N
not again
Vieras
Tottakai on ihanaa että mies viettää paljon aikaa lastensa kanssa, mutta tämä vaikuttaa jo liittoomme. Tunnen olevani täysin ulkopuolinen koska itse taas en todellakaan jaksa olla leikkimässä ja puuhaamassa lasten kanssa. Kaipaan aikuistenkin juttuja. Lapset ovat kuitenkin jo 12 ja 10v. Toki minäkin osallistun, mutta niinkin pahalle kuin se kuulostaa, olen mustasukkainen asiasta. Ja sitä mieltä että kyllä tuon ikäisten pitäisi jo tehdä jotain nk omia juttujaan... Esim tuon ikäisten pitäisi jo osata tehdä läksyjään oma-aloitteisesti, mutta eih. Mies istuu lasten huoneessa tuntitolkulla ja opiskelevat yhdessä. Sitten ulos pelaamaan, leikkimään, ihan mitä vaan. Lapsemme eivät juuri koskaan vietä kavereineen aikaa kun ovat niin tottuneet "hengailee" vain isänsä kanssa.
Illalla kun lapset on menneet nukkumaan, alkaa mies vielä katsoa työmeilejä ja sitten sänkyyn telkkua tuijottaa johon nukahtaa puolessa tunnissa. En muista milloin olemme viimeksi viettäneet yhdessä aikaa. Jos otan asian puheeksi, on miehen vastine asialle "tää nyt kuule on tätä lapsiperheen arkea, se pitää vaan kestää"... Olen alkanut jopa inhota miestäni välillä, niin sivuun elämästään hän on minut sysännyt. Mutta kuulemma rakastaa kovasti.
Illalla kun lapset on menneet nukkumaan, alkaa mies vielä katsoa työmeilejä ja sitten sänkyyn telkkua tuijottaa johon nukahtaa puolessa tunnissa. En muista milloin olemme viimeksi viettäneet yhdessä aikaa. Jos otan asian puheeksi, on miehen vastine asialle "tää nyt kuule on tätä lapsiperheen arkea, se pitää vaan kestää"... Olen alkanut jopa inhota miestäni välillä, niin sivuun elämästään hän on minut sysännyt. Mutta kuulemma rakastaa kovasti.