[QUOTE="vieras";23411307]Mä oon malttamattomana odotellut reilut 10 vuotta sitä tilannetta, että mies antais jättää ehkäisyn pois (ei oo kylläkään ollut sama mies koko aikaa).
Voi olla, etten siinä vaiheessa, kun tämä tapahtuu, pysty enää olemaan sekoamatta onnesta ja innostuksesta ja ottamatta kaikenmaailman ovistestejä ja limantarkkailuja käyttöön. Koska en oo ikinä elämässäni mitään niin halunnut kuin tulla äidiksi. En usko, että mulla kestää hermo mitään "tulee jos on tullakseen" -meininkiä, jos voin jollain tavalla saada edes illuusion itselleni siitä että pystyn omalla toiminnallani edistämään millään lailla raskautumista mahdollisimman nopeasti. Koska mielessä se olis kuitenkin joka ikinen hetki se vauvan saanti eikä sitä mielestä pois saa ennenkuin se vauva ihan oikeasti tuhisee sylissä. Mä oon odottanut jo niin kauan. En jaksaisi odottaa enää yhtään!
Jos lasten saantiin asenne on muutenkin "tulee jos on tullakseen tai jos ei tuu niin samapa se, ollaan sit ilman", niin sit varmaan onkin helppo odotella coolina ilman ehkäisyä vuosikausia ja alkaa jahkailla testin ostamista vasta kun maha alkaa pyöristyä ja menkkoja ei ole ollut kuukausiin.
Mä olen tottunut ehkäisynkin kanssa joka kuukausi tarkkailemaan, onkohan ne menkat nyt alkamassa. En voi sille mitään, mutten saa päästäni syvään juurtunutta toivetta siitä, että ehkäisy sittenkin pettäisi ja saisin vauvan. Tiedän, että vauvakuume tekee ihmisen hulluksi. Sitä en tiedä, miten siitä pääsisi eroon.
Muiden asioiden kanssa en ole mitenkään hetimullenyt-ihminen tai kontrollifriikki, päinvastoin. Mutta jotkut rajat munkin kärsivällisyydelläni on.[/QUOTE]
ehkä kuitenkin kannattaa pari ekaa kiertoa mennä ihan fiilispohjalla sen raskauden yrityksen kanssa, joillakin pelkkä oviksen tarkkailu ja asialla stressaaminen saattaa aiheuttaa sen, että raskaus ei alakkaan.
