottaa jokaista vuorollaan mukaan kauppaan, kirjastoon, lenkille jne.
Silloin ei taatusti kukaan muu lapsi "varasta" sen kyseisen lapsen omaa aikaa vaatimalla pelaamaan Dominoa, tai itkemällä ovenväliin jäänyttä sormea. Se mukanaoleva lapsi saa sen aikuisen täyden huomion, ja kotonaoleva vanhempi hoitaa muut huomionhakuiset, jokaisen vuorollaan ja tarpeen vaatiessa.

 

[vieras]

Päivänselvää lienee, että mitä enemmän lapsia, sitä vähemmän aikaa ehtii olla heidän kanssaan, oli kotona tai töissä. Päivällä se ruokahuolto ja lasten jälkien siivoukset vievät ajan. Itse ehdin olla työssäkäyvänä yhden lapsen äitinä oikeastaan enemmän lapsen kanssa (kaikki illlat leikkiä ja touhuta) kuin sitten kahden pienen kotiäitinä ei enää ollut aikaa tai mahdollisuutta olla erikseen leikki-ikäisen esikoisen kanssa enää. Vauva toki joskus nukkuu, mutta vaikka esikoisen kanssa joskus hetken oli, huomattavasti toisen lapsen myötä lisääntyneet kotityöt sekä toivo omasta hengähdystauosta kilpailevat ajasta esikoisen kanssa.

lisäksi, mítä kauemmin on ollut äiti, sitä enemmän toivoo kodilta puhtautta ja siisteyttä. Alussa olin boheemi, mutta vähitellen toivoo moni normaali äiti/nainen, että koti olisi puhdas ja siisti ja se vie leikkimiseltä aikaa.

Mutta lapsen kannalta ovat monet sisarukset varmaankin rikkaus. Ei tarvita äidin kanssa oloa kun voi oppia sisarilta ja kiintyä heihin.

 

[Emilyn]

Aurinkokunta - kiitos vastauksesta Juuri tuota ajattelin, että esikoinenkin on joka jutussa mukana. Ei ole ainakaan nyt 3kk aikana ilmennyt mustasukkaisuuttakaan, kun aina mahtuu syliin tai viereen vaikka vauvaa imettää ja aina saa tulla pyykinlaittoon mukaan ja ruoanlaittoon vähintäänkin katsomaan.

Sitten vielä sellanen lisäkysymys, Aurinkokunnalle ja muillekin suurperheeläisille, että millaisia lapset ovat vauva-aikoinaan olleet nukkumisen suhteen? Esim. nyt kun kuopus nukahtaa jo ajoissa yöunille, niin illat on sitä "lapsivapaata" ja sillonkin ehtii tarpeen mukaan tehdä jotain (äskenkin tein vielä ruokaa huomiseksi) jolloin aikaa säästyy taas lapsille.. ja vaikka vauva nukkuisi huonommin niin yleensähän jo vähän isommat lapset kuitenkin nukkuu iltaisin. Jää aikaa sekä kodille (jos jotain ei päivällä aina kerkeä tai viitsi) ja parisuhteellekin. Suurperheistä ainakin sen voisi päätellä, että on sitä aikaa kahdenkeskenkin löytynyt

 

[Aurinkokunta]

No meitä on ainakin siunattu lapsilla, joilla on isänsä unenlahjat... eli nukkuvat hyvin.
Jotenkin sitä huvittuneena seuraa, että kun 1 haukottelee, niin se leviää kulovalkean tavoin.
Ja kakskerroksinen asunto (isot lapset "asuvat" ylhäällä, vanhemmat ja pienet alhaalla ) on ihan must, näin loma-aikoina.
Myö voidaan alakerrassa pienten nukkuessa jutella aikuisten asioita, ja isot pelaavat nytkin vielä lautapeliä yläkerrassa.
Oma rauha molemmilla, ja ei tarvii survoa isoja lapsia väkisin sänkyyn rauhoittumaan, että pienet saa nukuttua.

 

[suurperheellinen]

No meitä on ainakin siunattu lapsilla, joilla on isänsä unenlahjat... eli nukkuvat hyvin.
Jotenkin sitä huvittuneena seuraa, että kun 1 haukottelee, niin se leviää kulovalkean tavoin.
Ja kakskerroksinen asunto (isot lapset "asuvat" ylhäällä, vanhemmat ja pienet alhaalla ) on ihan must, näin loma-aikoina.
Myö voidaan alakerrassa pienten nukkuessa jutella aikuisten asioita, ja isot pelaavat nytkin vielä lautapeliä yläkerrassa.
Oma rauha molemmilla, ja ei tarvii survoa isoja lapsia väkisin sänkyyn rauhoittumaan, että pienet saa nukuttua.

Meillä on yleensä niin, että pienet kun menee vuoteisiinsa, niin sitten ilta yleensä menee isompien lasten kanssa jutellessa, joskus pelatessa ja tv:tä/leffaa katsellessa. Siinä tulee keskusteltua päivänkin edestä asioita isompien kanssa, päivällä kun pienet yleensä vaatii sen oman huomionsa. Jokainen saa varmasti huomiota, muttei ehkä aina juuri silloin kun haluaisi, eikä aina niin paljon kuin haluaisi. Se voi olla hyväkin asia, ettei elämä pyöri vain ja ainoastaan lasten navan(yhden tai kahden tai useammankaan) ympärillä, vaan me elämme ja lapset kulkee siinä mukana. Oppien ja kasvaen.

 

[Aurinkokunta]

Meillä on yleensä niin, että pienet kun menee vuoteisiinsa, niin sitten ilta yleensä menee isompien lasten kanssa jutellessa, joskus pelatessa ja tv:tä/leffaa katsellessa. Siinä tulee keskusteltua päivänkin edestä asioita isompien kanssa, päivällä kun pienet yleensä vaatii sen oman huomionsa. Jokainen saa varmasti huomiota, muttei ehkä aina juuri silloin kun haluaisi, eikä aina niin paljon kuin haluaisi. Se voi olla hyväkin asia, ettei elämä pyöri vain ja ainoastaan lasten navan(yhden tai kahden tai useammankaan) ympärillä, vaan me elämme ja lapset kulkee siinä mukana. Oppien ja kasvaen.

Niin, kyllä meilläkin jutellaan isompien kanssa tässä vielä kun pienet on nukkumassa, mutta kummasti nuo teinit sit kampeaa itsensä tuonne ylös omiin oloihinsa.
Äsken siellä kävin katsomassa, niin alkoivat just kampeamaan yöpuulle hekin - huomenna kuulemma mennään pihailemaan koko porukka

 

[Emilyn]

Aurinkokunta - montako makuuhuonetta ja neliötä teillä on?

 

[Aurinkokunta]

Aurinkokunta - montako makuuhuonetta ja neliötä teillä on?

Neliöitä on hitusen vajaat 300 lämpimänä, ja siivessä kylmää tilaa n. 100 neliötä.
Nää meidän makkarit on aika hassuja... ylhäällä on nyt 5 makkaria, joista 1 on jaettu kahdeksi "makkariksi" korkealla avohyllyköllä. (Molemmille puolille jää tilaa normaalin 15 neliöisen makkarin verran.) Eli tuolleen laskettuna 6 makkaria ylhäällä, ja alhaalla on toistaiseksi 1, mutta enskesänä viimeistään valmistunee tuo remontti, niin sit on 2 lisää alhaalla.

 

[Madicken04]

Olen itse 6-lapsisesta perheestä kotoisin ja aikalailla mennään aurinkokunnan ajatuksien mukaan. Meillä äiti siis oli kotiäitinä koko lapsuuteni ja muistoni mukaa hänellä oli aina aikaa, vaikka noita pienempiä sisaruksia oli parhaillaan se viisi hoidettavana (ja siihen vielä koirat ja muut lemmikit päälle ). Eikä sen ajan tarvinut olla sitä että nyt seuraavat 3h istun tuon esikoisen kanssa kakasin nenätysten eikä kukaan muu saa häiritä. Me leikittiin sisarusten ja naapurinlasten kanssa yhdessä ja aina tarvittaessa voitiin juosta äidin luo pyytämään apua tai mitä ikinä tarvittiinkin. Äiti myös luki meille paljon ja leikki kanssamme, sellaista yhteistä aikaa lasten ehdoilla enkä muista että siinä olisi sen enempää harmittanut että mukana satutuokiossa ja leikeissä oli myös muita sisaruksia. Osallistuttiin mielellämme myös kotitöihin ja ruuanlaittoon, ei pakosta vaans iksi että se oli kivaa kotileikkiä ja yhteistä aikaa äidin kanssa. Vakilapsuuden muistikuvassa äidillä oli varmaan aina vauva kainalossa, mutta en muista ajatelleeni että tuo vauva oli minulta pois, silloinkaan kun halusin jutella tai tehdä jotain kaksin äidin kanssa.

Uskallan väittää että noiden 7 kotona vietetyn vuodena ikana sain äidiltäni enemmän aikaa mitä naapuruston ainokaiset jotka pieninä menivät päiväkotiin ja sitten illaksi saivat äidin kokonaan itselleen. Lisäksi koulun jälkeen oli tietty kiva kun äiti oli kotona odottamassa. En siis pidä suurperhettä lapsille huonona ratkaisuna, halutessaan ja siihen hyvin asennoituessaan kyllä pystyy antamaan lapsille sitä aikaa ja huomioa.

Kaikille se ei kuitenkaan sovi, itseni mukaan luettuna, eli kaipaan enemmän sitä vapautta ja omaa aikaa mitä suurperheen äitinä saisin. :ashamed: